Äänetön kevät

Yleensä tähän aikaan vuodesta aamulla ulos astuesta saa kuunnella moniäänistä lintujen konserttia, mutta nyt on ollut aivan hiljaista. Vain joku tintti jaksaa laulella ja joskus järveltä kuuluu joutsenten huutoja. Kanadanhanhipariskunta hengailee päivittäin rantaniityllä.
Ennen takatalvea täällä konsertoitiin jo reippaasti, minne linnut katosivat? Tulevatko ne takaisin?
Löysin kukkapenkistä kevättähtien keskeltä kuolleen punarinnan, se ei selvinnyt takatalvesta. Punarinta on puutarhalintu ja mukava kaveri pihatöissä, tulee ikävä.
Vietin Vappua Porvoossa Neron siskon luona, siellä vanhoilla pihoilla levittäytyivät upeat kevätkukkamatot. Kuvassa näkyy scilloja ja taenpana vaalea liila matto on pystykiurunkannuksia.

Neron sisko, Mörkö, on veljensä kaksoisolento, ainoa vielä eläväinen tästä pentueesta.
Oli erittäin hauska Vappu. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, pihalla vietetty kuohuviinihetki oli liiankin kuuma.

Vapunpäivänä kävin kotimatkalla Sipoossa tapaamassa toista ystävääni, Remiä ja hänen emäntäänsä.

Nyt ainoa paikka missä on kuuma on kompostori. Toivottavasti tuo ei syty palamaan. Tämä on lepäävä kompostori, se on koko talven käynyt kuumana, luulisi mullan olevan jo valmista.

Kun taas käytössä oleva kompostori jäätyi talvella ja näyttää syttyvän hitaasti.
Viljelypuuhat ei tässä kylmyydessä  jaksa paljon innostaa, eikä taimia uskalla vielä istuttaa ulos. Lumellakin uhkaillaan, sitä en kyllä enää halua nähdä ennen loppuvuotta, jos silloinkaan.

Huonoa tuuria

Syystyöt keskeytyivät lumimyräkkään. Jouduin nimittäin jatkamaan puutarhan syyspuuhia nyt keväällä, sillä syksyn toimissa rampauduin. Innokkaana korjasin talvisäilöön pihan tavaroita ja yksi lasitettu, pieni ruukku oli jäätynyt pohjastaan kiinni maahan. Vähän potkaisin sitä, ruukku meni rikki ja sen reuna oli niin terävä, että se leikkasi saappaan ja villasukan läpi pitkän ja syvän haavan jalkapohjaani.
Verta tuli niin, että kylpyhuone oli kuin rituaaliteurastuksen jäljiltä kun yritin siellä puhdistaa haavaa ja tyrehdyttää verenvuotoa. Kymmenen sidetaitosta teipattuna jalkapohjaan lähdin päivystykseen. Piiitkän odottelun jälkeen pääsin ommeltavaksi. Kuusi tikkiä.
Puudutuspiikit jalkakapohjaan olivat yksi elämäni tuskallisimpia kokemuksia, se nimittäin sattuu. Ronski sairaanhoitaja piti koko painollaan jalkaani paikallaan ja käski kiroilla tai huutaa. En tehnyt kumpaakaan.
Toipuessani satoikin jo ensilumi, joka sitten jäi pysyväksi peitti syystyöt pihalta ja mielestä.

Keväällä ne olivat edessä, mutta yllättäen satoi lunta kymmeniä senttejä ja työt keskeytyivät taas.

Huonoa tuuria oli myös kimalaiskuningattarella, joka varhain aloitti yhdyskunnan perustamisen ja etsi ravintoa, yritin auttaa parhaani mukaan hankkimalla lisää kukkia pihalle. Jossakin se selvisi lumimyräkän ohi, koska eilen näin muutaman kimalaisen hyörivän kevätkukissa.

Erittäin huonoa tuuria oli muuttolinnuilla, jotka epätoivoisesti etsivät ravintoa lumikaaoksessa. Ajelin ympäri pitäjiä etsimässä linnunsiemeniä, jotka olivat loppuneet myymälöistä. Löysin kuitenkin sen verran, että pärjättiin lumen katoamiseen asti. Tyhjensin myös ruokakomerostani kaikki vehnät, kaurat, tattarit ja hirssit linnuille. Ruokintapaikalla oli ajoittain useita kymmeniä lintuja. Surullinen näky kun peipponen kahlaa paksussa hangessa.
Peuratkin etsivät innokkaasti ruokaa pihapiiristä ja jokainen tulppaani, jota en ollut ehtinyt ruiskuttaa katosi parempiin suihin, ne olivat maistelleet myös laukkoja ja valkosipuleita.

