10.5.2013

Rescue Team

Nero puhuu vähän, mutta asiaa. Siksi olinkin ymmällä kun se koputti oveen ja luikahdettuaan sisään avasi sanaisen arkkunsa ja puheli niin vuolaasti, että pelästyin jotain vakavaa tapahtuneen.
Lopulta tajusin, kurkata kuistille, oven takana makasi pikkuruinen oranvanpoikanen. 

Suru valahti keskellemme. Nero ei saa kehuja jos se tuo linnun tai vaikkapa oravan, poikasesta puhumattakaan. Olin sanaton ja odotin, että Nero tekee seuraavan siirron. Kissa ei kuitenkaan luovuttanut vaan seurasi minua ja pajatti vaativaan sävyyn. Palasin oravan luo, huomasin, että se oli elossa ja otin sen käteeni. Pienokainen hengitti tiheästi ja tarrautui minuun. Se näytti vahingoittumattomalta ja tuntui vähitellen rauhoittuvan käteni lämmössä.
Soitin eläinlääkärille ja kysyin neuvoa, hänestä oli parasta viedä oravanpoikanen ulos ja toivoa, että emo löytää sen.
Mutta avuttomuuden määrä, joka huokuin pikkuisesta esti minua toimimasta ehdotuksen mukaan, enhän tiennyt mistä Nero oli sen tuonut. Pikkuinen oli ilmeisesti pudonnut pesästä, se oli selvästi vielä maitopoikanen, silmätkään eivät olleet vielä avautuneet. Peittelin kurren lämpimästi vanhaan lintuhäkkiin. Sitten aloin etsiä sille emon sijaista.

Villejä löytöeläimiä tuntuu vastaanottavan vain Korkeasaari. Soitin sinne, puhelimeen vastasi erittäin ystävällinen henkilö ja hän kehoitti tuomaan oravanpoikasen heille, siellä niitä on kuulemma jo melkoinen liuta.
Ajattelin, että pienokainen on saattanut olla jo kauan ilman ravintoa joten lähdin heti matkaan. Vauveli sai pesäkseen vanhan villasukan pahvilaatikkoon. Ajelin ruuhkassa Helsinkiin (ja vielä pahemmassa aattoruuhkassa takaisin).  Matkalla pikkuinen kääntyi ja kömpi pää edellä sukkaan turvaan, minusta se oli hyvä merkki. Jo parin tunnin aikana ehdin kiintyä poikaseen, nyt se on hyvässä hoidossa ja saa viettää voimistuttuaan vapaata elämää Korkeasaaressa. Ehkä kurre, joka tulee siellä pyytämään sinulta pähkinöitä on juuri tämä pienokainen.
Ymmärsiköhän Nero, että kyseessä on avuton olento eikä vahingoittanut sitä vaan toi sen kotiin turvaan? Oli varmaan turhauttavaa kun en heti ymmärtänyt, ettei kyseessä ole tavallinen saalis vaan tässä tarvitaan minunkin toimiani.
Jäin miettimään pelastiko Nero oravanpojan hengen?

Tervetuloa Autuaan olon piiriin, Sisusta sydämellä ja Linda!
Mukavaa viikonloppua kaikille!

97 kommenttia:

  1. Hieno tarina ja ihanat kuvat. Viimeinen on niin hellyyttävä, että...

    Kerran yhden sukulaisen kissa toi jäniksenpoikasen kotiin. Emokissalta oli pennut juuri annettu uusiin koteihin ja se varmaan kaipuussaan adoptoi avuttoman sijaislapsen. Kissa ei poikasta vahingoittanut, vaan alkoi imettämään ja hoitamaan.

    Villieläimiä hoitavia eläintarhoja ei ole täällä lähelläkään ja pari päivää vierähti, kun talon väki selvitti, mitä ihmettä tälle raukalle tehdään. No, luonto hoiti tehtävän, ennen kuin ratkaisua löytyi. Poikanen ei kestänyt, vaan löytyi kuolleena laatikosta, jossa emokissa sitä hoiti. Raukka oli niin arka, että se varmasti stressaantui ihmisten läsnäolosta, vaikka sille yritettiinkin antaa rauha. Ei se kissaemon maitokaan varmaan ollut sopivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin todella helpottunut kun asiaan löytyi ratkaisu. Aivan pienten maitopoikasten hoitaminen on vaikeaa. Korkeasaaressakin sanottiin, että oravanpoikasen hoidossa on monta kommervenkkiä. Tuollaiset pikkuiset vaativat intensiivihoitoa, jonka emo tai asiantuntija osaa parhaiten. Meillä kerran koira imetti hylättyä kissanpoikasta pentujensa joukossa.

