Nero keräilee hiiriä, senhän kaikki tietävät, mutta että henkilökuntakin. Kotihiiri on maannut pienessä lasiarkussaan jo kauan ennen Neron ilmestymistä kuvioihin.
Kuva saattaa herättää ristiriitaisia tunteita, mutta...
Deadlinien viimeinen etappi häämöttää, uupumus painaa, mutta illalla hämärän rajamailla ehdin vähän vetristelemään hartioitani haravoimalla.
Mukavia syyspäiviä kaikille!
Huh, aika pysäyttävät kuvat. Muumio on kiehtova ja liikuttava. Se on vaan hiiri, mutta...
VastaaPoistaMinustakin muumio on kiehtova, siksi se on päätynyt luonnonhistoriallisen osaston kokoelmaan :)
PoistaMinä en pahoittanut mieltäni kuvista. Ne ovat kauniita. Ja luurangot hienoja aarteita. Tsemppiä työrutistukseen!
VastaaPoistaKiitos, viimeinen ponnistus edessä ja sitten on taas aikaa hengähtää. Hiirimuumio on aarre.
PoistaEka kuva kyllä toi ristiriitaisia tunteita, aika jännää, toisessa kuvassa on hellyyttä, rukoilua pienen hiiren muistolle tai jotain.
VastaaPoistaMielenkiintoista.
Myötätunto synnyttää myötätuntoa.
PoistaKauniita ovat molemmat kuvasi. Pikkuinen käppyrä matkansa päässä tai toisen alussa, miten myös ajatella voi...
VastaaPoistaMaallinen maja on jäänyt kun elämä karkasi hiirulaisesta.
PoistaEi tullut inho-oloa ja toinen kuva on suorastaan hellyttävä.
VastaaPoistaHiiri on söpö, kuollut hiiri on yleensä yök ja hiirimuumio voi olla jotain tosi kummallista. Joillekin kaikki olomuodot ovat luonnollisia asioita.
PoistaYstävälläni on muumioitunut kissa seinällä. Mikään ei enää hetkauta. :)
VastaaPoistaKun on niin voimakas tunneside elävään kissaan, tuo saattaisi olla minulle liikaa. Kaupungissa työhuoneellani oli muumioitunut jänis.
PoistaIhan kauniita kuvia:)
VastaaPoistaHiirimuumiossakin on kauneutta.
PoistaLuin vahingossa, että "ehdin vähän vetristelemään hartioitani haravalla" ja mietin, että mitenkähän se onnistuu. Käytetäänkö sitä vähän niinkuin saunavihtaa :D.
VastaaPoistaVois olla ihan hyväkin käsittely, jos oikein on lukossa.
Tsemppiä loppurutistukseen!
Kiitos! Välillä tuntuu siltä, että voisi tehdä hyvää jos joku vetelisi hartioita haravalla :)
PoistaTämä on aika liikuttava kuva, pikkuinen hiiriparka on tullut tiensä päähän. Tämä on ihan toista, kuin se irvistelevä pääkallo, joka EI ole yöpöydälläsi =D hihi.
VastaaPoistaHiiri on ollut tiensä päässä jo luultavasti parikymmentä vuotta. Eli paljon kauemmin kuin tiensä päällä :)
PoistaAiheesta huolimatta sait minut hymyilemään :).
VastaaPoistaKiva, että hymy kirkasti hetkesi :)
PoistaOn se kuitenkin hieno! Jotenkin niin liikuttava ja suloinen...
VastaaPoistaMinustakin hiiri on edelleen suloinen.
PoistaEipä saanut inhotuksen tunteita hiirimuumio minullekaan. Oikeastaan aika kauniit ja taiteelliset kuvat.
VastaaPoistaKoskaan ei voi olla varma miten ihmiset reagoivat tälläisiin kuviin tai omituiseen kokoelmaani :) Kiva jos näet kuvissa taiteellisia arvoja.
PoistaJaksaa jaksaa, mukavaa loppuviikkoa.
