Pieni kierros

Lauantaina lähdin ystävän kanssa isolle kirkolle näyttelykierrokselle. Galerie Forsblomilla oli Kim Simonssonin näyttely "Kasvattaja" viljelyteemallla. Erittäin ajankohjtainen aihe. Näyttely on avoinna 2.6. asti.
Toisessa salissa on näyttäviä Henry Wuorila-Stenbergin maalauksia.

 

Sammalhahmojen lisäksi oli myös keramiikkaolentoja, kaikilla kaalinlehtiasu.

Ateneumissa on Eero Järnefeltin mittavaa tuotantoa esittelevä näyttely. Minua ilahduttivat erityisesti pienet, usein yksityiskokoelmista olevat työt, joita en ollut ennen nähnyt.
1800-luvun kehysmuoti oli prameaa, tämä pieni maisemaharjoitelma on saanut kultaa ympärilleen ja minusta aiheen (vaivaiskoivu ja suopursu) ja kehyksen välillä on melkoinen ristiriita. Mutta sopi varmasti hyvin sen ajan sisustukseen. Työn omistaa Turun taidemuseo.
Oli kiva retki: hengen ja ruumiin ravintoa hyvässä seurassa.

Kotona kanadanhanhipariskunta pitää minulle seuraa kun touhuan kasvimaalla. Kun illalla lähden sisälle nekin löyhyttelevät siipiään, kaakattavat hyvästiksi ja lentävät järvelle.

Mikähän mahtaa olla käenrieskojen lisääntymismekanismi? Ne levittäytyvät ihan kaikkialle ja kaunistavat kevään iloisella kukinnallaan. Jos kitken ja muokkaan marjapensaan alustan, niin seuraavana vuonna se on täynnä käenrieskaa.

Posliinihyasintit ovat myös levinneet kasvupaikoillaan. Tulppaanitkin kukkivat jo ja hyasintit.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Äänetön kevät

Yleensä tähän aikaan vuodesta aamulla ulos astuesta saa kuunnella moniäänistä lintujen konserttia, mutta nyt on ollut aivan hiljaista. Vain joku tintti jaksaa laulella ja joskus järveltä kuuluu joutsenten huutoja. Kanadanhanhipariskunta hengailee päivittäin rantaniityllä.
Ennen takatalvea täällä konsertoitiin jo reippaasti, minne linnut katosivat? Tulevatko ne takaisin?
Löysin kukkapenkistä kevättähtien keskeltä kuolleen punarinnan, se ei selvinnyt takatalvesta. Punarinta on puutarhalintu ja mukava kaveri pihatöissä, tulee ikävä.
Vietin Vappua Porvoossa Neron siskon luona, siellä vanhoilla pihoilla levittäytyivät upeat kevätkukkamatot. Kuvassa näkyy scilloja ja taenpana vaalea liila matto on pystykiurunkannuksia.

Neron sisko, Mörkö, on veljensä kaksoisolento, ainoa vielä eläväinen tästä pentueesta.
Oli erittäin hauska Vappu. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, pihalla vietetty kuohuviinihetki oli liiankin kuuma.

Vapunpäivänä kävin kotimatkalla Sipoossa tapaamassa toista ystävääni, Remiä ja hänen emäntäänsä.

Nyt ainoa paikka missä on kuuma on kompostori. Toivottavasti tuo ei syty palamaan. Tämä on lepäävä kompostori, se on koko talven käynyt kuumana, luulisi mullan olevan jo valmista.

Kun taas käytössä oleva kompostori jäätyi talvella ja näyttää syttyvän hitaasti.
Viljelypuuhat ei tässä kylmyydessä  jaksa paljon innostaa, eikä taimia uskalla vielä istuttaa ulos. Lumellakin uhkaillaan, sitä en kyllä enää halua nähdä ennen loppuvuotta, jos silloinkaan.

