28.8.2018

Syksyn merkkejä

Elokuu vetelee viimeisiään, pian siirrymme syksyyn. Neron mielestä kesä on ollut erinomainen, myyräkanta on laihojen vuosien jälkeen kääntynyt nousuun ja luonnonmukainen ravinto on saanut kissan voimaan erinomaisesti. Uusi talviturkki on kuin silkkiä – kiiltävä ja tiheä. Vanhuuden pattikin hännässä on pienentynyt, pehtoori on siis nuortunut.
Yksi varma syksyn merkki on se, että kissa saattaa torkkua sisällä päivälläkin jos sää ei miellytä.

Kasvimaalta on korjattu satoa talteen. Punarevonhäntä on kasvanut minua korkeammaksi. Yleensä olen yrittänyt esikasvattaa sen, mutta tänä keväänä kylvin sen suoraan kasvupaikalleen.

Latva-artisokan kukinnot ovat suuria ja ehkä viimein saan nähdä sen avaavan kukkansa.

Auringonkukat ovat lautasen kokoisia ja tuottavat kohta siementä lintujen iloksi. Keväällä kasvimaalla nousi siellä täällä itsekylväytyneitä auringonkukkia, eli kukat kannattaa jättää törröttämään talveksi.

Yrttejä kannatta kerätä ahkerasti kesän mittaan. Oreganoa ehdin kerätä monta kertaa kuivumaan, sitten jätin sen kukkimaan pörriäisten iloksi. Oreganon kukat ovat myös käyttökelpoisia mausteena.
Oreganon takana kasvaa kääpiösamettikukka, se on kasvimaani vakioasukas. Kun sato on korjattu ja kylvölaatikot tyhjenevät ilahduttavat kukat vielä pitkään ja lisäksi monet kukat toimivat tuhohyönteisten torjujina tai hämääjinä.

Lauantaina kävin Mustilan Taimipäivillä Elimäellä. Tarjolla oli aivan mahtavat taimivalikoimat Suomesta, Virosta ja Latviasta. Innostuin esimerkiksi erikoisesta saniaisvalikoimasta, mutta vielä en napannut niitä ostoskoriini, ensin pitäisi olla sopiva paikka niille valmiina.

Monenlaisia erikoisuuksia oli tarjolla ja kauppa kävi tehokkaasti, pitkään ei kannattanut ostoksia miettiä, sillä taimet lähtivät nopeasti uusiin koteihin.
Minäkin adoptoin muutaman taimen, mm. erikoisenvärisen Purppurahappomarjan, 'Rose Glow. Siitä ei ole vielä kuvaa, mutta sen voi nähdä Katjan blogissa, sillä hän ihastui ostokseeni kohdatessamme ja päätti hankkia samanlaisen.

Guruni Arno Kasvi toimi meklarina kasvihuutokaupassa.

Toinenkin tuttu ääni kantautui korviini, Vakka-Taimen Vesa Muurisen ympärillä parveili tiedonjanoisia kasviharrastajia.

Markkinahumusta lähdin kolmen kilometrin kierrokselle arboretumiin. Joku saa asua arboretumin laidalla.

Mustikkaruukku

Onneksi villisika ei ollut elävä.

Toivotamme kaikille rentoja kesän viimeisiä päiviä. Öisin on saanut katsella mahtavaa elokuun kuutamoa.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon kaikki uudet seuraajat

23.8.2018

Tehokas hedelmäkärpäsansa ja sienisatoa

Kiva päästä taas linjoille. Täällä rannoilla väki ainakin tuplaantuu kesän aikana ja kaikenlaiset mobiilit ovat yleistyneet niin paljon, että langaton verkko ruuhkautuu ja hidastuu.
Yksi syyskesän ongelmia on hedelmäkärpäsinvaasio keittiössä. Olen kokeillut jos jonkinlaista pyydystä niille, mutta nyt pääsin niistä nopeasti eroon yksinkertaisella ansalla. Lasipurkin pohjalla on valkoviinibalsamicoa, jossa pari tippaa tiskiainetta sekä halkaistu tuore luumu. Toimii. Tietysti heldelmähoukutin voi olla mikä tahansa kärpäsille maistuva.

