Pitkäaikaisin ystäväni kuoli viime viikolla. Olemme tunteneet toisemme lapsesta asti ja viettäneet tärkeimmät kehitysvuotemme yhdessä. Monta seikkailua mahtuu noihin vuosiin. Vaikka polkumme kulkivat erilleen aikuistuttuamme, säilyi ystävyytemme. Ajan myötä polkumme taas yhtyivät yhteydenpito oli aktiivisempaa.
Olen itkenyt ja pohtinut surun olemusta. Se tuntuu olevan kirjo monenlaisia tunteita ja varmasti jokaisella erilainen.
Aluksi suru aiheutti fyysisiäkin oireita; tuntui, että koko kroppaa särkee. Huomasin, että kipu johtuu enimmäkseen siitä, että tunnetta yrittää vastustaa. Kun antautuu surulle, kipu hellittää. Suru on surtava ja kyynelvirrat tyrehtyvät aikanaan.
Vähitellen olo helpottuu ja tilalle tulee lempeä haikeus. Enää ei ole häntä, jonka kanssa muistella nuoruutemme seikkailuja.
Nero on suhtautunut lohduttajan rooliinsa sellaisella vakavuudella, että on saanut minut välillä purskahtamaan nauruun kun sen uuttera kehräys- ja paineluterapia alkaa muistuttaa jo elvytystä. Aurinko paistaa, valo voittaa ja ilmassa tuoksuu jo kevät.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Voimia sinulle💕
VastaaPoistaNeroa parempaa lohduttajaa ei varmasti olekaan.
Kiitos, Marja! Neron on erinomainen lohduttaja.
PoistaOsanottoni. Tuossa tilanteessa tarvitaan myös elvytystä, onneksi Nero on osannut hoitaa tilanteen ja tuonut lohtua suruun.
VastaaPoistaKiitos, Katja! Elvytys on paikallaan ja lohduttaminen helpottaa oloa, saa surun tuntumaan kevyemmältä.
PoistaVoimia menetykseen <3 Kun isäni kuoli pari vuotta sitten tammikuussa, sain blogiini ihanan viestin ja se tuli heti mieleeni, kun luin tämän postauksesi.
VastaaPoista"Suhtautukaamme murheeseen kuin raskaan lumen painama oksa:
Joko kestän tai katkean,
mutta toukokuun tullen jossakin kukkii oksa."
Valoisampaa kevättä!
Kiitos, Maria! Kaunis mietelmä surun läpikäymisestä.
PoistaOtan osaa! Hienoa, että Nero sinua osaa lohduttaa,kissat on ihania ystäviä!
VastaaPoistaKiitos, Sesse! Kissat ovat ymmärtäväisiä ystäviä.
PoistaOsanottoni <3 Minullakin on ystävä, joka on kulkenut vierellä 2-vuotiaasta lähtien. Kun on niin pitkä yhteinen historia, niin suhde on lähempänä sisaruutta. Onneksi on kissat - ne ymmärtävät kyllä kun on aika olla lähellä.
VastaaPoistaKiitos, Hanne! Hienosti sanottu, mekin olimme tunteneet parivuotiaasta ja sellaisen historian jälkeen suhde on tosiaan lähempänä sisaruutta.
PoistaVoimia surun läpikäymiseen♥
VastaaPoistaKiitos, Hannele!
PoistaLämmin osanotto Cheri! <3
VastaaPoistaPitkäaikainen ystävä on tavallaan kuin sisarus, joka tuntee kaikki elämänvaiheet ja tapahtumat. Sellaisen ystävän kanssa ei tarvitse selitellä mitään, hän tietää ja tuntee. Ei ihme, että olet tuntenut ihan fyysisiäkin tuntemuksia.
Lämmin halaus ja voimia sinulle suuren menetyksesi läpikäymiseen! <3 <3 <3 Eläimet ovat mahtavia aistimaan ihmisen tunteita. Se on lohduttavaa.
Kiitos, Riina! Tuntuu tosiaan kuin olisi menettänyt sisarensa, niin paljon yhteistä jaettua elämää.
PoistaLämmin osanottoni!
VastaaPoistaVoimia Sinulle suureen suruusi, askel kerrallaan, päivä kerrallaan...
Nero on niin ihana lohdutaja!
Kiitos, Saila!
