20.1.2017

Surun anatomia

Pitkäaikaisin ystäväni kuoli viime viikolla. Olemme tunteneet toisemme lapsesta asti ja viettäneet tärkeimmät kehitysvuotemme yhdessä. Monta seikkailua mahtuu noihin vuosiin. Vaikka polkumme kulkivat erilleen aikuistuttuamme, säilyi ystävyytemme. Ajan myötä polkumme taas yhtyivät yhteydenpito oli aktiivisempaa.
Olen itkenyt ja pohtinut surun olemusta. Se tuntuu olevan kirjo monenlaisia tunteita ja varmasti jokaisella erilainen.
Aluksi suru aiheutti fyysisiäkin oireita; tuntui, että koko kroppaa särkee. Huomasin, että kipu johtuu enimmäkseen siitä, että tunnetta yrittää vastustaa. Kun antautuu surulle, kipu hellittää. Suru on surtava ja kyynelvirrat tyrehtyvät aikanaan.

Vähitellen olo helpottuu ja tilalle tulee lempeä haikeus. Enää ei ole häntä, jonka kanssa muistella nuoruutemme seikkailuja.

Nero on suhtautunut lohduttajan rooliinsa sellaisella vakavuudella, että on saanut minut välillä purskahtamaan nauruun kun sen uuttera kehräys- ja paineluterapia alkaa muistuttaa jo elvytystä. Aurinko paistaa, valo voittaa ja ilmassa tuoksuu jo kevät.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

78 kommenttia:

  1. Voimia sinulle💕
    Neroa parempaa lohduttajaa ei varmasti olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja! Neron on erinomainen lohduttaja.

      Poista
  2. Osanottoni. Tuossa tilanteessa tarvitaan myös elvytystä, onneksi Nero on osannut hoitaa tilanteen ja tuonut lohtua suruun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Elvytys on paikallaan ja lohduttaminen helpottaa oloa, saa surun tuntumaan kevyemmältä.

      Poista
  3. Voimia menetykseen <3 Kun isäni kuoli pari vuotta sitten tammikuussa, sain blogiini ihanan viestin ja se tuli heti mieleeni, kun luin tämän postauksesi.

    "Suhtautukaamme murheeseen kuin raskaan lumen painama oksa:
    Joko kestän tai katkean,
    mutta toukokuun tullen jossakin kukkii oksa."

    Valoisampaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maria! Kaunis mietelmä surun läpikäymisestä.

      Poista
  4. Otan osaa! Hienoa, että Nero sinua osaa lohduttaa,kissat on ihania ystäviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sesse! Kissat ovat ymmärtäväisiä ystäviä.

      Poista
  5. Osanottoni <3 Minullakin on ystävä, joka on kulkenut vierellä 2-vuotiaasta lähtien. Kun on niin pitkä yhteinen historia, niin suhde on lähempänä sisaruutta. Onneksi on kissat - ne ymmärtävät kyllä kun on aika olla lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hanne! Hienosti sanottu, mekin olimme tunteneet parivuotiaasta ja sellaisen historian jälkeen suhde on tosiaan lähempänä sisaruutta.

      Poista
  6. Lämmin osanotto Cheri! <3
    Pitkäaikainen ystävä on tavallaan kuin sisarus, joka tuntee kaikki elämänvaiheet ja tapahtumat. Sellaisen ystävän kanssa ei tarvitse selitellä mitään, hän tietää ja tuntee. Ei ihme, että olet tuntenut ihan fyysisiäkin tuntemuksia.
    Lämmin halaus ja voimia sinulle suuren menetyksesi läpikäymiseen! <3 <3 <3 Eläimet ovat mahtavia aistimaan ihmisen tunteita. Se on lohduttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Tuntuu tosiaan kuin olisi menettänyt sisarensa, niin paljon yhteistä jaettua elämää.

      Poista
  7. Lämmin osanottoni!

    Voimia Sinulle suureen suruusi, askel kerrallaan, päivä kerrallaan...

    Nero on niin ihana lohdutaja!

    VastaaPoista
  8. Voimia Sinulle surusi keskellä! Muistoja yhteisestä ajastanne ei voi kukaan sinulta viedä. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tarja! Muistot jäävät jäljelle.

