Kauriit ovat kiskoneet keväisin tulppaaneja maasta sipuleineen, joten enää en tiedä mitä missäkin kasvaa. Kuvassa on jokin raitatulppaani.
Niin varovaisiksi ovat tulppaanitkin näköjään tulleet, että kukkivat matalina, yrittävät ehtiä ennen kauriiden hampaita.
Olen jatkanut viime keväänä aloittamaani lupiinien hävitysprojektia. Ajattelin, että hyvä saldo on sata irtiotettua lupiinia päivässä. Pelto alkaa jo olla lupiinivapaata aluetta. Yksikään lupiini ei viime kesänä kukkinut tai tehnyt siementä näillä mailla, trimmeri viuhui tiuhaan niiden yllä. Maassa on kuitenkin vielä siemenpankkia, mutta uskoisin sinnikkäällä vainoamisella pääseväni näistä jonain päivänä eroon. Tälläisiä juurakkokekoja on nyt siellä täällä.
Päätin kaivaa maasta myös osan kasvimaan reunalla rehottavasta saksankirvelistä. Jestas mitkä juurakot sillä on. Ranteeni paksuisia, joka suuntaan luikertelivia lonkeroita sai repiä oikein urakalla.
Nyt on kuitenkin pidettävä vähän taukoa irtiotoista ja keskityttävä esikasvatukseen, sillä ranne kipeytyi urakoissa niin, että siinä on nyt lasta.
Kävin sitä jo korjauttamassa, päivisin olen laittanut suolakääreitä ja öisin kaalikääreen. Vanha konsti on parempia kuin pussillinen uusia. Puutarhurointi on vaikeaa yhdellä kädellä, joten pian on saatava tassu kuntoon.
Kasvimaalla valkosipulit jatkavat sinnikkäästi pakkasöistä huolimatta.
Aiemmassa postauksessa ihastelin kiurunkannuksia ja toivoin Beth Evansin rinnalle muitakin värejä. Löysinkin tälläisen variantin ihan läheltä, nimittäin omasta kukkapenkistäni, siirsin sen Bethin seuraan, toivottavasti viihtyy ja leviää.
Muscari Grape Ice kukkii toista vuottaan, se on vähän huonossa paikassa, jää jo kukkineiden iristen ja krookusten jalkoihin.
No huh, sata lupiininjuurakkoa päivässä on melkoinen saavutus! Ei ihme, että ranne kipeytyi. Toivottavasti se paranee pian, vaikka onkin noin söpö lastakäden päällinen!
VastaaPoistaIhania väripilkuja siellä ja onneksi ovat päässeet kukkaan asti!
Oikeastaan sata ei ole kauhea urakka, vain kaikkein suurimmat vaativat erityistä vääntöä. Lastaa pitää suojata, ettei tarvitse pestä sitä joka päivä :)
PoistaTaas oli tuoreet kauriinjäljet tulppaanipenkissä, mutta mitään ei ollut syöty. Ilmeisesti tuo aine vaikuttaa hyvn vaikka ruiskutin tulput ihan pieninä, heti kun ne nousivat maasta.
Huh, mikä kasa juurakoita. Lupiinien hävitys vaatii pitkäjänteisyyttä. Toivottavasti ranne tulee kuntoon mahdollisimman pian.
VastaaPoistaLupiinien hävitys on tosiaan pitkäjänteistä työtä, se ei tapahdu vuodessa, eikä parissakaan.
PoistaSanoisin lupiinien juurakoita kaivaneena, että 100 päivässä on hieno urakka ja melkoinen työ luonnon hyväksi. Jostain luin että lupiinin siemen voi pysyä jopa 8 vuotta maassa itämiskykyisenä. Toivottavasti laantuu nopeammin. Paranemista kädelle.
