Olimme muutama päivä sitten Neron kanssa rantaretkellä pitkästä aikaa. Järvi on jäässä, mutta ranta oli vain riitteessä. Nero kävi tutkailemassa tilannetta, kehotin varomaan heikkoja jäitä.
Lajityypillisesti kissa ei korvaansa lotkauttanut ja minä haukoin henkeäni kun se lähti jolkottamaan ohuella jäällä.
Sulan reunaan piti jättää merkki.
Sitten vain korvat kiinni ja kohti järven selkää. Mietin mitä tekisin jos tapahtuisi jotain, en pääsisi mitenkään apuun. Onneksi kissa on aika kevyt. Huomasin jäällä toisetkin kissan jäljet, onkohan Nero ollut siellä jo aamulenkillä vai onko joku toinen rantakolli ollut liikkeellä?
Nerohan on tunnettu kalamies, pitäisikö hankkia sille kaira? Voisi sitten kykkiä tuolla kyttäämässä kaloja avannon reunalla.
Melko tovin odottelin Neroa palaavaksi, vastahakoisesti se suuntasi rantaan kun lähdin sisämaahan päin. Nero on ennenkin kulkenut jäällä rannan suuntaisesti, mutta koskaan se ei ole lähtenyt viipottamaan kauas rannasta.
Ole aina iloisella päällä, niin kuin kissa liukkaalla jäällä!
Ihana kuvasarja. Olkaamme siis iloisia, mutta varovaisia siellä jäällä!
VastaaPoista(Minäkin haaveilen yhteisistä retkistä kissan kanssa, mutta en tiedä onnistuneeko semmoinen, olen kuitenkin niin hermoheikko kun kissasta on kysymys.)
Minä olen varsin varovainen jäiden suhteen, mutta onhan meillä painoerokin melkoinen. Totuimme Neron kanssa retkeilemään valjasaikana ja siitä jäi tämä tottumus. Kissa selvästi nauttii yhteisistä retkistä, kun suuntaan niemelle päin ja huutelen Neroa se tulee nelistäen paikalle. Olin itsekin aika hermoheikko kissan kanssa, mutta vähitellen luottamus on lujittunut molemmin puolin. Joskus kyllä palaamme kotiin eri aikaan jos Nero on keksinyt jotakin kiinnostavaa ja haluaa jäädä vielä metsikköön, mutta aina se on sieltä kotiin palannut.
PoistaIhanat kuvat Nerosta. Mukavia retkiä, mutta ei heikoille jäille.
VastaaPoistaKiitos! Tänään on taas jos plussan puolella, eivätkä nuo jäät kovin vahvoja voi olla, mutta kissan ilmeisesti kantavat.
PoistaMinulla oli jo sydän ihan syrjällään kun noita kuvia katsoin! Ehkäpä kissa osaa kuitenkin itse arvioida, milloin jää kestää sen painon! Olisi se matka näky Nero kairoineen avannon reunalla, hih! :)
VastaaPoistaKissan kanssa saa olla usein sydän syrjällään, ne ovat huimapäitä. Milloin kiikutaan puun latvassa, milloin tassutellaan heikoilla jäillä. Kalastus on hyvä harrastus, mutta talvikalastus ei ole vielä onnistunut Nerolta.
PoistaKyllä veikkaan että se on Nero eikä kukaan muu, joka siellä jäällä on jo käynyt. Sen verran itsevarman näköinen!
VastaaPoistaRantatöyräässä liikkuu ehkä vesimyyriä ja missä myyrä siellä kissa. Nero viipotti menemään todella itsetietoisena.
PoistaJoo aika pelottavaa touhua siellä kisulilla. Tosin se oli varmasti hyvinkin tietoinen siitä mitä tekee, kissa kun on :)
VastaaPoistaIhania talventäyteisiä kuvia.
Ilmeisesti tiesi mitä teki, koska palasi kuivana takaisin :)
PoistaKauniit kuvat! Aikamoinen seikkailija siellä kyllä asuu. Varmasti sydäntä kylmäsi.
VastaaPoistaRetkillä on riemu ja huoli samassa paketissa. On ilo katsella kun kissa nauttii, mutta aina vain jaksan huolestua sen tempauksista.
PoistaHui, onneksi kissat on keveitä. Kai ne tietää minne voi mennä:)
VastaaPoistaKuusi kiloa ei ole kovin paljon, mutta jää on aina arvaamaton.
