Outo löytö

Rantasaunan terassiremontin jälkeen raivasin vähän ympäristöä. Alue on luonnontilassa olevaa metsää, sinne ei tietääkseni ole koskaan istutettu mitään. Pöpeliköstä löytyi kuitenkin ruusu.

Aikani ihmettelin ja odottelin nuppujen aukeamista. Kasvutavasta päätellen tämä on köynnöruusu. Vai voiko pensasruusu tehdä tuollaisen verson joutuessaan metsän kätkemäksi. Tunnistaako joku? Kummallisinta on etten ole viidentoista vuoden aikana kertaakaan kiinnittänyt siihen huomiota, se on kasvanut hyvin kätkeytyneenä.
Voisikohan tämän siirtää pihaan parempiin multiin ja valoisampaan paikkaan?

Maanantaina oli lämmin kesäpäivä ja sen innoittamina lähdimme lounaan jälkeen ystävän kanssa Iso-Melkuttimelle patikoimaan ja uimaan. Iso-Melkutin on yksi harvoja kirkasvetisiä järviämme ja siksi myös sukeltajien suosiossa. Kiersimme järven rantaviivaa seuraavan kävelyreitin.

Näimme järvihirviön ja kuikkapariskunnan.
Pysähdyimme hiekkarannalle uimaan ja syömään eväitä.
Oli ihana päivä.

Ahomansikoista voi päätellä että nyt on kesä. Olen antanut niiden rehottaa eri puolilla vaikka välillä kitkenkin niitä rajulla kädellä. Kasvimaalla ne kasvavat viljelylaatikoiden ja käytävien raoissa, sieltä niitä on helppo käydä poimimassa ja satoaa saa koko kesän. Mustikatkin alkavat kypsyä, aurinkoiselta rinteeltä voi jo poimia aamiaismarjat.

Katso myös edellisen postauksen Tuhkimon etsintä -ilmoitus.

EDIT:
Kun sää poutaantui kävin vielä kuvaamassa ruusua tarkemmin. Piikit ovat mielestäni kissankynsimäiset, osa vihreitä ja osa punaisia.

Myös lehtiruodissa on pienet piikit.

Lehti

Kaivelin vähän heinää ruusun juurelta ja löysin toisenkin haaran, joka kasvoi maata myöten kokonaan heinän ja mustikanvarpujen peittämänä. Uskon, että tämä kaunotar iloitsee löytymisestään yhtä paljon kuin minäkin.

Kolme sanaa sinulle:

ole ystävä minulle.
Oikeasti aikuinen lähetti minulle ystäväkirjahaasteen. Kiitos paljon visaisista kysymyksistä, joihin yritän parhaan kykyni mukaan nyt vastata.
Minulla on jossakin jäänteitä omista ystäväkirjoistani, mutta postauksen kuvat ovat kirpparilöydöistä.

1. Asia, joka saa pääsi sekaisin - ainakin toisinaan?
Pääni ei mene helposti sekaisin, mutta vaikka yritän pitää pääni kylmänä siemenkaupoilla, se ei aina onnistu.

2. Millaista ihmistä voisit kutsua ruusuksi? Miksi juuri hänenlaistaan?
Prinsessa Ruususta. Koska hän on Ruusunen.

 3. Milloin osoitat todellista kärsivällisyyttä?
Puutarhanhoidossa kärsivällisyys on kehittynyt.

4. Mikä/mitkä asiat ilahduttavat sinua?
Hyvin monet asiat. Erityisesti ystävät ja Nero ilahduttaa minua joka päivä. Iloitsen myös kaikkien ihmisten hyvistä teoista.

5. Jos voisit matkustaa ajassa taaksepäin, minne asti suuntaisit?
Juuri nyt ei haluta matkustaa taaksepäin, mutta jos maailman meno muuttuu ihan villiksi voisin muuttaa pysyvästi vaikka 1980-luvulle. Olettaen, että saisin mukaani kaiken keräämäni tiedon ja viisauden.