VastaaPoistaKevätmärästä maasta lupiinin saa melko helposti irti, mutta myöhemmin kesällä, maan kuivuttua homma on ihan toivotonta. Mutta jokainen poisto on askel kohti lupiinitonta aikaa. Tosin täällä ympäristössä ja teiden varsilla kasvaa paljon niitä, mutta jos oman tontin saisi putsattua. Ainakin kahdeksan vuotta on tarkkailtava tilannetta :)
PoistaVähemmästäki siton saatu lasta kätehen. Ny pitää ottaa hetki vähä rennommin. Munki pitää kaivaa lupiinia, muttei niitä oo kymmentäkää juurakkua. Helappo homma, luulisin, ku vaan sais aikaaseksi. Hyvä, ku löyrit toimivan kauriinestoaineen.
VastaaPoistaNyt on tehtävä välillä vähemmän rannetta rasittavia askareita. Tulipahan muutama sata taas poistettua, ja kesällä saa trimmeri katkoa niiden kauloja, jospa väsyisivät. Kannattaa aloittaa lupiinin torjunta ajoissa, niillä on taipumus lisääntyä nopeasti.
PoistaKauriinestoaine on todellinen siunaus puutarhurille.
Oletpa sinä ollut ahkera lupiinien hävityksessä, hyvä juttu. Itse teen samaa palsamille, missä niitä tapaan (täällä se on pahempi, sillä lupiineja ei ole näkynyt. Hienoa kuulla että sait apua TricoGardenista, onhan mukava katsella edes matalia kukkivia tulppaaneja irtirevittyjen sijaan.
VastaaPoistaKurja kuulla ranteen kipeytymisestä, toivottavasti saat apua lastasta tai kaalikääreestä (se oli minulle ihan tuikituntematon apukonsti).
Olen katsellut blogeissa kuvia metsätyräkistä, ja se näyttäisi tosi houkuttelevalta. Miten korkeaksi se sinulla kasvaa?
Minä olen myös miettinyt pikkukäenriskan leviämismekanismia, mutta hyvä kun leviää, sitä on hauska katsoa nurmikossa.
Voi, Päivi, minulla edessä myös jättipalsamin hävitystä. Se kasvaa hyvin oudossa paikassa keskellä metsää. Osa maistani on luonnonsuojelualutta ja palsami uhkaa sitä. Onneksi se on helppo kitkeä ja saatu aika hyvin hallintaan. Täällä oli yhtenä kesänä joukko kansainvälisen työleirin nuoria hävittämässä palsamia koko päivän. Sillä urakalla oli suuri vaikutus.
VastaaPoistaMetsätyräkki kasvaa vähän alle puolimetriseksi, se myös leviää aika hanakasti.
Pikkukäenrieska on suloinen ja harmiton pikkulilja, saa levitä kaikkialle.
Olet mahtavan ahkera, jos jaksat repiä 100 lupiinia päivässä. Mutta kyllä ne tuolla konstilla varmasti myös taantuvat.
VastaaPoistaPikaista paranemista tassullesi ja ihania kevään hetkiä!
Kiitos! Toivottavasti lupiineja ei idä sata päivässä :)
PoistaMitä pienempänä ne saa eliminoitua, sen helpommalla pääsee. Siksi yritän nyt keskittyä suurimpiin juurakoihin.
Hieno suoritus ja tavoite, vaikka ranne nyt vihoitteleekin. Meillä ei onneksi ole lupiiniongelmaa tontin nurkilla, mutta läheisen valtatien pientareet ovatkin sitten oma lukunsa. Kyläyhdistys järjestää välillä talkoita, joihin onneksi ihmiset osallistuvat mukavan runsaalla porukalla.
VastaaPoistaMinulle tulee nykyisin helposti ranne- ja olkapääongelmia. Lääkäri totesi niiden olevan tekevän ihmisen vaivoja - jos se yhtään helpottaa.
Minullakin on Sailalta saatu metsätyräkki, josta tykkään kovasti. Toistaiseksi se ei ole levinnyt riesaksi asti.
Pikaista paranemista ranteellesi.
Kiitos! Jos ei tekisi mitään, ei ehkä olisi nivelet kipeät, mutta saattaisi olla heikot lihakset ja muuten jäykkä kroppa :)
PoistaTäytyy ottaa työt sopivina annoksina ja vaihdella töitä usein, niin, ettei yksi paikka rasitu liikaa.