      Poista
  9. Lämmin osaotto voimia sinulle rakkaan ystävän pois meno on aina ikävää. Hyvää viikonloppua:)

    VastaaPoista
  10. Voimia. <3
    Tässä meilläkin kuoli paikallinen yritäjä yllättäen viime viikolla. Ihan käsittämätöntä, että olin vain juuri muutama päivä aiemmin jutellut hänen kanssaan. En varsinaisesti tuntenut häntä, mutta poismeno kosketti silti; hän vaikutti niin ihanalta ihmiseltä. Miten nopeasti voikaan kaikki muuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mielen vaikea käsittää, että toinen on kokonaan poissa vaikka äsken juteltiin. Minullekin tulee välillä mieleen, että pitää soittaa ystävälleni, sitten vasta muistan, ettei häntä enää ole.

      Poista
  11. Tämmöiset halit lohduksesi!

    VastaaPoista
  12. Suru on surtava. Ja tänään törmäsin tähän Nalle Puhin hyvään ajatukseen, joka antaa myös perspektiiviä suhteessa kuolemaan. ”Kuinka onnekas olenkaan, kun minulla on(/oli) ihminen, joka tekee hyvästeistä niin tuskallisen.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nalle Puh on suuri filosofi. Erittäin hieno perspektiivi luopumiseen.

      Poista
  13. Osanottoni... Kirjoitit kauniisti ystävyydestä, menneistä seikkailuista ja surusta. Rauhallista viikonloppua!

    VastaaPoista
  14. Otan osaa!
    Ihana Nero. Osaa juuri oikeat asiat. Ja niin sinäkin. Kyllä kehoon saa padottua vaikka mitä, mutta ei sitä kehon taakkaa sitten jaksakaan kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Suru pitää käydä läpi ja itkeminen on hyvä hoitomuoto tähän.

      Poista
  15. Lämmin halaus sinulle!
    Suloinen Nero on kanssasi!

    VastaaPoista
  16. Lämmin osanottoni. Surun läpi on vain kuljettava.

    VastaaPoista
  17. Voimahaleja ja osanotto suruusi, Nero on aivan loistava lohdun tuoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maria! Nerosta on paljon apua.

      Poista
  18. ❤ ei nyt vaan pysty kykeneen enempään ❤
    Ja pus ensihoitajalle 😘

    VastaaPoista
  19. Paljon puhuva kuva tuo ensimmäinen! Eläin osaa tosiaankin lohduttaa, tästä omakohtaista kokemusta. Yritähän jaksella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vilma! Eläimillä on paljon terapeuttisia kykyjä.

      Poista
  20. Nousi kyynel silmääni, kun luin kokemuksistasi ja tuntemuksistasi surusta; lämpimin ajatuksin otan osaa suruusi. Elvyttäjäsi on varmasti paras mahdollinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Huopalintu. Tarkkaavainen elvyttäjä huolehtii hyvinvoinnistani.

      Poista
  21. Ystävän kuolema tuo suuren ikävän ja muistuttaa elämän lyhyydestä.Otan osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Arja. Kyseessä on sinunkin lapsuutesi leikkitoveri, Ippa. Vahva muistutus kaiken katoavaisuudesta.

      Poista
  22. Otan osaa suruusi. Elämä on luopumista kaikesta, pala kerrallaan. Ihanaa, että Nero osaa lukea noin hyvin emäntänsä tunteita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saraheinä. Vanhetessa kohtaa väitämättä yhä enemmän luopumisen tilanteita. Suru tulee tutuksi, mutta koskaan siihen ei totu.

      Poista
  23. Voi ei, voimia sinne sinulle Cheri. Elämä yllättää ja pysäyttää, mutta kun osaa surra, pääsee myös eteenpäin. Kauniita muistoja kuitenkin jäi monia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pilvi! Nämä lopulliset asiat pääsevät aina yllättämään. Surulle pitää antautua kun on sen aika, silloin se helpottaa nopeammin. Muistot jäävät.

