30.12.2013

Kissa kylmällä katolla

Eilen oli jo selvästi valoisampaa vai mitä? Kuljimme Neron kanssa niemellä laskemassa kaatuneita runkoja. Kymmenkunta puuta on mennyt nurin myrskyissä, ei sen enempää.
Nero kiipesi saunan katolle tarkastelemaan kokonaiskuvaa.

Prinssi piti vahtia kun touhuilin saunan ympärillä.

Kun on valoa on myös värejä. Maisema ei ollut lainkaan harmaa, vaan täynnä mitä upeampia värisävyjä.

Iloista vuoden loppumista ja vuodenvaihteen juhlintaa kaikille! Eläinystäviämme ajatellen toivon, että räiskintä pysyy kohtuudessa ja sijoittuu sille varattuun ajanjaksoon.

28.12.2013

Yksi ruusu, terriini, valaisin ja Rolling Stones

Yksi jouluruusu kukoistaa kukkapenkissä ja sisällä pieni valkoinen, joka löytyi kylän puutarhurilta. Tämähän menestyisi näillä säillä ulkonakin, mutta toistaiseksi se saa ilahduttaa keittiössä.

Löysin kirpparilta vanhan venäläisen terriinin. Kusnezovin tehtaan tuotantoa 1800-luvun lopulta, kansi ikävä kyllä puuttuu, mutta eipä ollut hintakaan kummoinen.

Vanhasta messinkisestä maustepullotelineestä muokkasin valaisimen vaihtamalla pullot laseihin, joissa lepattavat tuikut.
Kun illallalla huutelin neroa kotiin ja liikuin pihalla taskulampun kanssa, oli ilma niin kosteaa, että taskulampun valokiila ei pystynyt läpäisemään sitä.
Yöllä kuljeskelin Rolling Stonesien kanssa Helsingissä. Kävin poikien kanssa ostamassa kitaran kieliä ja olin juuri painanut pääni Keith Richardsin olkaa vasten kun Nero tuli herättämään minut avaamaan ovea.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

26.12.2013

Kasvimaan joulu

Kasvimaa ei olekaan käynyt lumen alle nukkumaan, vaan sieltä löytää vielä kaikenlaista syötävääkin. Mangoldi on aloittanut uuden kierroksen.

Persilja kasvaa edelleen.

Talvisipuli, joka nousee yleensä aikaisin keväällä jo lumen alta, ihmettelee mikä vuodenaika nyt oikein on.

Monet yrtit, kuten oregano, salvia, iisoppi ja timjami ovat poimittavissa joulupöytään.

Jätin yhden oliiviyrtin kokeeksi avomaalle, toinen talvehtii sisällä. Hyvin pärjäävät molemmat tälläisillä säillä.

Lehtikaalit poimin talteen syksyllä, mutta varret pukkaavat vielä uutta kasvua.
Lisäksi voisi kaivella maa-artisokkia, jos niitä ei olisi varastoitu tarpeeksi kellariin.
Yleensähän katselen tähän aikaan kasvimaan paikalla valkoista kenttää, mutta nyt mieleni on jo suuntautunut kevääseen ja uuteen kasvukauteen.



24.12.2013

24. luukku: Miks' hämmästyitte säikähtäin?

Joulukuvaelma
Enkeli: Nero ♦ Kertoja, ohjaus ja casting: Cheri
Tapahtuu kedolla, ensimmäisenä jouluyönä.

Enkeli taivaan lausui näin: 
"Miks' hämmästyitte säikähtäin?

Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan.

Herramme Kristus teille nyt 
on tänään tänne syntynyt,

ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi."

Joulurauhaa kaikille ystävillemme!

23.12.2013

23. luukku, joulukukkani

Rakkain joulukukkani on tietysti kukkapenkissä kukoistava jouluruusu.

Kauhukseni huomasin, että joku on käynyt haukkaamassa näitä lempikasvejani. Epäilen peuroja, jotka käyvät naapurissa lintujen, jyrsijöiden ja kaikkien eläinten ruokintapaikalla.