      Poista
  2. Voi ei, toivottavasti pieni oravanpoikanen paranee. Hienosti tehty Nero!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että oravalle kävi hyvin. Korkeasaaren löytöeläinkodissa on varmasti paras hoito heti emo-oravan jälkeen. Nero on viisas kisu.

      Poista
  3. Silloin puhutaan kun on asiaa, tuumaa ilmeisesti Nero. Hienosti toimittu! Molemmilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen Nero on, se puhuu vain kun on asiaa, eikä koskaan korota ääntään paitsi sotatantereella.
      Olemme helpottuneita, että löytyi hyvä ratkaisu.

      Poista
  4. Ihan varmasti muistan tämän postauksesi, kun menemme kesällä Korkeasaareen.

    Mukavaa alkavaa viikonloppua sinulle ja sankarillisesti toimineelle Nerolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kerro terveisi Korkeasaaren oraville :) Nero ansaitsee erikoisherkun :)

      Poista
  5. ihana kun huolehditte Neron kanssa pikkuisesta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paniikki meinasi iskeä, mutta onneksi löytyi emolle sijainen.

      Poista
  6. Todellista ritarillisuutta. Täällä ollaan mykistyneitä Neron viisaudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta ritari :) Vähän mietin edelleen, että ymmärsikö Nero todella mitä oli tekemässä. Yleensä se on tarkka saaliistaan eikä niitä saa ottaa pois, mutta oravanpoikanen luovutettiin hoteisiini.

      Poista
  7. Ihanaa, kun pelastitte pikkuisen, tällaisista tarinoista jää hyvä mieli, koska nyt oravanpoikasella on mahdollisuus kasvaa isoksi kurreksi

    VastaaPoista
  8. Nero on melkoinen sankari, jos se tosiaan ymmärsi pienen tarvitsevan apua. Ps pahoittelut moniosaisista kommenteista, tekniikka kiukuttelee.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimissä on jotakin perusviisautta, tai ehkä vain luontainen kyky toimia oikein. Olen todella iloinen, että pikkuiselle löytyi hoitokoti.

      Poista
  9. Tämä oli lämmin ja kauniisti päättynyt tositarina. Olette mahtava tiimi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloinen asia, että kaikki päättyi hyvin ja tapahtumasta jäi hyvä mieli. Hyvin pelattiin yhteen kun olin ymmärtänyt asioiden oikean laidan :)

      Poista
  10. Hienosti tomittu, molemmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloitsemme molemmat oravan onnellisesta kohtalosta.

      Poista
  11. Nyt oravavauva saa kasvaa isoksi oravaksi. Voi Nero olet viisas, ymmärsit poikasen olevan apua vailla. Onpa ihana päivän aloitus, kun heti herättyä saa lukea tällaisen pelastustarinan.
    Orava on liikuttava sukassaan. Voi pikkuista.
    Ei hän olisi selviytynyt luonnossa ( emoa odotellessa). Kiitos teille molemmille Kiltit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voinut viedä sitä raukkaa ulos sateeseen, odottelemaan epävarmaa pelastusta. Olisi ollut hirveä stressi. Enkä tiedä olisiko emo enää hyväksynyt poikasta, jota on käsitellyt sekä kissa, että ihminen. Nyt kaikki kääntyi parhain päin, ihanaa kun on jokin paikka, mistä löytyy apua.

      Poista
  12. Oi miten koskettava postaus, hienoa Nero!

    Mieheni ystävä oli aikoinaan saanut oravasta ystävän; pikkuinen oli vain kiivennyt syliin ja siihen jäänyt. Kulki mukana tämän nuoren miehen taskussa. Tarina ei kerro, miten kaikki päättyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jostain muualtakin kuullut joskus, että oravanpoikanen on tullut taloon sisään ja kiivennyt syliin. Silloin se on varmasti jo kiinteätä ravintoa nauttiva ja helpommin hoidettava. Tämä oli vielä aivan avuton, eikä se paljon liikkunutkaan omin avuin. Vähän kuin kissanpoikanen ennen silmien aukeamista.

