22.2.2020

Vielä ehtii Anun leikkeihin

Helsingin Taidehallissa on vielä 1.3. asti koettavissa Anu Tuomisen hurmaava näyttely, Huomenna tänään on eilen.
Käsitetaiteilija leikkii spontaanisti esineillä ja monet teokset on luotu tätä näyttelyä varten. Mukana on myös suosikkeja vuosien varrelta ja töitä kokoelmista.

Metsänomistaja

Kausityöntekijät ryhmäkuvassa.

Oikeirta väriympyröitä, kuva Taidehallin sivulta.

Vesilinnun pesä

Ärzliches Handbüchlein
(Lääketieteellinen käsikirjanen)

Pigmentit

Hämähäkki keittiössä

Näyttelyssä voi kokea riemastuttavia hetkiä esineiden kaksoismerkityksen, tai monimerkityksen oivaltamisesta. Varsinainen hyväntuulen näyttely.

Naisen mitta, kantapää

Naisen mitta, 2009
Kiasman kokoelmista


Nämä kännykkäräpsyni antavat hyvin kalpean kuvan näyttelyn annista, se pitää itse kokea. Anu on taitavasti hyödyntänyt myös erilaisia käsityötekniikoita töissään.
Tunsin oloni näyttelyssä varsin kotoisaksi, sillä monenlaista tuttua omasta kodista tuli vastaan. Joskus monia vuosia sitten kaivelimme Anun kanssa kilpaa Vallilan roskalavoja.
Näyttely on avoinna vielä viikon, suosittelen.

Voi tätä sadetta. Kun ajelin Helsinkiin, oli maisema aivan uusi, niin monta uutta järveä oli ilmestynyt matkan varrelle.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

17.2.2020

Eläimellinen epätalvi

Koko talven on nurmikko vihertänyt, vain harvoin ohut lumikerros on hetkeksi valkaissut maiseman.
Jatkuvat sateet ovat rajoittaneet ulkotöitä, mutta kuivina päivinä on ahkeroitu metsässä ja puutarhassa.

Metsäkauriit ovat saaneet päivittäiset riistarehunsa, omenansa ja porkkanansa. Lisäruoka maistuu, vaikka ravinnonhankinta lumettomana talvena ei muutenkaan ole vaikeaa.

Bambit kipittävät innoissaan paikalle kun kuulevat huuteluni lähestyessäni ruokintapaikkaa.
En ennusta sipulikukille kukoistuskautta, sillä varsinkin tulppaanit ovat näiden herkkulistalla.

Tämä kuva on otettu tammikuun puolivälissä. Piipot pilkistivät innoissaan maasta monin paikoin.
Huolestuneena suojasin niitä havuilla lyhyen pakkasjakson alkaessa. Ei olisi kannattanut. Kun kurkkasin havujen alle näkyi siellä enimmäkseen kuoppia; myyrät olivat peitteiden suojassa popsineet sipuleita roudattomasta maasta.

Kasvimaa näytti aika surkealta kun pehtoori tarkasteli mirrinminttu-tilannetta. Sittemmin olen leikannut kaikki talventörröttäjät pois ja koko ryytimaa on nyt autio.

Paitsi, että sielläkin itää ja kasvaa kaikenlaista. Tuskin nämä selviävät kesään, mutta yritys on kova.

Köynnöspinaattikin heräsi jo tammikuussa.

Merikotka istui pilkillä.
Hyvin vähän muuta liikennettä on järvellä näkynyt. Joskus näkee rohkeita luistelijoita ja yhtenä yönä jokin ajoneuvokin siellä viiletti, ehkä mopo.

Minä arkailen jäälle menoa, mutta Nero uskaltaa tutkia rantoja.

Valo on lisääntynyt päivällä ja yöllä.
Hyvin epätavallinen epätalven riesa on ollut sisällä saalistavat hyttyset. Ne kulkeutuvat sisään kai polttopuiden mukana ja etsivät herättyään veriateriaa. Jouluna tarjosin yhdelle kunnon O+aterian, annoin sen imeä itsensä kylläiseksi juhlan kunniaksi. Hyttyset tarvitsevat verta lisääntymiseen, minne tämä mahtoi munia? Lattiakaivoon, Neron juomakuppiin...
Tulin miettineeksi, että kaikki tuhohyönteiset puutarhassa taitavat myös voida hyvin.

Pehtoorillakin on jo kevättä rinnassa, innoissaan se kirmailee puissa retkillämme.

Sitten jaksaa taas köllötellä pahnoilla.
Olen uudistusleikannut vanhoja marjapensaita ja haaveilen rakentavani niille kevään aikana uusia tukia.
Nyt täytyy tarttua moottorisahaan ja käydä pätkimässä myrskyn saunapolulle kaatama laho koivu.

Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille lukijoille ja mukavaa viikkoa kaikille!