Hyvät naiset ja herrat, Lucy Black!

Toivoin mustaa jouluruusua ja nyt meillä asuu Lucy Black. Tämä löytyi toiselta kirpputorilta. Lajinsa viimeinen ja vähän lehdet jo kellastuneet, tingin hinnaksi kolme ja puoli euroa (lähtöhinta oli 7 euroa). Osassa kukista on jo pulleat siemenet, mutta nuppujakin on vielä paljon. Poistin kellastuneet lehdet ja ruusu alkoi näyttää paljon pirteämmältä.
Kukan mukana tuli nettiosoite mistä löytyi hoito-ohjeita ja muuta tietoa myös suomeksi. Kasvi selviää sisätiloissa viileässä kunhan sen pitää tasaisen kosteana, ei kuitenkaan liikaa vettä kerralla, etteivät juuret seiso vedessä.

Voiko toivoa parempaa  jouluseuraa?

Kuva: http://www.info-helleborus.eu / Lucy Black

Ruosteenpoistoa

Vuosi takaisin löysin kirpparilta pienen, valurautaisen kuusenjalan. Se on erittäin hyvä ja tukeva kynttilänjalka isolle "kirkkokynttilälle" Ø 4 cm, joita olin ostanut käytettynä kirppikseltä. Ne oli vain kerran sytytetty ja sitten hylätty, kelpasivat minulle. Ruoste on kaunista kun se on oikeassa paikassa, mutta väärässä kohdassa se voi olla inha riesa.

Yksi kiristysruuveista oli ruostunut tiukkaan kiinni ja edellinen omistaja oli yrittänyt voimalla vääntää sitä auki niin että ruuvi oli katkennut ja vääntynyt. Suivaantuneena sitten heittänyt tekeleen kirpputorille ja läiskässyt kylkeen kolmen euron hintapyynnön. Ruuvi oli tietysti jumittunut ääriasentoon niin ettei kynttilä mahtunut reikään. Kokeilin ruosteenpoistoainetta, mutta laihoin tuloksin. Ystävä kehotti kokeilemaan Coca Colaa. Upotin ruuvinkohdan kolajuomaan yöksi ja kas, aamulla ruuvi irtosi kuin ei olisi koskaan ruosteessa ollutkaan.
Hyvä vinkki jos on ruostetta väärässä paikassa. Nyt ei vain tee enää mieli nauttia ko juomaa sisäisesti.

Punainen jouluruusu kirppikseltä

Tullessani pääkaupungista kotia kohti poikkesin matkan varrella kirppiksellä. Jalat olivat pettää jo ennen kuin pääsin sisälle ovesta. Oven ulkopuolella oli hyllyissä kanervia ja kotkansilmäni bongasi hyllyköstä myös jotain ihanaa. Suuria, reheviä, hyväkuntoisia, punaisia, kerrottuja jouluruusuja. Vain viisi euroa kappale. Muistuttaa kukkapenkissäni kasvavaa, jonka erittäin ylpeänä esittelin täällä.
Ostin kaksi ja koska kohta tulee kuulemma pakkaset istutin molemmat ulos. Jouluruusu on vaikea saada selviämään sisällä talven yli, se vaatii hyvin viileän paikan. Kukat ajattelin poimia maljakkoon ennen kovia pakkasia.

Kukassa olevan lapun takana oli nettiosoite, josta löytyi tietoa jouluruususta saksaksi.
Sieltä selvisi, että kukkapenkissäni kasvaa ilmeisesti Frilly Isabelle.

Jouluruusun nimen (saks. Christrose) mytologiasta kerrotaan muun muassa:
Köyhä paimen oli matkalla Beetlehemiin. hän itki katkerasti, koska hänellä ei ollut mitään lahjaa vietäväksi Jeesuslapselle. Hänen maahan pudonneista kyynelistään kehittyi kukkia, kauniita kuin ruusut. Ikionnellisena poimi paimen jouluruusuja seimen lapselle.

Aloin katua, että istutin molemmat ruusut ulos, palasin apajille ja ostin vielä pari lisää, ainakin yhden aion pitää ilonani sisällä.

