Taas Tylsää Avoimissa

Saimme kauniin päivän Avoimien puutarhojen kunniaksi. Suuntasin taas Mikkolan eli Tylsän Mörököllin puutarhaan Hattulaan. Olen käynyt siellä kerran aiemmin pari vuotta sitten.
Jos minulta kysytään, niin tämä on Suomen kaunein puutarha. Tai oikeastaan suuri puisto, metsäalueineen ja polkuineen.

Puutarhaetsivä James oli tietysti vieraita vastaanottamassa.

Puutarha on täynnä mielenkiintoisia kolkkia ja yksityiskohtia. Vaikka koko alue on hyvin hoidettu on puutarhassa rento ja hauska tunnelma. Keijutkin ilakoivat, sillä monissa kuvissani näkyy pyöreä halo.

Puistossa tapasi kaikenlaista väkeä, kalastajan kissa odotteli ateriaa lammen rannalla.

Kasveja ja kukkia on valtava kirjo, paljon lajeja, joita olen tavannut vain täällä. Muutama lähti itsellenikin mukaan taimimyynnistä vaikka hallitsinkin itseni kiitettävän hyvin.

Uusina tulokkaina puutarhaan olivat muuttaneet veikeät kivilinnut, isännän käsialaa. Tässä pingviini taapertamassa lammelle.

Lehtikuusi kukki.

Tonttu oli touhunnut Avoimet puutarhat -päivää valmistellessaan niin, että oli uuvahtanut mättäälle. Emännän keramiikkapajasta sai ostaa kauniita ruukkuja ja hahmoja omaankin puutarhaan. En voinut vastustaa pientä prinsessaa, laitan siitä kuvan joskus myöhemmin.
Kiitos taas ihanasta puutarhaelämyksestä, Tylsä Mörökölli ja apujoukot.

Toinen kohde

Toinen kohteeni oli Puutarhuri Koskisen tarha, myös Hattulassa.

Sielläkin tietysti välttämätön puutarhakissa. Korvien pitsikuvioinnista päätellen kova kolli ei antanut vieraiden häiritä päiväuniaan.

Puutarhuri esitteli istutuksia innokkaalle kuulijakunnalle.

Pallo oli hakeutunut varjoon.

Tilalla oli myös tälläisiä asukkeja.
Kiitos puutarhuri Koskiselle paratiisinsa avaamisesta.

Ajellessani kotiin pikkuteitä läpi hämäläisen maalaismaiseman mietin miten hienoa onkaan päästä kurkkaamaan vieraisiin puutarhoihin ja kohdata intohimoisia asian harrastajia.
Olipa ihana päivä.

Kotirauha

Kranssikertun pesintä jatkuu rauhallisissa merkeissä. Ei ole pikkuisilla poikasilla helppoa näillä keleillä. Onneksi emo lämmittää ja pesä on sateensuojassa aitanparven alla. Aika nerokas paikka siis.

Nero ei ole ilmeisesti äkännyt pesää, mutta huomasin prinssin yhtenä päivänä istuvan aitan edessä ja tutkailevan lenteleviä lintuja. Ruokintaliikenne ei voi jäädä kissalta pitemmän päälle hoksaamatta, joten kodinturvajoukko varmensi pesimärauhan.
Yksi asia vähän harmittaa, useimmat piharuukkuni ja puutarhakaluni ovat tuon oven takana. Nyt on vain pärjättävä niillä mitä ehtinyt ottaa esille niin kauan kuin lintulapset lähtevät pesästä.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Kerttuli!

Pukemista ja riisumista

Tänä keväänä kasvimaalla on saanut olla jatkuvasti pukemassa harsoja ja muoveja taimille. Heti kun lämpötila on noussut on toivo herännyt, mutta yöksi on taas täytynyt peitellä pikkuiset. Nyt viimein yötkin ovat kyllin lämpimiä, mutta silti kasvimaalla näkee vielä vankkureita. Lämmön myötä kasvu on lähtenyt käyntiin ja syötävääkin löytyy jo.

Salaatti on jo kolminkertaistunut tästä otoksesta. Kurkuntaimet saivat kylmää ja luulin niiden olleen mennyttä, mutta kun avasin niiden peitteen hämmästyin kukkivia vantteria kurkkunuorukaisia.
Lisäksi lavassa kasvoi perunaa ja tomaattia, joita sinne en sinne kuitenkaan ole kylvänyt. Lavat on tehty viimevuotisen perunamaan päälle ja Autuaan mailla kukoistaa ilmeisesti jatkuvasti villitomaatti, joka nousee milloin mistäkin.

