Huonoa tuuria

Syystyöt keskeytyivät lumimyräkkään. Jouduin nimittäin jatkamaan puutarhan syyspuuhia nyt keväällä, sillä syksyn toimissa rampauduin. Innokkaana korjasin talvisäilöön pihan tavaroita ja yksi lasitettu, pieni ruukku oli jäätynyt pohjastaan kiinni maahan. Vähän potkaisin sitä, ruukku meni rikki ja sen reuna oli niin terävä, että se leikkasi saappaan ja villasukan läpi pitkän ja syvän haavan jalkapohjaani.
Verta tuli niin, että kylpyhuone oli kuin rituaaliteurastuksen jäljiltä kun yritin siellä puhdistaa haavaa ja tyrehdyttää verenvuotoa. Kymmenen sidetaitosta teipattuna jalkapohjaan lähdin päivystykseen. Piiitkän odottelun jälkeen pääsin ommeltavaksi. Kuusi tikkiä.
Puudutuspiikit jalkakapohjaan olivat yksi elämäni tuskallisimpia kokemuksia, se nimittäin sattuu. Ronski sairaanhoitaja piti koko painollaan jalkaani paikallaan ja käski kiroilla tai huutaa. En tehnyt kumpaakaan.
Toipuessani satoikin jo ensilumi, joka sitten jäi pysyväksi peitti syystyöt pihalta ja mielestä.

Keväällä ne olivat edessä, mutta yllättäen satoi lunta kymmeniä senttejä ja työt keskeytyivät taas.

Huonoa tuuria oli myös kimalaiskuningattarella, joka varhain aloitti yhdyskunnan perustamisen ja etsi ravintoa, yritin auttaa parhaani mukaan hankkimalla lisää kukkia pihalle. Jossakin se selvisi lumimyräkän ohi, koska eilen näin muutaman kimalaisen hyörivän kevätkukissa.

Erittäin huonoa tuuria oli muuttolinnuilla, jotka epätoivoisesti etsivät ravintoa lumikaaoksessa. Ajelin ympäri pitäjiä etsimässä linnunsiemeniä, jotka olivat loppuneet myymälöistä. Löysin kuitenkin sen verran, että pärjättiin lumen katoamiseen asti. Tyhjensin myös ruokakomerostani kaikki vehnät, kaurat, tattarit ja hirssit linnuille. Ruokintapaikalla oli ajoittain useita kymmeniä lintuja. Surullinen näky kun peipponen kahlaa paksussa hangessa.
Peuratkin etsivät innokkaasti ruokaa pihapiiristä ja jokainen tulppaani, jota en ollut ehtinyt ruiskuttaa katosi parempiin suihin, ne olivat maistelleet myös laukkoja ja valkosipuleita.

Lintu lumessa

Erittäin huonoa tuuria oli se, että tammikuun pakkasissa onnistuin saamaan punkinpuremasta Borrelia-bakteerin. Koska en nähnyt punkkia, en pitkään aikaan ymmärtänyt mikä iholle ilmestynyt punainen läikkä on. Vasta kun se levisi kämmenen kokoiseksi selvärajaiseksi alueeksi ja oli kuin kouluesimerkki borreliarinkulasta, hakeuduin lääkäriin. Punkki oli ilmeisesti päässyt minuun polttopuista, muuta selitystä en keksi. Täytyy muistaa tehdä punkkisyyni talvellakin.

Sää näyttää jo paremmalta ja voin jatkaa syys-kevätpuuhia. Käväisin Lahden Pihapiirimessuilla hakemassa inspiraatiota. Kivat messut, paljon mielenkiintoisia pienempiäkin yrittäjiä ja monipuolista taimiantia.
Jos nyt kevät jää kokonaan välistä, niin valmistaudutaan kesään.

PS. Neroa on kauhean ikävä ja vieläkin päivittäin tirautan kyyneleitä jossakin kohden. Nero oli täällä kaiken kaunistus ja keskipiste.