Hienoa, että teillä järjestetään hävitystalkoita. Täällä on myös paljon lupiinia kesantopelloilla ja teiden varsilla. Tienvarret niitetään usein väärään aikaan, niittokone kuljettaa lupiininsiemeniä aina kilometrin eteenpäin. Monin paikoin rehottaa myös jättipalsami, jonka hävittämisestä ei ole niin paljon tietoa. Kataliankaunottaria molemmat.
Auts! Nyt armeliaisuutta ja lepoa itseä kohtaan! Suloisia uusia maasta nousseita itusia. Valkosipulitkin niin kauniisti riveissään. Luulen, että ryhdyn oikein urakalla viljelemään niitä jatkossa. Tänä keväänä kokeiluerä tulossa. :)
VastaaPoistaTänään sataa vettä ja räntää, ollaan Neron kanssa vietetty sisäpäivää. Lannoitin valkosipulit eilen, sade imeyttää ravinnon maahan ja sipuleista tulee suuria ja maukkaita :) Muista lannoittaa pari kertaa kesässä, niin saat hyvän sadon.
PoistaPikaista paranemista.
VastaaPoistaKiitos Maarit, parempaan päin mennään.
PoistaLupiineja vastaan käymäsi taistelu vaikuttaa kovin vakavalta, kun sotavammojakin tuolla tavalla pääsee syntymään! Toivottavasti saat pian kätesi kuntoon, jotta voi taas harrastaa sopuisampia puutarhapuuhia. Silti iso peukku toivottoman tuntuisesta työstä!
VastaaPoistaKiitos, en aio luovuttaa. Sotavamma ei onneksi estä kylvöhommia :)
PoistaIhanaa että TricoGarden toimii! Täytyy laittaa nimi muistiin, jos täälläkin joskus alkaa näkyä noita sorkkaeläimiä...
VastaaPoistaToivottavasti saat pian kätesi kuntoon, sillä aikaa on tietenkin kiva ihastella puutarhan kauniita kukkijoita!
Toivottavasti sorkkaeläimet eivät rantaudu teille koskaan. Kaikenlaista voi lastakädelläkin tehdä, potut on jo maassa.
PoistaOi, paranemisia ranteelle!
VastaaPoistaVastaan tuohon edellisen postauksesi kysymykseen jättiverbenasta. Olen kasvattanut sen monena vuonna siemenestä, mutta viime syksynä laitoin sen tuonne meidän kellarintapaiseen (aika lämmin, se on oikeastaan tekninen tila, jossa maalämpöpumppu) Otin ne pois sieltä aika aikaisin kevättalvella kun huomasin uudissa versoissa mätänemisen alkua. Eteisessa kasvoi kohisten ja jossain vaiheessa vein kasvit kasvariin. Leikkasin hennon kasvuston pois ja nyt ovat aika ankean näköisiä, mutta uutta kasvua tulossa. Toivoa on ;)
Otin niistä keväällä pistokkaita, multaan ja vesilasiin. Minusta vesilasissa teki paremmin juuret, mutta hitaita olivat juurtumaan. varsinkin kun vertaa verenpisaraan tai pelakuuhun.
Jättiverbena on ihana kasvi. Harmi kun ei säily puutarhaan istutettuna.
Kiitos ranne kuntoutuu hyvin tuen kanssa. Kiitos myös jättiverbenakokemuksista. Juurrutin oksia vedessä ja yksi pääsi jo multaan. Emokasvin siirsin kylmälle lasikuistille jo pari viikkoa sitten, hyvin näyttää pärjäävän.
PoistaPuutarhuri tarvitsee tosiaankin kahta kättä -pikaista paranemista! Nuo käenrieskat ovat kyllä aivan ihania ja hyviä mesikasveja myös, vaikka ovat niin pikkuisia.
VastaaPoistaKiitos! Tänään juuri katselin, miten pörriäiset ja perhoset nautiskelivat käenrieskakentässä.
Poista