24.11.2017

Puu

Sain sekä Molleyltä että Titalta mukavan puuhaasteen. Kiitos tästä mukavasta pohdinnan aiheesta. Tarkoitus on kertoa tärkeästä ja merkityksellisestä puusta.
Kaikki puut ovat tärkeitä ja metsien suojelu olisi tehokas tapa hillitä ilmastonmuutosta. Mitä enemmän puita, sitä vähemmän hiilidioksidia. Puiden merkityksestä ihmisen fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille on tehty monta tutkimusta ja on todettu, että puut vaikuttavat meihin monin tavoin positiivisesti.
Kuvassa on Walesissa ottamastani kuvasta siellä painettu postikortti. Laiskana vain skannasin kortin, vaikka jostain löytyisi varmasti alkuperäinen kuvakin, siksi sekundaa.

Puu antaa myös suojaa. Kun muutin tänne, kasvoi pihan reunalla mahtavan kokoinen kuusi. Sen hame ulottui maahan asti ja halkasijaltaan lähes kymmenmetriseen helmaan muodostui maja, joka antoi turvaa monille olioille. Rakastuin ensisilmäyksellä. Kuusesta ei ole yhtään kuvaa, Nero kiipeilee tuossa paljon vaatimattomammassa näreessä. En ole vielä 15 vuoden jälkeenkään täysin toipunut siitä, että naapuri kaatoi rakkaan kuuseni pellonreunojen vesakkoa raivatessaan. Olin kyllä painottanut, ettei kuuseen saa koskea. "Sellainen kaksilatvainen, ei minkään arvoinen", totesi naapuri kun ilmaisin järkytykseni menetyksestä.

Pihaan istutin yhden kirsikkapuun taimen. Se kasvoi koivun juuren päällä ja nyppäsin sen pois ja tökkäsin toiseen paikkaan. Koko kesän se lerputti lehtiään, eikä kukaan lyönyt vetoa sen menestymisen puolesta. Siitä kasvoi kuitenkin roteva puu, jonka kylkeen Neron on hyvä teroittaa kynsiään.
Pari omenapuutakin istutin alkuvuosina, mutta niistä jäi vain varsi käteen, sillä vesimyyrät söivät juuret. Yksi siemenestä kasvatettu koristevaahtera on menestynyt. Sain siemenet koreanvaahterana, mutta ei se kyllä koreanvaahtera ole.

Näillä seuduilla on kaadettu runsaasti metsiä avohakkuina. Se on surullista, sillä puiden lisäksi tuhoutuu koko metsän pohja ja miljoonien olioiden kodit katoavat metsien mukana. Hakkuuaukiot päästävät myrskytuulet tuivertamaan ja ne kaatavat usein myös viereisen ilman suojaa jääneen metsäalueen.

Pellon reunassa kasvava suuri raita on myös himottanut montaa sahamiestä, mutta haluan säilyttää sen, sillä se kukkii hyvin varhain keväällä ja ilahduttaa pörriäisiä kun muita kukkia ei paljon ole. Kuvassa näkyy myös hieman suurempi pajunkissa.

Erityinen puurakkauteni on tällä hetkellä talon ja pellon välissä kasvava valtava koivu. Sen massa on suuri, sillä takana pilkottava talo ei ole ihan pikkuruinen ja silti koivu on monta kertaa sitä korkeampi ja leveämpi. Sen runko on kaarnakuorinen ja kesäisin sen oksat kantavat monia linnunpesiä. Kun ympäristön puita harvennettiin, ehdotettiin tätäkin kaatolistalle. Vain siksi, että se on vanha. Tällä kertaa pidin sahamiehiä tarkasti silmällä ja suojelin ystävääni.
Päätän puisevan jutun tähän, vaikka puista riittäisikin paljon asiaa.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

14.11.2017

Berliinin kissoja ja kukkasipulivillitys

Berliinissä ei ymmärrettävästi näkynyt paljon eläviä kissoja katukuvassa, mutta upeissa graffiteissa ja muussa taiteessa niitä tuli vastaan.













Kuin itsestään ostoskoriin hyppäsi vielä reilut sata kukkasipulia, kun niitä jaettiin kaupassa miltei ilmaiseksi. Ostin erilaisia laukkoja, mm. viinilaukkaa, johon ihastuin viime kesänä. Se kukki aika myöhään ja pitkään. Lisäksi multaan pääsi eilen vähän hyasintteja ja krookuksia. Nostin maasta viimeisetkin palsternakat, ne jäivät hieman pieniksi tänä vuonna, mutta maku on mainio. Puutarhassa olisi vaikka kuinka paljon puuhasteltavaa, mutta työpäivän jälkeen valoisa aika on hyvin lyhyt ja märkyys on ylitsevuotavaa, huokaus.

