Äkkiä sato talteen

Yhtenä päivänä yritin kuvata pikkuista kolibrin oloista perhosta viinilaukassa, sen siivet lepattavat koko ajan, joten ihan tarkkaa kuvaa en onnistunut siitä saamaan. Seuraavana päivänä niitä oli kasvimaalla kymmeniä ja huolestuin. Aloin etsiä lajinimeä ja törmäsin uutisiin gammayökkösten hyökkäyksestä Suomeen.
Karmea vitsaus tulee Etelä-Venäjältä ja uutisen mukaan toukat voivat yhdessä vuorokaudessa syödä 2-3 hehtaaria viljelyksiä puhtaaksi. Toukat vahingoittavat mm. öljy- ja palkokasveja sekä perunaa ja juurikkaita. Toukat elävät lähes millä tahansa kasvustolla mm. nokkosella. Eli puutarhan perennatkin ovat vaarassa. Suuria härkäpapukasvustoja on jo kuulemma tuhoutunut.
Aloitin epätoivoisen etnisen puhdistuksen apunani pieni lasten haavi. Muutamia kymmeniä perhosia eliminoin manuaalisesti, mutta työ on aika turhauttavaa. Gammat rakastavat samoja mesikasveja kuin muutkin perhoset ja pörriäiset erityisesti kasvimaan minttuja ja kukkivia yrttejä. Nauhukset ja sinipallo-ohdakkeet ovat myös niiden suosiossa. Gammayökkönen on helppo tunnistaa merkistä, josta se on saanut nimensäkin: molemmissa siivissä on yläpuolella valkoinen, kreikkalaisten aakkosten γ-merkki. Meillä nämä yökköset lentelevät enemmän päivällä kuin yöllä. Onko teillä näkynyt näitä tuholaisia?

Sato on kypsynyt ennätysvauhtia ja on suurelta osin valmis korjattavaksi. Tilasin Elsan lempituoli -puodista kauniin ja kätevän sadonkorjuukorin. Olen tähän ostokseen erittäin tyytyväinen, sillä kori on lujaa tekoa, tarpeeksi suuri ja lisäksi kaunis. Korista löytyy sokeriherneitä, jotka ryöppään pakkaseen, silpoydinhernettä, kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa, vihannesportulakkaa ja salaattia.

Valkosipulit ovat tuleentuneet ja nostin nekin parempaan talteen. Satoni on tänä vuonna tavallista isompi, koska sain pari vuotta sitten itusilmuja ystävän ystävältä ja kokeilin kasvatusta niistä. Ensimmäisenä vuonna kasvoi pyöreä sipuli, joka nostetaan normaaliin tapaan, annetaan kuivua ja istutetaan takaisin syksyllä. Toisena vuonna sipuli muodostaa kynsiä. Aika komeita sipuleita niistäkin tuli, mutta lajikkeesta minulla ei ole tietoa. Kynsistä viljelemäni valkosipuli on 'Aleksandraa'.

Valkosipulit vaikuttivat hiukan käsivän kuivuudesta tänä kesänä ja kastelin niitä aluksi, mutta jätin sitten katteen alle oman onnensa nojaan. Osasta sipuleista tuli suuria ja osasta erittäin suuria.
Suurimmat kynnet valitsen syksyllä maahanpantavaksi ensi kesän satoa varten.

Valkosipuli on hyvä korjata kuivana aikana, eikä korjuuta kannata pitkittää, sillä noston viivästyminen saa kynnet irtoamaan toisistaan, kuten tällä yksilöllä on alkanut käydä. Sipuli on silti käyttökelpoinen, mutta sen säilyvyys heikkenee.

Noston jälkeen puhdistin sipulit mullasta ja ripustin keittiöön kuivumaan, lankaan, nippuina tai..

letillä. Aleksandra ei ole letitettävää lajia jäykkävartisuutensa vuoksi, mutta onnistuin kuitenkin värkkäämään jonkinlaisen palmikon pienemmistä sipuleista.
Mukavaa viikkoa kaikille!

