Kasvimaan kuulumisia

Rentoakankaali on ilahduttanut perhosia kasvimaan reunalla, se on jo lopettelemassa kukintaansa. Sitä on pidettävä silmällä, sillä sen haaveena on valloittaa koko kasvimaa.

Samettikukkaa on siellä täällä väriä tuomassa ja tuholaisia karkottamassa.

Mirrinminttu on myös hyvä perhoskasvi.

Ruohosipuli on komea ja maukas kasvi, sitä kasvaa monessa paikassa, olen laittanut sitä perennapenkkiinkin.

Peltoemäkki on kaunis ja hyvätapainen rikkaruoho, joka saa rehottaa kasvimaalla. Olen laittanut sitä joskus kesäkukkaruukkujen reunoille, se viihtyy missä vain.

"Mansikkamaalla" kasvaa metsämansikkaa, joka tuottaa herkullista satoa koko kesän. Varsinainen mansikkapaikka on metsänhakkuualueella, poimin sieltä viime kesän aikana kymmenisen litraa metsämansikoita. Niistä tuli suloisen kitkerää hilloa, joka sopii hyvin paahtoleivän seuraksi.

Kaikki sileäksi

Silitysraudoissa on kätevä systeemi, jolla kahva napsautetaan paikoilleen. Raudat lämmitetään liedellä eikä säätöjä eri materiaalle ole vakiona, myöskään johto ei ole tiellä silitettäessä.

Tässä raudassa on takana luukku, jonne työnnetään liedellä kuumennettu rautalaatta (luoti). Palovammavoidetta kannattaa pitää lähistöllä.
Kyllä sähköhöyrysilitysrauta on kätevä keksintö, eikös vain.

Puhdasta tulee

Auringon ja tuulen kuivaama pyykki tuoksuu ihanan raikkaalle.

Ruusu vai vatukka?

Tuoksuvatukka (Rubus odoratus) kukkii parhaillaan runsaasti. Ruotsinkielinen nimi rosenhallon (ruusuvadelma) on hyvin kuvaava, kukka muistuttaa ruusua. Jos vadelmat ehtivät kypsyä ne ovat nami nami, mutta kannattaa poimia ne nopeasti, sillä hedelmät eivät säily kauaa.

Mutta tuoksuuko se? Minusta se tuoksuu hyvin miedosti ruusulle.

Kaikki nyt elävät eläimet

Kirja, josta kerroin eilen on Illustrierte Thierwelt von R. Bommeli, 1898. Illustrierte Naturgesichte der jetzt lebende Thiere (Nyt elävien eläinten kuvitettu luonnonhistoria). Jo kannen loistava kultapainatus herättää odotuksia.

Kirjan värikuvat ovat upeita litografioita, rasteria ei tuolloin vielä käytetty painotöissä. Väritaulut on painettu paksummalle ja hienommalle paperille ja niiden päällä on suojapaperi.

Monipuolinen muu kuvitus on metalligravyyrejä, erittäin yksityskohtaisia ja pikkutarkkoja kuvia kaikenlaisista eläimistä, niiden elinympäristöistä, luista ja muista rakenteista. Kirjan parissa aika kuluu rattoisasti. Vaikka osaankin lukea fraktuuratekstiä, se sujuu hitaammin. Mehän emme yleensä lue kirjaimittain vaan katsomme "sanakuvia" ja kun tuo totuttu kuva rikkoutuu ja joudumme etenemään kirjain kirjaimelta, lukeminen hidastuu huomattavasti. Vanhanaikainen saksankieli auttaa osaltaan etenemään verkkaista tahtia. Mutta mikäs kiire tässä on, valmiissa maailmassa.

Epävakainen juhannus

Juhannusaattona ei oikein tiennyt miten pukeutua. Toisaalta tarvitsi aurinkohattua ja toisaalta piti kääriytyä lämpimään huopaan. Onneksi voi kuitenkin olla ulkona, pieniä sadejaksoja lukuunottamatta. Lomalla elämä on ihanan loivaliikkeistä, ei aikatauluja. Syvennyin hyvin mielenkiintoiseen kirjaan, josta kerron enemmän huomenna.

Kesäöinä olemme saaneet nauttia lumoavista yökonserteista, laulurastaat musisoivat yöt läpeensä. Monimuotoista ja kaunista musiikkia, millään ei malttaisi käydä nukkumaan.

Mansikan makua

Tänä vuonna ahomansikat kypsyivät juhannukseksi. Ei muuta kuin suut makiaks! Toivotan teille kaikille oikein iloista mittumaaria!