Mangoldia, kamomillaa ja pinaattia, näkyy jokunen ruiskaunokkikin nostavan päätään. Harvennustaimet voi jo napsia keittiöön.

Härkäpavut ja maa-artisokka rehottavat.

Lehtikaalitkin ovat jo tuplaantuneet tästä. Ne kasvavat turvassa verkon alla. Hain taas Lassilan tilalta luomuolkea katteeksi. Se pitää rikkaruohot kurissa, suojaa lehtivihanneksia multaantumasta ja pitää maan kosteana vähentäen kastelutarvetta.

Salvia tricolor, edessä alhaalla näkyy tupsu sitruunaalippiaa.

Taitepavut itivät nopeasti muovin alla.

Kaunis toscana ei ole koristemansikka vaan se kasvattaa oikein maukkaita marjoja. Eilen illalla huomasin mansikkamaalla jo raakileita.

Miellyttävää seuraakin minulla oli kasvimaalla. Pus, pus. Olsikohan tämä rupikonnalapsi kun on noin erikoisen näköinen sammakko. Tuo vihreä muoviesine on pyykkipoika, joita olen käyttänyt harsojen kiinnityksessä.

Pitkään kestänyt tuuli riepotti ruusupapuja ja nekin saivat kylmää. Mutta nämäkin ovat sitkeitä ja yksi taimi kukkii jo. Eilen irroittelin sisällä viimeiset ruusupavun taimet verhotangoista.
Hyrisen tyytyväisyydestä kun viimeinkin on satonäkymiä kasvimaallakin.

Marjapensaassa kohtasin alter egoni.

Leppoisaa viikkoa kaikille!

Prinssin syntymäpäivät

Prinssi täyttää juhannuksen tienoilla yhdeksän vuotta.
Onnittelut Autuaan valtiaalle!
Yhdeksän vuotta sitten istuimme ystäväni kanssa puutarhassa juhannuskahvilla, oli hellepäivä. Huomasin, että yläaittaan luikahti kissanluukusta mustavalkoinen kissa. Tuumasin ystävälleni, että kissa etsi varmaan vilpoisaa lepopaikkaa. Vasta illalla päähäni pälkähti, että kissalla taisi olla muuta mielessä ja seuraavana päivänä kävin kurkkaamassa aittaan ja näin paljaalla lattialla kasassa neljä pientä kissanpoikaa. Ne olivat ehkä pari päivää vanhoja. Yksi niistä oli Nero.

Vietimme juhannuksen kasvimaalla, prinssi tarkkaili puuhiani raparperin katveesta.

Aattoiltana kuului kovaa musiikin jumputusta ja ajattelin, että kylän Pirtillä on tanssit. Tosin jumputus ei vaikuttanut oikein juhannustanssimusiikilta. Jatkoin kitkemistä musiikin rytmissä. Puoli 11 tuli äkkiä hiljaista kunnes ujeltavan hälyytysajoneuvon ääni katkaisi juhannusrauhan. Jokin paloi.
Pirtillä oli juhannustanssit vasta lauantaina, mutta meille ei haikea tango kantautunut.
Kranssikertun poikaset kuoriutuivat juhannuspäivänä.

Omasta saavista poimin ensimmäiset uudet perunat. Kovin olivat vielä pieniä, mutta sain kuitenkin juhannusaterian, kuten suunnitelma oli.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Päivikki!
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Täyttä laukkaa

Kylmien säiden hyvä puoli on ollut se, että tulppaanien kukinta on kestänyt pitkään. Nyt ovat laukat aloittaneet vuoronsa, ehkä juhannuksena nähdään komeita palloja. Siispä laukaten kohti juhannusta.

Kevätniitty

 Libanonin laukka

Toivottavasti unikko tarkenee kohta riisua karvalakkinsa.

Tämäkin pikarililja on Acmopetala, mutta aivan erilainen kuin aiemmin kukkinut. Terälehdet kihartuvat ylöspäin ja tämä kukkii vasta nyt kun edelliset Acmopetalat ovat jo kuihtuneet. Onkohan paketissa ollut väärä nimi?

