Uusi vuosi, uudet kujeet

Ensimmäinen siemenluettelo tuli jo postilaatikkoon. Kevät jo vahvasti mielessä vaikka tuntuu kuin talvi olisi vasta alkanut. Onneksi on vielä pari kuukautta haaveiluaikaa ennen kuin siemen- ja multapussit alkavat rapista.
Jouluruusut on kuvattu huhtikuussa.

Toivotan kaikille iloista vuodenvaihdetta ja onnellista vuotta 2016!

Arkielämää

Vilkkaan jouluviikon jälkeen ehditään totutella hetki arkielämään, ennen vuodenvaihteen juhlintaa.
Nero vietti aattoiltaa itsekseen kun minä hyörin kuusen ympärillä hänen sisarustensa luona. Kiitos kaikista herkuista ja mukavasta seurasta, T, O ja H!

Entiset kissalapseni olivat hankkineet minulle lahjan. Ne olivat myös oppineet kirjoittamaan, Svantte tosin vain tikkukirjaimilla :)

Säihkysilmäiseen korutelineeseen oli Mörkö kirjoittanut ohjeet kaunolla. Paras joululahja oli kuitenkin se, että Mörkö suvaitsi tulla rapsutettavaksi ja jopa kehräsi sylissäni. Mörkö on Neron kaksoisolento, vain sirompi ja pienempi. Ujo Svantte oli kätkeytynyt taas vaatekomeron perukoille.

Sain ystävältä lahjaksi kauniin talon.

Hankin vain yhden joulukukan, suuren tarhajouluruusun. Se on viettänyt talvea kuistilla, mutta pakkasten saavuttua se oli tuotava sisätiloihin. Ajattelin, että ehdin istuttaa sen ulos ennen kevättä, mutta taisin myöhästyä. Talossa kukoistavat myös lahjaksi saadut hyasintit ja amaryllikset.

Rattoisia välipäiviä kaikille!

Pyhä yksinkertaisuus

Meillä vallitsee jouluna pyhä yksinkertaisuus.
Joulurauhaa kaikille! Toivottavat Cheri ja Nero.
Olen ollut some-paastolla, mutta joulun jälkeen päivitän taas kuulumisia.

Joulupuut on rakennettu

Leudossa säässä on ollut mukava puuhastella ulkona, rakentelin joulupuita.

Kukkatuen ympärille laitoin kanaverkkoa ja kiedoin sen päälle sammalta rautalangalla. Ruukussa on kiviä, jotta puu pysyy pystyssä tuulellakin.

Portaanpielen suureen ruukkuun, jossa varhain keväällä kukoisti yrtti- ja salaattimaa, sen jälkeen punaisia lehtikaaleja ja laventelia, rakensin joulukatajan.

Joulupalmu. Palmukaali Black Magic jaksaa aina vain.

 Sisällä vihertää muratti, punatulkku on asettunut siihen väripilkuksi.

Joulukuinen retki ja käsinevinkki

Lauantaina paistoi aurinko, lähdimme Neron kanssa pitkästä aikaa retkeilemään niemelle. Tarkoitus oli kerätä vähän asetelmamateriaaleja. Lämpötila nousi kahdeksaan asteeseen, ruoho vihersi, eikä tuntunut yhtään jouluiselta.

Jotakin joulunpunaista kuitenkin.

Metsässä oli paljon tutkimista. Kävi niin kuin usein käy, Nero halusi vielä viipyä kun minä suunnistin jo kotia kohti. Pihamaalla pysähdyin puuhastelemaan kasvimaalle melko toviksi ja tarkkailin samalla rantapolkua, näkyisikö siellä palaavaa kissaa. Huutelinkin välillä. Kun alkoi jo hämärtää lähdin hellan ääreen. Nero torkkui salin sohvalla täydessä unessa ja urahti; missä oikein viivyit?

Joulukuun kukkija.

Olen kitkenyt ja tehnyt kaikenlaisia kevättöitä kasvimaalla ja puutarhassa. Muuten on mukava puuhailla pihalla joulukuussakin, mutta kylmässä märkyydessä näpit kastuvat ja kohmettuvat. Parhaat hanskat aikaisen kevään ja myöhäisen syksyn puutarhapuuhiin ovat neoprenekäsineet. Kädet kyllä kastuvat, mutta pysyvät lämpiminä. Näitähän käyttävät esimerkiksi surffaajat ja sukeltajat. Olen hankkinut omani kymmenen vuotta sitten ja hyvin ovat kestäneet. Pesen ja kuivatan ne jokaisen käyttökerran jälkeen.

