22.5.2013

Hortoilua

Tässä on vahvin vastustajani puutarhassa. Käymme vuohenputken kanssa jatkuvaa kinaa siitä mikä alue kuuluu kenellekin.
Minulla on keinoni sen torjumiseksi, esimerkiksi keväisin pistelen sitä innokkaasti suihini.
Villivihannesten keruuta voi tehdä koko kesän, mutta keväällä olen siitä innostunein.
Äskettäin ilmestyi opaskirja hortoilijoille, Raija ja Jouko Kivimetsä: Hulluna hortaan, hyvinvointia ja herkkuja villivihanneksista (Mividata Oy).
Ympärillämme on ilmainen ja kaikille avoin vihannestori, mistä löytyy paljon vihreää jo silloinkin kun oma kasvimaa vasta muokkausvaiheessa.
Villivihannekset ovat päässeet gourmet-ravintoloiden listalle ja superfood-innostus on saanut monet kiinnostumaan niistä.
Aivot, suolisto ja sydän rakastavat hortaa (kreikkaa, tarkoittaa kaikkea villiä vihreää luonnosta löytyvää), sen vitaaliaineita, vitamiineja, kivennäisaineita, kasviantioksidantteja ja lehtivihreää.

Kirjassa on villivihannesten keräily-, säilöntä- ja ruokaohjeita. Hortoilijoilla on myös oma blogi, sieltä löytyy tietoa kursseista, ruokaohjeita ja muuta aiheeseen liittyvää.
Suosikkini, nokkonen on yksi monikäyttöisempiä ja ravintorikkaimpia kasvejamme. Eilen juuri pistelin nokkosmuhennosta lounaaksi, hyvää oli. Pakastan ja kuivaan nokkossatoa talven varalle, lisäksi kasvista voi tehdä nokkoskäytettä lannoitteeksi ja tuholaisia torjumaan. Ehkä muutun vähitellen vihreäksi, kuten buddhalainen askeetti ja erakko, Milarepa, jonka sanotaan eläneen pelkillä nokkosilla Tiibetissä.
Kuivaan talveksi myös teeaineita ja viherjauhetta, johon sopivat monet vihreät lehdet, kuten voikukka, nokkonen, maitohorsma, apila, poimulehti ja monet muut. Kasvimaalla kasvatan viherkaalia, joka on myös erittäin ravintorikas kasvi ja sopii hyvin viherjauheeseen.
Herkuttelen usein myös viherpirtelöillä.
Kuten sienet ja marjat on villivihanneksetkin osattava tunnistaa, ettei popsi sopimattomia lajeja. Suosittelen lämpimästi hortoilua kaikille, kirja sopii hyvin myös aloittelijoille.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Virpi!

54 kommenttia:

  1. Hyvä, Cheri, että toit hortoilun esille. Minä, joka en viitsi ruokaa laittaa, enkä hyötykasveja kasvattaa, popsin myös vitamiinit suoraan maasta. Tyttäreni keräävät nokkosta säkkitolkulla ja kuivattavat. Talvella sitä sitten heitetään vähän joka paikkaan. Itsekin lankesin ruuan laittoon viime viikolla ja tein vihreää risottoa, mihin tuli nokkosta ja lipstikkaa :) Maitohorsman pikkutaimet syön sellaisenaan, ja ovat peijakkaan hyviä ja makoisia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai lankesit ruoanlaittoon :) Nokkonen on hyvää sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Itsekin laitan sitä vähän joka paikkaan talvella. Tyttäresi ovat viisaita, luontaistuotekaupoissa myydään superfoodina viherjauheita kalliiseen hintaan, paras löytyy kuitenkin pienellä vaivalla nurkan takaa. Minullakin keho oikein huutaa tuoretta vihreää keväisin, varokaa maitohorsmat ja vuohenputket.

      Poista
  2. Hortoilu kuulostaa hauskalta ja meilläkin hortaa riittää. Vuohenputkia voi napsia aamu-, päivä- ja iltapalaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on valtava, terveellinen ruokavarasto ympärillämme. Olen huomannut, ettei vuohenputki syömällä vähene :) Hortoilijoiden sivuilla oli resepti vuohenputki-raparperipiirakasta. Mikä oiva yhdistelmä tähän aikaan.

