Eräs vuosi

Tammikuussa 2022 oli jo järkyttävä määrä lunta. Sain lumityötrauman; viiden tunnin urakoinnin jälkeen oli polut ja piha selvitetty ja kun lopetin, oli lunta satanut jo niin paljon, että olisi pitänyt aloittaa alusta uudelleen. Väänsin itkua uupumuksesta, mutta ainakin olin luomuväsynyt kaatuessani lopulta petiin. Suraavana päivänä sama ohjelma.

Helmikuussa: Sama

Maaliskuu: Sama, mutta lumet alkoivat myös vähitellen sulaa.

Kettupariskunta riiusteli hankikannoilla.

Huhtikuussa tulin yhtenä iltana myöhään saunalta pellon yli ja näin hämärissä outoa vipellystä hangella. Se oli aikaisin herännyt siili. Pihan rinteestä oli lumi jo sulanut ja pari päivää myöhemmin Nero äkkäsi siilin heinikossa. Vein pikkuiselle hätäavuksi kissan märkäruokaa, hyvin maistui.

Krookukset ja kevätkurjenmiekat kukkivat komeasti.

Pehtoorin kanssa päästiin puutarhatöihin. Paljon innostavampaa ja mielekkäämpää kuin lumityöt.

Toukokuussa aika kului jo kasvimaalla, mutta iltaisin ehdimme retkeilemäänkin. Yhdellä retkellä rantapolulla Nero jäi jälkeen, eikä kutsu tehonnut. Piti kääntyä takaisisin tutkimaan tilannetta. Nero istui kuusen juurella ja tuijotti ylös, puusta kuului omituista naukunaa. Siellä istui näätä. Jätimme sen omiin oloihinsa ja jatkoimme tilustemme kiertelyä.

Kesäkuussa rantasaunalla kukkivat valkolehdokit, ne ovat ilokseni lisääntymään päin. Yhtään edellisvuonna näkemääni lehtoneidonvaippaa en tavannut.

Juhannuksena naapuri äesti pyynnöstäni rantaniityn ja kylvi siihen kukkaniittyainekset. Projekti kuitenkin venyi ja kylvö tapahtui niin myöhään, ettei kukkaniitystä voi puhua, ei ehtinyt. Sovittiin, että lohko äestettäisiin syksyllä ja kylväisin itse niityn silloin. Odottelin lumentuloon asti, mutta äestäjää ei näkynyt, ei ehtinyt.

Puutarhassa kukkaloistosta saatiin kuitenkin nauttia, Shirley Temple.

Digiaika on ihanaa.

Heinä- elokuu varmaankin löhöiltiin, koskapa kuvia tuolta ajalta ei löydy.

Syyskuussa satoa oli jo niin runsaasti, että verottajat vaanivat kymmenyksiään.
Ikävä takapakki oli valkosipulisato, se oli kohtalainen, mutta ei erinomainen. Onneksi olin istuttanut kynsiä tuplamäärän, sillä osa niistä oli mädäntynyt. Ehkä istutin kynnet liian myöhään, ne eivät ehtineet herätä tai sitten talven sahaavat lämpötilat tekivät tepposensa. Koskaan aiemmin parinkymmenen vuoden aikana ei ole käynyt näin.

Lokakuussa tein reippaasti polttopuita, energiakriisi sai miettimään talven sähkölaskuja, onneksi minulla on viisi tulisijaa ja puulämmitteinen sauna. Istutin myös valkosipulit ajoissa.
Marraskuussa jatkui polttopuiden teko ja myös niiden hyödyntäminen uuneissa. Tähän asti on pärjätty uunilämmityksellä, mutta aika viileää sisällä on ollut ajoittain. Onneksi pidän viileästä, Nerolle on tehty peti uunin kylkeen ja yöt hän viettää piian kyljessä. Kyllä me pärjätään.

Joulukuussa lumi tuli aikaisin ja sitä tuli paljon. Lumityötrauma iski jälleen. Lyhyen päivän aikana ei paljon muuta ehtinyt kuin tehdä lumitöitä ja kantaa polttopuita sisään.
Sen pituinen se.

Kevätkimara

Aiemmin keväällä kun siivoilin kuistia, tulin kurkanneeksi käytöstä poistettuun linnunpönttöön, joka on saanut jatkoelämän koristeena. Pöntössä nukkui kolme perhosta, luultavasti nokkosperhosia tai neitoperhosia. Ei siis ollutkaan käytöstä poistettu asunto. Myöhemmin pelastin kuistin ikkunasta yhden nokkosperhosen vapauteen ja lämpimillä säillä pidin ovea auki.

Olen siirtänyt sisäkasvit kuistille taimikasvatuksen tieltä. Toivottavasti pärjäävät vaikka ilmat nyt viilenevätkin. Oliivipuu on viettänyt kevättä ulkoportailla.

