22.7.2012

Hento alku

Toista viikkoa sitten löysin tälläisen rääpäleen keskeltä nurmikkoa. Aurinko paahtoi kuumasti (aivan, aurinko paistoi), joten nostin pienokaisen reunemmalle varjoon ja piiloon. Yritin katsella missä päin olisi mahdollinen pesä, josta lapsi on kotoisin. En löytänyt puusta enkä maasta. Poikanen oli vielä aivan avuton. Tälläisten edessä tuntee olevansa ihan kädetön, haluaisi auttaa, mutta ei ole keinoja.

Illalla kävin katsomassa tilannetta, poikanen kyhjötti paikallaan ja ajattelin, että kohta se nääntyy tuohon. Sydäntä puristi.
Seuraavana päivänä kun kävin kurkkaamassa, poikanen vaikutti yllättävän pirteältä. Häivyin nopeasti ja tarkkailin kauempaa tilannetta. Mikä riemu, emo kävi ruokkimassa poikasta maassa.
Seuraavana päivänä en enää nähnyt pienokaista, mutta emon varoitusäänistä tiesin, että se on jossakin lähellä. Hyvä, että se oli piilossa, täällä kun liikkuu kaikenlaisia kulkijoita, muun muassa kissa.
En saanut selville kenen lapsi tämä oli, enkä enää häirinnyt perheen rauhaa, toivotin vain kaikkea hyvää elämän alkuun.

30 kommenttia:

  1. Ihanaa että emo löysi kadonneen lapsensa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä joku oli hajottanut pesän, en tiedä. Mutta emo huolehti pikkuisestaan.

      Poista
  2. Oi miten kaunis juttu! Olet toiminut enkelinä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos en ihan enkelinä, niin kummina kuitenkin :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Helpottavaa kun kävi hyvin. Toivottavasti elämä jatkuu.

      Poista
  4. Voi pientä hentoista. Toivottavasti elämänlanka ei nyt katkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan pienelle parasta! Ehkä se on onnekas, sillähän kävi jo tuuri kun osuin paikalle ennen muita.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. On se vähän koomisenkin näköinen untuvineen :)

      Poista
  6. Voi miten suloinen lintulapsi. Hyvä, että tarinan loppu oli onnellinen. Emo löysi lapsensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emo löysi lapsensa ja toivotaan että kaikki päättyi onnellisesti. Pienet linnunpojat kehittyvät hurjaa vauhtia kun saavat hoitoa.

      Poista
  7. Suloinen lapsukainen, onneksi äitinsä löysi sen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain äitinsä osaa oikein hoitaa pienokaistaan.

      Poista
  8. Voi, miten liikuttavia kuvia ja liikuttava kertomus. <3 Onneksi pörröpää sai emonsa takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ollut surullista katsoa poikasen menehtyvän. Mutta onneksi kävi näin hyvin.

      Poista
  9. Mä kanssa ottaannun tällaisiin hommiin ja huolin miten tipun käy. Toivottavasti kaikki meni hyvin. Onneksi äiti löysi paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä voi olla välittämättä jos jonkun lapsella on hätä. Kun asuin Helsingissä löysin Itä-Pasilasta asfaltilta pökertyneen hippiäisen. Siis tosi pieni. Kannoin sen varovasti kotiin, juoksin illan pitkin Vallilan laaksoa keräämässä hyönteisiä ja syötin niitä linnulle. Aamulla vein sen pieneläinklinikalle, mistä se tarkkailun jälkeen päästettiin vapaaksi luontoon. Kyllä on kiitollinen mieli jos saa pelastettua jonkun elämälle.

      Poista
  10. Voi pientä, onneksi emo löysi poikasensa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivokaamme, että elämä jatkui valoisissa merkeissä ja pieni lintu ehkä ensi keväänä tulee taas tänne pesimään.

      Poista
  11. voi toista, onneksi loppu-hyvin kaikki-hyvin, toivottavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu hyvin - kaikki hyvin! Tervetuloa seuraamaan blogiani Peppi.

      Poista
  12. Voi reppanaa. Toivottavasti kissa ei osu paikalle ennenkuin lentokyky löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan niin, ainakin pienokainen osaa olla liikkumatta, päivisin kissa vetelee sikeitä.

      Poista
  13. Suloinen pieni pörröpää =D
    Ihana olet, kun noin autoit poloista.

    Voisiko poikanen olla Peippo?
    Naarashan on tuollainen harmaankirjava aikuisenakin ja niillä on nuo kaksi valkoista siipijuovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmaan on peipon poikanen. En nähnyt emoa tarkasti, jokin harmaa lintu :)

      Poista
  14. Sydäntä purisi, kun luin juttua. Onneksi oli onnellinen loppu. <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minuakin satutti aluksi pienokaisen kohtalo. Arvaat varmaan, että olin iloinen ja helpottunut kun näin sen hengissä ja emon hoitamassa.

      Poista
  15. Voi sentään, lintupienokainen. Hyvä että on emonsa hoivissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut sellainen luulo, etteivät emot huolehdi pesästä pudonneista. Ehkä koko pesä oli hajonnut ja kaikki poikaset pudonneet, mene tiedä. Iloitsin kovasti kun näin emon ruokkivan pienokaistaan.

      Poista

Kiitos kommentista