Jouluruusua kutsutaan myös ennustajakukaksi (Orakelblume). Kukkaa käytettiin ennustamaan tulevan vuoden säätä. Jouluyönä poimittiin 12 kukkanuppua ja laitettiin ne vesilasiin. Kukkanuput edustivat tulevan vuoden 12 kuukautta. Jos nuppu ei auennut tarkoitti se huonoa säätä ja avoimet kukat ennustivat hyvää säätä.

Jo antiikin aikana jouluruusua käytettiin lääkkeenä. Hippokrates käytti jouluruusua laksatiivina ja diureettina. Lisäksi jouluruusua on käytetty lääkkeenä mielisairauteen.

Keskikiajalla jouluruusu oli noitien käsikirjan mukaan ikuisen nuoruuden lähde. Lattialle ripoteltu, hienoksi jauhettu jouluruusupulveri teki näkymättömäksi.

Vuonna 600 eKr. toimi jouluruusu jopa biologisena aseena sodankäynnissä. Ateenalaiset piirittivät Kirrhan kaupunkia Solonin johdolla. Solon esti kaupunkilaisten vedensaannin joesta ja käski liottaa jouluruusun juuria vedessä. Kun kaupungin vesivarastot ehtyivät vapauttia Solon joen omaan uomaansa ja kaupunkilaiset joivat myrkytettyä vettä saaden niin pahoja ripulitauteja että kaupunki oli helppo vallata.
Nykyisinkin jouluruusun juurta käytetään lääketieteessä sydän- ja verisuonitautien lääkkeissä. Vaikuttava aine on hellebrin.

Nälkä kasvaa syödessä, nyt tekisi kovasti mieli tummanpunaista, melkein mustaa Rebeccaa.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon 
AnnaS ja Lady of the Mess! Kaikille mukavaa viikkoa!

Jouluruusun juurella

Peuraemo ja pikku bambi lepäävät jouluruusun juurella. Bambeista kerroin ensimmäisen kerran täällä.

Oikea peuraemo laiduntaa pihapiirissä kahden vasansa kanssa. Olin jättänyt kasvimaan aitaan aukon syystöitä tehdessäni ja peurat kävivät syömässä joulupöytään säästämäni lehtikaalin. Mutta suon sen peurojen jouluateriaksi. Maa on niin märkää, etteivät ne saaneet porkkanoita ylös maasta ja korjasin ne parempaan talteen, ettei jäisi viimetinkaan. Maa-artisokkiakin voisi vielä kaivella vähän kellariin.

Lukijoiden joukkoon on jossain vaiheessa pujahtanut
Töölön tyllerö, lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin!
Rauhaisaa sunnuntaita kaikille!

Puuttui astia

Halusin valkoisen jalallisen tarjoiluvadin. Idea on peräisin blogistaniasta, missä olen nähnyt monenlaisia kuppitorneja/kerrostarjottimia. Liitin yhteen kirpparilta tuodut valkoisen keraamisen kynttilänjalan ja valkoisen syvän lautasen. Hintaa tuli 20 senttiä. Ennen liimausta täytin kynttilänjalan yläosan tasoitemassalla ja annoin kuivua kunnolla, näin liitoksesta tuli tukevampi.

Kohta tarjoillaan glogiä ja juustoja ja vati saa taas töitä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Tunnustan, tunnustan

Lämpimästi kiitän Bikkeä, Pepiä ja Pirkkoa A Blog With Substance -tunnustuksesta. Tämähän edellyttää taas paljastuksia, pitäisi kertoa 8 sattumanvaraista asiaa itsestäni. Koska Pepi muisti tässä tunnustuksessa myös Neroa, niin se hoitakoon puolet.

Cheri:
Nukun lahjakkaasti, varsinkin pimeänä vuodenaikana. Olen kova suunnittelemaan, mutta toteutuspuoli on paljon heikompi. Lopetin kokeeksi kahvinjuonnin äskettäin ja odotin pahoja vierotusoireita, mitään erityisiä tuntemuksia ei ilmaantunut.
Joskus tiukan työrupeaman jälkeen pääni on niin tyhjä, etten keksi mitään yleisesti mielenkiintoista sanottavaa itsestäni.