Ensimmäinen yrttivati on menestynyt viileällä kuistilla.

Muutamia orvokkeja tuomassa väriä luukokoelmaan ulosistutusta odotellessaan.

Ruukullinen pikkuorvokkeja.

Puutarhan puolella skopoliat kurkkivat jo lehtiruusukkeista.

Lehtoimikät ovat aloittaneet varjoisammassa osassa puutarhaa kun aikaiset iirikset ja krookukset jo lopettavat kukintaansa.

Vaaleanpunaiset kevättähdet ovat täydessä kukassa.

Sama sinisenä

Kiurunkannukset ovat päättäneet valloittaa maan. Näitä kevätkukkijoita olisi kiva saada lisää eri väreissä.

Tämä esikko taitaa olla luonnonvaraista kantaa, sillä olen siirtänyt niitä pihan reunalta koivuangervon kurituksen jäljiltä jääneeseen tilaan. Pikkukäenrieskat valloittivat nopeasti vapautunutta maa-alaa.

Viimeinkin! Yksi keisarinpikarililja on päättänyt vääntää kukinnon ja heti siellä liljakukot lemmenpuuhissa.
Heidän elämänsä päättyi nautinnollisena hetkenä.

Tarhajouluruusu on päässyt hyvään vauhtiin.

Bambi keittiössä

Ihanaa kun on ollut vapaa viikonloppu ja pääsin vähän leikkimään. Keittiön pöydällä lepää pieni bambi jouluvalojen keskellä. 
Työrupeama otti hieman koville ja unirytmi meni pahasti sekaisin. Tiedän nämä piinaviikot etukäteen ja osaan varautua. Yleensä teen ruoat valmiiksi pakastimeen, sillä usein en ehdi kokkaamaan ja uurastaessa on tärkeää syödä hyvin. Olin myös kantanut isot kasat lämmityspuita valmiiksi, sillä viimeinen viikko projektin valmistumisessa on kilpajuoksua ajan kanssa. Vaikka työskentelenkin yksin kotona, olen silti tiimin jäsen ja muiden mahdollinen myöhästely kostautuu minulle koska olen ketjun loppupäässä.

Nautin tiiviistä työrupeamista kun ne kestävät vain rajoitetun ajan. Minulla on hyvä keskittymiskyky ja pystyn sulkemaan kaiken muun ulkopuolelle, olen lähes autistisessa tilassa. Kun työ sujuu ja voi olla tyytyväinen aikaansaannokseensa, flow on nautinnollinen olotila. Kiivaalla aikataululla pitää keksiä ainutkertaisia ideoita ja tehdä nopeita ratkaisuja. Yksi osa nautintoa on varmaankin se, että on hyvä motiivi sulkea muu elämä pois, arki ei kosketa.

Pimeässä bambi lepää virvatulien keskellä.

Kun intensiivinen työrupeama on ohi, iskee jonkinlainen epätoivo. Vauhtia ei olekaan helppo hiljentää nopeasti ja normaaliin elämään palaaminen on kuin törmäys seinään. Silloin on vain muistettava ottaa rauhallisesti ja pitää mielessä vauhtisokeuden vaarat, eikä pidä tehdä liikaa aikatauluja tai suunnitelmia. Olen jo vanha kettu ja osaan nämä kuviot, mutta nuorena ja ahneena suistin itseni burnoutiin. Se on muuten pahimmillaan kuolemanvakava tauti, josta paraneminen saattaa kestää hyvinkin kauan. Jotkut menevät niin pahasti rikki, etteivät selviä koskaan.
Nyt tuntuu taas hyvältä kun olen huilannut pari päivää, tavannut ystäviä ja harrastanut leipomisterapiaa.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Kivipellon Saila!
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Kesätyö

Otin kevyen kesätyön, lupasin testata riipputuolia. Kunnollinen riippumatto on ollut haaveissani jo pitkään. Yksi täysin kelvoton tekele sai minut varovaiseksi, enkä ole uskaltanut hankkia uutta, pitäisi saada testata käytännössä.
Suhtauduin riipputuoliin vähän varauksella, saisinko kiinnitettyä sen kunnolla, voiko siinä rentoutua vai onko se kiikkerä, ahdas?
Sopivan varjoinen paikka löytyi lehmuksen siimeksestä. Kiinnittäminen oksanhaaraan kävi minulta helposti, kiinnitystarpeet tulivat tuolin mukana. Tarpeisiin kuuluu myös erittäin tukeva koukku, jonka voi ruuvata rakenteeseen ja ripustaa tuolin siihen.

Mäkin haluun tälläisen!

