26.10.2016

Vaalilounas

Mitä, pisteleekö nero ehdokkaan tupeeta? Ei sentään, se on vain hiiripaisti. Nero on tottunut odottamaan, että paistin alle laitetaan suojapaperi. Tällä kertaa hätäpäissäni nappasin puulaatikosta lehden ja rapakon takana tapahtuva loanheitto väritettiin veriseksi.
Meillä kävi nuohooja ja Nero sai oudon rohkeuspuuskan. Nautimme nokikolarin kanssa kahveja keittiössä kun prinssi saapui kiehnäämään hänen jalkoihinsa ja antautui silitettäväksi. Mustassa ei noki näy :) Yleensähän Nero on täysin näkymätön varsinkin jos vieraana on mieshenkilö.

Pihatöiden yhteydessä poimin minimaalisen orvokkikimpun.
Sunnuntaina haravoinnin jälkeen ajelin vielä nurmikon ja nyt piha näyttää samettisen vihreältä. Satava räntä sulaa nopeasti pois.

Kuten jo aiemmin olen kehunut, tuli valkosipuleista mainio sato tänä kesänä.

Valitsin komeat sipulit, jotka valmistelin uutta satoa varten.

Jotka runsas viikko sitten istutin hyvin muokattuun ja lannoitettuun maahan. Peitin valkosipulit olkikatteella. Odotettavissa on kolmisenkymmentä valkosipulia.

Ystävät ilmoittivat, että he haluavat tulla karsintatalkoisiin. Lauantaina vesakkoa kaatui ja maisema siistiytyi nopeaan tahtiin. Nero hääri mukana menossa sisällä ja ulkona, ihmeellistä vieraskoreutta. Lämmin kiitos T & H, oli tosi kiva päivä.

21.10.2016

Mitä teen Buxuksen kanssa?

En ole koskaan raatsinut sijoittaa kalliiseen puksipuuhun, sillä niiden talvettaminen on epävarmaa.
Löysin loppukesästä kukkien halpamyynnistä kauniin puksipuun kuudella eurolla.  Kun kerran halvalla sai, ostin ahneuksissani kaksi.

Puut ovat olleet erilaisissa syysasetemissa ja viihtyneet hyvin. Pakkasöiden saavuttua siirsin ne kuistille.
Onko teillä kokemusta näiden talvettamisesta? Minulla ei ole sopivan viileää valoisaa paikkaa. Onnistuisikohan talvetus ulkona II-vyöhykkeellä? Maakellariin voisi myös viritellä kasvivalon talveksi, mutta se saattaa olla liian kostea paikka.

Parina aamuna on puutarhassa ollut kaunis valkoinen huurrekuorrutus. Miten tunnelmallinen onkaan kuivan syksyn ensimmäinen kuura-aamu. Auringon valo saa kiteet kiiltelemään ja vaikka moni kasvi menehtyi pakkasen puremaan, on näky suorastaan lumoava. Kaunis kuolema.



Siankärsämö

Purjo



Aurinko jaksaa vielä sulattaa huurteen.

Räystäät tippuvat
Haisusamettikukka. Nämä ovat kasvaneet valtaviksi. Suurimmat ovat lähes kaksimetrisiä leveitä puskia. Onneksi olen istuttanut ne kasvimaalla paikkoihin, joissa ne eivät ole isommin haitanneet muiden kasvua. Pensaan struktuuri on kaunis vaikka se ei ilahduta kukinnalla.

Tulikukka ei hätkähtänyt pakkasista. Nämä vaeltavat hujopit ovat ilmestyneet itsestään puutarhaan joitakin vuosia sitten ja nousevat milloin mistäkin.

Lämpimästi tervetuloa mukaan Kassulan tarinoita, mehän olemmekin jo vanhoja tuttuja :)
Mukavaa viikonloppua kaikille!

18.10.2016

Kissojen maailmanhistoria

Eilen sain olla mukana kissakahvila Helkatissa Helsingissä juhlimassa merkittävää tapausta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjanjulkistamistilaisuudessa kohotettiin malja Petri Pietiläisen Kissojen maailmanhistorialle.

-Halusin tehdä sellaisen kirjan, jossa on valtavasti kaikenlaista kissoista ja ihmisistä ja miksi ihminen on historian kulussa käsitellyt kissoja vuoroin vihaten ja vuoroin rakastaen. Miten kissan rooli on muuttunut, kertoi tekijä.

Kun kirjailijaa pyydettiin kertomaan Egyptin kissajumalattarista, hän sanoi mm., että elämme edelleen Egyptin aikaa; kissa on tärkeämpi kuin mikään muu. Yleisö hyrisi samanmielisenä. Kuvassa yksi Helkatin asukeista, joita oli paikalla seitsemän. Nimiä en ehtinyt opettelemaan juhlan melskeessä.

 - Historioitsijoiden mukaan ihmiskunnan sivistys ja kulttuuri sai alkunsa kun ihminen alkoi viljellä maata. Silloin kissat tulivat ihmisten elämään, joten voimme sanoa, että sivistys ja kulttuuri tulivat kissojen mukana, totesi Petri Pietiläinen.

Nero sai tuliaisiksi kirjailijan signeeraaman teoksen ja terveiset Nelliltä ja Nestorilta.
Kerron enemmän kirjasta kunhan olen tutustunut siihen tarkemmin.

Vierailin ensimmäistä kertaa Helkatissa, tunnelma oli kissamaisen rento ja iloinen.

Helkattin osoite on Fredrikinkatu 55. Kannattaa pistäytyä.



Olipa helkatin mukava ilta ja oli taas kiva tavata blogikavereita ja muita tuttuja kissojen merkeissä.

Welcome to follow Autuas olo, Ela S.
Mukavaa viikkoa kaikille!