      Poista
  13. Nero on ihan uskomattoman viisas! Poikasen avuton olemus sai varmasti Neron suojeluvaiston heräämään. Ihanaa, että pikkuinen sai vielä mahdollisuuden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimillä on erikoisia vaistoja, saalistajakin saattaa löytää suojeluvaiston kohdatessaan avuttoman pienokaisen. Kerran telkkarista tuli dokumentti, missä leijona (tai jokin muu iso kissaeläin) alkoi hoitaa kauriin vasaa. Oravan ja kissan kohtaaminen voi päättyä onnellisestikin :)

      Poista
  14. Oi miten liikuttava tapaus! Ihanaa, että pikkuinen pääsi hyvään hoitoon. Niillä on siellä Korkeasaaressa varmaan oravien äidinmaidonkorviketta ;)

    Mieletöntä käytöstä Nerolta, ansaitsee kyllä isot kehut, sankarikissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä ne varmasti osaavat antaa juuri oravalapsen tarvitsemaa ravintoa, kokemusta ainakin on. Keväisin kuulemma löytyy aika paljon kodittomia oravanpoikasia. Nero ansaitsee kyllä kiitosta herrasmiesmäisestä käytöksestään.

      Poista
  15. Oi pientä!
    Hienoa kun löysi kodin. Onneksi Korkeasaari on ajomatkan päässä. Pohjoisen oravilna ei olisi yhtä hyvä tuuri.
    Pikkupojilla oli viimekesänä oravanpoika kaverina, kulki poikien perässä taloon sisälle asti. Loppukesästä onneksi oppi asumaan ulkona, mutta naapurin äiti taisi sitä hoitaa ja syötellä usiamman viikon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan matka oli mahdollinen. Katkaisin kiireisen työpäivän, mutta kaikilta tuntui riittävän ymmärrystä oravaa kohtaan. (Joudun nyt lähtemään viemään oravaa korkeasaareen :)
      Kun olin lapsi meillä oli kotona puolikesyjä oravia, ne saattoivat tulla sisälle taloon varastamaan ruokaa eivätkä pelänneet lainkaan ihmisiä.

      Poista
  16. Voi toista hyvä kun löysi kodin,kyllä Nero on älykäs ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli suuri ilo, että oravalle löytyi hoitopaikka. Nero asaitsee erityiskiitoksen!

      Poista
  17. Hienoa toimintaa Nero ja Cheri! Toivottavasti pikkuisesta kasvaa iso ja terve orava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että loistava ura oravana odottaa pikkuista.

      Poista
  18. Voi pientä! Korkeasaaressa on varmaan oravanpoikasilla pian kova vipellys päällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkalla lohduttelin pikkuista, että se saa perillä paljon uusia kavereita, joiden kanssa voi harjoitella oravaelämää kunhan voimistuu :)

      Poista
  19. Eikä, aivan käsittämättömän hellyttävä olento - ei ihme että ehdit jo siihen kiintyä. Toimit kunnioitettavasti ja viitseliäästi. Ei ole ihan itsestään selvää, että osaa toimia avuttomien, mutta villien luontokappaleiden kanssa oikein. Hurraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein noiden löytöpoikasten kanssa tuntee itsensä ihan kädettömäksi. Ne vaativat sellaista huolenpitoa, jota harva osaa ja ehtii niille antaa. Olen todella kiitollinen, että Korkeasaari toivotti pikkuisen tervetulleeksi!

      Poista
  20. Ihana tarina ja kerta kaikkiaan suloiset kuvat :) Meidän perheessä on lapsuudessani ollut oravanpoikanen kasvattina, koska naapurin kissa oli pudottanut oravanpesän ja tappanut emon. Oravaa ruokittiin tuttipullolla ja se nukkui isäni paidantaskussa. Siitä kasvoi aikuinen, mutta en tiedä miten se selvisi luonnossa vapauduttuaan. Korkeasaaressa tämä teidän pikkuisenne saa varmasti hyvän elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti ollut aivan yksinkertaista hoitaa pikkuista oravanpoikaa. Eläinlääkäri sanoi, että teoriassa sille voisi juottaa äidinmaidonvastiketta, mutta hoito ei ole noin pienen kohdalla helppoa. Ohjeen mukaan yritin tarjota vähän vettä ruiskulla, mutta ei vauveli osannut tai halunnut sitä nauttia. Saaressa sillä on turvallista ja ruoan lähteitä runsaasti.

