Latuprinssi

Lauantaina ystäväni hiihti luokseni kahville järven toiselta puolelta. Latu loppui kesken ja hän joutui sivakoimaan umpihangessa loppumatkan. Sain punaposkisen vieraan, joka kaivoi repustaan tuliaisiksi suloisen helmililjan. Otin ryynirieskan uunista ja nautimme sitä munavoin, tattivoin ja muiden herkkujen kanssa. Jälkiruokana oli vadelma-mustikkarahkaa.
Illalla hän liukui pellon yli jäälle ja pian sain iloisen tekstarin; latukone oli käynyt ajamassa reitin selväksi.

Sunnuntaina päätin lumisateesta huolimatta lähteä kokeilemaan uutta latua. Kukaan ei ollut ehtinyt ennen minua ja ladulla oli tietysti lunta. Iloisen alkumatkan jälkeen lumi alkoi paakkuuntua suksen pohjiin ja eteneminen kävi raskaaksi. Jouduin pysähtymään ja raapimaan lumiköntit irti. Matka jatkui suht' sujuvasti, mutta ongelma oli taas pian edessä. Sinnikkäästi puhdistin aina välillä suksia. Sitten yhden pysähdyksen aikana lumi jäätyi siteeseen niin, etten saanut enää kiinnitettyä toista suksea jalkaan. Olin järven toisella puolella, kaukana kotoa, ilman isää ja äitiä itku kurkussa, suksi kädessä.

Luulin hiihteleväni yksin järvellä, mutta pian lumisateesta sivakoi paikalle mies. Hän pysähtyi auttamaan ja sain suksen kiinnitettyä. Latujen prinssillä oli ollut myös vaikeuksia takertuvan lumen kanssa. Hän kehotti seuraamaan läheiselle uimarannan parkkipaikalle sieltä löytyisivät suksenhuoltovälineet. Auton luona hän tarjosi minulle lämmintä urheilujuomaa ja kiillotti suksieni pohjat. En tiedä kuuluiko hänen alkuperäiseen suunnitelmaansa kiertää latu vielä toiseen kertaan, mutta hän lähti kuitenkin hiihtämään edelläni, joten minun oli helpompi edetä. Pian hän katosi lumisateeseen ja minä sivakoin uutterasti kohti kotia. Vaikeuksia oli, mutta silti eteneminen sujui paremmin kuin eräältä MM-kisahiihtäjältä. Jouduin putsaamaan suksien pohjia muutamankin kerran ja olin niin poikki, että piti huilata välillä. Ei ole helppoa hiihtää jarru päällä. Kotona pulahdin kuumaan kylpyyn.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Birgitta ja HLKorkeamäki!
Mukavaa viikkoa ja alkavaa maaliskuuta kaikille!

Ikkunalla vihertää

Olen jo jonkin aikaa kasvattanut vihreitä syötäviä, kuten viherkrassia, salaatteja ja yrttejä. Kuvassa loppuun käytetty varsiselleri on laitettu uudelleen hommiin, se tuottaa mukavasti makua salaattiin. Olen myös idättänyt daikonia, puna-apilaa, sinimailasta ja mungpapuja.

Salaatit ovat kaupasta, ne säilyvät ja kasvavat hyvin vesiviljelyssä. Ainakin salanova-lajike. Esikkoa en aio maistella.

Tässä on tulossa Nerolle uusi annos salaattia.

Kissakin kaipaa vihreää.

Apuna kasvatuksessa on ammattilaiskäyttöön suunniteltu kasvivalo, Philips GreenPower 2.0. Tässä led-lampussa on niin kaunis valo, että sitä voi hyvin pitää asuintiloissakin. Valo ei näy silmälle noin punaisena miten kamera on sen nähnyt. Valo on enemmänkin pehmeän ilta-auringon sävy ja kun on valoisampaa, valo on melkein valkoinen. Lampusta on suuri apu myös taimikasvatuksessa. Yksi lamppu vailaisee 3 m x 3 m tilan, parin metrin korkeudesta. Ja tietysti sisäkasvit hyötyvät valosta pimeimpään aikaan. Omat lamppuni olen ostanut täältä. Lamppu on tosin vähän erinäköinen kuin myyntikuvassa. Ajattelin hankkia vielä yhden maakellariin, jotta siellä talvehtivat kasvit pääsisivät alkuun, sillä keväisin alkaa sisällä olla ahdasta.