Akileijan lumo

Akileijan (Aquilegia) kukka on monimutkainen, kiinnostava ja lumoavan kaunis monine värimuunnoksineen. Minun pihallani niitä on hempeän vaaleanpunaisesta lähes mustaan, mutta kaikkiaan lajeja ja  värimuunnoksia on paljon. Akileija on kaunis kaikissa kasvun vaiheissa, aivan pienet punertavat alut keväällä, kauniin struktuurin muodostavat lehtiryppäät, kukinta ja siemenkodat myöhemmin syksyllä.

Akileijaa on paljon käytetty maalaustaiteessa. Uskonnollisessa taiteessa se on rauhankyyhkyn tai Pyhän Hengen symboli. Latinankielinen nimi Aquilegia tarkoittaa kotkaa,
ilmeisesti koska kukan yläosa muistuttaa kotkan kynsiä.

Albrecht Dürer: Akileija
Niin ja minulla on tänään ensimmäinen kesälomapäivä!
Hip hurraa!

Päätöntä menoa

Roskiksesta löytynyt nukke on melko pahasti invalidisoitunut - siltä puuttuu pää. Käsinkudottu sievä villapaita on hieman reikiintynyt, mutta minusta nukke on edelleen viehättävä. Kerran löytyi tuo pelkkä pää, ehkä saatan nämä kaksi joskus yhteen. Hyvää juhannusviikkoa teille!

Hyökkäyksen kohteena

Puuhailin kasvimaalla kun rastas aloitti hyökkäyslennot. Hätäpäissäni nostin kuokan pään päälle, koska yleensä en käytä kypärää puutarhahommissa, rastas oli todella ärhäkällä päällä. Huomasin pesän marjapensaassa, hain kameran ja pyöräilykypärän ja nappasin kuvan. Emo ei tietenkään tykännyt. Ei ihme, että sitä harmitti, jokin on mennyt pieleen. Pesässä oli vain yksi poikanen ja yksi muna, joka oli putoamaisillaan ulos. Munasta ei varmasti tule enää mitään ja poikanenkin näytti jotenkin oudolta, sen höyhenpeite oli puutteellinen, kylki oli aivan kalju. Toivottavasti puku korjaantuu, punaviinimarjapensaan suojassa on hyvä olla ja odotella marjojen kypsymistä.

Kuinka monta kukkaa on jo kesäniityllä?

Pieni kukkakimppu, huoleton kuin kesämieli: Illakko, harakankello, rentoakankaali, hopeahärkki, puna-ailakki, hiirenvirna, ajuruoho. Pieni katseenvangitsija keittiön pöydällä.

Sardiinipurkin asukas

Vanha posliininukke muutti sardiinipurkkiin, joka kaipasi sisältöä elämäänsä.
Olen siivonnut ja laittanut tuoreita kukkia maljakoihin. Sisällä tuoksuu syreeni ja pioni. Toivotan teille sunnuntain rauhaa!

Ylöspäin

Kuka kiipesi puuhun? Iloista lauantaita kaikille!

Voihan vattukärsäkäs

Koko alkukesän olen kerännyt katkottuja nuppuja juhannusruususta. Se tosin ehti aloittaa kukintansa niin varhain, että säästyi kaulankatkojan pahimmalta hyökkäykseltä. Lautasella on katkottuja suviruusun nuppuja. Vattukärsäkäs (Anthonomus rubi) munii nuppuihin, katkaisee nupun varren, jotta se putoaisi maahan kukkimatta ja vattukärsäkkäiden suku voisi valloittaa maailman. Kerään näitä nuppuja tuoppitolkulla joka päivä niin kauan kunnes kukinta on ohi. Tänään tapasin pari kärsäkästä itse teossa. Tiedän, että on olemassa myrkky näiden pään menoksi, mutta en halua myrkyttää pihapiiriäni. Krematoin nuput, niin ei ainakaan näistä tule uusia kaulankatkojia. Menköön vattuun kärsäkäs, miksi se vainoaa ruusujani. Toivottavasti maailmankaikkeus tietää mikä on vattukärsäkkään merkitys, ehkä se on tärkeämpi kuin ruusut tai minä.

Suviruusu, rosa poppius

Marmorikuoriainenkin (Liocola marmorata) nauttii ruususta, muttei aiheuta haittaa. Komea ja suuri kuoriainen, kuin rintakoru. Tässä se oleilee rosa rugosa alban kukassa.