      Poista
  21. Kiitos, että näitte Neron kanssa paljon vaivaa pelastaaksenne pikkuoravan hengen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä mieli koko operaatiosta on riittävä palkka. Kuten myös se, että voi jakaa iloisen tarinan, joka tuntuu koskettavan monia.

      Poista
  22. Voi kuinka ihanan suloinen pikkuinen rääpäle ja hienoa toimintaa teidän tiimiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan aseistariisuvan suloinen olento. Hellytti meidän molempien sydämet :)

      Poista
  23. Rescue rangers! Hienoa toimintaa tiimiltänne. Erikseen on mainittava, kuinka Nero onkin nimensä veroinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero on nimensä veroinen, se on täytynyt monta kertaa ihmetellen todeta. Minä vähän jelpin jatkotoimenpiteissä.

      Poista
  24. Voi, mikä tarina!

    Hienoa Nero ja Cheri...ihmisen ja eläimen saumatonta yhteistyötä, joka tällä kertaa pelasti pienen oravanpoikasen hengen!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neron osuus tässä on ehkä kaikkein hämmentävin. Ihmiseltä voikin odottaa pelastustoimia, onneksi ymmärsin lopulta Neron viestin.

      Poista
  25. Yhteispelillä se homma näköjään sujuu. Nerolle kymmenen pistettä ja emännälle kanssa. Ai niin ja se papukaija merkki myös;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Papukaijamerkistä olemme erityisen ylpeitä :)

      Poista
  26. Uskomaton tarina, minulta tuli ihan itku. Kuinka viisas ja hieno kissa tuo Nero on. Ja ihana olet sinäkin kun hommasit pienen poikasen hyvään hoitoon. Sydämelliset kiitokset sinulle.
    Meillä ei asu yhtä fiksuja kissoja. Keväällä toivat ylpeänä sisälle pelkän oravan hännän ja kiitoksia ei herunut, päin vastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaana kissana Nero on oppinut, ettei kannata tuoda kotiin kuolleita lintuja tai oravia, sellainen jää täysin huomiotta. Tuholaisjyrsijöistä sen sijaan saa kehuja. Isolle oravalle ei olisi käynyt noin hyvin, mutta avuttomuus hellytti kisankin.

      Poista
  27. Liikuttavan näköinen pieni karvapallo.
    Hienoa tiimityötä.
    Ihanaa, että Korkeasaari vastaanotti ja sinä näit paljon vaivaa kuskaamisessa.
    Rauhallista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Loppu hyvin kaikki hyvin, ihanaa kun on jokin paikka missä tuollaiset pienet karvapallot autetaan elämän alkuun.

      Poista
  28. Eläimet ovat uskomattoman viisaita. Onneksi on viisas emäntäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat ne! Emäntäkin tajusi kun oikein uutterasti selitettiin :)

      Poista
  29. Eläimet on tosi neroja :) tykkään katella luontodokumenttejä ja monesti saa kyllä olla ihmeissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, eläinten neuvokkuus ja selviytymiskyvyt lyövät usein ällikällä. Ne ovat moniulotteisempia kuin uskommekaan.

      Poista
  30. Olet sydämellinen Cheri. Ja Nero fiksu.
    Muutoin olen tähän postaukseen liian sanaton mitään kirjoittaakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli suuri ilo, että pystyin auttamaan. Olisi ollut suuri suru jos ei olisi löytynyt mitään keinoa. Nero on fiksu kissa, sitä olen aina sanonut :)

      Poista
  31. Nero osasi antaa kunnon meriselitykset, ja toistaa tarvittaessa :D
    Ja hatunnosto sinulle kun viitsisit lähteä ajelemaan Korkeasaareen asti, olis nimittäin monelta muulta jäänyt tekemättä!
    Ja uskonpa ettet olisi osannut itsellesi antaa anteeksi jos olisit löytänyt kuolleen poikasen seuraavana päivänä.

    Nero on viisas kissa.
    Ja sinä olet hyvä ihminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtoehdot olivat vähissä, vaikea kenenkään on tuollaista avutonta olentoa jättää oman onnensa nojaan. On sitä turhempiakin matkoja ajeltu :)

      Poista
  32. Voi pientä suloista oravavauvaa. Uskon, että Nero on kyllä vaistonnut tilanteen ja tuonut poikasen sulle hoitoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan turhaan ensin hätkähdin, tarina sai kuitenkin onnellisen lopun.