Sisäkukista suosikkini on edelleen kukkiva runkoatsalea. Osa kukista on jo kuihtunut, mutta uusia nuppujakin tulee jatkuvasti. Tämä on kukoistanut siitä lähtien kun toin sen syksyllä puutarhasta sisälle. Kasvi ei ole saanut mitään erityishoitoa, ei edes sitä kuuluisaa uppokastelua, vähän vettä silloin tällöin. Peuraperhe pääsi viettämään joulua sen juurelle.

Valkoinen amaryllis teki kaksi komeaa kukkavanaa. Ne olivat niin hontelot, että leikkasin kukkavarret maljakoihin, oikein hyvin ovat säilyneet näinkin. Tässä kukkavarressa on viisi kukkaa, joista ainakin kolme jaksaa aueta.

Perinteisiä hyasinttejakin on pari asetelmaa, mutta ne ovat vielä kovin nuppuisia, eivät taida ehtiä jouluksi. Katastrofien kierteessä unohdin kukat autoon ja vasta toissapäivänä muistin niiden olemassaolon.

Kuriositeettina on mainittava myös kukkiva basilika, joka tuo jo kevätmieltä.

Ja amppelimansikka, jota en raatsinut viedä pimeään kellariin, vaan se on saanut talvehtia sisällä.

Puutarhassa viihtyy myös tälläinen joulukuusi.

Poron lisukkeena grillataan nyt callunaa.

Enää yksi yö. Mukavia viime hetkiä! Huomenna esitämme kalenterissa vielä joulukuvaelman. Tervetuloa!

22.12.2013

22. luukku, istutuspuuhissa

Pakko merkitä aikakirjoihin, että istutin eilen vielä kukkasipuleita. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Vähän erikoisia joulupuuhia, mutta kyllä tuntui hyvältä möyhiä multaa. Viimeiset narsissit pääsivät maahan. Tein myös vähän kasvimaan kevätpuuhia, poistin kuolleita kasveja ja leikkelin kuivia varsia. Paras tapa viettää joululomaa.
Minulla voi olla edessä yllättävä kevät, sillä puutarhan valaistus- ja ilmasto-olot ovat paljon muuttuneet metsähakkuiden ja myrskytuhojen myötä.

Keräsin sammalia ja tein perinteisen sammalkuuseni.
Kuva on viime vuodelta, sillä en saanut kuvaa pimeässä. Asetelma on kuitenkin ihan samanlainen. Vähän joulutunnelmaa kynttilöiden lisäksi.

Hyvää neljättä adventtia kaikille! Enää kaksi yötä.

21.12.2013

21. luukku, vuoden lyhin

Tänään on talvipäivänseisaus ja vuoden lyhin päivä. Se voisi olla myös pimein, mutta meillä näyttää tältä. Aurinko piirtää valkoiset viirut rantakoivujen kylkeen, taivas on sininen ja punertavat pilvet tuovat mieleen enemmänkin kevään kuin joulun. Kasvimaa nukkuu, mutta houkuttelee kovasti jo puuhastelemaan. Olemme menossa valoa kohti, mikä ihana ajatus.

Neron kanssa tutkimme kukkapenkkejä, olimme ihan kevättunnelmissa.
Ei aikaakaan kun jo puuhastelemme siemen- ja multapussien parissa. Ajattelin tänään istuttaa vielä muutaman kukkasipulin. Tulkoon joulu, mutta en kaipaa yhtään lunta, vaan ajattelen kiitollisena, että pääsen liikkumaan minne tahansa enkä vain luotuja käytäviä pitkin tai suksilla.

Iloista talvipäivänseisausta kaikille, tämä päivä on juhlan arvoinen. Kaikki on märkää, mutta tekisi mieli tehdä rovio pihalle auringon paluun kunniaksi.