Huonoa tuuria

Syystyöt keskeytyivät lumimyräkkään. Jouduin nimittäin jatkamaan puutarhan syyspuuhia nyt keväällä, sillä syksyn toimissa rampauduin. Innokkaana korjasin talvisäilöön pihan tavaroita ja yksi lasitettu, pieni ruukku oli jäätynyt pohjastaan kiinni maahan. Vähän potkaisin sitä, ruukku meni rikki ja sen reuna oli niin terävä, että se leikkasi saappaan ja villasukan läpi pitkän ja syvän haavan jalkapohjaani.
Verta tuli niin, että kylpyhuone oli kuin rituaaliteurastuksen jäljiltä kun yritin siellä puhdistaa haavaa ja tyrehdyttää verenvuotoa. Kymmenen sidetaitosta teipattuna jalkapohjaan lähdin päivystykseen. Piiitkän odottelun jälkeen pääsin ommeltavaksi. Kuusi tikkiä.
Puudutuspiikit jalkakapohjaan olivat yksi elämäni tuskallisimpia kokemuksia, se nimittäin sattuu. Ronski sairaanhoitaja piti koko painollaan jalkaani paikallaan ja käski kiroilla tai huutaa. En tehnyt kumpaakaan.
Toipuessani satoikin jo ensilumi, joka sitten jäi pysyväksi peitti syystyöt pihalta ja mielestä.

Keväällä ne olivat edessä, mutta yllättäen satoi lunta kymmeniä senttejä ja työt keskeytyivät taas.

Huonoa tuuria oli myös kimalaiskuningattarella, joka varhain aloitti yhdyskunnan perustamisen ja etsi ravintoa, yritin auttaa parhaani mukaan hankkimalla lisää kukkia pihalle. Jossakin se selvisi lumimyräkän ohi, koska eilen näin muutaman kimalaisen hyörivän kevätkukissa.

Erittäin huonoa tuuria oli muuttolinnuilla, jotka epätoivoisesti etsivät ravintoa lumikaaoksessa. Ajelin ympäri pitäjiä etsimässä linnunsiemeniä, jotka olivat loppuneet myymälöistä. Löysin kuitenkin sen verran, että pärjättiin lumen katoamiseen asti. Tyhjensin myös ruokakomerostani kaikki vehnät, kaurat, tattarit ja hirssit linnuille. Ruokintapaikalla oli ajoittain useita kymmeniä lintuja. Surullinen näky kun peipponen kahlaa paksussa hangessa.
Peuratkin etsivät innokkaasti ruokaa pihapiiristä ja jokainen tulppaani, jota en ollut ehtinyt ruiskuttaa katosi parempiin suihin, ne olivat maistelleet myös laukkoja ja valkosipuleita.

Lintu lumessa

Erittäin huonoa tuuria oli se, että tammikuun pakkasissa onnistuin saamaan punkinpuremasta Borrelia-bakteerin. Koska en nähnyt punkkia, en pitkään aikaan ymmärtänyt mikä iholle ilmestynyt punainen läikkä on. Vasta kun se levisi kämmenen kokoiseksi selvärajaiseksi alueeksi ja oli kuin kouluesimerkki borreliarinkulasta, hakeuduin lääkäriin. Punkki oli ilmeisesti päässyt minuun polttopuista, muuta selitystä en keksi. Täytyy muistaa tehdä punkkisyyni talvellakin.

Sää näyttää jo paremmalta ja voin jatkaa syys-kevätpuuhia. Käväisin Lahden Pihapiirimessuilla hakemassa inspiraatiota. Kivat messut, paljon mielenkiintoisia pienempiäkin yrittäjiä ja monipuolista taimiantia.
Jos nyt kevät jää kokonaan välistä, niin valmistaudutaan kesään.

PS. Neroa on kauhean ikävä ja vieläkin päivittäin tirautan kyyneleitä jossakin kohden. Nero oli täällä kaiken kaunistus ja keskipiste.

Olympiatiput

Nämä tipuset ovat viettäneet jo monta urheilullista pääsiäistä Stadionin tornin juurella lippuja kantaen.

Ja meilläkin ensimmäiset lumikellot näkyvissä, ne ovat tapansa mukaan kasvaneet lumen alla.
Ihan luokaton kuva ei tee ihanuudelle oikeutta. Kasvuvauhti on hurja eteläseinustalla, ensimmäiset tulppaaninlehdetkin näkyivät jo.