Minulla on tänään syntymäpäivä. Se sujuu työn merkeissä ja jos sää suosii yritän vähän leikkiä ulkonakin valoisaan aikaan.
Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa,
Atte ja Oona!
Iloista viikkoa kaikille!

PS. Blogger taitaa taas tehdä päivityksiä ja se tietää ongelmia käyttäjille. on ollut vaikeuksia päästä lukemaan omaa blogiani vaikka hallinnointisivulle pääsenkin. Onko muilla ollut ongelmia?

Hautausmaalöytö ja valoketjutuunaus

Puin led-valoketjulle talviset muffinssivuoat.

Tuli oikein tunnelmallinen kausivalo makuuhuoneeseen.

Pimeässä valo on tietysti parhaimmillaan.

Aiemmin olin tuunannut löytämästäni lampunjalasta tälläisen kynttilänjalan.

Keväällä poimin hautausmaan roskiksesta hylätyn, ruosteisen, mutta ehjän lyhdyn. Lyhdyn kiinnityspiikki sopi juuri tuohon lampunjalkaan. Vaihtovalo.
Nyt tarvitaankin tunnelmavaloja, sillä harmaa märkyys on puuduttavaa. Sateen tauotessa on kuitenkin mukava tehdä puutarhatöitä vielä joulukuussakin. Nyt ovat kaikki kukkasipulit istutettu. Myyräkannat ovat lisääntymään päin, olenkin katkonut talventörröttäjiä kasvimaalta, ne ovat hyviä piiloja myyrille.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Uudenlainen lintukirja

Postauksen kaikki kuvat: Mauri Leivo

Viimeistään nyt pitää aloittaa lintujen talviruokinta. Meillä tarjoillaan auringonkukansiemeniä ja talipalloja. Myös ruokkija saa vallan mainiot eväät talvilintujen tunnistamiseen ja ruokintaan Mauri Leivon kirjasta Lintulaudan elämää. Opas talvisten pihalintujen tarkkailuun, Docendo 2015.

Tälläistä lintuopasta olen aina toivonut. Leivon kuvat ovat upeita raportteja ruokintapaikan joskus merkillisistäkin tapahtumista. Monipuolinen tietokirja opettaa lintujen tunnistamista, siitä löytyy paljon tietoa lintujen erityispiirteistä ja käyttäytymisestä sekä myös vinkkejä lintuvieraiden kuvaamiseen.

Millainen ruokinta, sellaiset vieraat. Oikein valitulla ravinnolla voi houkutella ruokintapaikoille uusia lajeja.

Aina ei ääni lähde nokasta. Siipisulkiin osuva ilmavirta synnyttää lennossa äänen, joka voi vaihdella sangen paljon riippuen sulkien rakenteesta ja jäykkyydestä.
Välillä nokat ja siivet iskevät yhteen kun tunnelma lintulaudalla kiristyy, esimerkiksi jos ruokaa on tarjolla vähän ja hyvin pienellä alueella. Meillä on pihassa kuusi, seitsemän ruokintapaikkaa, talipallohäkkyröitä on helppo ripustella puiden oksiin.

Keltasirkkuparvi viettää lepohetkeä oksistossa. Olen löytänyt kirjasta vastauksia moniin kysymyksiin ja suuren määrän uusia vinkkejä lintujen ruokintaan.

Kirjan tekijä, Mauri Leivo, on biologi, hän on tarkkaillut ja valokuvannut talvisia pihalintuja yli neljänkymmenen vuoden ajan.
Ihastuin tähän teokseen ja halusin esitellä sen täälläkin. Kirja sopii hyvin joululahjaksi melkein kenelle tahansa.

Mukavaa viikonloppua!
Lumi on meiltä kadonnut ja pääsin vielä puutarhatöihinkin.

Katse taaksepäin

Ensilumi tuli maahan viikonloppuna, talvi alkoi. Sain Betweeniltä ja Saraheinältä mukavan haasteen muistella kesää; kuusi kuvaa kesästä.
Laitan tähän aluksi yhden kevätkuvan, siitä kaikki ilo alkaa. Hurmiota tuottava alku on kuvattu 2.4. Eli vielä on odotettava rapiat neljä kuukautta tätä näkyä.

Viileiden säiden vuoksi tulppaanien kukinta ilahdutti pitkään.