Eräs vuosi

Tammikuussa 2022 oli jo järkyttävä määrä lunta. Sain lumityötrauman; viiden tunnin urakoinnin jälkeen oli polut ja piha selvitetty ja kun lopetin, oli lunta satanut jo niin paljon, että olisi pitänyt aloittaa alusta uudelleen. Väänsin itkua uupumuksesta, mutta ainakin olin luomuväsynyt kaatuessani lopulta petiin. Suraavana päivänä sama ohjelma.

Helmikuussa: Sama

Maaliskuu: Sama, mutta lumet alkoivat myös vähitellen sulaa.

Kettupariskunta riiusteli hankikannoilla.

Huhtikuussa tulin yhtenä iltana myöhään saunalta pellon yli ja näin hämärissä outoa vipellystä hangella. Se oli aikaisin herännyt siili. Pihan rinteestä oli lumi jo sulanut ja pari päivää myöhemmin Nero äkkäsi siilin heinikossa. Vein pikkuiselle hätäavuksi kissan märkäruokaa, hyvin maistui.

Krookukset ja kevätkurjenmiekat kukkivat komeasti.

Pehtoorin kanssa päästiin puutarhatöihin. Paljon innostavampaa ja mielekkäämpää kuin lumityöt.

Toukokuussa aika kului jo kasvimaalla, mutta iltaisin ehdimme retkeilemäänkin. Yhdellä retkellä rantapolulla Nero jäi jälkeen, eikä kutsu tehonnut. Piti kääntyä takaisisin tutkimaan tilannetta. Nero istui kuusen juurella ja tuijotti ylös, puusta kuului omituista naukunaa. Siellä istui näätä. Jätimme sen omiin oloihinsa ja jatkoimme tilustemme kiertelyä.

Kesäkuussa rantasaunalla kukkivat valkolehdokit, ne ovat ilokseni lisääntymään päin. Yhtään edellisvuonna näkemääni lehtoneidonvaippaa en tavannut.

Juhannuksena naapuri äesti pyynnöstäni rantaniityn ja kylvi siihen kukkaniittyainekset. Projekti kuitenkin venyi ja kylvö tapahtui niin myöhään, ettei kukkaniitystä voi puhua, ei ehtinyt. Sovittiin, että lohko äestettäisiin syksyllä ja kylväisin itse niityn silloin. Odottelin lumentuloon asti, mutta äestäjää ei näkynyt, ei ehtinyt.

Puutarhassa kukkaloistosta saatiin kuitenkin nauttia, Shirley Temple.

Digiaika on ihanaa.

Heinä- elokuu varmaankin löhöiltiin, koskapa kuvia tuolta ajalta ei löydy.

Syyskuussa satoa oli jo niin runsaasti, että verottajat vaanivat kymmenyksiään.
Ikävä takapakki oli valkosipulisato, se oli kohtalainen, mutta ei erinomainen. Onneksi olin istuttanut kynsiä tuplamäärän, sillä osa niistä oli mädäntynyt. Ehkä istutin kynnet liian myöhään, ne eivät ehtineet herätä tai sitten talven sahaavat lämpötilat tekivät tepposensa. Koskaan aiemmin parinkymmenen vuoden aikana ei ole käynyt näin.

Lokakuussa tein reippaasti polttopuita, energiakriisi sai miettimään talven sähkölaskuja, onneksi minulla on viisi tulisijaa ja puulämmitteinen sauna. Istutin myös valkosipulit ajoissa.
Marraskuussa jatkui polttopuiden teko ja myös niiden hyödyntäminen uuneissa. Tähän asti on pärjätty uunilämmityksellä, mutta aika viileää sisällä on ollut ajoittain. Onneksi pidän viileästä, Nerolle on tehty peti uunin kylkeen ja yöt hän viettää piian kyljessä. Kyllä me pärjätään.

Joulukuussa lumi tuli aikaisin ja sitä tuli paljon. Lumityötrauma iski jälleen. Lyhyen päivän aikana ei paljon muuta ehtinyt kuin tehdä lumitöitä ja kantaa polttopuita sisään.
Sen pituinen se.