Eteenpäin

Lämmin kiitos kaikille osanotosta ja Neron muistamisesta.
Tunnelmat aaltoilevat, joskus menee paremmin.
Aurinkoisen päivän kunniaksi siirsin eilen kukat kuistilta portaalle, jos vaikka joku perhonen tai pörriäinen olisi jo herännyt. Niitä ei vielä näkynyt, onneksi nukkuvat vielä.

Aiemmin joulukukaksi tuomittu hyasintti on ilahduttavasti päässyt eri väreissä kevätkukkien valikoimaan. 

Suuri ja kaunis tarhajouluruusu kitui lähes hengiltä, mutta vielä yksi osa sinnittelee ja odottaa maan sulamista päästäkseen puutarhaan.

 

Kellarista löytyi ruukullinen krookuksia, toin ne sisään kasvamaan, saa nähdä ehtivätkö ennen puutarhan airuita. Minimaaliset lumikellon piipot näin jo pilkistävän jään läpi eteläseinustalla.

Meillä on vielä paljon lunta ja kukkapenkeillä erityisen paljon, koska niiden suojaksi olen sitä kasannut talven aikana.

Nerolle on tullut muistokukkia, tässä yksi miniruusu uurnan vierellä.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Peuran raivolla

Tuntuuko teistä, että perennat ovat kasvaneet tänä keväänä ennätysmäisesti? Iltakierroksella aloin ihmetellä minne kaikki kasvit ovat kadonneet, kukkapenkin oli vallannut puna-ailakki niin, että mitään muuta ei näkynyt. Pionitkin olivat jääneet sen jalkoihin. Vuosikaudet se on kasvanut nätisti siellä täällä, mutta tänä keväänä se päätti yrittää vallankumousta. Ja kuten usein käy, vallankumous jäi yritykseksi. Kottikärryissä on vain osa kaatuneista kumoussotureista. Muutenkin kaikki perennat tuntuvat rehevöityneen, olisiko paksu lumikerros ja kostea kevät auttaneet asiaa.
Kääpiömanteli kukkii. Yhtään en tiedä mistä punaiset tulppaanit ovat tulleet.

Sinikämmen on miettinyt pari vuotta  ja nyt se puhkesi kukkaan metsäpuutarhan reunalla. 

Olen kasvattanut hernepensaasta pientä puuta. Se olikin jo oikein soma, noin 70 senttinen pyöreä puu.
Kuunliljat alkoivat nousta ja ruiskuttelin ne TricoGardenilla, koska ne ovat peurojen herkkua. Liekö se suututtanut sorkkajalan niin, että se kävi raivoisasti kuunliljojen vieressä kasvavan pikku puun kimppuun, se on nyt kuin panssarivaunun alle jäänyt. En ole tapauksen silminnäkijä, mutta mikä muu eläin saisi tuollaista aikaiseksi? Kuunliljat kukoistavat.

Juhlien jälkeen. Pöydällä on vain kuohuviinipulla ja tarkkasilmäinen näkee pehtoorin istumassa varjon alla aurinkotuolissa.

Sain vuosia sitten pikkuisen vaahteran siementaimen. Istutin sen kukkapenkkiin. Myöhemmin aloin katua, en halunnut suurta puuta tuohon kohtaan pihaa. Olen leikannut vaahteraa, jotta se pysyisi pienenä ja se on oikeastaan kuin suuri bonsai. Taimen antaja sanoi, että puu on koreanvaahtera, mutta en ole aivan varma lajista. Se alkaa aivan pian kukkia.

Puutarhasta löytyi toinenkin pantteri. Nostin lautaa maasta ja sen alapuolelle oli kiinnittynyt leopardietana. Anteeksi luokaton kuva, mutta oli kiire siirtää harvinainen vieras turvaan kun lauta tarvittiin muuhun käyttöön.

Mikä kasvi tuo valkoinen mahtaa olla? Se on tullut jonkin taimen mukana ja ollut kukkapenkissä pari vuotta vihreänä tuppaana. Nyt sekin on levinnyt ja kukkii reippaana. Hento ja kaunis.

Rotkolemmikillä on ihana tuoksu.