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Tuitiina!
Iloista juhannuksen odotusta kaikille!

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa

puutarhabloggaajien kesätapaamisessa lauantaina. Aloitimme kierroksella Hatanpään arboretumissaTampereella.
Kukkiva magnolia tuli tallennetuksi kaikille muistikorteille.

Laura, paratiisinpalasia-blogista oli suunnitellut päivän ohjelman, valmistanut piknik-herkut ja tarjosi vielä herkullisen päivällisen tunnelmallisessa kodissaan. Kiitos tuhannesti ikimuistoisesta retkestä.

Alppiruusut kukkivat kauneimmillaan puistossa.

Hatanpään niemellä puhaltava tuuli antoi haastetta kasvien kuvaamiseen, mutta blogikaveri antoi auliisti tuulensuojaa, jotta niittysinilatva tuli ikuistettua.

Arboretumista  jatkoimme matkaa Pinsiön taimistolle, mistä retkikunnan mukaan lähti monta kärryllistä kaunistuskasveja.

Paras osuus oli vielä edessä. Taimistolta jatkoimme matkaa halki F. E. Sillanpään maisemien Hämeenkyröön, Hanna ja Lauri Korpijaakon puutarhaan.

Valtava pensasruusukokoelma teki vaikutuksen vaikka useimmat lajit olivat kylmän kevään vuoksi vasta nupulla. Suomen ruususeuran puheenjohtaja Lauri Korpijaakko kertoi kiehtovia tarinoita kotimaisista pensasruusuista ja niiden historiasta. Esimerkiksi miten joku nähtyään junan ikkunasta erikoisen ruusulajin, hypännyt heti pois kyydistä tutkimaan ja tallentamaan ruusua.

Vastaanottokykyni rajallisuuden takia mielessäni pyörii vain nimiä, Iitin Tiltu, Tove Jansson, Herttoniemi, Linnanmäki, Papula, Minette, Agnes, Lauraliini (Lauran nimikkoruusu)...  Saimme poimia itsellemme pistokkaita ja kasvatusohjeet niille. Minäkin kotiuduin kymmenkunnan ruusupistokkaan kanssa, joihin olin huolellisesti laittanut nimet maalarinteipillä. Koska en yöllä kotiin palattuani jaksanut enää istuttaa niitä, laitoin ne veteen ja seuraavan päivänä useista nimilapuista oli teksti osin liuennut. Uuden ruusuoppaani avulla selvitin useimmat nimet muutamista nimilappujen kirjaimista. Vain yksi on täysin tuntematon, koska siinä ei ollut nimilappua ensinkään.

Kuulemamme tueksi ja tiedonjanoa tyydyttämään moni hankki Leif Blomqvistin hienon kirjan, Pohjoisen ruusut. Upea tietoteos ruusunkasvattajalle. Muistoksi antoisasta päivästä saimme Laurilta nimikirjoituksen kirjojen esilehdelle.
Kiitos Korpijaakoille lämpimästä vastaanotosta ja innostavasta ruusuluennosta.

Illalla tutustuimme vielä Lauran idylliseen kotitilaan ja ehtoisa emäntä tarjosi koko porukalle herkullista keittoa ja kotona leivottua leipää.

Olen ollut jo monessa blogitapaamisessa ja aina on ollut hyvä tunnelma, mutta tämä ilta oli kaikkein hauskin. En muista milloin olisin nauranut niin paljon, tunnelma oli mutkaton ja lämmin. Tietysti, koska paikalla oli mitä mainioin porukka ja varmaan myös koska meillä oli aikaa jutella rauhassa pitempään. Kukaan ei kyllästynyt aiheeseen ja ehdottanut, että voitaisiinko välillä puhua muusta kuin puutarhasta.

Tässä koko iloinen joukko Lauran kuvaamana.

Lämmin kiitos suloiselle Lauralle kohtaamisen järjestämisestä ja vieraanvaraisuudesta! Ja Riinalle tiedotustoiminnasta sekä apumoottorina toimisesta, Piialle navigointiavusta ja kaikille ihanasta seurasta, naurusta, inspiraatiosta, jakotaimista ja kokemusten jakamisesta.

Tämä on muuten Autuaan olon 900. postaus.
Iloista viikkoa kaikille täällä pistäytyneille.