Hirviö pihassa

Monta unetonta yötä olen viettänyt kun tiesin, että se on tulossa. Viime kesänä en uskaltanut tehdä juurikaan uusia kukkapenkkejä kun en tiennyt millaisia reittejä hirviö tulee kulkemaan.
Sieltä se lähestyy!

Tälläistä jälkeä se jättää.

Meille kaivettiin valokuitukaapeli. Pelkoni oli turha, mietittiin monta vaihtoehtoista reittiä, miten kaapeli parhaiten ja vähimmin vaurioin saadaan talolle. Tämä on kyläyhdistyksen oma hanke, kyläkuituosuuskunta. Vapaaehtoinen työryhmä on tehnyt sen eteen lukemattomia työtunteja ja selvitellyt miljoonia yksityiskohtia parin vuoden ajan. Tuossa kaapeliputki nyt on pihan reunalla. Kaivuujälki on jo siistitty, on ihan uskomatonta miten valtavalla romuluisella kaivinkoneella saa niin siistiä jälkeä aikaiseksi. Taitavasta kuljettajastahan se on kiinni. Loppupätkä nurmikon reunaan kaivetaan pikkukaivurilla, ettei puutarhaan tule pahoja arpia.

Pehtoori kävi luonnolliseti tarkistamassa, että kaikki on tehty asianmukaisesti.

Harmaassa todellisuudessa

Tervehdys pitkästä aikaa.
Marraskuun harmaus saa melkein vaipumaan talviunille, mutta kyllä täällä vielä hereillä ollaan.
Elämässä on ollut niin paljon yllätyksiä ja käänteitä, ettei uni ole päässyt yllättämään.

Hämärän hyssyä riittää, mutta kun sunnuntaina aurinko pilkahti, huomasi viereystilassa selkeän eron.

Monta yötä jouduin valvomaan kun yhtenä iltana lähtiessäni joogaamaan, kohtasin pihatiellä pikkubambin, joka roikotti toista takajalkaansa. Pohdin sen kohtaloa ja surin.
Iloni oli suuri kun jonkin ajan kuluttua näin sen kulkevan pihassa emonsa ja sisaruksensa kanssa. Ihan pientä ontumista lukuunottamatta jalka näytti olevan kunnossa.

Pehtoori Nero viihtyy yhä enemmän sisätiloissa, välillä on kuitenkin käytävä nappaamassa myyrä tai hiiri hiukopalaksi.
Tylsyyttä karkottaakseen Nero toi yhtenä yönä elävän myyrän piialle huviksi. Oli könyttävä ylös vuoteesta ja ryhdyttävä myyräjahtiin. Pehtoori poistui ulos kissanluukusta ja jätti piian leikkimään jyrsijän kanssa. Sain onneksi pyydystettyä elikon pieneen haaviin ja vietyä pihalle. Ehdin nukkumaankin vielä toviksi.

Minulla on komea maakellari, ihan luksusta, mutta sen sisimmän oven karmi tuli tiensä päähän eikä kantanut enää saranoita.
Eipä hätää, monitaitoinen Apureiska tuli apuun, asensi uuden karmin ja mikä parasta ovesta tuli täysin jyrsijänpitävä metallisine peitelistoineen ja oven metallivahvikkeineen. Oveen lisättiin vielä ilmastointiventtiilikin. 
Harmi kun en ole tullut ottaneeksi kuvaa valmiista ovesta ja nyt on aivan liian pimeää lähteä kamerahommiin. Saati ennen-kuvaa kaikkine verkko- ja muine hiiriestevirityksineen. Nyt on ilo käydä kellarissa ja satokin on turvassa.
Missä sie tarvitset oikei hyvvää miestä, täs siul on sellane!

Mukavaa marraskuun loppua kaikille!