6. Laulu, jota et voi kuunnella laulamatta/hyräilemättä mukana?
Hopeinen kuu luo merelle siltaa ...

7. Soitin, josta lähtee mielestäsi ihanin ääni?
Olen joskus vastannut täällä tähän kysymykseen, että viulu, mutta nyt sanon että sitar.

8. Ensimmäinen asia, mikä mieleesi tulee vihreästä väristä?
Ihan kliseisesti luonto ja ekologisuus. Minulla on ollut myös ystävä, jota kutsuin vaaleanvihreäksi. On hän edelleenkin rakas ystäväni, mutta ei enää niin vaaleanvihreä.

9. Mistä nautit eniten?
Hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä.

10. Paras paikka sinulle on...? Kerro, miksi juuri se.
Paras paikka on koti. Vietän täällä paljon aikaa, olisi kurjaa jos sen ajan kaipaisi jonnekin muualle.

En jaa tätä erityisesti kenellekään, mutta jos joku tuntee halua osallistua haasteeseen, niin vastatkaa näihin Oikeasti aikuisen mainioihin kysymyksiin.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, uudet ystäväni, Vintagentti, Mamma A, Piia Aurinkokujalta, Kirppisrakkautta ja imlacking!
Kaunista talviviikkoa kaikille!
Vielä ehtii osallistua kissa-arvontaan.

Pottumainen tomaatti ja outo hyvitys

Viikonloppuna mm. haravoitiin. Nerosta lehtikasat ovat kiehtovia, niissä on kiva hepuloida.

En ole muistanut ollenkaan mainita PotaTom-kokeilua. Tomaatti ja perunat samasta kasvista. Kesällä Prismassa myytiin muutamalla eurolla taimia, jotka eivät olleet menneet kaupaksi alkuperäisellä, yli 13 euron hinnalla. Kalliita tomaatteja, vaikka tulisikin perunat samasta saavista. Peruna ja tomaatti vartetaan toisiinsa, PotaTomia ei siis voi kasvattaa siemenestä, siitä johtuu korkea hintakin. Tomaateista minulla ehti kypsyä vain yksi ja raakileet paleltuivat yöpakkasissa, mutta kun kumosin ruukun niin sieltä tosiaan löyti myös perunoita. Taidan kuitenkin kasvattaa vastedes perunat ja tomaatit erikseen.

Usein reklamoidessaan virheellisestä tai vaillinaisesta tuotteesta saa vähän hyvitystä vaivasta. Niin kävi minullekin kun ilmoitin, että viime viikon sunnuntain Hesari ei  ilmestynyt postilaatikkoon. Sain pikaisen vastauksen ja oikeudet lukea lehti verkossa. Eikä siinä vielä kaikki. Alkuviikosta sain sunnuntainumeron neljänä kappaleena, kukin postitettu omassa kirjekuoressaan. Kumma juttu, yhtään en osannut riemuita, että sain näin paljon hyvitystä :)

Tänä syksynä ei ole sienisaallilla päässyt kerskumaan. Lokakuun puoliväliin mennessä en ollut poiminut yhtään suppilovahveroa. Sunnuntaina lähdin pienelle tarkastuskierrokselle ja ilokseni huomasin, että uusi suppilovahverosukupolvi on nousemassa. Paljon pieniä sieniä kurkki sammaleesta. Poimin sen verran, että kuivurin viitsii käynnistää, loput jätin vielä kasvamaan.
Eli kannattaa lähteä sienimetsään.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Aarteet talteen

Lupasin Minnalle kertoa, mitä tarttui mukaan taannoiselta Tammelan kirppiskierrokselta. Traktorin rekkari päätyi kasvimaan porttikaareen.

Lisäksi löytyi kolme muutakin rekkaria. Myyjäherra vitsaili, että aiotko lähteä illalla keikalle. Myös alla oleva pellavainen kylpypyyhe kuuluu saaliiseen.

Vanha rautalankakissa päätyi sijaistamaan Neroa kasvimaalle.

Uushopeinen pokaali maljakoksi. Tuoksuherneitä pitää nyt poimia joka päivä, maljakoista alkaa olla pulaa.