Japaninruusukvitteni

Neerooo!!!

Irtiottoja jäykin rantein

Ensimmäiset tulppaanit ovat kukassa. Kiitos TricoGarden, pariin vuoteen ei täällä ole saanut ihailla tulppaanien kukintaa, mutta nyt näyttää lupaavalta.
Kauriit ovat kiskoneet keväisin tulppaaneja maasta sipuleineen, joten enää en tiedä mitä missäkin kasvaa. Kuvassa on jokin raitatulppaani.
Niin varovaisiksi ovat tulppaanitkin näköjään tulleet, että kukkivat matalina, yrittävät ehtiä ennen kauriiden hampaita.

Olen jatkanut viime keväänä aloittamaani lupiinien hävitysprojektia. Ajattelin, että hyvä saldo on sata irtiotettua lupiinia päivässä. Pelto alkaa jo olla lupiinivapaata aluetta. Yksikään lupiini ei viime kesänä kukkinut tai tehnyt siementä näillä mailla, trimmeri viuhui tiuhaan niiden yllä. Maassa on kuitenkin vielä siemenpankkia, mutta uskoisin sinnikkäällä vainoamisella pääseväni näistä jonain päivänä eroon. Tälläisiä juurakkokekoja on nyt siellä täällä.

Päätin kaivaa maasta myös osan kasvimaan reunalla rehottavasta saksankirvelistä. Jestas mitkä juurakot sillä on. Ranteeni paksuisia, joka suuntaan luikertelivia lonkeroita sai repiä oikein urakalla. 

Nyt on kuitenkin pidettävä vähän taukoa irtiotoista ja keskityttävä esikasvatukseen, sillä ranne kipeytyi urakoissa niin, että siinä on nyt lasta.
Kävin sitä jo korjauttamassa, päivisin olen laittanut suolakääreitä ja öisin kaalikääreen. Vanha konsti on parempia kuin pussillinen uusia. Puutarhurointi on vaikeaa yhdellä kädellä, joten pian on saatava tassu kuntoon.

Kasvimaalla valkosipulit jatkavat sinnikkäästi pakkasöistä huolimatta.

Aiemmassa postauksessa ihastelin kiurunkannuksia ja toivoin Beth Evansin rinnalle muitakin värejä. Löysinkin tälläisen variantin ihan läheltä, nimittäin omasta kukkapenkistäni, siirsin sen Bethin seuraan, toivottavasti viihtyy ja leviää.

Muscari Grape Ice kukkii toista vuottaan, se on vähän huonossa paikassa, jää jo kukkineiden iristen ja krookusten jalkoihin.

Metsätyräkki on todella kaunis väripilkku aloittaessaan kasvua. Tämä on kotoisin Saaripalstan Sailalta.

Pikkuinen käenrieska on uskomaton, minne vain raivataan hieman tilaa, pikkulilja valloittaa sen hetkessä. Ihmettelen millä mekanismilla sipulit liikkuvat uusille alueille niin nopeasti.

Jättiverbenan talvetus ja kevättarkastuksia

Aamuisella kierroksella pehtoori kävi tarkistamassa onko kääpiömantelin tukikeppi viellä tiukasti pystyssä ...

... onko näsiä edelleen hengissä ...

... kunnon ravistelulla onko puksipuu tukevasti maassa?

Kaikki kunnossa, toteaa pehtoori.

Yöt ovat olleet kylmiä, pakkasellakin on käyty. Kun aurinko alkaa lämmittää lähtevät hyönteiset liikkeelle ja västäräkki jatkaa kävelykierroksiaan nurmikolla.

Ruukussa kasvanut jättiverbena talvehti maakellarissa ja jatkaa nyt terhakkaana kasvuaan. Toisen maassa kasvaneen puskan kaivoin syksyllä ylös ja laitoin ruukkuun talvehtimaan, sekin on hengissä, muttei näin tomera. Otin kasvista muutaman pistokkaan, saa nähdä lähtevätkö kasvamaan. Oletteko talvettaneet jättiverbenaa tai kokeilleet pistokaskasvatusta?

Iloista Vappua kaikille!