Myös pelakuut ovat saaneet tammikuun puolivälistä lähtien nauttia kasvivalosta. Nurkassa muita korkeammalla kasvaa sinnikäs koko talven kukkinut reunuspäivänkakkara. Se on kylväytynyt syksyllä menehtyneen pelakuun juurelle. Ensi kuussa ehkä aurinko lämmittää jo niin paljon, että pelakuut voivat siirtyä taimihyllyjen tieltä vintin ikkunoille.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Hanna H!
Bem-vindo ao Autuas olo, Existe Sempre Um Lugar!

Ryhmämatka tropiikkiin

Kuvan otti Annika Liinanki

Lauantaina osallistuin edulliselle matkalle tropiikin lämpöön. Puutarhabloggarit kokoontuivat Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa pääkaupungissa.
Kroonisesti puutarhakuumeeseen sairastuneiden antama vertaistuki on erittäin tärkeää ja helpottaa oloa varsinkin nyt kun oireet ovat taas pahenemassa.

Kaisaniemessä sesongin kohokohtia olivat Himalajan vuorilta kotoisin oleva upea Lumikuningatar ja ...

huumaavasti tuoksuva kamelia.

Kameliapensas oikealla, Oravanpesän Kati vasemmalla. Kati organisoi matkan lämpimään ja vihreään, iso kiitos siitä!

 Banaani kukassa.

Lämpö, vihreys, kostean tuoksuva ilma ja kukinta olivat erinomaista terapiaa.

Citrus limon, taustalla lumikuningatar.

Kasvitieteellinen puutarha on keidas, jossa kannattaa poiketa mihin vuodenaikaan tahansa.

Neoregelia spectabilis, ruusukoruananas. Ei tylsiä ruskettuneita lehdenkärkiä vaan upeat punaiset kärkikorut.

Geranium maderense, madeirankurjenpolvi. Viihtyisiköhän tämä näyttävä kasvi kotipuutarhassa?

Kasvitieteellisen jälkeen puutarhurit siirtyivät nauttimaan lounasta ja matka jatkui vielä toiseen kiinnostavaan puutarhaan.

Vantaan Koivuhaassa sijaitseva Puutarhakeskus Viherpaja on omanlaisensa kasvitieteellinen puutarha, sieltä voi halutessaan lunastaa kasvit itselleen. Uskomattoman hieno valikoima erilaisia viherkasveja, puita ja kukkia.

Ihastuin tähän vintage-esikkoon, Primula picanto, ja se muutti meille toisen esikon, Upin kanssa.
Viherpajaan täytyy ehdottomasti mennä pian uudestaan.
Kiitos kaikille virkistävästä ja lämminhenkisestä tapaamisesta, oli taas niin suurenmoisen mukavaa!
Mukana olivat:
Anu, Anun puutarha
Cheri, Autuas olo
Eija
Jori ja Jouko, Hernepensaskujanne
Kati, Oravankesäpesä
Kati, Katinkanssa
Marja, Suvikumpu
Molley, Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä
Riina, Versoja Vaahteramäeltä
Saila, Kivipellon Saila
Sini, Kasvuhormoni ja
Vaaleanvihreää

Rattoisaa sunnuntaita kaikille!

Jäähyväiset

Lauantaina oli ystäväni hautajaiset. Kirkossa itkin. Muistotilaisuus oli lämminhenkinen, valokuvien myötä muistelimme erilaisia tapahtumia. Nuoruuden kuvat olivat melkein kaikki yhteisiltä seikkailuiltamme ja muistotilaisuudesta tuli minulle niin valtava nostalginen trippi, että pääni meni aivan pyörälle. Mielestäni tälläiset rituaalit ovat hyvin tärkeitä surutyössä. Kun jakaa murheensa muiden kanssa, se kevenee.