Odotimme kuunpimennystä

Viime yönä näkyi täydellinen kuunpimennys. Tai olisi näkynyt jos pilviverho olisi repeillyt. Kissan kanssa istuttiin hyvissä ajoin rannalla odottamassa. Tavanomaiseen kesäasuun, eli toppatakkiin sonnustautuneena, tai siis kissalla oli tietenkin turkki. Turhaan odottelimme, emme nähneet pimeää emmekä valoisaa kuuta, mutta muuten oli ihan mukava iltahetki. Kissa on taitava kalastaja ja usein se nappaa järvestä särjenvonkaleen, mutta nyt ei ollut edes kalaonnea.

Tiiliä

Vanhat tiilet ovat käyttökelpoisia puutarharakenteissa. Meillä niistä on tehty kukkapenkin reunuksia. Tästä kulmasta näyttää vähän Lallin hautakiveltä. Minusta nämä leimatut tiilet ovat hauskaa lukemista.

Varjossa kasvaa kuunliljoja, matalaa kurjenpolvea ja pikkutalviota.

Unikon kuumeinen hehku

Idänunikot ovat avautuneet. Suuret terälehdet ovat kuin silkkipaperia ja hehkuvat vihreyttä vasten kuumeisen näköisinä. Kukan sisus on mielenkiintoinen paitsi väritykseltään, myös rakenteeltaan. Upea taideteos!

Minne matkustaisin?

Viimeiset hetket tehdä lomasuunnitelmia. Helleviikolla tuli mieleen, että pitäisi päästä jonnekin viileään. Jäämerelle? Puutarhan kasvukin on pian siinä vaiheessa, että sen voi hetkeksi jättää apukastelijan varaan. Mikä mahtaa olla parasta: suunnitella matkaa, olla matkalla, olla perillä vai palata matkalta kotiin?

Voikukka, teoria ja käytäntö

Voikukka on yksi vihatuimpia kasveja. Sitä kitketään ja yritetään hävittää monin tavoin. Se on kehittänyt sellaisen elämänvoiman, jota ei nurjerra mikään. Minusta se on kaunis, sitä voi syödä, kukista voi tehdä viiniä ja pörriäiset rakastavat sen mesivarastoja.

Viime vuonna voikukka onnistui kukkimaan pellon yli vievällä polulla, nyt se valtaa peltoa,

Voikukalla on pettämätön teknologia lennättää siemenensä maailman ääriin.

Löytöjä

Ehdin kiireiden lomassa kipaista kirpputorilla. Paljon tavaraa tarttui mukaan, mutta kirpun kokoisten hintojen vuoksi budjettiin ei tullut pahemmin vajetta. Uushopeisessa peilissä on kaiverrus: Mirja Tiia-Mari.
Kiiltävät asiat houkuttelivat taas.

Kehyksille on aina käyttöä. Etummaisen jugendkehyksen laatassa lukee: Av arbetskamrater från Linderiet. Kannussa on kaiverrus: V. Laine 22.3. 1894 Kauhavan Lauluseuralta. Takimmaisen kannun kaiverrus: Hilda Kyrklundille Ystäviltä Pälkänellä 25. 10. 1902. Juuttisäkeille olikin tilaus, niistä tulee istuinpäälliset keittiön tuoleihin.

Toivotan kaikille aurinkoista suvilauantaita!

Mahdoton vangita

Kukan intensiivista väriä on mahdoton vangita kameralla. Mikä pioni tämä mahtaa olla? Jokin vanha laji, joka on kukkinut tällä pihalla kauan. Syvän tummanpunainen väri ei jätä ketään kylmäksi, se vetää katseet puoleensa.

Kullero

Kullero on lempikukkiani, sen nimikin on niin suuhun sopiva. Tämänkin olen tuonut lapsuuteni paikoista. Se viihtyy toisen luonnonperennan, puna-ailakin seurassa.

Puutarhan asukkeja

Siellä täällä voi silmiin osua puutarhassa istuskeleva hahmo. Puunkolossa, kiven päällä, pensaan alla. Ne eivät ole puutarhatonttuja.
Ohikulkijat eivät häiritse, vaan ne jatkavat tyynenä tehtäväänsä, joka on säteillä mielenrauhaa ja myötätuntoa.

Iltahetki

Ilta-auringon valossa on aina jotain taianomaista. Kun on touhunnut koko päivän voi hiljentyä ihailemaan kättensä töitä ja nauttia vasta leikatusta nurmikosta.