VastaaPoistaKiitos! Nämä viime metrit menevät jo omalla painollaan kun on selvää, että kaikki tulee kuin tuleekin ajoissa valmiiksi.
PoistaTsemppiä työrintamalle!
VastaaPoistaKokoelmasi on kyllä kunnioitettava. Viimeinen kuva on todellakin helpommin lähestyttävä.
Kiitos! Huomisen jälkeen ovat kiireet toivottavasti muisto vain :)
PoistaOmalla tavallaan kaunis! Itsekin löysin kerran kärpän muumion mutta jätin sinne, nyt hieman harmittaa että en ottanut mukaan.. :(
VastaaPoistaEläimet saattavat suotuisissa oloissa muumioitua täydellisesti. Minulla on pari linnun muumiota, jotka ovat aivan täytetyn linnun oloisia.
PoistaLiikuttava, pieni koukkusääri pitkine häntineen.
VastaaPoistaKoskettava kuva rukoilevan tytön kanssa.
Voimia !
Kiitos, voiton puolella ollaan. Pieni hiirikin ansaitsee myötätuntomme.
PoistaHyviä kuvia. elämän koko kirjo. Kauneus ja todellisuus.
VastaaPoistaKiitos, asioita voi tarkastella monesta vinkkelistä.
PoistaVoi toista :( Tsemppiä ja energiaa loppurutistukseen!
VastaaPoistaKiitos! Kun tämä ponnistus on ohi voi taas hetkeksi palata rauhalliseen syksyyn.
PoistaHiirimuumio on hyvin mielenkiintoisen näköinen; häntä näyttää tosi pitkältä.
VastaaPoistaVoimia loppurutistukseen!
Kiitos! Voi tuo olla metsähiirikin pitkine häntineen.
PoistaLöysin mökillä vuosia suljettuna olleesta kaapista kaksi muumioitunutta hiirtä, joista toinen oli osittain syöty. Silloin tuli kyllä inhon puistatus. Näistä kuvista henkii kuitenkin elämän arvostus. Tehokasta loppurutistusta!
VastaaPoistaKiitos! Kuten ihminen sortuu hiirikin äärimmäisessä hädässä kannibalismiin. Eloonjäämisvietti on voimakas. Kaikki elämän muodot ovat arvokkaita.
PoistaVoi teitä hiirenkerääjiä, eipä olisi meikäläisen puuhaa. Sinällään kyllä vaikuttavat otokset!
VastaaPoistaHarvempi kai tälläistä harrastaa, mutta aina voi vedota taiteellisuuteen :)
PoistaPojat ovat yleensäkin innostuneita ötököistä ja muumioistakin. Enkä yhtään ihmettele :)
VastaaPoistaMinä ja mun koneeni ei olla oikein synkassa, en ole päässyt kommentoimaan sun herkkää hiirulaistasi, mutta nyt en luovuttanut :)
VastaaPoistaJa piti mun kertomani myös, että käypä kurkkaamassa Jovelan taloprojekti-blogia, mä pistin sut sinne semmottiseks hyvänmielenblogiksi :D
Voi olla, että blokkerilla on taas jotain meneillään. Välillä oli kommentointi ipadilla ihan mahdotonta ja kuvat hakusessa. Kiva, ettet luovuttanut. Täytyypä käydä Jovelassa, ihana kuulla, että Autuas olo on hyvän mielen lähde :)
PoistaMukavia syyspäiviä myös Cherille :)
VastaaPoistamullakin jäis hiiret mettään ...
Kiitos, Riikka! Elävät hiiret saavat minunkin puolestani jäädä metsään, mutta Nero on siitäkin eri mieltä :)
PoistaVoimia Cherille loppurutistukseen ja deadlineen - ja Nerolle elävien hiirten metsästykseen.
VastaaPoistaKiitos, Paula! Nero toi eilen illalla valtavan vesimyyrän näytille. Kissan riemulla ei ollut rajoja niin suuren saaliin selättämisestä.
Poista