Ja vielä tarttui mukaan harmaa tunika. Löydöt köyhdyttivät minua 17 euroa.

Eilen korjasin myös satoa kasvimaalta ehtiäkseni ennen sateita, siitä ensi kerralla.

Kevääseen pakottaminen

Tiivistahtinen työprojekti valmistui ja nyt ehtii katsella taas vähän ympärilleenkin. Pariin päivään meidän pihassa näkyi vain kissan jälkiä, sillä en ehtinyt päiväsaikaan nokkaani ulos pistämään.
Nyt on lumityöt tehty, puut kannettu ja linnut ruokittu.
Haalin kotiin vähän kevätkukkia, sillä ajattelin alkaa pitää jo kevättä.
Jaloleinikki on suloinen, saisinpa vain pidettyä sen hengissä.

Kirpparilta tarttui mukaan vanha keväinen peltirasia, joku on itse maalannut hienot kevätkukat sudenkorentoineen.

Tulppaaneja on parissakin maljakossa. Leikkasin murattien pitkät hiukset ja laitoin oksia veteen, ehkä ne kasvattavat juuria ja siirtyvät kesäkukkaistutuksiin. Ainakin leikkaaminen käynnisti uuden kasvun. Annan sisäkukille nyt merileväkastelua, niin ne voimistuvat kasvukautta varten.

Pari esikkoakin on mukana kevätleikissä.

Keittiön ikkunalla on miniyrttitarha, tällä hetkellä siinä on myös persiljaa ja basilikaa.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Päivi Pulkkinen ja Kati, joka onkin jo vanha tuttu, muutta aloitti uuden blogin.
Hyvää viikonloppua kaikille!

Rahaa tuhlaamassa

Pidin kesällä kirppispöytää ja se oli ihan kivaa, pääsin paljosta turhasta tavarasta eroon, rahallisesti homma oli melkein plus miinus nolla. Syksyn mittaan olen vienyt monta laatikollista tavaraa hyväntekeväisyyskirppikselle. Sain jonkinlaisen kirpputoriallergian, en enää halunnut käydä hankkimassa uutta rojua.
Hämärä alkoi käydä voimille ja päätin kuitenkin kokeilla shoppausterapiaa.
Ostoskierroksen tuloksia:
Pellavamekko, kirjonnalla ja reikäompeleilla.
Tämä sopii vaikka joulujuhlaan, 8,50 €.

Vanha peitto värittämään elämää, 2,50 €.

Vanha köyhäinhopeinen kulho, 1,00 €. Tämä oli mielestäni löytö. Tuon vanhan kynttilänjalkaparin löysin aiemmin 6.00 €.

Suuri lintuhäkki, 3,00 €
Lintuja en aio hankkia, mutta minulla on tälle toinen käyttösuunnitelma:

Jouluruusu saa demonstroida, jyrsijä/peurasuoja. Näille on aina käyttöä.
Ajattelin laittaa tämän kellariin sipuliruukkujen päälle. Viime vuonnahan minulta syötiin krookuksen sipulit kuistilta. Kellariin eivät jyrsijät nyt pääse, mutta koskaan ei tiedä milloin joku ovela siimahäntä löytää sinne tiensä.

Oikealla oleva vit peppar -purkki nostalgisten maustepurkkien kokoelmaan. 2,50 €.

Kultainen pöllö teepurkki, lakkatyö, 5,00 €.
Lisäksi ostin vielä kaksi kestopuista puutarhatuolia, mutta niistä ei ole kuvaa, 3,00 €.
Sain ostosreissulla kulutettua 25 euroa, ei hullumpaa. Tosin kävin myös puutarhalla ja ostin 10 hyasinttia, 15,00 €, eli tuhlaamisesta voi jo puhua. Hyasintit ovat aivan nuppuisia ja säilyvät sellaisina viileässä vaikka jouluun asti. Yhden kukkivan toin jo sisälle tuoksumaan.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, PirjoW!
Stressitöntä joulukuuta kaikille!