20.12.2013

20. luukku, piinaviikko

Kolme luukkua jäi avaamatta, sillä Sonera liimasi ne tiukasti kiinni. Kaksi sain väännettyä auki iPadilla, mutta sitten voimat hiipuivat.
Laajakaistaongelman jatkuttua jouduin ajamaan satoja kilometrejä toimittamassa tiedostoja perille. Onneksi sain työt valmiiksi ja pysyimme aikataulussa. Eilen olo oli kuin piiskatulla koiralla, uupunut, murheellinen ja joka paikkaa särki. Ajattelin ilolla aikaista yöunta ja rauhallista aamua.
Luulin kuitenkin joutuneeni helvetin esikartanoon kun yht'äkkiä kesken unien heräsin kaameaan meteliin, ja ikkunoista sisään loisti voimakkaat valonheittimet. Sydän hakkasi ja Nero juoksi paniikissa pitkin nurkkia. Ei, ei se ollut alienien hyökkäys, vaan metsurit olivat aloittaneet naapurin kaatuneiden puiden raivaamisen keskellä yötä. Onneksi meteli pyynnöstäni loppui, mutta pahasti säikähtäneenä on vaikea saada uudelleen unta. Neronkin rauhoitteluun kului aikansa.

Olin ilman laajakaistaa kahdeksan päivää. Soitin Soneran vikapalveluun joka arkiaamu ja joka arkiaamu sieltä luvattiin, että homma hoituu "tänään", muutenkin valehdeltiin suut ja silmät täyteen. Tuntuu, että Soneran selitysarsenaali on loputon,  siinä palaa kenen tahansa huumorintaju pohjaan.
Kerron episodista myöhemmin kun verenpaineeni on hieman tasaantunut.
Juuri ennen kuin laajakaistan asentaja tuli paikalle minulta meni taas sähköt. Siinä vaiheessa tarvittiin jo nenäliinoja ja taisteluväsymys oli ottaa vallan.

Laajakaista-asentajan perässä tuli kuitenkin sähköasentajien tikasauto. Kävi ilmi, että metsurit olivat rouhaisseet motolla linjan poikki, se oli aiheuttanut oikosulun, joka poltti muuntajan sulakkeen. Johdon parsiminen kesti useita tunteja.

Metsurit ripillä.
Homman valmistuttua katsoin kuinka metsureita ripitettiin. Tapahtuma muistutti viittomakielisiä uutisia, mutta oli paljon äänekkäämpi. Kuvassa oranssiasuiset ovat sähköyhtiön hyviksiä ja tumma-asuiset niitä pahiksia, jotka rymyävät ja rikkovat paikkoja. Onneksi katkennut piuha ei aiheuttanut vahinkoja vaikka alueella liikkui paljon väkeä.

Nyt on sekä sähköä, että laajakaista, miten kauniit ovatkaan modeemin välkkyvät valot.
Lämpimästi tervetuloa mukaan Autuaaseen oloon, Annelivia.
Hyvää viikonloppua kaikille!

16.12.2013

16. luukku, edelleen katkolla

Elämä sähköistyi, mutta vielä en ole päässyt kurvailemaan laajoilla kaistoilla netin ihmemaassa. Ongelmien osittain ratkettua, huomasin miten paljon niihin kului energiaa, olin aivan poikki. 
Nero sen sijaan raataa lähes vuorotta ulkotöissä. Heti vapauden koitettua se viipyi kylmässä ja pimeässä kuusi tuntia ja minä valvoen odottelin.

Tässä on sekä Einon, että viimeisen myrskyn tekosia. Sata vuotta paikallaan seisoneet kuuset jäivät myrskyn armoille kun niitä suojaavat metsät kaadettiin. Minnehän oravat hakeutuvat turvaan myrskyn ajaksi.
Mukavaa viikkoa kaikille toivottavast tapaamme pian laajemmilla kaistoilla.