Seuraavana yönä käsittelin asiaa unessa ja sunnuntai olikin sitten hyvin melankolinen. Illalla lähdin hiihtämään jäälle. Toisella rannalla laski aurinko ja toisella nousi kuu. Iloitsin siitä, että minulla on ollut hyvä ystävä, jonka kanssa sain kulkea niin pitkään ja jakaa iloja ja suruja.

Ystävyys on arvokkaimpia asioita maailmassa ja ystävän  menettäminen vie pienen palan itsestä, tapahtui se miten tahansa; kuoleman tai muunlaisen etääntymisen kautta.
Toivotan kaikille teille hyvää ystävänpäivää!

Aurinkoa ja latuystävyyttä

Nyt on talvisäät olleet kohdallaan. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja sen säteet tuntuvat jo lämpimiltä. Kirpeästä pakkasesta johtuen Nero nauttii auringosta enimmäkseen sisätiloissa, mutta yöllä paistavaa kuuta se ei voi vastustaa, sitä on ihailtava ulkona. Runsaan kymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että kissa reagoi voimakkaasti täysikuuhun. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Ikkunat on pesty syksyllä, mutta joskus, ehkä talon maalauksen jälkeen on ulkoikkunat raaputettu melko kovakouraisesti. Lisäksi lasit ovat erittäin lainelevaa ja kupruista vanhaa lasia. Onnesi ne näyttävät tältä vain varhain keväällä ja vain pienen hetken päivästä.

Olen käynyt joka päivä hiihtämässä jäällä. Luin hurjia juttuja pääkaupungin laturaivosta, meillä sellaista ei ilmene. Täällä esiintyy vain latukohteliaisuutta. Jokainen kanssahiihtäjä tervehtii ystävällisesti ja miltei poikkeuksetta jokainen pysähtyy juttelemaan toviksi. Arvioimme ladun kuntoa ja kiittelemme upeaa säätä. Kyselemme monesko kierros on menossa ja oliko millainen hiihtosää viime viikolla kun oli niin lauhaa. Oikein odotan noita kohtaamisia, olen tutustunut moneen uuteen ihmiseen hiihdon merkeissä. Eilen seurasimme erään herrahiihtäjän kanssa pienkoneen nousu- ja laskuharjoituksia järvellä. Sitten hän jatkoi vauhdikkaasti matkaansa ja minä sivakoin perässä kotia kohti tuonne saaren taakse, juuri ennen auringonlaskua.

Talviruokinta

Pihapiirissä on seitsemän lintujen talviruokintapistettä. Myös kauriit ovat oppineet hyödyntämään niitä. Pitäisi varmaankin ripustaa automaatit hieman korkeammalle.

Pari siemenautomaattia jouduin siirtämään parempaan paikkaan, sillä viiden akrobaattioravan lauma tyhjensivät ne hetkessä ja linnuillekin pitää jäädä purtavaa.

Ne saavat mieluusti syödä siemenet ruokintapaikkojen alta, mutta niillä on tapana hamstrata ruokaa omiin kätköihinsä.

Aitanparvessa vahtia pitävä isäntäkään ei hetkauta niitä.

Lintukirjo on runsas. Vakiovieraisiin kuuluu monenlaisia tiaisia, mustarastaita, närhiä, käpytikkoja, harakoita ja variksia. Satunnaisesti näkee muitakin lajeja. Tarjolla on kuorittuja auringonkukansiemeniä, kuorittua kauraa (ei ole suosikki), talipalloja ja kovalla pakkasella rasvamakkaroita.

Prinssin ruokalistalla on tietysti myös vihreää.

Silloin tällöin noutoruokaa

Paremman puutteessa mielikuvitusruokaa

Mukavaa viikonloppua ja helmikuun alkua kaikille!