Suoraan asiaan

Tapahtui marketissa.
Juureshyllyllä:
Herra: Onpa sinulla upea takki, aivan kuin maalaus.
Minä: Kiitos, vähän väriä talveen.
Otin nauriini ja jatkoin ostoskierrostani.
Leipähyllyllä herra lähestyi uudestaan:
Herra: Tekisi mieli purkaa tuo taideteoksesi.
Minä: Hmmm..
Herra: Olisiko hyvä idea?
Minä: Ei, siitä seuraisi vain paljon hämmennystä.
Herra: Ok.

En kokenut tulleeni ahdistelluksi enkä ahdistunut.
Mutta mitä mies oikeastaan halusi?
A: Tehdä kuvataiteellisen syvä-analyysin takistani?
B: Ratkoa vaatteeni saumat?
C: Riisua takin yltäni?
Mitä veikkaat?

Viileä kosketus

Mikään ei ole niin miellyttävä materiaali kesällä kuin pellava, sen sileä, viileä kosketus. Niin kuin puhtaat mankeloidut lakanat. Yöpaidat ovat 1900-luvun alusta ja ne ovat minulla edelleen käytössä. Saunan jälkeen on mukava pukeutua puhtoiseen sileään paitaan ja kesäaamuina hiippailen yöpaidassa puutarhaan nauttimaan aamukahvia. Paitojen materiaali ja ompelutyö ovat superkestävää laatutyötä, edes nappeja ei ole irronnut ja satojen pesukertojen jälkeen ne näyttävät aina vain uusilta. Minusta ulkona kuivuneen, raikkaalle tuoksuvan paidan silittäminen on yksi elämän pieniä onnen hetkiä.
Taustalla näkyy työhuonettani, yleensä paidat eivät roiku työhuoneessa, mutta tässä oli minusta sopiva valo kuvata.

Eikä puuvillassakaan ole mitään vikaa. Ennen ommeltiin lähes kaikki itse ja haluttiin, että vaatteet kestävät pitkään. Kauneudesta ei tingitty vaan yksinkertaisinkin paita koristeltiin pitsein, brodyyrein, hiuslaskoksin tai reikäompelein. Olikohan kankaatkin ennen parempia, sillä nämäkin ovat sadan vuoden jälkeenkin uuden veroisia vaikka ovat olleet käytössä.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Kesälook

Virkattu pitsiunelma odottaa hellepäiviä. Tämä kirpparilöytö on jo jonkin aikaa roikkunut makuuhuoneessa muistuttamassa, että linjat on pidettävä. Kun näissä vetimissä  nauttii teetä ja leivoksia puutarhan varjoissa siirtyy suoraan Tsehov-tunnelmiin.