PoistaVoimia Sinulle surusi keskellä! Muistoja yhteisestä ajastanne ei voi kukaan sinulta viedä. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos, Tarja! Muistot jäävät jäljelle.
PoistaLämmin osaotto voimia sinulle rakkaan ystävän pois meno on aina ikävää. Hyvää viikonloppua:)
VastaaPoistaKiitos, Ritva!
PoistaVoimia. <3
VastaaPoistaTässä meilläkin kuoli paikallinen yritäjä yllättäen viime viikolla. Ihan käsittämätöntä, että olin vain juuri muutama päivä aiemmin jutellut hänen kanssaan. En varsinaisesti tuntenut häntä, mutta poismeno kosketti silti; hän vaikutti niin ihanalta ihmiseltä. Miten nopeasti voikaan kaikki muuttua.
Kiitos! Mielen vaikea käsittää, että toinen on kokonaan poissa vaikka äsken juteltiin. Minullekin tulee välillä mieleen, että pitää soittaa ystävälleni, sitten vasta muistan, ettei häntä enää ole.
PoistaTämmöiset halit lohduksesi!
VastaaPoistaKiitos, Stiina!
PoistaSuru on surtava. Ja tänään törmäsin tähän Nalle Puhin hyvään ajatukseen, joka antaa myös perspektiiviä suhteessa kuolemaan. ”Kuinka onnekas olenkaan, kun minulla on(/oli) ihminen, joka tekee hyvästeistä niin tuskallisen.”
VastaaPoistaNalle Puh on suuri filosofi. Erittäin hieno perspektiivi luopumiseen.
PoistaOsanottoni... Kirjoitit kauniisti ystävyydestä, menneistä seikkailuista ja surusta. Rauhallista viikonloppua!
VastaaPoistaLämmin kiitos!
PoistaOtan osaa!
VastaaPoistaIhana Nero. Osaa juuri oikeat asiat. Ja niin sinäkin. Kyllä kehoon saa padottua vaikka mitä, mutta ei sitä kehon taakkaa sitten jaksakaan kantaa.
Kiitos! Suru pitää käydä läpi ja itkeminen on hyvä hoitomuoto tähän.
PoistaLämmin halaus sinulle!
VastaaPoistaSuloinen Nero on kanssasi!
Kiitos, Susanna..
PoistaLämmin osanottoni. Surun läpi on vain kuljettava.
VastaaPoistaKiitos! Surulla on aikansa.
PoistaVoimahaleja ja osanotto suruusi, Nero on aivan loistava lohdun tuoja.
VastaaPoistaKiitos, Maria! Nerosta on paljon apua.
Poista❤ ei nyt vaan pysty kykeneen enempään ❤
VastaaPoistaJa pus ensihoitajalle 😘
Kiitos, Pepi! Pusu välitetty.
PoistaPaljon puhuva kuva tuo ensimmäinen! Eläin osaa tosiaankin lohduttaa, tästä omakohtaista kokemusta. Yritähän jaksella!
VastaaPoistaKiitos, Vilma! Eläimillä on paljon terapeuttisia kykyjä.
PoistaNousi kyynel silmääni, kun luin kokemuksistasi ja tuntemuksistasi surusta; lämpimin ajatuksin otan osaa suruusi. Elvyttäjäsi on varmasti paras mahdollinen!
VastaaPoistaKiitos Huopalintu. Tarkkaavainen elvyttäjä huolehtii hyvinvoinnistani.
PoistaYstävän kuolema tuo suuren ikävän ja muistuttaa elämän lyhyydestä.Otan osaa.
VastaaPoistaKiitos, Arja. Kyseessä on sinunkin lapsuutesi leikkitoveri, Ippa. Vahva muistutus kaiken katoavaisuudesta.
PoistaOtan osaa suruusi. Elämä on luopumista kaikesta, pala kerrallaan. Ihanaa, että Nero osaa lukea noin hyvin emäntänsä tunteita :)
VastaaPoistaKiitos, Saraheinä. Vanhetessa kohtaa väitämättä yhä enemmän luopumisen tilanteita. Suru tulee tutuksi, mutta koskaan siihen ei totu.
PoistaOsanottoni.
VastaaPoistaKiitos, Anu!
PoistaVoi ei, voimia sinne sinulle Cheri. Elämä yllättää ja pysäyttää, mutta kun osaa surra, pääsee myös eteenpäin. Kauniita muistoja kuitenkin jäi monia.