Laarit täyttyvät

Tämä kesä on ollut epätavallisen vilkas ja kasvimaa on jäänyt vähälle hoidolle. Onneksi on ollut runsaasti taivaallista kastelua, katteet pitävät rikkaruohot kurissa eikä ötököistä ole ollut haittaa. Sato on runsasta ja jokaisessa välissä olen korjannut sitä laariin tai pataan. Latva-artisokat ovat kasvaneet ennätyssuuriksi. Ostin valmiit taimet eikä lajikkeesta ole tietoa.

En ole raatsinut poimia näitä syötäväksi vaan toivon kukintaa. Ehkä ydellä nupulla voisi herkutella, harvoin täällä saa tuoretta latva-artisokkaa.

Pensaspapuja ja härkäpapuja menossa hamsterin talvisäilöön.

Vihreä punarevonhäntä Viridis on kasvanut, mutta vain noin 40 senttiseksi. Se voisi olla puolitoistametrinen. Lehdet ovat herkullisia pinaatin tapaan käytettynä, esimerkiksi oliiviöljyn, valkosipulin ja sitruunan kanssa. Yritän ottaa siemenet talteen ensi vuoden satoa varten.

Parsakaalit ovat ehtineet kukkaan ja niitä on jo syötykin. Poikkeuksellisesti tänä kesänä nämä pystyi vapauttamaan verkon alta.

Osa kyssäkaaleista kasvoi salaa vauvan pään kokoisiksi, mutta ovat silti rapeita ja maukkaita. Kesäkurpitsaa tulee koko ajan hurjaa vauhtia. Pakastin sitä kuutioina, raasteena ja soseena.

Talvikurpitsa Tom Foxin suurin lapsi on jo alkanut kellastua kuvan ottamisen jälkeen. Sillä on muutamia pikkusisariakin kasvamassa ja katkoin varret, jotta kasvu keskittyisi hedelmiin eikä uusiin kukintoihin.

Sipulit kasvoivat komeiksi, eivätkä alkaneet kukkia varhaisesta istutuksesta huolimatta. Osan keräsin jo vintille kuivumaan. Myös valkosipulit nostin eilen, kasvoivat nekin ihan komeiksi. Laitan kuvan ja juttua niistä myöhemmin.

Rimpula muovihuone on osoittanut ennakkoluuloni turhiksi ja se on kasvattanut viidestä tomaatinvarresta mahtavan sadon.

Tomaatteja olivat keittiössä kaikki kulhot täynnä kunnes keitin niistä soosia pakkaseen. Kokeilin myös pakastaa muutamia pienempiä tomaatteja kokonaisina. Korissa on lisäksi avomaankurkkuja, sokeriherneitä, jotka ryöppäsin pakkaseen ja rukolaa.

Ehdin viimein vähän karsia kukkakasvustoja kasvimaalla. Käytävillä ei meinannut enää päästä kulkemaan kun joka puolelta ryöppysi kukkaa.

Kehäkukan siemeniä olen kerännyt niin paljon, että niistä voi kylvää oman kukkapellon. Jos siemeniä ei kerää, lakkaa kasvi vähitellen kukkimasta.

Sitten on vielä metsäsaaliit. Kanttarellit nousivat aika myöhään ja niitä on nyt metsissä hurjat määrät.

Minäkin kuljen sadonkorjuussa täällä heinäpellon pientareella.
Mukavaa kesän viimeistä viikonloppua kaikille!

Atshiii!

Lauantaina korjasin itsestään kylväytyneen kamomillan kukinnot teeaineksiksi. Yksi lavakaulus oli täynnä kamomillaa, joten sen rauhoittavaa vaikutusta voi nauttia kylvyssäkin.