15.12.2013

15. luukku, autuas olotila

Sähkökatko koetteli Neroa. Koska maassa lojui hengenvaarallinen kaapeli, ei kissaa uskaltanut päästää ulos juoksentelemaan. Retkeilimme kuitenkin valjaissa ja koska yöllä oli kirkas kuutamo saatoimme kierrellä vähän kauempanakin. Huomasin kyllä, että prinssiä risoi raahata perässään kömpelöä piikaa. Vaani siinä jyrsijöitä kun kumppanin askellus varoittaa saalista jo kaukaa. Jään alta kuului hurjaa meteliä, aivan kuin jokin hirviö olisi jäänyt järveen vangiksi. Nero yritti houkutella minua jäälle, mutta siinä kohdassa fleksi kiristyi.
Jäihin putoaminen olisi viimeistellyt katastrofin.
Seuraavana päivänä kun kaapelinkorjausjoukkoa ei kuulunut ja tiesin, että pimeä tulee aikaisin, soitin taas sähköyhtiön vikapalveluun. Jonotin yli puoli tuntia ja kun joku viimein vastasi, mielestäni suht välinpitämättömänä ja kliseisin, ulkoaopituin lausein, kiukkuni purkautui pidäkkeettömästi.
On surullista, että elämme maailmassa, missä on turvauduttava aggressiiviseen kommunikointiin tullakseen kuulluksi. Juuri ennen pimeää saapui korjaustiimi paikalle ja illalla nautin jo taivaallisesta sähkövalosta.
Täytyy vielä kertoa kommunikaatiosta Soneran vikapalvelun kanssa, sillä laajakaistalanka meni samassa rytäkässä. Puhelimeen vastasi luultavasti aikuinen naishenkilö savoksi. Hän puhui selvästi vain minulle, eikä ladellut muistilapulta asiakaspalvelufraaseja. Hän osasi tyynnyttää asiakkaan luomalla tunteen, että asia otettiin vakavasti ja todennäköisesti hoituu tuotapikaa. Täydellinen ammattilainen, jollaisia en ole aiemmin tuon yhtiön palvelunumeroista tavannut. Julkisuuskuvan vuoksi kannattaisi palkata enemmän tuollaisia osaajia.
Nero oli tietysti hyvin onnellinen kun pääsi itsekseen ulkoilemaan.
Autuasta oloa toi myös ihana ystäväni, joka halusi tarjota minulle aterian ja pakkasi vielä eväätkin mukaan työsunnuntaita varten. Lämpimät kiitokset, Leena!

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Minna!
Kaikille hyvin virtaavaa sunnuntaita!

14.12.2013

14. luukku, ei virtaa

Myrsky katkaisi kuusen, joka putosi elämänlankani päälle. Olen viettänyt sähköttömän yön ja päivän. Sähköyhtiön mukaan maassa makaava piuha on hengenvaarallinen, ei pidä mennä 20 metriä lähemmäksi. Nero oli jo luikahtanut ulos ennen kuin huomasin katastrofin ja elin tietysti kauhun hetkiä. Onneksi prinssi palasi vahingoittumattomana. Nyt ulkoilu onnistuu vain valjaissa. Jos noudattaisin 20 metrin varoaluetta, en voisi mennä edes portaille. Tapaus on merkitty kiireelliseksi, mutta apua ei kuulunut ensimmäisenä päivänä. Perjantai ja 13. Taitaa sittenkin olla maineensa veroinen. Minulla on maanantaina deadline ja ihan liikaa töitä vielä tekemättä, tietokone on mykkä ja laajakaista poikki. Hanoista ei tule vettä ja kynttilänvalo ei tunnukaan enää niin tunnelmalliselta kun se on ainoa mahdollisuus. Onneksi on uunit ja puuhella. Kävin lataamassa puhelimen ja padin naapurissa, sieltä sain myös vettä. Voisin viettää aikaa ilman sähköä jos ei olisi velvotteita, nyt tämä on tuskallista. Kaikesta huolimatta iloista viikonloppua, nauttikaa sähköstä!