      Poista
  24. Surussa raskainta on se, että tavallaan haluaa muistaa kaikki ettei vaan unohda. Kelata päivästä toiseen mielessään toisen puheen rytmiä, naurua, miten se käveli, kuinka se sulki oven jne.

    Menetin ystäväni vajaat kaksi vuotta sitten. Meillä ei ollut noin pitkää historiaa mutta isoja yhteisiä kokemuksia. Vain harvaan ihmiseen olen luottanut kuten häneen.

    Sitä on niin vaikeaa hyväksyä että alle nelikymppinen kuolee syöpään tuosta noin vaan, muutaman kuukauden varoajalla.

    Toivotan sinulle ja kissaterapeutille voimia surun keskelle. Suru on väsymystä ja surullisuutta, sille vaan pitää uskaltaa antaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja. Juuri tänään pohdin miten kaikki uinuneetkin muistot ikään kuin kirkastuvat surussa. Se on ehkä myös jonkinlaista menettämisen vastustamista, pelkää, että muistot haalenevat ja siten menettää kaiken ystävästään. Mutta niin kauan kuin muisti toimii ei unohduksesta ole pelkoa. Suru vie aikansa ja sen jakaminen muiden kanssa helpottaa oloa.

      Poista
  25. Voimia sinulle Cheri ja osanotto suureen menetykseesi ❤️ Ihanaa että Nero on sinua lohduttamassa. Kissoilla on kokemukseni mukaan uskomaton kyky huomata murhe ja lievittää sitä. Varmasti myös muilla eläimillä, mutta itse tunnen kissoja parhaiten. Hyvät ystävät ovat todellakin kullanarvoisia ja luopuminen rakkaasta ihmisestä kamalan vaikeaa. Läheinen ystäväni siirtyi nyt saattohoitoon, koska mitään muuta ei enää pystytä tekemään ja toisella läheiselläni epäillään vakavaa sairautta. Pienistä hetkistä ja muistoista tulee yhtäkkiä todella arvokkaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anita! Voimia myös sinulle, ystäväsi saattomatkalla ja hyvästien hetkellä. Läheisellesi toivon toipumista.

      Poista
  26. Lämmin osanottoni ja voimia surun keskelle. Ihana Nero <3

    VastaaPoista
  27. Myötätunnon ajatuksia minultakin Cheri, kauniisti kuvailtu surun anatomiaa, myös suru ja kipu kaipaavat tilaa, niin se on. Nero on taatusti osannut lohduttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maria! Suru tarvitsee oman tilansa ja aikansa. Kokemus on opettanut, ettei kiertotietä ole. Nero on hoitanut minua hyvin.

      Poista
  28. syvä osanottoni. Meillä oli perheessä toissa vuonna neljät hautajaiset, joten tiedän, miten kipeältä se tuntuu. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sussi! Hautajaiset ovat tärkeä rituaali, mutta kenellekään en toivoisi niitä ja surua ryppäänä.

      Poista
  29. Osanottoni.
    Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  30. Otan osaa suruusi. Nero on nero, ei siitä mihinkään pääse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nero on aina tilanteen tasalla.

      Poista
  31. Voi ei, otan osaa suruusi :(. Onneksi Nero hoivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Omahoitaja on tehtäviensä tasalla.

      Poista
  32. Otan osaa suruusi. Luin tämän vasta nyt. Voin kuvitella menetystäsi. Kukaan ei tuntenut sinua juuri samalla tavalla kuin ystäväsi. Kukaan ei voi korvata häntä, vaikka uusiakin ystäviä voi saada. Kun elinikäinen ystävä lähtee, tuntuu varmaan, kuin osa itsestä menisi hänen mukanaan. Ei auta kuin olla ja surra. Ja kuten sanot, suru voi hellittää ja muuttua haikeudeksi. - Onneksi sinulla on kehräävä lohduttaja, joka lukee sinua kuin avointa kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Paula, kauniista ja tosista lohdutuksen sanoista. Suru kulkee aaltoina, se tuntuu hetkittäin helpottavan ja kohta taas jokin muisto saa sen vyörymään sydämeen. Surulle pitää antaa aikansa.

      Poista

Kiitos kommentista