Lintu lumessa

Erittäin huonoa tuuria oli se, että tammikuun pakkasissa onnistuin saamaan punkinpuremasta Borrelia-bakteerin. Koska en nähnyt punkkia, en pitkään aikaan ymmärtänyt mikä iholle ilmestynyt punainen läikkä on. Vasta kun se levisi kämmenen kokoiseksi selvärajaiseksi alueeksi ja oli kuin kouluesimerkki borreliarinkulasta, hakeuduin lääkäriin. Punkki oli ilmeisesti päässyt minuun polttopuista, muuta selitystä en keksi. Täytyy muistaa tehdä punkkisyyni talvellakin.

Sää näyttää jo paremmalta ja voin jatkaa syys-kevätpuuhia. Käväisin Lahden Pihapiirimessuilla hakemassa inspiraatiota. Kivat messut, paljon mielenkiintoisia pienempiäkin yrittäjiä ja monipuolista taimiantia.
Jos nyt kevät jää kokonaan välistä, niin valmistaudutaan kesään.

PS. Neroa on kauhean ikävä ja vieläkin päivittäin tirautan kyyneleitä jossakin kohden. Nero oli täällä kaiken kaunistus ja keskipiste.

Kaunis alku

Vuosi 2023 alkoi kauniina, ensimmäinen päivä oli aurikoinen ja vähäluminen vesisateiden jälkeen. Halusin kuvitella, että on jo kevät. 

Rantatöyräs oli lumeton. Jää houkutteli, mutta sinne ei ollut menemistä. Ehkä pakkasten jälkeen pääsee luistelemaan tai potkukelkkailemaan. Tosin ei ole mitään tietoa millaiseksi jää on muodostunut näissä edes kahtaalle sahaavissa säissä. Mikään ei ole niin kuin ennen.

Auringonpaiste ja (valheellinen) kevään tuntu nostivat energiatasoja.

Koivupölliin on kaiverrettu hieno koristekuvio.

Saunan kuistin hyllylle, pelotinvariksen pyrstön alle väsäsi västäräkki pesän viime kesänä. Pesintäajaksi piti jättää saunominen väliin. Keväällä laitan västäräkille pöntön saunarakennuksen toiselle puolelle. Niille on suunniteltu ihan omanlaisensa arkkitehtuurin omaava pömpeli.

Siivoilin saunalla uudenvuodenaaton saunomisen jäljiltä ja fiilistelin valoa.

Mukavaa pakkasviikonloppua kaikille!

PS. Ystäväni torui minua sanomalla, ettei saa valehdella blogissa. Hän viittasi edellisen postauksen väittämään heinä- elokuusta. ”Teillä ei koskaan löhöillä, vaikka kyllä pitäisi.”

Punainen kuu

... luo järvelle siltaa, 
ei tulla koskaan voisi kai tälläistä iltaa.
Vuosisadan toiseksi pisin kuunpimennys perjantaina sai ihmiset hakeutumaan aitiopaikalle katsomaan komeaa näytelmää.
Järven rannoilla vallitsi jännittynyt ja hiljainen tunnelma kun pääesiintyjää odotettiin näyttämölle.

Mekin istuimme ystäväni kanssa saunarannassani hyvissä ajoin odottelemaan. 
Pilvikerros näytti huolestuttavalta.

Ystäväni toi noitarumpunsa mukanaan ja lauloi upeita mantroja sen säestyksellä. Tunnelma ei olisi voinut olla mystisempi, mutta kuu ei näyttäytynyt. Kokemuksesta tiedän, ettei kuuhun voi luottaa, mutta se on mestari luomaan yllätyksiä.

 Juuri kun alkoi tuntua toivottomalta, astui diiva esiin pilviverhon takaa upeassa punaisessa asussaan, jota hän ei kovin usein esittele.

Viimeinen kuva on napattu tänään 0.42.
Näytelmä kesti pitkään ja oli lumoava, mutta aivan loppuun asti en pysynyt valveilla.
Olitko sinä katsomassa samaa näytelmää?