Yö on valvomisen väärti

Yhtenä yönä päätin valvoa ja yrittää nähdä Neowise komeetan, joka on nyt nähtävissä paljaalla silmälläkin. Taivas oli kuitenkin vetäytynyt pilveen eikä tähtiä, komeetasta puhumattakaan näkynyt.
Useimpina kesinä minulla on tapana valvoa ainakin yksi yö. Yöllä tunnelma on erityisen kiehtova ja valo, värit sekä äänimaailma ainutlaatusia. Aamu alkoi nousta järven takaa.

Samaan aikaan vastakkaisella suunnalla päivä oli laskemassa. Yksinäinen lintu lauloi kaihoisasti, muuten oli aivan hiljaista.

Rannan majakassa paloi valo.

Öisin on jo melko pimeää, mutta pimeä hetki on lyhyt. Kun aamupuolella palailin, olivat rastaat jo työntouhussa marjapensaissa.

Valtikkanauhuksen kynttilät paloivat pihassa.
Neowisea ei näkynyt, mutta täytyy yrittää uudestaan 6800 vuoden päästä kun se taas näyttäytyy näillä tienoin.

Kasvimaa vesittyi

Suuren kasvimaan ongelma helteillä on kastelu. Varsinkin alkuvaiheessa kastelun on oltava säännöllistä ja runsasta. Minulla vesi tulee yli sata metriä syvästä porakaivosta, se on jääkylmää, eikä sovellu kasvien juomavedeksi ennen lämmitystä. Täytän suuret tynnyrit, joissa vesi päivän mittaan lämpenee kastelusopivaksi. Kyllästyin kantamaan päivittäin lähes tuhat litraa vettä kastelukannuilla ja päätin turvautua teknologiaan. Pieni uppopumppu tynnyriin, siihen vesiletku ja ostin vielä Gardenan kasteluvarren, sillä voi kätevästi täsmäkastella ja varrella ulottuu hyvin vesittämään isomman alueen. Mutta, mutta... Hermo paloi nopeasti letkun kanssa. Sen kuljettaminen tiheällä kasvimaalla saa helposti paljon tuhoa aikaan ohjautuessaan kasvien sekaan ja se myös kiertyi ja taittui usein niin, että vedentulo lakkasi ja piti mennä letkua selvittämään.

Sitten kasvimaalle ilmestyi musta, notkea käärme. Sain Gardenalta kokeiltavaksi 20 metrisen Liano-letkun. Tekstiilipäällysteinen letku on kevyt ja taipuisa eikä se kierry tai taitu. Huh mikä helpotus, nyt kastelu on todella helppoa kannurumbaan verrattuna.
Miten te hoidatte puutarhan kastelun?

Letku mahtuu pieneen pakettiin ja sen mukana tulee liittimet ja suutin. Minulla ollut kasteluvarsi sopii mielestäni paremmin kasvimaalle. Tuolla suuttimella voin kastella vaikka kukkapenkkejä.

Letku kulkee helposti laatikoiden välissä ja taipuu kulmissa. Sen kestävyydestä kertoo, että tuotteelle annetaan 30 vuoden takuu, kestää myös jäätymistä.
Letku on aika kapea, joten heikolla pumpulla siihen ei saa kovin suurta painetta, mutta sitä ei kasvimaalla kaivatakaan. 
Kun taimet kasvavat lisään niille yleensä olkikatetta, joka vähentää kastelutarvetta.

Kyllä nyt sopii rehottaa helteelläkin. Siellä se musta käärme luikertaa huomaamattomasti.
Letku on saatu blogiyhteistyönä ja kehunsa ansainnut.

Elämäni hamsterina

Puutarhanhoito on ihanaa puuhaa, mutta suurin osa tontistani on luonnonmukaista lehtoa. Osa on metsää, yksi pieni osa on suojelualuetta. Lisäksi on pienet peltopläntit.
Kun poimin mustikoita, bongasin ensimmäiset sienet näillä nurkilla. Seuraavalle mustikkaretkelle otin korin mukaan ja sain pienen saaliin muutakin metsän herkkua.

Olen karsinut pihassa kasvanutta tiheää kuusikkoa, jotta uudet kukkapenkkini saavat valoa. Kuuset ovat hyvä tuulensuoja, joten karsin niitä vähän kerrallaan, maistellen välillä tuulituntumaa. Olin kurittamassa rikkaruohoja kuusikon luona kun bongasin maassa komean herkkutatin. Kun katselin tarkemmin ympärilleni huomasin maassa toljottavan tattilauman. Osa oli jo menettänyt lakkinsa peuran kitaan. Nappasin kuistilta korin ja poimin komean saaliin talteen. Osan söin, osan laitoin pakkaseen tulevia herkkuhetkiä varten.