Juhlaviikot

Rhodolla oli upea kukinta tänä kesänä ja sen kunniaksi nostimme maljat puutarhaystäväni kanssa. Tämähän tapahtui jo juhannuksen tienoilla.

Ei tehdä tästä numeroa

 

Samalla kilautettiin sille, että Nero täytti 15 Vuotta!!!

Jättialppiruusu on ainoa kasvi, joka kärsi viime talvesta. Se painui hieman kyyryyn vaikka yritin varovasti karistella lunta sen vanhoilta, haurailta oksilta. No, hän kasvoi sitten vastaavasti leveyttä.

Skål!

Pionit kukkivat myös tänä kesänä upeasti. Sarah Bernhard ja Shirley Temple. Ja pettämättömästi se kesän ainoa rankkasade tuli pionien kukita-aikaan. Siihen voi aina luottaa.

Helteestä olemme saaneet nauttia runsain mitoin, ei tarvitse lähteä etelään lämpöä etsimään.
Elämä on on ollut rentoa ja aina silloin tällöin joku jaksaa pistäytyä puutarhassa lasillisella kuohuviiniä tai raparperijuomaa.
Kerroin ystävälleni, että olen siirtynyt yövuoroon. Yövuoroon mistä? No, elämästäni. Aktiviteetit, kuten puutarhan hoitaminen tehdään öisin, onneksi meillä on valoisat yöt.

Pahimmilla helteillä, kun lämpötila ei viilentynyt yölläkään, nukuimme saunamökissä, siellä oli viileämpää ja usein järveltä kävi virkistävä tuulenvire. Yön äänet valvottivat pehtooria, joka päivysti vähän väliä avoimella ovella.

Eikä piikakaan aina malttanut nukkua, kesäyöt ovat niin ihania.

Muitakin valvojia näkyy. Olen tavannut ketun lähes päivittäin, usein kohtaamme öisin pihallani. Luulen, että repolainen pesii maillamme, sillä monesti se kiikuttaa saalista mukanaan.

Itsekin olen aloittanut saalistamisen. Aamiainen.

Lounas

Pensasmarjatkin kypsyvät jo.

Tänään ilahduin kun aamulla viereen mätkähti märkä kissa.
Sataa viimeinkin.
Kasvimaata on saanut kastella ahkerasti, mutta satoakin on jo tullut.
Perennoita en kastele, paitsi uusia istutuksia tietysti. Kasvit ovat oppineet säätelemään vedentarvettaan, ne saattavat päivällä lerputtaa lehtiään, mutta illalla ne ovat taas kuosissaan auringon laskettua.
Mukavaa viikonloppua kaikille, toivottavasti saatte sadetta!

Pyjamabileet

Saksankirveli sai keväällä kuritusta kun poistin pari isoa puskaa kasvimaan laidalta. Se leviää hurjasti siemenistä, joten ajattelin poistaa kukinnot ajoissa välttyäkseni ensi keväänä kitkemiseltä.
Olin jo katkonut oksia melko tovin kun huomasin, että kasvustossa touhuaa kymmeniä, jos ei satoja ötököitä. Oli lopetettava puuha ja lähdettävä ottamaan selvää mikä tuo upean värinen lude on nimeltään. Se paljastui pyjamaluteeksi, joka on melko uusi tulokas Suomessa ja levinnyt hyvin nopeasti. Kauniit pyjamat niillä.

Pyjamalude viihtyy putkikasvien kukinnoissa ja on harmiton. Opin myös, että linnut, varsinkin tintit, popsivat näitä mielellään. Joten bilettäkööt nyt jättimäisessä saksankirvelissä, poistan kukinnot sitten kun eivät enää maistu luteille.

Yöretkiin rantalehtoon on nykyisin uusi, erityinen syy. Valkolehdokit kukkivat ja niiden tuoksu leijailee öisin saunamökin ympäristössä. Suuret yökiitäjät pörräävät niiden ympärillä kuin kolibrit. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että omalla raivaustoiminnallani olen saanut kasvin leviämään yhä laajemmalle ja nyt niitä näkee yhdellä silmäyksellä jo kymmeniä. Jossain vaiheessa pelkäsin sen kokonaan kadonneen, mutta sieltä se ponnisti kun raivasin pöpelikköä ja sananjalkaa.