Tuolivalintani oli säänkestävä ja jättikokoinen Domingo, koska se tulee viettämään kesän ulkona. Tuoli on kyllä helppo irrottaakin lukkokoukusta ja viedä suojaan sateelta.
Riipputuoli on osoittautunut täydellisen ihanaksi kesäpesäksi. Se on niin suuri, että pystyn oikaisemaan itseni sen sylissä ja vaikka vaipumaan uneen. Kangas tukee kehoa täydellisesti, jokainen asento tuntuu hyvältä ja miellyttävä painottomuuden tunne rentouttaa. Ainoa huono puoli on se, että kun kirjan kanssa köllähdän tuonne, rentoudun niin, että usein nukahdan. Helteelläkään ei hiosta kun selän alla on vain ohut kangas.
Jokainen täällä tuolia kokeillut on ihastunut siihen, tässä ystävättereni tyylinäyte. Minusta tuntuu, että tämä saattaakin olla parempi valinta kuin haikailemani riippumatto. Ja koska arinkotuoli on aina varattu, on minulla nyt oma paikka kesähaaveiluun. Nero kyllä tulee syliin kun köllöttelen tuolla (vähän epäluuloisena aluksi), mutta itsekseen se ei riipputuoliin hakeudu.

Herätä kun ruoka on valmista.

Miehinen näkökulma asiaan.

Olen jo miettinyt, miten saan tuolin viritettyä talveksi sisälle.
La Siestalla, joka näitä  tuoleja myy, näytti olevan myös kätevä teline, johon tuolin voisi ripustaa.
Putiikista löytyy paljon kauniita ja mukavia riippumatoja ja -tuoleja, minua alkoi kiinnostaa retkimatto, kevyt, helposti kiinnitettävä riippumatto saattaisi olla oivallinen vaelluksilla.

Näitä ja monia muita herkkuja löytyy täältä.
Suosittelen lämpimästi, rentouttavin löhöilypaikka ikinä.

Bienvenido a Autuas olo, Kique Ruiz!
Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Miss Marple!
Kaikille leppoisaa heinäkuun viikkoa!

Tirkistelyä

Sain Inkalta jännittävän haasteen tirkistellä ikkunoitteni takana kuin tontut ikään.Täällä on öisin pilkkopimeää, lähin katuvalo taitaa olla kuuden kilometrin päässä isommalla kylällä. Tälläiset ikkunarivistöt näkyvät talon yhdellä ja toisella sivulla.

Kulmalta, puskan takaa. Näkyykö siellä kilttejä lapsia?

Kurkkaus kuistille.

Työhuoneessa on paperiset salusiinit, ahkeroiko siellä joku vielä yöaikaan? Seinällä oven yläpuolella komeilee Tiibetistä asti roudaamani jakin kallo komeine sarvineen. Otsaluuhun on kaiverrettu tiibetiksi myötätunnon Bodhisattvan mantra:
om mani padme hum.

Tässä kaksi näkymää kylpyhuoneeseen, siis yksi ikkuna kaksi kurkkausta.
Yläikkunassa on verhona seitinohut sisäkön essu.

Agnes ainakin näyttää olevan kotona.

Lisää tirkistelyä:
Sain Pirkolta Elämää ja elämyksiä -blogista ja Mamma N:ltä Muistikirja-blogista  kauniin tunnustuksen, lämmin kiitos molemmille!


Tunnustus edellyttää 7 asian kertomista itsestäni:
1. Olen saita, mutta antelias
2. Olen ahkera, mutta hyvä laiskottelemaan
3. Pidän matkustamisesta, mutta pysyttelen enimmäkseen kotona
4. Olen vähään tyytyväinen, mutta haaveeni ovat suuria
5. Olen rauhallinen, mutta tempperamenttinen
6. Kuljen mielelläni kinttupolkuja, mutten karttele Avenueitakaan
7. Viihdyn hyvin yksikseni, mutta en voi elää ilman muita ihmisiä

Hyvää pyhäinpäivää kaikille!

Puheltavaa ja haasteltavaa

Puheltavaa: Viimeisiä maasta poimittuja purjoja hiukset hajallaan. Kiitos Leena!

On hämärää. Hellassa ritisee tuli. Keitetään kahvit. Otamme tilkan kotitekoista mustaherukkalikööriä ja vaihdamme kuulumisia.

Ystävien vierailun jälkeen taloon jää leijumaan miellyttävä tunnelma.

Haasteltavaa: Lämmin kiitos Pepille aurinkoisesta haasteesta! Juttu edellyttää 7 kysymykseen vastaamista.
Koska ihan äskettäin vastasin samoihin kysymyksiin, enkä ole vielä muuttanut mieltäni, niin luulen, ettei minua voi moittia jos laitan linkin tuonne muutaman postaus taaksepäin.

Lämpimästi tuloa Autuaaseen oloon, Kertsi!
Kaikille mukavaa viikkoa!