13.12.2013

13. luukku, käsilaukku pyörillä

Joskushan käsilaukkuun kertyy niin paljon tavaraa, että se alkaa olla raskas kuljetettava. Laukku pyörillä on oiva ratkaisu pulmaan.

Voi käyttää myös lastenvaunuina.

Kätevää, eikö totta?
Tämä aarre löytyi hiljattain kirpputorilta, lasisilmäinen lapsi tuli kaupanpäälle. Leluthan kuuluvat jouluun. Nukke on Hummel-Goebelin merkillä ja sarjanumerolla varustettu.
Asuna itsetehty paita ja virkatut housut.

13. päivä ja perjantai tietää hyvää!
Tervetuloa Autuaaseen oloon, Papunen!
Lämminhenkistä viikonloppua jouluvalmisteluiden
äärellä itse kullekin!

12.12.2013

12. luukku, lisävälaistusta

Ihan koko jouluvaloreserviä ei ole vielä otettu käyttöön,
mutta joka nurkkaa valaisee jokin pieni valo.









Kun tuntuu liian pimeältä on sytytettävä kynttilä,
pienikin valo syrjäyttää suuren määrän pimeyttä.

11.12.2013

11. luukku, puutarhan ilmapuntari

Jatkuvasti ihmettelen miten ikivihreät kasvit pärjäävät talven pakkasissa. Rhododenron on kehittänyt kukkanuppunsa ja nekin uhmaavat talvea. Kun säätila on plussan puolella, ovat lehdet ryhdikkäät ja mehevän näköiset.

Kuvien ottamisen välillä on kymmenen päivää.
Miinukselle mentäessä lehdet näyttävät surkeilta, niiden nestejännitys on kadonnut ja voisi luulla, että kasvi on jäätynyt. Mutta ei hätää, tälläinen kuuluu rhodon elämään. Jos ei omista lämpömittaria voi vilkaista rhodosta onko pakkasta.
Kevät taitaa olla kohtalokkainta aikaa tälle kasville. Nyt kun rhodon vierestä kaadettiin suuri kuusi ja kauempaa vielä monta muuta, jännitän miten pensaan käy kevätauringossa. Pensas on niin suuri, että sen varjostaminen on hankalaa. Viime keväänä laitoin varovasti varjostusverkkoa pyykkipojilla kiinni oksiin auringon puolelle. Lisäksi yritän kastella pensasta kun se ei vielä saa kosteutta jäätyneestä maasta.
Nuput lupaavat kaunista kukintaa ensi kesäksi, tuskin maltan odottaa.

10.12.2013

10. luukku, kellarihiiri

Kuvan kotihiiret eivät liity tapahtumaan.
Marraskussa kerroin kellarinvaltaajasta, joka sai häädön. Seuraavan kerran kun menin kellariin oli hiiri suivaantuneena kulkureittinsä tukkimisesta jyrsinyt suuren aukon kynnyspuuhun ja palannut apajilleen. Minä puolestani suivaannuin moisesta röyhkeydestä, paikkasin kynnyksen ja päällystin sen kokonaan pienisilmäisellä teräsverkolla.
Kuinkas nyt suu pannaan?

Hiirulainen oli kuitenkin ehtinyt vierailla porkkanaämpärissä ja nassuttanut mahansa täyteen kasvimaan satoa. Sellaisia porkkanoitahan ei uskalla enää käyttää ihmisravinnoksi. Nostin porkkanaämpärin kellarin ulkopuolelle ja laitoin päälle kannen, ettei sinne sada, mutta jätin kannen vähän raolleen. Yhtenä yönä kun olin huutelemassa Neroa kotiin kurkkasin ämpäriin ja taskulampun valossa näin hyvin hämmästyneen, pulskan ja suurisilmäisen hiiren. Olin kuulevinani sen kiljaisevan:
Ovi kiinni! Täytyy varmaan laittaa sille pienet tikkaat ämpäriin, että se pääsee pois kun on syönyt itsensä pohjalle.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Jaana!