Nero:
Suosikkikotiruokani on keitetty seiti. Pidän ulkoilusta ja sisällä lempipaikkani on piian syli. Karvani on niin kiiltävä ja tuuhea, että minulta usein kysytään turkinhoitovinkkejä. Joku väittää, että olen pulska, mutta se johtuu talviturkistani, paksun turkin sisällä on normaalikokoinen kissa.

En laita tätä eteenpäin, vastaamiseni on venynyt työkiireittein takia ja tunnustus on tainnut kiertää jo useimmissa blogeissa.
Sen sijaan tunnustan vielä, että olen onnistunut haalimaan koko blogistanian kivoimmat lukijat. Kiitos kaikille mieltä piristävistä kommenteista ja vierailuista.

Alakulon torjuntaa

Märin kesä 20 vuoteen. Siltä tosiaan tuntuu. Heti aamulla sytytän kynttilän keittiössä puurohetken ajaksi. Tarkoitus on sammuttaa se kun tulee valoisaa, mutta kun ei tule. Aamuhämärä lyö kättä iltahämärälle ja joskus on vaikea hahmottaa mikä aika päivästä on menossa.

Vaikka ei ole kovin kylmä on sytyteltävä tulia uuneihin kosteutta ja ikävää torjumaan. Kuvassa on viikonloppuna nautittua kotitekoista mustaherukkalikööriä, sehän on terveellistä. Varsinkin omenapiirakan ja hyvän ystävän seurassa.

Kun sataa vähemmän voin kuljeskella tälläisiä peuranpolkuja metsään. Siellä näyttää satumaiselta, silmäkulmastaan voi nähdä pienten punaisten piippalakkien pilkahtelevan kivien takana.

Oikein mukavaa viikkoa kaikille teille ystäväni.
Pidetään alakulo loitolla!

Haavoittunut prinssi

Meillä on iltaisin tapana suorittaa turkin harjausta, korvien ja silmien puhdistusta ja muuta sukimista. Samalla tulee tarkistettua että kaikki on kunnossa. Nyt löytyi haavoja niskasta ja kaulasta. Selvät kissanpuremat, eli reviirillä liikkuu taas tunkeilija. Näinkin äskettäin vieraan kissan kun kurvasin pois pihasta, mutta luulin, että se on naapurin tyttökissa.
Nero tykkää haavojen tarkastelusta, se oikein tunkee päätään käsiini ja esittelee ansiomerkkejään.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Nainen Talossa!
Kaikille rauhallista sunnuntaita.

Viisi vastausta

Sain Tiinalta Villa Namusta Sunshine Award -haasteen ihanilla saatesanoilla. Suuret kiitokset mielihyvän aallosta itseni ja Neron puolesta.

Olisi vastattava viiteen kysymykseen:

1. Elämäsi parhain saavutus?
Ehkä se, että olen pystynyt kasvamaan ja kehittymään ihmisenä, kokoamaan hiukan viisautta matkan varrella ja onnistunut toteuttamaan unelmiani.

2. Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?
Juuri nyt kaikken tärkeimmältä tuntuu terveys.
Ystävät ovat tärkeitä (Nero kuuluu näihin) ja hiljaisuus. 

3. Minkä näistä kaupungeista valitsisit matkakohteeksesi: Pariisi, Rooma, Lontoo vai New York?
Kaikissa olen käynyt, New Yorkissa viettänyt jopa pitempiä aikoja. Kaikki ovat hienoja paikkoja, mutta New York on ylitse muiden, se on se tunnelma ja helppous sekoittua joukkoon. 

4. Lempi liikuntamuotosi, kirjailijasi, musiikkisi ja taiteilijasi?
Hyötyliikunta. Minulla ei ole yhtä suosikkia, mutta extempore nimeän joitakin: Michel Tournier. Klassinen musiikki, Bach, Monteverdi, monta muutakin, tunnelman mukaan. Leonardo da Vinci.

5. Harrastuksesi?
Keräily, leikkiminen.

Luulen, että tämä on kiertänyt lähes kaikissa tuntemissani blogeissa, jos joku ei ole vielä saanut niin tästä voi napata mukaansa.