      Poista
  3. Ajankohtainen aihe! Olen tilannut itselleni tuon kirjan. Meillä pidetään maanantaina Vironperällä villivihanneskurssi. Erittäin otollinen paikka. Puutarhani peruskasvi on vohenputki - siis myös kukkapenkkieni. Nokkonen on myös hyvin edustettuna ja voikukkaakin löytää ihan mukavasti. Aikoinaan Kyllikki kelsi ajelemasta nurmikoita voikukan kukinnan aikan, joten sekin on levinnyt mukavasti pihalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villivihanneskurssi on varmaan antoisa, siinä saa ihan uusia näkökulmia ympäristön kasveihin. Minullakin peruskasvina on vuohenputki ja nokkosta löytyy puskittain. Kyllikki oli harvinainen ihminen, yleensä ihmiset vihaavat voikukkaa. Minusta se on kaunis kukkija, mutta kieltämättä innokas leviämään. Toisaalta helppo kitkeä kasvimaalta ja kukkapenkistä.

      Poista
  4. Mielenkiintoista! Minä olen näissä asioissa kyllä aika avuton. En tunnista mitään! Paitsi vuohenputken. Mur.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vain hampain vuohenputken kimppuun :)

      Poista
  5. Ihana nimi tuo hortoilu!
    Lehtikaali on ehdoton suosikkini♥!

    Jo vuodesta -77 on kirjahyllyssä ollut Toivo Rautavaaran teos: Mihin kasvimme kelpaavat
    Silloin alkoi kiinnostukseni luonnon antimiin.
    Joskus vaan kesä tulee niin nopeasti, ettei kaikkea ehdi kerätä, kun on jo myöhäistä.
    Nytkin piti kerätä koivun lehtisilmuja, mutta lehdet aukesivatkin niin äkisti, että myöhästyin:)
    Tuo kirja olisi kyllä mukava hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, sain aikoinaan 70-luvulla myös hortaherätyksen Toivo Rautavaaran kirjan myötä. Siitä kaikki alkoi. Kuivasin ja hiostin teeaineta talven varalle, samoin keräsin nokkosta ja muita vihreitä. Köyhä opiskelija sai erinomaista ruoanjatketta. Raijan edellinen kirja, Villiinny villivihanneksiin on jo loppuunmyyty. Onneksi on saatavilla tämä uusi opaskirja.

      Poista
  6. Nokkosta minunkin kehoni kaipaa! Harmi vaan minulle, että olen niin laiska tekemään mitään massiivisia nokkoskeräilyjä, tiedän, että luonnossa on paljonkin sellaista mitä voi syödä. Nokkoskeitto olisi varmaan hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokkonen on paitsi terveellinen myös hyvänmakuinen, sitä voi käyttää aivan pinaatin tapaan tai vain lisätä normaaleihin ruokiinsa. Noin ravintorikasta kasvia ei taida kaupan tiskiltä löytyä.

      Poista
  7. Onpa mielenkiintoista, aiheeseen pitänee tutustua :)

    VastaaPoista
  8. Pisti ajattelemaan, että josko ottaisinkin kokonaan uuden näkökulman pihalla reuhottaviin voikukkiin. Vihollisten sijaan alkaisinkin pitää niitä herkkuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota minäkin yritän vuohenputken kanssa :)

      Poista
  9. Kiitos kirjavinkistä, varasin sen kirjastosta. Perjantaina ilmestyneessä Metsästäjä-lehdessä oli vinkki osmankäämien käyttämisestä ruoanvalmistuksessa, siinä verrattiin osmankäämiä parsaan. Pitänee lähteä luontoretkelle viikonloppuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut osmankäämin käytöstä, mutten ole koskaan kokeillut. Suosittelen hortoilua, siinä saa ravintoon uusia ulottuvuuksia ihan ilmaiseksi ja kuntoa ja hyvää mieltä luonnossa liikkumisesta vielä kaupanpäälle.

