Moi!

Hei kaikki, täällä on herätty talviunilta.
Ei vaiskiskaan ollaan touhuttu koko talvi, mutta vältelty sosiaalisia kontakteja. Sitten kuultiin, että sosiaalinen media on kuitenkin sallittu ja uskaltauduttiin tänne. Varmuuden vuoksi maskin kanssa.

Kevät tuli ja lumikellot työntyvät hangen alta, mikä ihana tunne. Paras aika on edessä.
Meillä oli vähän hankala kesä ja syksy kun Nero sairasti, eikä millään meinattu löytää hoitotasapainoa.
Talvi on mennyt ihan mukavasti ja Nero on ollut entisensä, eikä lääkkeen antaminenkaa enää rassaa välejämme.

 

Putsattiin ja kunnostettiin linnunpöntöt sekä ripustettiin taas muutama uudisasuntokin, että riittäisi koteja vakiasukkaille ja kesävieraillekin.

Linnuista puheenollen, meille sattui talvella jännä juttu. Piika ja pehtoori köllivät vielä autuaassa unessa eräänä aamuna kun yhtäkkiä jotain pamahti makuuhuoneen ikkunaan.
Rynnättiin molemmat katsomaan ja näimme ikkunan alla aika suuren pökertyneen linnun.
Oitis piti lähteä lintua pelastamaan, otin mukaan pahvilaatikon ja pyyhkeen.
Leuka loksahti kun pääsin linnun luo (harmi kun ei ollut kameraa käsillä). Näin kaksi lintua, pikkuinen varpuspöllö oli äkännyt monta kertaa itseään isomman saaliin. Se katsoi minua maasta tuimana; "Minä näin tämän ensin." Ajattelin kuitenkin auttaa avutonta, nostin oudon linnun pahvilaatikkoon ja toin sisälle, jospa se virkoaisi lämpimässä.
Nautin aamiaista ja etsin linnulle lajin, se oli isolepinkäinen. Miten lie jäänyt tänne talvehtimaan ja miksi se lensi ainoaan ikkunaan jossa on verhot edessä.
Syötyäni nostin pyyhettä kurkatakseni onko lintu vironnut. Viuh, se oli odottanut tilaisuutta ja lennähti saliin. Onneksi sain sen kuitenkin aika helposti napattua oliivipuusta. Otin nopsasti puhelimella kuvan ja päästin linnun ulos.

Varpuspöllö on söpöin näkemäni lintu, pikkuruinen, mutta tomera. Silläkin on varmasti ollut tekemistä saaliin löytämisen kanssa ja minä sotkin oivan tilaisuuden saada ateria. 

 

Orava sisustaa, se kävi keräämässä valkoisia höyheniä sivuovessamme riippuvan enkelin siivistä. Tilanne oli hieman hankala, sillä parin metrin päässä oravan edessä tuijotti Nero ja minä osuin tuohon vierelle. Ketterä kurre viuhahti kuitekin hetken pohtimisen jälkeen matkaan kohti pihaa reunustavia ikikuusia.

Iloista pääsiäisen odotusta teille kaikille!