Tervetuloa Autuaan olon piiriin Domi ja Irene!
Kaikille oikein mukavaa viikonloppua!

Suvi

Lämmin kiitos Saraheinälle kivasta haasteesta, jossa pitäisi esitellä mennyttä kesää kuudella kuvalla. 
Tulipa vähän vilkaistua kesän kuvasaalista ja huomasin, että se on aika yksipuolista. Kukkia ja kissoja :)
Valkovuokot valtaavat pihan ensimmäisinä.

Kevään sensaatio oli punainen kerrottu jouluruusu. Se teki nuppuja jo joulun tienoilla, mutta talvehti hyvin paksun lumikerroksen alla. Riemullani ei ollut rajoja kun se pääsi täyteen kukkaan.

Ahomansikoita omasta pihasta.
Sen kesäisempää asiaa ei juuri ole.

Neron kanssa retkeiltiin rannalla.
Nero kalasti ja minä poimin mustikoita.

Satoi paljon, mielestäni ihan liikaa, mutta ötökät viihtyivät.
Ylen uutissivulla kerrottiin, että Etelä-Suomessa on nyt ennätysmäärä hiiriä johtuen juuri hyvästä hyönteiskesästä.

Yksi kesän kohokohtia oli Royn vierailu. Tässä pakkauksessa oli pentua kerrakseen. Nyt hän on jo puolivuotias, säkäkorkeutta on kertynyt 63 cm ja painoakin 30 kiloa. Ikävä juttu, että koirakaveri asuu niin kaukana, etten voi seurata sen kasvua läheltä.

Tässä olikin jo kuusi asiaa, kesä meni nopeasti.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja kunhan saadaan joulu vietettyä niin aletaan odottaa kevättä. Päiväthän pitenevät siitä pikkuhiljaa.

Tunnustan

Tunnustuksia sateli Autuaaseen oloon ja olen niistä kaikista kovin kiitollinen.

Ensimmäiseksi lämmin kiitos Liebster Blog -tunnustuksesta Kirsikkalle Pömpsälään, missä käyn usein kurkkimassa paitsi Kirsikan, myös Tinkan, Mion, Nekon ja Minnin touhuja.
Tunnustus pitäisi jakaa edelleen omille suosikeilleen, joilla on alle 200 lukijaa.
Haluan lähettää tunnustuksen edelleen näihin blogeihin:
Aneten aikaan
Kristiina K:lle
Sadun blogiin
Liisan kotona -blogiin
Memento Mori -blogiin

Palaan muihin tunnustuksiin ja tunnustan lisää tuonnempana.
Welcome to Autuas olo Tauros Foto a Foto!

Käsityö

Vierailen monissa blogeissa, joissa puikot kilkattavat, koukut heiluvat ja ompelukone surisee. Jossain elämäni vaiheessa neuloin valtavat määrät villapuseroita, pipoja, sukkia ja ties mitä. Virkkasin verhot ja ompelin itselleni paljon vaatteita. Nyt olen laiskistunut niin, että kudon tarpeeseen muutamat villasukat ja vaatteiden korjaaminenkin kestää luvattoman kauan. Mutta yritän pysyä trendissä mukana ja esittelen ompelutyön. En ole itse tehnyt tätä vaan poiminut sen joskus roskiksesta. Muistelen, että olisin tehnyt jotain vastaavaa koulussa.

Omasta maasta

Maljakossa kukoistaa vielä jättimaksararuoho ja koiruoho. Ehdin poimia kukat talteen ennen pakkasia. Maksaruohot kehittävät maljakossa juuret ja ne voi keväällä istuttaa takaisin puutarhaan.

Viikonloppu on kulunut työn merkeissä, ihanan rauhallista ja tehokasta aikaa. Minulle sopii huonosti sirpaleinen työaika.
Se, että sähköposti tai puhelin keskeyttävät ajatuksenjuoksun. Pystyn olemaan luova vain rennossa tilassa kun tiedän, että keskeytymätöntä aikaa on tarpeeksi päästä ajatuksen loppuun asti. Useimmiten saan työskennellä rauhallisissa merkeissä, mutta dead linen häämöttäessä tunnelma tihenee. Työskentelen mielelläni myös öisin jos olen päässyt nautinnolliseen flow-tilaan. Olen melko hyvä nukkumaan, joten unenpuutteesta en kuitenkaan kärsi. On valtavan hienoa, että voi työskennellä oman rytminsä mukaan, työ on silloin paljon nautinnollisempaa ja tehokkaampaa.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Hannamari!
Kaikille mukavaa isänpäivää!