      Poista
  10. Onkin ollut ajatuksena käyttää noita, jonekin vain päivät menee hujahtaen ja työlista joka päivälle on niin valtava... ei siinä toisaalta kauaa menisi, jos keräisi kimpun nokkosia rinteestä, mutta kun ne pitäisi valmistaa (tää on perunasalaatti-maksamakkaraleipä -päivällisaikaa). Pakko silti yrittää joku päivä! Joskus aiemmin olen käyttänyt nokkosia ihan tavallisissa keitoissa, siis en tehnyt erityisesti nokkosruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä valmistaudun kevään kiireisiin pakastamalla valmiita ruoka-annoksia, sillä aina ei kertakaikkiaan ehdi hellan ääreen. Salaatin lisukkeet saa kuitenkin nopeasti poimittua. Ja nokkonen on sellainen aarre, että pieni vaiva kannattaa nähdä. Yksi hyvä käyttötapa onkin juuri lisätä villivihannekset tavallisiin ruokiinsa, silloin niiden käyttö on kaikkein vaivattominta.

      Poista
  11. Meillä on vuohenputkea niin paljon, että sitä ei syömällä saa hävitetyksi. Onko sinulla hyvää vinkkiä sen hävittämiseen (muuta kuin epätoivoinen juurineen kitkeminen)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syömisen lisäksi minulla on yksi toimiva vinkki joka toimii maa-alueilla, jotka haluaa vuohenputkivapaaksi, kuten kasvimaani laajennus. Maa peitetään mustalla muovilla, käytän mansikkamuovia. Muovin pitää olla maassa yhden kasvukauden ajan, itse laitoin keväästä kevääseen. Kun muovin poistaa on alla muheva rikkaruohoton multa muokattavissa. Mutta kukkapenkeissä ja paikoissa missä on kasveja jotka haluaa säilyttää on kitkeminen paras vaihto-ehto. Kyllä se vähitellen häviää.

      Poista
  12. Olipas uutinen vuohenputkesta . Kukkapenkki rehottaa sitä täynnä, enkä minä ole tiennyt sitä poskeeni pistää :) Nyt alkaakin uudenlainen suhde minun ja vuohenputken välille =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän sinulla on vihannesmaa samassa :)

      Poista
  13. Johan on mielenkiintoista, kumpa asuisin maalla . Ehkä tässä jotain voi kokeilla kuitenkin.. Kiitos inspiroinnista

    VastaaPoista
  14. Nythän löytyikin uusi syy kävellä luonnossa. Kiitos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun aloitin hortoilun asuin Helsingissä, mutta kyllä sielläkin on kaupungin laidoilla alueita, joista pääsee keräämään villivihanneksia. Syötävää ei kuitenkaan pidä kerätä isojen teiden läheisyydestä eikä keinolannoitettujen/myrkytettyjen peltojen pientareilta. Antoisia luontoretkiä ja hortaan tutustumista!

      Poista
  15. Tulee niin mieleen vanha sanonta, joka menee suurinpiirtein:
    "Monta maasta kasvaa, oppinut ylös ottaa, tyhmä ylen kattoo."
    Luonnosta löytyy vaikka mitä herkuteltavaa, jopa silloinkin kun joitain kasveja pitää väistää allergioiden vuoksi. Koivulle pahasti allergisen kannattaa esim olla aika varovainen koivunlehtiteen tai mahlan kanssa...
    Voikukan lehdistä salaattia ja kukista likööriä. Nokkosta ei voita mikään :-) Vuohenputkea puskee minunkin pihani, mutta syömistä en vielä ole koittanut.. olisikohan siinä tämän kesän kitkentätapa :-)
    Hortoilu<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo viisaus pitääkin laittaa visusti mieleen ja laukaista seuraavan kerran kun kohtaan hortoilun arvostelijoita :)
      Totta, kaikki ei sovi kaikille ja hotassakin pätee viisaus: kohtuus kaikessa, ei ylenpalttisesti yhtä lajia. Nuoret vuohenputket ovat herkullisia salaatissa ja viikonloppuna aion kokeilla tuota horta-blogissa olevaa vuohenputki-raparperipiirakkaa. Pitäisi kyllä olla lammas, jotta saisi vuohenputken syömällä vähenemään :)

      Poista
  16. Just syötiin voikukan nuppuja suolavedessä keitettyinä. Hyvää oli, niinkun ruusukaaleja. ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nam, kuulostaa hyvältä! Nyt voikukan nuppuja keräämään ennen kuin kaikki aukeavat.

      Poista
  17. Hortailu sopii tosi hyvin vihersmoothieiden tekoon. Ei mene niin paljon rahaa salaatteihin. Nokkoslettuja meillä syödään koko kesä. Tyttäreni suuri suosikki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttärelläsi on terveellinen ja maukas suosikki :) Vihersmoothiet ovat melkoisia klorofylli-, vitamiini- ja hivenainepommeja, hyvää tankkausta pimeää talvea varten.