Eilen illalla minulle tuli etiäinen, että kannattaisi lähteä metsään. Täällä on ollut aika hyvin sateita ja ajattelin, että se houkuttelee sieniä. Aikaa ei ollut paljon sillä lähdin metsälle vasta seitsemän aikoihin, joten pitkään ei ehtinyt kierrellä ennen pimeää, mutta ilokseni löysin pari litraa kanttarelleja, tämän kesän ensimmäiset.

Näen peuraperheen päivittäin, mutta pihaan ne eivät tule. Peuraemo kaksosineen on paljon arempi kuin metsäkaurislauma, joka ei ole vielä tullut talvilaitumilleen. Olen vienyt omat ja naapurinkin omenapudokkaat metsään peuroille ja muille eläimille naposteltavaksi. Ne kelpaavat myös jyrsijöille ja ainakin supikoiria olen nähnyt niitä rouskuttamassa. Myös ampiaiset lähtivät pihasta omenoiden perään.

Suurin osa kasvimaasta on aidattu tupla-aidalla sorkkaeläinten vuoksi, mutta silti punajuurisato meni suuremmaksi osaksi luonnon hyväksi. Ilmeisesti metsämyyrät olivat käyneet sadon kimppuun ja kovertaneet juurekset ontoiksi. Arghh! Ensi vuonna punajuuret kasvavat häkissä.

Tälläisenä kesänä tomaattisato on ollut huima. Pakastin tomaattimurskaa ja vähän kokonaisiakin tomaatteja talven varalle.
Porrastin vähän tomaattien esikasvatusta ja nyt tomaattihuoneessa kypsyvät Sweet Million -kirsikkatomaatit, mikä herkku, kuin karamelleja.
Kun pariin päivään en käynyt tomaattihuoneen satoa keräämässä, olivat inhat myyrät keksineet nautiskella niistäkin. Pitää kai verkottaa tomaattihuonekin.

Huomautin ongelmasta pehtoorille ja hän tarttui oitis torjuntatoimiin. Näin sievä saalis tuotiin näytille, myyrää salaatilla. Ehkä seuraavalla on tomaatti suussa.

Viime perjantaina piipahdin Lepaan puutarhanäyttelyssä. Opiston oma taimimyynti oli varsin houkutteleva ja pari kassillista perennoita odottaa nyt loppusijoituspaikkaa portaanpielessä.


13.8.2018

Kissoja ja ihmisiä

Sunnuntaina kissaihmiset kokoontuivat teeman äärelle Purnauskis-kissakahvilaan Tampereelle.
Kahvilan asukkaat, kuvassa Piki, osasivat ottaa kaiken ihailun irti hurmaantuneista vierailijoista.

Lumipallo tarkkaili tilannetta rennosti katonrajasta.

Kahvilan vetonaulat, kaksi pentua, saivat yleisössä aikaan pentukuume-epidemian. Tässä Namitassu nauttii huomiosta.

Innokkaita leikittäjiä riitti ja pennut saivat tyhjentää akkunsa. Yllä Namitassu alla Peipponen.

Kahvilan ikkunan taaksekin kertyi yleisöä ihmettelemään pentuja ja lattialla konttaavia asiakkaita.

Elinalla oli mieleistään seuraa, kultaa ja hopeaa, kuten hän asian ilmaisi. Edessä Viiru ja Elinan kupeessa Micu.

Lumi rentoutui välillä katsemalla kala-tv:tä.

Kahvilan seinillä oli muotokuvia asukkaista ja muistakin kisuista.

Tuija ikuisti Micun suloisuutta.

Pennut uuvahtivat lopulta, Namitassu löysi turvallisen paikan nokosille.

Seurapiirielämä vaatii veronsa, Lumikin päätti ottaa torkut.
Vierailijat saivat nauttia ihanista makeista herkuista ja kuohuvasta juomasta, kiitos Tiina!
Tuijalle suuri kiitos tapaamisen organisoimisesta!
Oli kiva tavata teitä kaikkia.

Primacat sponsoroi Purnauskiksen asukkaita ja vierailijoillekin oli varattu runsaat tuotekassit kotikissoille vietäväksi. Kassit kiinnosti kovasti myös kahvilan asukkaita, Piki ja Hugo tutkivat sisältöä.
Meillä kotona Nero maisteli heti herkkuja ja varsinkin "Hurmaavan kanan ja rikkaan kanin" (Charming chicken with rich rabbit) liitto upposi salamana maalaispojan köyhään myyrään tottuneeseen vatsaan.