      Poista
  33. Voi mikä ihana tarina ♥ Viisas kissa ja täysin nimensä veroinen, ja aivan yhtä viisas emäntä! Oravat ovat niin ihania, ja jonain päivänä hyvä tekosi palaa jotain kautta sinulle takaisin :) Ehkäpä joku toinen orava istuttaa pihallesi pähkinäpuun tai auringonkukkia? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis ajatus hyvien tekojen kierrosta :) Pähkinäpuu ei olisi hullumpi.

      Poista
  34. Todella ihana tarina! Niin suloista! Kyynel alkoi valua silmän nurkasta, kun ajattelee tuota pienokaista. Olisin toiminut samoin, kun sinä ja varmaan itkenyt vuolaasti, jos pienokainen ei olisi ollut pelastettavissa. Onneksi Nero toi sen sinun hoidettavaksi :). Mukavaa viikonloppua ja Nerolle rapsutuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minuunkin iski ensin epätoivo kun mietin miten pienokaisen saa pelastettua elämälle. Mutta onneksi on paikkoja missa ovoista eläimistä huolehditaan. Nero nauttii kesästä, äsken näin sen torkkuvan tuolissa seinustalla ilta-auringossa.

      Poista
  35. Mä en osaa tähän sanoa muuta kuin, että ♥ ja :').

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On iloista nähdä, miten paljon myötäeläviä eläinten ystäviä täältä löytyy :)

      Poista
  36. Voih ♥ Onneksi kaikki loppui onnellisesti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla oikein onnenorava kun elämä järjestyi parhain päin.

      Poista
  37. Lutunen olento, meillä oli viime vuonna 5 kappaletta poikasia, tosin hiukan isompia, pitkin terassia, eivät uskaltaneet siitä mihinkään, ei emoa missään. Laitoimme vettä ja maitoa, mutta ei siitä tahtonut tulla mitään. Täysin kesyjä olivat. Illalla hytisivät kivijalan vieressä, vein pyyhkeen ja piilotin heidät sinne sisälle. Aamulla olivat kaikki hävinneet ja selvästi oli emo hakenut pojat. Ei ollut uskaltanut tulla, kun niin hääräsimme siinä terassilla. Loppu hyvin kaikki hyvin teidän tapauksessa, upeasti toimittu Nero :) oikein aurinkoista ja mukavaa viikonloppua teille sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva tarina, olitte varmasti iloisia kun emo oli käynyt hakemassa lapsukaisensa :) Oravanpojat ovat ilmeisen alttiita onnettomuuksille. Viime kesänä katselin pikkuista pörröhäntää joka vipelsi nurmikolla, se oli varmasti jo lähtenyt pesästä, mutta aika avuttomalta sekin vaikutti, täällä kun on monia vaaroja.

      Poista
  38. Voi mikä liikuttava kertomus. Neron käyttäytyminen oli yllättävää. Hän avasi siis sanaisen arkkunsa. Oi! Mitähän sen kissan päässä oikein liikkui. Kunpa saisi tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi tosiaan kiva tietää mitä kissan päässä oikeasti liikkui. Kun on päivät pitkät ja vuosikaudet tekemisissä lemmikkinsä kanssa niin sen tunnetiloja oppii kyllä tulkitsemaan, mutta aina ne osaavat yllättää.

      Poista
  39. Orava on ollut mielessäni vähän väliä. Ja voi miten pitkät kynnet hänellä on tuossa ensimmäisessä kuvassa, jestas miten lutunen.
    Mikä sydäntenmurskaaja <3
    Ja mikä kommenttien määrä. Tekonne on koskettanut monia.
    Nimettiinköhän vauva Korkeasaaressa Nero junioriksi ?
    Vauva varmaan uinuu villasukan sisällä tällä hetkellä.
    Halit sinulle ja Nerolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oravalapsella on voimakas tarrautumisrefleksi, täytyykin varmaan olla kun asustelee yläilmoissa. Se piti kovasti kiinni kynsillään aina kun yritin laskea sen kädestäni. Makeasti oravainen torkkuu villasukkapesässänsä.... Aleksis Kiveä mukaillen :) Halaukset sinnekin!