Kirjankannet kiinni

Viisaus lukkojen takana

Lukeminen on yksi parhaita ajanvietteitä, hyvän kirjan mukana pääsee matkalle mitä kummallisimpiin paikkoihin ja elämiin.  Jostain syystä luen enemmän kesällä kuin talvella. Luulisi, että talvella on paremmin aikaa kun on pitkät pimeät illat eikä puutarhassakaan ole paljon tehtävissä. Luen toki talvellakin, koko ajan on kirja menossa. Mutta on niin paljon muitakin sisäleikkejä ja ajoittain työ nappaa yöt ja päivät.
Usein nukahdan vuoteessa kirja kädessä.

Käsikirjasto

Kirjahyllystä pilkistävä käsi onnistuu säpsäyttämään vieraita. Lapsista irtokäsi on hurjan hauska ja sillä voi leikkiä jänniä pelotusleikkejä. Minusta tuntuu, että kirjat sikiävät itsekseen hyllyssä. Hyllyt ovat tupaten täynnä ja vintillä on vielä suuria kasoja vaikka välillä yritän karsia kirjoja kiertoon.

Kävin kirpputorilla ja ostin kolme kirjaa. Margaret Atwoodin Ryövärimorsiamen, Atwood on lempikirjailijoitani.
En voinut vastustaa 1845 painettua Predikningar-kaunotarta. Ihailen sen patinoituneeseen nahkaan käärittyjä kansia ja lumppupaperia, johon kirjasimet painuvat kauniisti. Kirjan omistaja on kirjannut etusisäkanteen syntymiä ja kuolemia. Varhaisin vuosiluku on 1814 ja viimeinen kuolinpäivä 1892.

Kolmas kirja on Läsebok för folkskolan vuodelta 1899. Kirjassa on 1064 sivua ja kaunis gravyyrikuvitus. Pari iltaa vierähti kirjaa lueskellessa ja kuvia ihaillessa. Selailu kirvotti monta ideaa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ruoka-aitta

Hei siellä alhaalla!

Huonommilla keleillä Nero viihtyy aitanparvessa. Siellä on mukavaa köllötellä lämpöalustalla ja tarkkailla pihapiiriä. Usein käyn houkuttelemassa prinssin sieltä tuvan lämpöön yöksi.
Eilen tuiskutti räntää, eikä Neroa näkynyt illalla tähystyspaikallaan. Kutsuun ei vastattu ja ajatus siitä, että kissa viettäisi yön koiranilmassa tuntui pahalta. Kiipesin aitanparveen katsomaan löytyisikö Nero yläaitasta nukkumasta, sinne on kissanluukku ja se on myös Neron syntymäpaikka. Ei ollut kissaa, mutta mitä näinkään taskulampun valossa.

Täällä nautitaan kotiruokaa, ulkona herkutellaan gourmet-aterioilla.

Olen ollut tyytyväinen kun Neron ruokahalu on hieman tasaantunut, mutta ei ihme, aitassa oli varsinainen gourmet-ravintola. Keittiö oli jo suljettu, mutta jätteistä huomasi, että ainakin lintua ja oravaa oli nautittu, eturuokana ilmeisesti pienempää jyrsijää. Lisäksi oli varastoitu, mutta ei nautittu, salakaadettua, rauhoitettua riistaa: kontiainen. Vai olisiko se sittenkin löydetty/ostettu/vaihdettu jostakin, onnistuuko kissa pyydystämään maan alla viihtyvän kontiaisen? Kaikkein kummallisin löytö oli keskellä lattiaa lillivä ehjä muna. Ei pieni eikä suuri, sellainen kyyhkynmunan kokoinen. ????

