Olympiatiput

Nämä tipuset ovat viettäneet jo monta urheilullista pääsiäistä Stadionin tornin juurella lippuja kantaen.

Ja meilläkin ensimmäiset lumikellot näkyvissä, ne ovat tapansa mukaan kasvaneet lumen alla.
Ihan luokaton kuva ei tee ihanuudelle oikeutta. Kasvuvauhti on hurja eteläseinustalla, ensimmäiset tulppaaninlehdetkin näkyivät jo.

Eteenpäin

Lämmin kiitos kaikille osanotosta ja Neron muistamisesta.
Tunnelmat aaltoilevat, joskus menee paremmin.
Aurinkoisen päivän kunniaksi siirsin eilen kukat kuistilta portaalle, jos vaikka joku perhonen tai pörriäinen olisi jo herännyt. Niitä ei vielä näkynyt, onneksi nukkuvat vielä.

Aiemmin joulukukaksi tuomittu hyasintti on ilahduttavasti päässyt eri väreissä kevätkukkien valikoimaan. 

Suuri ja kaunis tarhajouluruusu kitui lähes hengiltä, mutta vielä yksi osa sinnittelee ja odottaa maan sulamista päästäkseen puutarhaan.

 

Kellarista löytyi ruukullinen krookuksia, toin ne sisään kasvamaan, saa nähdä ehtivätkö ennen puutarhan airuita. Minimaaliset lumikellon piipot näin jo pilkistävän jään läpi eteläseinustalla.

Meillä on vielä paljon lunta ja kukkapenkeillä erityisen paljon, koska niiden suojaksi olen sitä kasannut talven aikana.

Nerolle on tullut muistokukkia, tässä yksi miniruusu uurnan vierellä.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Tassun jäljet katosivat

Surun lamaannuttamana kerron Neron ystäville, että hän poistui luotani 23.2.
Elimme yhdessä vähän vaille 18 vuotta ja melkein 24/7. Uuteen tottuminen vie aikansa ja tyhjä tila, joka jäi on paljon kissan kokoa suurempi.
Postauksen kuvan etsiminen aiheutti surun tsunamin, joka pyyhkäisee jalat alta ja kaikkialla täällä katse kohtaa vain poissaolon.
On ollut vaikeaa, mutta ehkä yhteyden tunne vähitellen haurastuu ja muistot muuttuvat vähemmän kipeiksi, jopa iloisiksi.
Nero eli elämänsä onnellisena loppuun asti.

Viimeinen kuva Nerosta, tai vain hänen kuorestaan.