      Poista
  18. Niin, miksipä ei pakastaisi esim. nokkosia talveksi. Nuorinahan ne ovat ilmeisesti parhaimmillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorina nokkosetkin ovat parhaimmillaan ja voi sitten pitkin talvea herkutella vihreällä. Käytän aika paljon pinaatin sijasta ja lisään monenlaisiin ruokiin.

      Poista
  19. Suunnittelin aloittavani hortoilun. Nokkosia ja vuohenputkia nyt ainakin aluksi, kunhan olen ensin hiukan perehtynyt mitä ja miten niitä valmistetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokkosta voi helposti käyttää samoin kuin pinaattia. Tuolla hortoilijoiden blogissa on valmistusohjeita ja kirjassa paljon kaikenlaista opastusta. Onnellista hortoilua!

      Poista
  20. No jopas ennätin jäkeni jättämään täällä käynneistäni :)

    Kiitos muistutuksesta, että nokkoset on syytä nyt keräillä. Postauksesi innoittamana keräilin tuossa päivällä aika kasan nokkosia ja tein elämäni ensikerran nokkosmuhennosta.
    Enää siitä ei ole jäljellä kuin tiskit. Eikä muuten jää viimeiseksi valmistuskerraksi.
    Nokkosessa tuntui olevan sellainen kepposteleva maku. Se minulle ainakin syödessä tuli mieleen =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kepposteleva maku on hyvä luonnehdinta :) Kiva kuulla, että innostuit kokeilemaan nokkosta, sehän on tosiaan maamme ravintorikkaimpia kasveja. Tein pari vuotta sitten nokkosmuhennosta ystävien yhteisessä kesätapaamisessa ja sitä reseptiä on minulta kyselty runsaasti. Ongelma on se, etten itse muista koko muhennosta ja teen ruokaa vähän fiiliksen mukaan, ei minulla useinkaan ole mitään reseptiä tavallisten ruokieni laittoon. Mutta pystyin antamaan noin aineslistan :)

      Poista
  21. Kiitos blogi- ja vuohenputkivinkeistä. Olen menossa villivihanneskurssille ensi viikolla; tutustunkin hortoilublogiin ennen sitä, niin olen vähän niinkuin "pro" jo kurssille mennessäni ;-) Meillä onkin naapurin kanssa yhteinen harrastus. Olen aina taivastellut hänen "voikukkaviljelmäänsä", mutta ehkä he kasvattavatkin niitä naapurien pihojen "saastuttamisen" sijaan ruoakseen - ja huolehtivat siitä, että meille muillekin riittää. Meiltä taas saa kyllä erinomaiset vuohenputkiannokset vaikka koko kylälle. Miltä vuohenputki muuten maistuu, ja miten sitä käytetään? Kohta sekin minulle selvinnee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villivihanneskurssilta saa varmasti parhaat ohjeet ja neuvot tähän harrastukseen. Tuolla ylempänä Stina kertoi kommetissaan syöneensä herkullisia, keitettyjä voikukan nuppuja. Nuppujen poimiminen estää tehokkaasti voikukkaa leviämästä, voit antaa vinkin naapurillesi :) Vuohenputkesta ei taida tässä maassa olla pulaa, sanotaan sen maun muistuttavan porkkanaa. Minusta se on oikein maukas ja sitä voi syödä salaatissa raakana tai silputa piirakoihin ja useisiin tavallisiin ruokiin. Ehkä postaat kokemuksiasi kurssilta.

      Poista
  22. No jopas jotain. Pitänee kokeilla minunkin...nokkosletut kuullostaa mielenkiintoiselta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innostan kokeilemaan, voi löytyä ihan uusia ulottuvuuksia ruoanlaittoon. Nokkosenhan jokainen tuntee ja sitä riittää luonnossa.

