Atshiii!

Lauantaina korjasin itsestään kylväytyneen kamomillan kukinnot teeaineksiksi. Yksi lavakaulus oli täynnä kamomillaa, joten sen rauhoittavaa vaikutusta voi nauttia kylvyssäkin.

Kukintoja tuli monta litraa ja laitoin ne kuivuriin. Mykerökukkien kanssa puuhastelu aiheutti kuitenkin herkistymistä ja pian alkoi nenän kirvely ja aivastelu. Olo äityi niin pahaksi, että oli pakko napata antihistamiinia. En kärsi heinänuhasta enkä siitepölyallergioista, mutta liika on liikaa. Nenän ja silmien kirvely lakkasi vasta parin päivän kuluttua.
Sadonkorjuun jälkeen revin kamomillat pois, jotta saan penkin muuhun käyttöön. Odottelen kuivaa säätä, jotta voisin kerätä jo yrttejäkin kuivuriin. Niitä kannattaa leikata kaiken kesää, kasvavat siten paremmin. Ainakin ranskalaista rakuunaa voisi jo kuivata, sitä kuluu minulla paljon ruoanlaitossa. Venäläistä rakuunaa taas ei toimita kuivata lainkaan, se menettää arominsa ja maistuu vain ruoholta. Tuoreena se on käyttökelpoinen.

Kasvimaalla valmistuu satoa hitaasti, mutta varmasti. Valkosipulit ovat vankistuneet ja kasvaneet entisestään. Leikkaan niistä kukkavarret pois, jotta kasvu keskittyisi sipuliin. Kukkavarsia ei kannata heittää pois, ne ovat herkullisia ruoanlaitossa, salaatissa tai leivänpäällä ja säilyvät hyvinä pitkään jääkaapissa.

Tämän kesän ihanuus on ollut kirvattomuus ja kaalikoittomuus. Kirvat hyökkäävät yleensä aina latva-artisokan kimppuun, mutta nyt se saa kasvaa ilman vainoojia.

Pinaatista saa jo satoa. Kylvän sitä uudestaan myöhemmin, sillä aikainen kylvö alkaa helposti kukkia.
Tuolla kasvaa myös lamopinaattia, eli Uuden-Seelannin pinaattia, osin itsekylväytyneenä. Sen lehtiä voi korjata koko kesän vaikka se yltyisikin kukkimaan.

Maissi kaipaa lämpöä, mutta sillä on vielä paljon kasvuaikaa. Oikealta pilkistää mirrinminttu, jota Nero hoitelee keväisin.

Ruoholaukka kaunistaa kasvimaata valtavina puskina. Lipstikasta poistin kukinnot, samoin saksankirvelistä, molemmat jättimäisiä puskia. Aidan takana loistavat idänunikot ja siniset kukinnot ruohosipulin takana ovat rohtoraunioyrttiä. Se on hyvä maanparannuskasvi ja sen runsaita kasvustoja voi käyttää lannotteena.

Purjot ovat jurottaneet pitkään viluisen näköisinä, nyt ne alkavat jo vähän näyttää aikuisilta. Lajikkeina tänä vuonna Hannibal ja Northern lights. Purjon takana näkyy kurkkuyrtin itsekylväytynyt taimi. Ne ovat erinomaisia perhos- ja pörriäiskasveja ja annan niiden rehottaa siellä täällä. Kasvettuaan suuriksi ne saattavat haitata viljelyksiä, mutta silloin revin ne pois. Kasvimaalla ei ole enää kovin paljon puuhaa, sillä olkikate pitää maan rikattomana, kosteana ja kuohkeana eikä se homehdu sateisenakaan kesänä kuten ruohokatteelle saattaa käydä. Kastelukin on kiitettävästi hoidettu taivaalta.

Tilliä ja persiljaakin voi jo nauttia. Paljon muutakin satoa on tulossa viileydestä huolimatta. Muistatteko epätoivoisen toissakesän? Elokuussa kasvu otti kiinni menetetyn ajan, joten toivokaamme lämmintä syksyä.

Kasvimaan mehevässä mullassa idänunikon kukat kasvavat lautasen kokoisiksi. Upea väripilkku on kuvauksellinen kaikissa vaiheissaan.