      Poista
  40. Voi miten kaunis tarina. Ihania olette, sinä ja Nero! Halauksia!

    VastaaPoista
  41. Vähän erikoinen pelastustiimi: akka ja kissa :)
    Halit ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  42. Voi miten suloinen vauveli! Toivottavasti se kasvaa isoksi hyvässä hoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se saa nyt parasta mahdollista hoitoa orvolle poikaselle. Toivottavasti se varttuu kelpo oravaksi muiden orpojen kanssa :)

      Poista
  43. Uskon että nerolla heräsi suojeluvietti ja pelasti oravanpojan.
    Kaunis koskettava postaus.

    Hyvä, että oravanpojalle löytyi asiantunteva hoivapaikka.

    Surullinen muisto on lapsuudestani maitopoikasesta jonka pelastimme. Annoimme lämmintä lehmänmaitoa (muistaaksen keitetyllä vedellä ohennettuna), mutta massu turposi ja poikanen kuoli muutaman päivän päästä.
    Asuimme maaseudulla, ei ollut lähellä asiantuntijoita.

    Hyvää Äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut paljon noita tarinoita, joissa on yritetty auttaa oravan tai muun villieläimen poikasta, mutta lopputulos on ollut surullinen. Siksi vähän panikoin kun sain noin pienen olennon hoteisiini. Onneksi kaikki meni kuitenkin parhain päin. Hyvää äitienpäivää sinnekin!

      Poista
  44. Oho. Juuri kirjoitin pelastamastamme oravanpojasta, mutta se oli vanhempi kuin tämä. Kissan käytös kuulostaa kyllä todella ihmeelliseltä. Plussat teille kaikille : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti kurreilla on paljon vaaroja lapsina. Onneksi on auttavia käsiä. Plussat myös teille oravapelastuksesta :)

      Poista
  45. Olipa koskettava postaus, minulla tuli ihan kyyneleet silmiin, ihanaa kun pelastitte pikku-kurren <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli liikuttava kohtaaminen. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja pikku-kurre voi jatkaa elämäänsä. Toivottavasti sen sisarukset voivat hyvin emon hoivissa.

      Poista
  46. Ihana pikku orava, olen katsellut joko näkyisi meidän pihalla oravan poikasia,kun pariskunta on koko kevään kiipeillyt kuusissa,ja pesäkin on väsätty, mutta ei vain näy jälkeläisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ne pikkuiset ovat vielä turvassa pesässä. Toivottavasti eivät joudu mierolle liian aikaisin.

      Poista
  47. Voi miten suloinen tarina, ihanaa, että pikkuinen pääsi turvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä tarinoissa onnellinen loppu on paras. On ihanaa, että on paikkoja, joissa huolehditaan pikkuista orvoista.

      Poista
  48. Voi miten ihana tarina. Niinpä, joskus tuntuu että nuo nelijalkaiset kaverimme ymmärtävät paljon enemmän....jospa ne vain voisivat puhua;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän nelijalkaiset ajattelevat meidän ymmärryksestämme? Nero varmaan piti minua yksinkertaisena kun kesti niin kauan ennen kuin tajusin asian laidan :)

      Poista
  49. Ihan pienten kyyneleiden arvoinen kertomus. Kissat ovat viisaita.

    VastaaPoista
  50. Ei varmaankaan ole pudonnut pesästä, vaan oravahan saattaa vaihtaa pesää montakin kertaa poikasten ollessa pieniä. Olisiko poikasen kantomatka keskeytynyt jostain syystä, ettei vain kissan takia. Ihanaa, että ihmiset jaksavat huolehtia eläimistä mutta yksinäiset oravan- ja jäniksenpoikaset eivät välttämättä tarvitse "pelastamista", vaan tässäkin tapauksessa emo olisi varmaankin tullut hakemaan poikasen pois, kun tilanne olisi rauhoittunut tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli ongelmana se, etten tiennyt mistä päin poikanen on kotoisin. Tuntui ikävältä viedä se ulos sateeseen odottelemaan, ajattelin, että jos emo ei tulekaan niin sitten on liian myöhäistä tehdä mitään. En ole innoissani "pelastamassa" jokaista poikasta, jonka kohtaan tämä oli erikoistapaus ja joka tapauksessa oravanpoikanen selvisi.

      Poista

Kiitos kommentista