      Poista
  23. Tällä viikolla olen käynyt erityisestä voikukkasotaa, koska kesäpaikkamme piha on täynnä voikukkia. Sisareni Liemi-kilpikonna pitää voikukkia karkkeina, mutta valitettavasti asuu hiukan kaukana. Mietin taas kerran juuri tänään, mikä on pahin viholliseni - voikukka, juolavehnä, vuohenputki, nokkonen? Kaikkia voisi syödä, paitsi ehkei kuitenkaan juolavehnää, ei sen maanpäällisiä eikä maanalaisia osia. Nokkoskeittoa tai -muhennosta kyllä kannattaisi kokeilla, hyvä muistutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilpikonna Liemi sai aikaan naurunpurskahduksen :) Olen ollut joskus kilpikonnanhoitajana, ne ovat mielenkiintoisia, ikiaikaisen oloisia olentoja.
      Perustin kasvimaani juolavehnäpeltoon, mutta nyt se on täysin juolavehnävapaa. Tulos saavutettu ahkeralla kitkemisellä ja uudet alueet olen vallannut peittämällä kuten tuolla ylempänä Mamalle kerroin, se hävittää juolavehnän, vuohenputken ja kaikken vaikeasti hävitettävän. Suosittelen kokeilemaan villivihanneksia, nokkosesta on hyvä aloittaa.

      Poista
  24. Meillä sujahtaa nokkosta smoothien sekaan, mutta muuten villivihannekset ovat jääneet vähälle huomiolle. Nyt aktivoidun! Mukavaa päivää!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että ravintorikas nokkonen on tuttu. Siitä vain vähitellen tutustumaan muihinkin villeihin :)

      Poista
  25. Kiitos hortoiluvinkeistä. Nokkosta on joskus tullut käytettyä. Täälläkin käydään taistelua tuota vuohenputkea vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On riemukasta levittää hortoilun ilosanomaa :) Vuohenputket poskeen vaan. Minulla on sitä melkein pieni pelto :)

      Poista
  26. Minä taistelen voikukan kanssa ja kyllähän siitäkin voisi keitoksia tehdä, mutta toistaiseksi olen tyytynyt keräilemään sitä vain pois. Tänään puolestaan juurikin katselin pikkuruisia nokkosia ja alkoi tekemään mieli nokkoskeittoa, ei ole muutamaan vuoteen tehtykään, taidan viikonloppuna kokeilla, ihanaa voimaruokaa. Aurinkoisia puutarhapäiviä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikukkaakin voi käyttää monin tavoin, vaikka noita Stinan keitettyjä nuppuja :) Nokkonen on oikeaa kipparikalleruokaa, sinun käsissäsi noista aineista voi syntyä vaikka minkälaisia herkkuja :)

      Poista
  27. Olisi kiva hommata tuo kirja. Blogissa oonkin käynyt lueskelemassa, todella mielenkiintoista ! Harmi vaan että suurin osa hortasta pitäisi ehtiä kerätä keväällä aikaisin, kun on muutenkin pihakiireitä. Mutta ehkäpä tuosta kirjasta löytyisi vinkkejä, miten hyödyntää hortaa pidemmänkin ajan. Hyvä postaus !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon aineksia voi kerätä myös myöhemmin kesällä. Minä niitän vuoheputkipuskiani ja siten minulla on aina alussa olevaa kasvustoa. Nokkosistakin nousee uutta kasvustoa pitkin kesää. Jos uhraa vaikka pari puolikasta päivää yrttien keräämiseen saa jo melkoisen sadon. Minä kuivaan vihreää myös myöhemmin kesällä kun kasvimaa tuottaa satoa. Mutta silmuja ja pieniä lehtiä ei tietenkään voi kerätä kuin aikaisin keväällä. Yleisenä sääntönä taidetaan pitää, että olisi hyvä kerätä säilöttävät kasvit ennen juhannusta. Heti kun lakkaa satamasta laitan taas kuivurin pyörimään.

      Poista


  28. Vehreä tonnikala-raejuustosalaatti ruokaohjeet

    Ainekset 1 tlk tonnikalaa vedessä 200 g/purkki raejuustoa (rasvaa max 1.5) puolikas iso paprika (tai yksi pieni) 1 keräsalaatti 1 suolakurkku 1/2 pieni Sipuli mustapippuria tuoretta persiljaa Ohjeet Sekoita tonnikala ja raejuusto. Mausta seos mustapippurilla ja persiljalla. Jätä hetkeksi maustumaan. Pilko sillä aikaa sipuli, paprika, salaatti ja suolakurkku. Sekoita ainekset...

    VastaaPoista

Kiitos kommentista