6.8.2018

Äkkiä sato talteen

Yhtenä päivänä yritin kuvata pikkuista kolibrin oloista perhosta viinilaukassa, sen siivet lepattavat koko ajan, joten ihan tarkkaa kuvaa en onnistunut siitä saamaan. Seuraavana päivänä niitä oli kasvimaalla kymmeniä ja huolestuin. Aloin etsiä lajinimeä ja törmäsin uutisiin gammayökkösten hyökkäyksestä Suomeen.
Karmea vitsaus tulee Etelä-Venäjältä ja uutisen mukaan toukat voivat yhdessä vuorokaudessa syödä 2-3 hehtaaria viljelyksiä puhtaaksi. Toukat vahingoittavat mm. öljy- ja palkokasveja sekä perunaa ja juurikkaita. Toukat elävät lähes millä tahansa kasvustolla mm. nokkosella. Eli puutarhan perennatkin ovat vaarassa. Suuria härkäpapukasvustoja on jo kuulemma tuhoutunut.
Aloitin epätoivoisen etnisen puhdistuksen apunani pieni lasten haavi. Muutamia kymmeniä perhosia eliminoin manuaalisesti, mutta työ on aika turhauttavaa. Gammat rakastavat samoja mesikasveja kuin muutkin perhoset ja pörriäiset erityisesti kasvimaan minttuja ja kukkivia yrttejä. Nauhukset ja sinipallo-ohdakkeet ovat myös niiden suosiossa. Gammayökkönen on helppo tunnistaa merkistä, josta se on saanut nimensäkin: molemmissa siivissä on yläpuolella valkoinen, kreikkalaisten aakkosten γ-merkki. Meillä nämä yökköset lentelevät enemmän päivällä kuin yöllä. Onko teillä näkynyt näitä tuholaisia?

Sato on kypsynyt ennätysvauhtia ja on suurelta osin valmis korjattavaksi. Tilasin Elsan lempituoli -puodista kauniin ja kätevän sadonkorjuukorin. Olen tähän ostokseen erittäin tyytyväinen, sillä kori on lujaa tekoa, tarpeeksi suuri ja lisäksi kaunis. Korista löytyy sokeriherneitä, jotka ryöppään pakkaseen, silpoydinhernettä, kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa, vihannesportulakkaa ja salaattia.

Valkosipulit ovat tuleentuneet ja nostin nekin parempaan talteen. Satoni on tänä vuonna tavallista isompi, koska sain pari vuotta sitten itusilmuja ystävän ystävältä ja kokeilin kasvatusta niistä. Ensimmäisenä vuonna kasvoi pyöreä sipuli, joka nostetaan normaaliin tapaan, annetaan kuivua ja istutetaan takaisin syksyllä. Toisena vuonna sipuli muodostaa kynsiä. Aika komeita sipuleita niistäkin tuli, mutta lajikkeesta minulla ei ole tietoa. Kynsistä viljelemäni valkosipuli on 'Aleksandraa'.

Valkosipulit vaikuttivat hiukan käsivän kuivuudesta tänä kesänä ja kastelin niitä aluksi, mutta jätin sitten katteen alle oman onnensa nojaan. Osasta sipuleista tuli suuria ja osasta erittäin suuria.
Suurimmat kynnet valitsen syksyllä maahanpantavaksi ensi kesän satoa varten.

Valkosipuli on hyvä korjata kuivana aikana, eikä korjuuta kannata pitkittää, sillä noston viivästyminen saa kynnet irtoamaan toisistaan, kuten tällä yksilöllä on alkanut käydä. Sipuli on silti käyttökelpoinen, mutta sen säilyvyys heikkenee.

Noston jälkeen puhdistin sipulit mullasta ja ripustin keittiöön kuivumaan, lankaan, nippuina tai..

letillä. Aleksandra ei ole letitettävää lajia jäykkävartisuutensa vuoksi, mutta onnistuin kuitenkin värkkäämään jonkinlaisen palmikon pienemmistä sipuleista.
Mukavaa viikkoa kaikille!