PoistaHuijuijui. Meidän kissa tipahti pienempänä jäihin. Onneksi vain rantaan... huomattiin se siitä, kun tuli sisälle häntä ja takapään karvat tönkköjäässä. Onneksi ei käynyt sen pahemmin, sulatettiin vain kissa. Käytiin rannassa katsomassa, niin siellähän ne oli rymyjäljet laiturin vieressä. Sen jälkeen lienee ollut varovaisempi jäillä.
VastaaPoistaHuh, huh, kuulostaa hurjalta. Naapurin koirakin kastui pentuna kun hyppäsi laiturilta heikolle jäälle. Kokemuksesta oppii, mutta kylmä kylpy ei varmasti miellytä kissaa.
PoistaHuiii...onneksi kisut ei paljon paina ja paino jakaantuu neljälle jalalle!
VastaaPoistaTuo neliveto on kyllä hyvä, sitähän suositellaan ihmisenkin käyttävän jos joutuu heikoille jäille :)
PoistaUskon hyvin huolesi kissan osalta. Kauniit järvikuvat.
VastaaPoistaOlisin melko varakas jos saisin euron joka kerta kun kissa aiheuttaa huolia :) Rannalta on mukava ihailla valkoista järveä. Pitkään aikaan ei tuonne pääse hiihtelemään.
PoistaKunhan ei kävisi kuin pikkukakkosen nallelle..
VastaaPoistaMutta tosiaan ovathan ne ketteriä ja vikkeliä suoriutumaan pälkähästä. :)
Toivotaan, että prinssi osaa pysytellä pois heikoilta jäiltä, ne eivät ole viime päivinä ainakaan vahvistuneet.
PoistaLapsuudenkodissani oli aivan Neron näköinen kissa, kuten varmasti olen kertonut. Asuimme joen rannalla ja meidän kissa meni aina välillä toiselle puolelle jokea. Kissa kyllä aavisti jos jää oli liian hatara, sillä se surkeasti maukui ja meidän piti mennä hakemaan se autolla muutaman kilometrin päästä joen toiselta puolelta :)
VastaaPoistaVarmasti Prinssi tietää mitä tekee, mutta olkaa silti varovaisia!
Olipa hauska tarina :) Toivottavasti prinssi on varovainen ja tietää mitä tekee. Tietääkseni se ei usein retkeile itsekseen rannoilla vaan pysyttelee enimmäkseen lähellä taloa. Outoa sekin, että se lähti järven selälle, yleensä se kammoaa avoimia paikkoja ja peltoakin ylittäessämme se menee häntä pörheänä juoksujalkaa.
PoistaHui olkoon! Meidän onneksi kissamme ovat sisäkissoja, mutta Setin onneksi se ei näe näitä kuvia, koska muuten sitä alkaisi harmittamaan.
VastaaPoistaHauska tuo tämän päivän tee-ohje!
Vapaasti ulkoilevan kissan kanssa on omat huolensa. Mutta iloakin siitä on paljon, ainakin kissalle. Sitä mitä ei ole ei osaa kaivata ja Seti on varmaan hyvin tyytyväinen osaansa. Juuri hörppäsin lasillisen teetä :)
PoistaHui...kun sydän tykyttää täälläkin ihan ajattelemisesta !
VastaaPoistaVaikea on tietää milloin kissa on tietoinen vaarasta...mutta nauttii varmasti seikkailuista.
Meidän pojat jäävät sisäkissoina paljosta paitsi...mutta ainakin ovat turvassa vaaroilta...Ja ehkä eivät ihan tiedä mistä jäävät paitsi...tai sitten tietävät ! Ovat kuitenkin saaneet maistiaisia ulkoilusta ; Onni ja Kaapo valjastelusta ja pari kertaa ipanat ovat livahtaneet ulos.
Tämän mamman hermo ei kestä lisähuolia !
Välillä tuntuu, että kissa menee vaaroja päin silloinkin kun olisi järkevää perääntyä. Esimerkiksi kun pedot tai vieraat kollit liikkuvat pihapiirissä, Neron on ehdottomasti päästävä ulos tarkastelemaan tilannetta. Olisi vain kotona uunin kupeessa ja nauttisi onnestaan :) Onneksi Nero on nuorempana maksanut niin paljon oppirahoja, että se on jo aika viisas ja varovainen toimissaan.
Poista