Kukintoja tuli monta litraa ja laitoin ne kuivuriin. Mykerökukkien kanssa puuhastelu aiheutti kuitenkin herkistymistä ja pian alkoi nenän kirvely ja aivastelu. Olo äityi niin pahaksi, että oli pakko napata antihistamiinia. En kärsi heinänuhasta enkä siitepölyallergioista, mutta liika on liikaa. Nenän ja silmien kirvely lakkasi vasta parin päivän kuluttua.
Sadonkorjuun jälkeen revin kamomillat pois, jotta saan penkin muuhun käyttöön. Odottelen kuivaa säätä, jotta voisin kerätä jo yrttejäkin kuivuriin. Niitä kannattaa leikata kaiken kesää, kasvavat siten paremmin. Ainakin ranskalaista rakuunaa voisi jo kuivata, sitä kuluu minulla paljon ruoanlaitossa. Venäläistä rakuunaa taas ei toimita kuivata lainkaan, se menettää arominsa ja maistuu vain ruoholta. Tuoreena se on käyttökelpoinen.

Kasvimaalla valmistuu satoa hitaasti, mutta varmasti. Valkosipulit ovat vankistuneet ja kasvaneet entisestään. Leikkaan niistä kukkavarret pois, jotta kasvu keskittyisi sipuliin. Kukkavarsia ei kannata heittää pois, ne ovat herkullisia ruoanlaitossa, salaatissa tai leivänpäällä ja säilyvät hyvinä pitkään jääkaapissa.

Tämän kesän ihanuus on ollut kirvattomuus ja kaalikoittomuus. Kirvat hyökkäävät yleensä aina latva-artisokan kimppuun, mutta nyt se saa kasvaa ilman vainoojia.

Pinaatista saa jo satoa. Kylvän sitä uudestaan myöhemmin, sillä aikainen kylvö alkaa helposti kukkia.
Tuolla kasvaa myös lamopinaattia, eli Uuden-Seelannin pinaattia, osin itsekylväytyneenä. Sen lehtiä voi korjata koko kesän vaikka se yltyisikin kukkimaan.

Maissi kaipaa lämpöä, mutta sillä on vielä paljon kasvuaikaa. Oikealta pilkistää mirrinminttu, jota Nero hoitelee keväisin.

Ruoholaukka kaunistaa kasvimaata valtavina puskina. Lipstikasta poistin kukinnot, samoin saksankirvelistä, molemmat jättimäisiä puskia. Aidan takana loistavat idänunikot ja siniset kukinnot ruohosipulin takana ovat rohtoraunioyrttiä. Se on hyvä maanparannuskasvi ja sen runsaita kasvustoja voi käyttää lannotteena.

Purjot ovat jurottaneet pitkään viluisen näköisinä, nyt ne alkavat jo vähän näyttää aikuisilta. Lajikkeina tänä vuonna Hannibal ja Northern lights. Purjon takana näkyy kurkkuyrtin itsekylväytynyt taimi. Ne ovat erinomaisia perhos- ja pörriäiskasveja ja annan niiden rehottaa siellä täällä. Kasvettuaan suuriksi ne saattavat haitata viljelyksiä, mutta silloin revin ne pois. Kasvimaalla ei ole enää kovin paljon puuhaa, sillä olkikate pitää maan rikattomana, kosteana ja kuohkeana eikä se homehdu sateisenakaan kesänä kuten ruohokatteelle saattaa käydä. Kastelukin on kiitettävästi hoidettu taivaalta.

Tilliä ja persiljaakin voi jo nauttia. Paljon muutakin satoa on tulossa viileydestä huolimatta. Muistatteko epätoivoisen toissakesän? Elokuussa kasvu otti kiinni menetetyn ajan, joten toivokaamme lämmintä syksyä.

Kasvimaan mehevässä mullassa idänunikon kukat kasvavat lautasen kokoisiksi. Upea väripilkku on kuvauksellinen kaikissa vaiheissaan.