Vaikka olenkin innostunut puutarhanhoidosta, on jättiosa maistani luonnontilassa ja saa ollakin. Vähän raivailen sieltä täältä, etteivät paikat ja pellonreunat kasva umpeen ja pieni luonnonsuojelussa oleva alue saa tietysti elää omaa elämäänsä koskemattomana.

Pellot ovat nyt kesannolla, mutta jotain niillekin pitää tehdä. Haaveilen kukkaniityistä.

Tai pitäisikö viljellä riistarehua, jottei sorkkajalkojen tarvitsisi käydä kurkkimassa puutarhaan herkkujen toivossa.

Kyllä rantarretkillä on mukavaa, tuumii Nero. Voi nähdä vaikka ohi uivan sorsaperheen jos hyvin käy.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Peuran raivolla

Tuntuuko teistä, että perennat ovat kasvaneet tänä keväänä ennätysmäisesti? Iltakierroksella aloin ihmetellä minne kaikki kasvit ovat kadonneet, kukkapenkin oli vallannut puna-ailakki niin, että mitään muuta ei näkynyt. Pionitkin olivat jääneet sen jalkoihin. Vuosikaudet se on kasvanut nätisti siellä täällä, mutta tänä keväänä se päätti yrittää vallankumousta. Ja kuten usein käy, vallankumous jäi yritykseksi. Kottikärryissä on vain osa kaatuneista kumoussotureista. Muutenkin kaikki perennat tuntuvat rehevöityneen, olisiko paksu lumikerros ja kostea kevät auttaneet asiaa.
Kääpiömanteli kukkii. Yhtään en tiedä mistä punaiset tulppaanit ovat tulleet.

Sinikämmen on miettinyt pari vuotta  ja nyt se puhkesi kukkaan metsäpuutarhan reunalla. 

Olen kasvattanut hernepensaasta pientä puuta. Se olikin jo oikein soma, noin 70 senttinen pyöreä puu.
Kuunliljat alkoivat nousta ja ruiskuttelin ne TricoGardenilla, koska ne ovat peurojen herkkua. Liekö se suututtanut sorkkajalan niin, että se kävi raivoisasti kuunliljojen vieressä kasvavan pikku puun kimppuun, se on nyt kuin panssarivaunun alle jäänyt. En ole tapauksen silminnäkijä, mutta mikä muu eläin saisi tuollaista aikaiseksi? Kuunliljat kukoistavat.

Juhlien jälkeen. Pöydällä on vain kuohuviinipulla ja tarkkasilmäinen näkee pehtoorin istumassa varjon alla aurinkotuolissa.

Sain vuosia sitten pikkuisen vaahteran siementaimen. Istutin sen kukkapenkkiin. Myöhemmin aloin katua, en halunnut suurta puuta tuohon kohtaan pihaa. Olen leikannut vaahteraa, jotta se pysyisi pienenä ja se on oikeastaan kuin suuri bonsai. Taimen antaja sanoi, että puu on koreanvaahtera, mutta en ole aivan varma lajista. Se alkaa aivan pian kukkia.

Puutarhasta löytyi toinenkin pantteri. Nostin lautaa maasta ja sen alapuolelle oli kiinnittynyt leopardietana. Anteeksi luokaton kuva, mutta oli kiire siirtää harvinainen vieras turvaan kun lauta tarvittiin muuhun käyttöön.

Mikä kasvi tuo valkoinen mahtaa olla? Se on tullut jonkin taimen mukana ja ollut kukkapenkissä pari vuotta vihreänä tuppaana. Nyt sekin on levinnyt ja kukkii reippaana. Hento ja kaunis.

Rotkolemmikillä on ihana tuoksu.

Japaninruusukvitteni

Neerooo!!!