14.10.2016

Ilonaiheita

On ollut suurenmoinen syksy. Pian ollaan lokakuun puolivälissä ja tuntuu kuin kesä olisi jatkunut tänne asti. On voinut tankata auringonvaloa pian alkavaan pimeään jaksoon. Olemme kallistuneet jo aika kauas tuosta suuresta tähdestä ja pimeys saavuttaa meitä.

Syysvuokot kukkivat, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Eikä siinä, että alastomatimmet ottavat rennosti lokakuussa.

Mutta lokakuussa ei usein kohtaa kukkivia ruohosipuleita,

tai tuoksuherneitä,

tai herkkää unikkoa,

tai peurankelloja.

Isohirvenjuurikin on aloittanut uuden kierroksen.

Ruusumalva kukoistaa.

Salkoruusu Nigra

Halla on puraissut osaa krasseista, mutta vielä tämäkin jaksaa kukkia runsaana.

Kärhökään ei halua vielä lopettaa.

Kesäkukkasesonkikin jatkuu.

Lintujen talviruokinta on alkanut kasvimaalla.

Tämä puska kukkii vielä parin metrin korkeudessa.

Lokakuinen kukkakimppu.

Minun suurin ilonaiheeni on se, että myyrien esiintymishuippu on ajoittunut tälle syksylle. Sato on todella runsas

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Jenspa!
Iloista viikonloppua kaikille!

11.10.2016

Syysprinssi

Tein prinssille kruunun pienistä vaahteranlehdistä. 
Syksyn aikana on Autuaaseen oloon tullut suuri määrä hakuja, joissa etsitään kruunun ja ruusun ohjetta.

Olen joskus tehnyt blogiin vaahteranlehtikruunun ohjeen, se löytyy täältä.

Myös vaahteranlehtiruusun ohjetta on etsitty ja huomasin, että postauksessa ollut linkki ohjeeseen oli kuollut. Netistä löytyy ohjeita monenlaisiin vaahteranlehtiruusuihin, tälläisen ruusun ohje löytyy mm. täältä.

Vaahteranlehtisesonki alkaa olla ohi, minä haravoin eilen loput kompostiin.

Prinssi riisui kruununsa ja kävi nukkumaan.
Mukavaa syysviikkoa kaikille!

6.10.2016

Voihan palsternakka

Palsternakkasato on tänä vuonna ollut oikein hyvä. Kylvin kaksia eri siemeniä, Halblange Weisse on melko nopeakasvuinen ja kylmänkestävä. Toiset siemenet sain ystävän ystävältä, eikä lajikkeesta ole tietoa. Osa sadosta on vielä maassa. Olen koukussa uunissa paahdettuihin palsternakkoihin, ne ovat herkullisen rapsakoita. Suikaloin palsternakat uunipellille, pintaan hieman oliiviöljyä ja uuniin puoleksi tunniksi. Voittaa ransakalaiset mennen tullen. Eilen söin kesäkurpitsa-juusto-yrttipihvejä ja paahdettua palsternakkaa. Kastikkeena yhdenlainen tsatsikimuunnos. Siinä meni melkein viimeiset kesäkurpitsat, uusiakin on vielä kasvamassa, mutta tuskin ehtivät pitkälle.

Viime vuonna menetin punajuuret peuroille. Tänä vuonna ajattelin olevani viisaampi ja kasvatin punajuuret häkissä. Sainkin poimittua satoa alkusyksystä, mutta kun menin toiveikkaana korjaamaan loppusatoa, odotti punajuuripenkissä ikävä yllätys. Juurekset näyttivät kelvollisilta, mutta kun aloin kaivaa niitä ylös, huomasin, että melkein jokainen oli koverrettu tähän tyyliin. Myyrä oli ahkeroinut turvassa verkon alla. Jos ensi vuonna vielä päätän kasvattaa punajuuria, on se tehtävä varmaan kassakaapissa. Anteeksi luokaton kuva, käteni ilmeisesti tärisivät raivosta.

Katkaisin loppukesällä lehtikaalin varret kun olin kerännyt ensimmäisen sadon. Nyt sain vielä kuivurin täyteen uutta, pehmeää lehtikaalia. Etanat verottivat kaalia jonkin verran, mutta rakeilla sain nilviäiset kuriin.

Istutin myös muutaman taimen punaista suippokaalia. Sato jäi aika vaatimattomaksi, sillä etanat rakastavat tätäkin lajia. Kuten kaikki kaalit nämäkin kasvoivat verkon alla.

 Suippokaali ja kyssäkaaleja.

Maissia on kasvimaalla lähinnä koristeena. Se tekee kyllä tähkiä, mutta ehkä vain pari ehtii kypsyttää siemenet.

Syysmansikka

Hip hurraa! Viimeinkin näen kardonin kukkivan. Tämä ainoa talvehtinut yksilö sai aikaiseksi kukan toisena vuonnaan. Kardonista ei syödä nuppuja, kuten latva-artisokasta, vaan siitä käytetään ravinnoksi mehevät lehtiruodit. Tosin kerrotaan, että antiikin kreikkalaiset nauttivat nuput etikkaan säilöttynä.

Talvikurpitsoita tuli vaatimattomasti. Taimia oli muutama ja ne kukkivat runsaasti, mutta vain kaksi hedelmää on siunaantunut.
Myskikurpitsakokeilu tuotti nollasadon. Taimet kasvoivat ja kukkivat komeasti, mutta hedelmiä ei tullut yhtään.
Kasvimaalla kasvaa vielä myös mm. purjoja ja tuoreita yrttejä voi edelleen poimia keitoksiin. 
Ihan mukava satovuosi kaiken kaikkiaan.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Pauliina ja Keekis!