Nero köllötteli nurmella kesäkuussa.

Tummakurjenpolvi

Kasvimaan alku oli epätoivoinen. Harsojen avulla kasvu kuitenkin käynnistyi ja satoakin tuli kiitettävästi. Elokuussa kaikki oli rehevää.

Tuoksuherneitä sai poimia punteittain.
Olihan kesässä paljon kaikkea muutakin, mutta tälläinen tiivistys tällä kertaa.

Kasvimaa käy pitkän syksyn jälkeen talvilepoon.

Talvi yllätti alastomatimmet.

Rattoisaa sunnuntaita!

Minuun osui

Viikonlopun terrori-iskujen sirpaleet lensivät laajalle, ne haavoittivat koko maailmaa. Minuunkin osui. Meihin kaikkiin sattui.

Pelko heitti varjonsa Euroopan ylle. Mykistyimme.
Yhteinen suru yhdistää, kootaan voimamme rauhan puolelle.

Toivotan kaikille rauhallista ja toiveikasta viikkoa!
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Anneli!

Marraskuun riemuja

Kuu on kuvattu pari viikkoa sitten täydenkuun aikoihin.

Luulitte ehkä, että olemme vaipuneet jo talviunille, mutta ei sentään vielä. Porskutamme töidemme parissa. Kissanluukku kolkkaa ahkerasti kun Nero kantaa saaliitaan kotiin. Minulla on ollut toisenlaisia puuhia.

Kävin poimimassa viimeiset sienet metsästä.

Esikot luulevat, että kevät tuli jo.

Alastomatimmetkin päättivät aloittaa uudestaan.

Portaanpieleen kylväytynyt orvokki ihmettelee missä kaikki muut ovat.

Palmukaali Black Magic vihertää edelleen ruukussaan.

Mutta serkkunsa Nero di Toscana joutui parempiin suihin.

Kasvimaalla pakkasten aikaan talviunille peitellyt kardonit eivät saaneet unta vaan ne alkoivat kasvaa uudelleen.

Olen nauttinut lauhasta syksystä ja harvinaisesta marraskuun auringosta.

Kiitos kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseen, olemme Neron kanssa kehränneet tyytytyväisinä niitä lukiessamme.

Autuas tarina

Kiitos Pepille ja Viherrillille blogini tarina -haasteesta. Nautitaan lasi glögiä upeaa auringonlaskua ihaillessa ja tarinoidessa. Olin seurannut muutamia blogeja jonkin aikaa ja minussa heräsi halu ryhtyä itsekin bloggaamaan. En halunnut mennä naamakirjaan ja ajattelin, että blogi voisi olla hyvä tapa kirjata muistiin tapahtumia ja jakaa niitä muille.
Autuaan olon ensimmäinen postaus tehtiin 5.3.2011, ihan ex tempore. Nimi tuli vallitsevasta olotilasta. Aluksi suunnittelin, että julkaisen vain kuvia minimaalisin tekstein, mutta ajan saatossa blogin luonne on muuttunut. Siihen on tullut enemmän henkilökohtaisia sävyjä ja runsaampaa sisältöä. Tästä on tullut minulle tärkeä vuorovaikutuskanava ja olen tutustunut täällä moniin suurenmoisiin ihmisiin.

Elämäni on aika yksinkertaista ja joskus yksitoikkoistakin, mutta puutarhasta, Nerosta ja luonnosta löytyy aina jotain kerrottavaa. Aiemminkin harrastin valokuvausta, mutta välillä oli vaikea löytää motiivia kuvaamiseen. Blogin myötä olen käyttänyt kameraa ahkerammin ja varmaan vähän kehittynytkin sillä saralla.

Blogin suurin anti on vuorovaikutus. Olen saanut paljon hyviä vinkkejä, ohjeita, lohtua, riemua ja monenlaista vertaistukea muilta bloggaajilta ja Autuaan olon lukijoilta. Toivottavasti olen pysytynyt myös jakamaan jotakin vastaavaa muille. Muiden blogit ovat ikkunoita monelaisiin maailmoihin, löydän niistä jatkuvasti kiinnostavaa sisältöä. On mielenkiintoista, miten blogistaniassa syntyy piirejä, ystävystytään ja vieraillaan säännöllisesti. Minua viehättää positiivisuus, toisten kannustaminen ja välittäminen, jota täällä kohtaa, ainakin meidän piireissä. 

Aurinko painui mailleen.
Tavataan taas!