Добро пожаловать в Autuas olo Оксана Форис!
Mukavia päiviä kaikille!

8.11.2017

Puutarhatöiden jatkoaika

Maanantaina laitoin viimein valkosipulit maahan, enkä yhtään liian myöhään.
Istukassipulit otin omasta sadosta, joka oli tänä vuonna erinomainen. Lajike on Aleksandra ja kynnet kasvoivat aivan mahtavan kokoisiksi kuten kuvasta näkyy. Osa istukkaistani on itusilmuista kasvattamiani jakautumattomia sipuleita. Ne kasvoivat myös aika muhkeiksi, syksyllä korjasin ne, kuivasin ja istutin nyt uudelleen. Löysin vielä kasvimaalta muutamia jakautumattomia ja istutin nekin uudelleen vaikka niissä oli jo komeat juuret. Valkosipuleilla käytän kolmen, mieluummin neljän vuoden viljelykiertoa.
Valkosipuli tarvitsee paljon ravinteita, joten hyvät eväät kannattaa laittaa mukaan jo istutusvaiheessa. Kuohkeutin maan, käänsin mukaan palanutta hevosen lantaa ja lehtipuun tuhkaa. Kynsien päälle laitoin maata noin viisi senttiä ja peitin olkikatteella.

Kaurispukki etsi viimeisiä omenapudokkaita. Enää meillä ei ole lunta maassa, se katosi nopeasti lämpötilan noustessa. Siivosin kasvimaalla ja
jätin kauriille syysleimujen ja parsakaalin varsia yms. Mutta kauriit olivat lähteneet vaihteeksi muihin maisemiin ja peurat kävivät pistelemässä herkut poskeensa.

Lauantaina oli täysikuu ja nautiskelin siitä rantasaunalla kylpien ja takkatulen ääressä istuskellen.

Nero on taas viihtynyt ulkona, sillä on ollut sissitoimintaa rajalinjoilla. Yksi kokonainen yökin oli puolustettava reviiriä ja vasta seuraavana iltana prinssi palasi muonituspaikalle. Piika taas valvoen odotteli. Jyrsijät ovat liikkeellä, ne hakeutuvat rakennuksiin talvisuojiin ja kissa auttaa niitä sisätiloihin minkä kerkeää, tosin ateriaksi.
Jos maa ei ole tänään kovin kuurassa, tartun vielä haravaan. Voisin myös kaivaa maasta loput palsternakat.
Kauniita päiviä kaikille!

3.11.2017

Kultakutri

Poissaoloviikkoni aikana Neroa palveli vanha tuttu renkinsä. Yhteiselo oli sujunut hyvin ja oli kiva tulla kotiin, missä odotti pulska kissa ja haravoitu piha. Kiitos G!
Sylipula kuitenkin vaivasi prinssiä, mutta onneksi minulla oli palattuani aikaa  hoitaa asia kuntoon. Kutominen ja kissan patjana oleminen sopivat hyvin yhteen. Loppulangasta Nero sai sievän peruukin.

Lumi tuli aivan liian aikaisin ja edelleen on maa valkoinen, mutta vielä lumi katoaa. Lokakuinen lumisade ei ilahduta lainkaan samoin kuin joulukuinen.

Raskas lumi painoi kasvimaan aitaa niin, että kauriit pääsivät suoja-alueelle ja rikkoivat yhden portin päästäkseen herkkujen kimppuun. Hyvästi viimeiset kaalit ja mangoldit.

Tunsin huonoa omaatuntoa kun häädin ne pois ja korjasin aidan taas pitäväksi. Kauriiden on vaikea löytää ravintoa lumen alta, niiden ruokavalio on paljon kapeampi kuin serkkunsa valkohäntäpeuran. Korjasin loput kaalit ja vein ne metsän reunaan, nuolukiven vierelle. Muutama porkkanakin löytyi vielä sorkkajaloille. Pitää viedä niille myös viljaa talveksi.

Me molemmat seniorit, kissa ja akka, olemme viihtyneet takkatulen ääressä. Onneksi saimme tänne myös auringonpaistetta, se virkistää mieltä niin, ettei vielä vaivuta ihan talvikoomaan.
Prinssillä on paksu villainen talvikerrasto, mutta päällisasu on puhdasta silkkiä. Musta ja kiiltävä, ihana siliteltävä.