Se on sitten kesä

Vihdoinkin saamme nauttia lämmöstä. Mansikat kypsyivät nopeasti, niitä ja muutama kypsä mustikka löytyi aamujugurtin päälle. Ah, autuutta!

Aamiaiskulho pääsi somistamaan tämän kesän kukkataulua.

Kun on paikka paikan päällä, niin on markka markan päällä, sanoin mummuni kun lapsena kritisoin paikattuja vaatteita.
Pyykkinarulla riippuu tilkkupöytäliina. Olen ostanut kirpputorilta pitsilakanan, käsinkudottua pellavaa. Se on kudottu kapeilla puilla ja keskellä on sauma. Lakanaa on jatkettu puuvillalla, mutta jostain syystä jatkopala koostuu kahdeksasta erikokoisesta tilkusta. Kaikki on ommeltu yhteen vahvalla kaksoissaumalla.
Ihanaa ja lämpöistä viikkoa kaikille!

Jännittävä laatikko

Olin retkellä toisissa maakunnissa ja poikkesin yhdelle hyväntekeväisyyskirpparille. Sieltä löytyi tälläinen jännittävä pakkaus, Silon alusvaatelaatikko on joskus tainnut sisältää kerraston.

Aarrelaatikot kutkuttavat aina mieltä ja olin valmis pulittamaan pari euroa tyydyttääkseni uteliaisuuttani.

Valtion ostokortti N2 naiset. Kutomateollisuustuotteita, vaatetustarvikkeita ja jalkineita. Kuponki on myönnetty
Elin Bergmanille Pohjasta. Nykyisen yltäkylläisyyden ja himoshoppailun aikana voi miettiä millaista oli kun kaikki oli kortilla. Jos halusit sukat tai parin kenkiä sinulla piti olla lupa niiden ostamiseen.

Näiden alta löytyi markan seteli vuodelta 1963, jolloin oli rahanuudistus ja sata markkaa muuttui yhdeksi markaksi.
Pieni vihkonen monogrammimalleja.

Pieniä kirjottuja liinoja, joiden reunat ovat viimeistelemättä.

Kirjontamallijuliste

Reseptisivu Västra Nylandista

Kynänvarsi ja pari lisäterää, itse tehty työkalu, jonkinlainen käyrä naskali.
Joku on halunnut talettaa nämä tavarat ja nyt ne ovat minulla yhtä tarpeettomina kuin edellisellä omistajallakin.

Kaipaan auringon valoa, tuntuu että vaivun takaisin talvihorrokseen ilman sitä.

Uusi koti

Olin katsellut tätä taloa himoiten kymmenen vuoden ajan, aina kun ajoin sen ohi. Harmitti kun se lahosi paikallaan unohdettuna. Sitten talo, jonka pihassa se maatui meni myyntiin ja kun rakennusta oltiin tyhjentämässä kävin kysymässä saisinko ottaa tämän omakseni. Paitsi kummastelevan katseen, sain myös talon.

En tiedä kenen kodiksi tämä on aikoinaan rakennettu. Alapohjassa on vähän lahoa, mikä ei ole ihme kun rakennus vietti ainakin kymmenen vuotta maakosketuksessa. Siihen nähden kunto on aika hyvä. Vuodenpäivät se ehti viettää jo aitassani. Jouluksi toin sen kuistille, sillä seimen porukalle ei ollut sijaa majatalossa ja he hakivat suojaa täältä. Nyt he ovat jo jatkaneet matkaansa ja ajattelin kiireiden hellitettyä tehdä vähän remonttia ja korjata tästä jollekin uuden kodin. En ole vieä aivan varma kuka tähän muuttaa, mutta täällä on niin paljon kaikenlaista porukkaa, että omia huoneita tarvitaan lisää.

Kerronpa vielä, että olen päässyt kokonaan eroon spameista kun muutin asetuksia, kuten aiemmin kerroin täällä.
Joku kyllä taitaa käydä ovella kolkuttelemassa, sillä eräästä saarivaltiosta on käyty lukemassa Valomittaripostausta noin tuhat kertaa. Nero on tainnut saada paljon uusia ihailijoita.