Kissaa ei näkynyt eikä huuteluihini vastattu, mutta löysin prinssin lopulta ala-aitasta nukkumassa untuvin vuoratussa talvipesässään. Olimme molemmat sitä mieltä, että sisällä on paljon mukavampi nukkua, yhdessä.

A niinkuin Elanto

Kun asuin Helsingissä, kotitaloni alakerrassa oli Elanto. Sieltä käytiin ostamassa päivittäiset ruoka-aineet. Kun Elanto lakkasi olemasta poistettiin seinältä keraamiset kirjaimet, E L A N T O. Teksti oli talon kadella sivulla. Osuin paikalle ja pyysin saada kirjaimet joita viskeltiin roskalavalle. Ei käy! Pitkään ja hartaasti vongattuani sain yhden A:n. Kaikki muut kirjaimet rikottiin, jotta niistä ei olisi enää koskaan iloa kenellekään. Tälläiset tapahtumat nostavat verenpainettani. Olinhan todistamassa rikosta.

Toinen vielä kamalampi tapaus sattui samassa talossa. Asuntoni alapuolella oli sivukirjasto. Olin vakioasiakas ja minulla oli lupa tarvittaessa palauttaa kirjat mihin vuorokaudenaikaan tahansa rapussani olevan kirjaston takaoven postiluukusta. Kirjasto sai kaupunginosaan uuden rakennuksen ja muutti pois. Uuteen rakennukseen tuli tietysti uudet kalusteet ja vanhat kannettiin roskalavalle. Upeat tammiset arkistolaatikostot muiden mukana. Kärppänä olin paikalla ja pyysin saada ottaa ne talteen. Ei käy! Ne ovat kaupungin omaisuutta, niihin ei saa koskea.
Kun kysyin mikä on niiden kohtalo sain tietää, että ne viedään kaatopaikalle. Houkuttelin muitakin asukkaita paikalle pelastusyritykseen. Tuloksena lavan viereen asetettiin yksi mies vahtimaan, ettei kukaan vain ota mitään kuormasta. Mieluummin kaatopaikalle kuin kenenkään iloksi. Vieläkin nousee verenpaine vaikka tapauksesta on jo kauan.

Tervetuloa mukaan Pia!
Kaikille oikein mukavaa viikkoa!

Tirkistelyä

Sain Inkalta jännittävän haasteen tirkistellä ikkunoitteni takana kuin tontut ikään.Täällä on öisin pilkkopimeää, lähin katuvalo taitaa olla kuuden kilometrin päässä isommalla kylällä. Tälläiset ikkunarivistöt näkyvät talon yhdellä ja toisella sivulla.

Kulmalta, puskan takaa. Näkyykö siellä kilttejä lapsia?

Kurkkaus kuistille.

Työhuoneessa on paperiset salusiinit, ahkeroiko siellä joku vielä yöaikaan? Seinällä oven yläpuolella komeilee Tiibetistä asti roudaamani jakin kallo komeine sarvineen. Otsaluuhun on kaiverrettu tiibetiksi myötätunnon Bodhisattvan mantra:
om mani padme hum.

Tässä kaksi näkymää kylpyhuoneeseen, siis yksi ikkuna kaksi kurkkausta.
Yläikkunassa on verhona seitinohut sisäkön essu.

Agnes ainakin näyttää olevan kotona.

Lisää tirkistelyä:
Sain Pirkolta Elämää ja elämyksiä -blogista ja Mamma N:ltä Muistikirja-blogista  kauniin tunnustuksen, lämmin kiitos molemmille!


Tunnustus edellyttää 7 asian kertomista itsestäni:
1. Olen saita, mutta antelias
2. Olen ahkera, mutta hyvä laiskottelemaan
3. Pidän matkustamisesta, mutta pysyttelen enimmäkseen kotona
4. Olen vähään tyytyväinen, mutta haaveeni ovat suuria
5. Olen rauhallinen, mutta tempperamenttinen
6. Kuljen mielelläni kinttupolkuja, mutten karttele Avenueitakaan
7. Viihdyn hyvin yksikseni, mutta en voi elää ilman muita ihmisiä

Hyvää pyhäinpäivää kaikille!