VastaaPoistaKiitos, Pilvi! Nämä lopulliset asiat pääsevät aina yllättämään. Surulle pitää antautua kun on sen aika, silloin se helpottaa nopeammin. Muistot jäävät.
PoistaViisaita sanoja. Juuri tänään pohdin miten kaikki uinuneetkin muistot ikään kuin kirkastuvat surussa. Se on ehkä myös jonkinlaista menettämisen vastustamista, pelkää, että muistot haalenevat ja siten menettää kaiken ystävästään. Mutta niin kauan kuin muisti toimii ei unohduksesta ole pelkoa. Suru vie aikansa ja sen jakaminen muiden kanssa helpottaa oloa.
VastaaPoistaVoimia sinulle Cheri ja osanotto suureen menetykseesi ❤️ Ihanaa että Nero on sinua lohduttamassa. Kissoilla on kokemukseni mukaan uskomaton kyky huomata murhe ja lievittää sitä. Varmasti myös muilla eläimillä, mutta itse tunnen kissoja parhaiten. Hyvät ystävät ovat todellakin kullanarvoisia ja luopuminen rakkaasta ihmisestä kamalan vaikeaa. Läheinen ystäväni siirtyi nyt saattohoitoon, koska mitään muuta ei enää pystytä tekemään ja toisella läheiselläni epäillään vakavaa sairautta. Pienistä hetkistä ja muistoista tulee yhtäkkiä todella arvokkaita!
VastaaPoistaKiitos, Anita! Voimia myös sinulle, ystäväsi saattomatkalla ja hyvästien hetkellä. Läheisellesi toivon toipumista.
PoistaLämmin osanottoni, Cheri!
VastaaPoistaKiitos, Tiiu!
PoistaLämmin osanottoni ja voimia surun keskelle. Ihana Nero <3
VastaaPoistaKiitos, Aliina!
PoistaMyötätunnon ajatuksia minultakin Cheri, kauniisti kuvailtu surun anatomiaa, myös suru ja kipu kaipaavat tilaa, niin se on. Nero on taatusti osannut lohduttaa.
VastaaPoistaKiitos, Maria! Suru tarvitsee oman tilansa ja aikansa. Kokemus on opettanut, ettei kiertotietä ole. Nero on hoitanut minua hyvin.
Poistasyvä osanottoni. Meillä oli perheessä toissa vuonna neljät hautajaiset, joten tiedän, miten kipeältä se tuntuu. Voimia!
VastaaPoistaKiitos, Sussi! Hautajaiset ovat tärkeä rituaali, mutta kenellekään en toivoisi niitä ja surua ryppäänä.
PoistaOsanottoni.
VastaaPoistaVoimia sinulle!
Kiitos, Pirjo!
PoistaVoimahaleja sinulle.
VastaaPoistaLämmin kiitos!
PoistaOtan osaa suruusi. Nero on nero, ei siitä mihinkään pääse.
VastaaPoistaKiitos! Nero on aina tilanteen tasalla.
PoistaVoi ei, otan osaa suruusi :(. Onneksi Nero hoivaa.
VastaaPoistaKiitos! Omahoitaja on tehtäviensä tasalla.
Poista♡
VastaaPoistaKiitos, Leena!
PoistaOsanotto suruusi ♥
VastaaPoistaKiitos, Minna!
PoistaOtan osaa suruusi. <3
VastaaPoistaKiitos, Satu!
PoistaOtan osaa suruusi. Luin tämän vasta nyt. Voin kuvitella menetystäsi. Kukaan ei tuntenut sinua juuri samalla tavalla kuin ystäväsi. Kukaan ei voi korvata häntä, vaikka uusiakin ystäviä voi saada. Kun elinikäinen ystävä lähtee, tuntuu varmaan, kuin osa itsestä menisi hänen mukanaan. Ei auta kuin olla ja surra. Ja kuten sanot, suru voi hellittää ja muuttua haikeudeksi. - Onneksi sinulla on kehräävä lohduttaja, joka lukee sinua kuin avointa kirjaa.
VastaaPoistaKiitos, Paula, kauniista ja tosista lohdutuksen sanoista. Suru kulkee aaltoina, se tuntuu hetkittäin helpottavan ja kohta taas jokin muisto saa sen vyörymään sydämeen. Surulle pitää antaa aikansa.
Poista