Seuraavana päivänä päätin tutkia reviiriäni vähän laajemmin. Yksi kori täyttyi herkkutateista nopeasti, piti hakea uusi vasu, sillä saalista tuntui riittävän. Nämä menivät samoin tein kuivuriin. Luonnonmukainen ympäristö on myös yhdenlainen kasvimaa.

Siinä ne ovat, kaksi korillista herkkutatteja. Kun oikein nakuttelin ja hölskyttelin sain koko saaliin mahtumaan kolmen litran lasipurkkiin. Paitsi tietysti ne, jotka paistoin heti ateriaksi.
Nyt on erinomainen herkkutattivuosi, joten kannattaa lähteä jahtaamaan niitä.
Myös mustikoita on ollut runsaasti, mutta hyttysiä on tosi vähän. Siitä en osaa olla suruissani.

Surullinen tarina

Löysin kompostorin kannelta kuolleen leppakkovauvan. Se on vain parin sentin pituinen, luulin ensin linnunkakaksi. Kompostori on tallin päädyssä ja lepakko ilmeisesti pesii tallin harjassa.

Olen nyt kolmena kesänä peräkkäin löytänyt kuolleen lepakon poikasen. Toissa vuonna kerroin lepakkolapsesta täällä.
Viime kesänä löytyi menehtynyt poikanen maasta tallin toisesta päästä.
Pidän kovasti lepakoista ja noita yön ruhtinaita näkyykin täällä paljon. Ulkorakennuksissa on hyviä pesäpaikkoja ja rannan saunamökin harjan alla taitaa myös olla lepakoiden asuinsija. Nero istuu siellä joskus tuvan sängyllä ja tuijottaa katonrajaan. Olen myös nähnyt Neron tutkivan katolla harjapellin alustaa työntelemällä tassua sen koloihin.

Pellon yli johtavalla saunapolulla kukkii apila. En raatsinut ajaa leikkurilla kukkia, jotka ovat pörriäisten suuressa suosiossa. Punkkivaaran vuoksi leikkasin myöhemmin kumpaankin reunaan polun, yhden pehtoorille ja toisen minulle, voidaan kulkea rinnakkain ja ihailla keskikaistan apilakasvustoa.

Huumaavat unikot

Unikot ovat kiitollisia kukkijoita, kylvät kerran ja ne hoitavat seuraavan vuoden kukoistuksen itse. Nämä eivät huumaa muuten kuin ulkonäöllään.

Pioniunikot yllättävät nousemalla milloin mistäkin, välillä pienempinä ja joskus metrisinä monihaaraisina jätteinä kuten tämä. Kukat voivat olla minkä värisiä tahansa, kerrottuja tai yksinkertaisia.

Ne tuovat väriä kukkapenkkeihin silloin kun perennat pitävät kukintataukoa.

Silkkiunikot vasta villejä ovatkin ja kasvavat missä tahansa. Osta pussillinen siemeniä, kylvä jonnekin keväällä, kerää siemenet talteen ja visko seuraavana keväänä minne tahdot ja sinulla on ikuinen unikkokasvusto. Silkkiunikko kukkii pitkään, se tekee kukkia jaksoissa, eli siinä on kesän mittaan sekä nuppuja, kukkia, että siemenkotia.

Punaisten huivien liputusta ympäri puutarhan. Silkkiunikot kukkivat pitkään, sillä uusia kukkia aukeaa kaiken aikaa.

Vaaleanpunaiset pioniunikon siemenet olen saanut kirjeessä Saaripalstan Sailalta, Saila oli saanut niitä  Marian puutarhasta. Minäkin olen lähetellyt niitä unikkosekoituksien mukana monelle. Unikkokierre.
Ainoa hankaluus unikoissa on se, että annan niiden kaunistaa kasvimaatakin. Keväällä en raatsikaan kitkeä taimia kasvulavoista, jotka kuitenkin pitäisi muokata. Tästä syystä tänä vuonna jäi kaksi kasvilavaa kokonaan unikkojen haltuun. Nyt kukinta alkaa olla niissä ohi, mitä tilalle? Ehkä jotain hyötyä? Ehdotuksia?

Uutuuskasvi ja vetoomus

Anteeksi vähän epätarkka kuva, räpsäisin innoissani kännykällä. Löysin rantalehdosta uuden orkidean, lehtoneidonvaipan. Olin poimimassa mustikoita ja törmäsin kaunottareen saunapolun varrella. Hän oli hyvin maastoutunut, eivätkä silmäni ole ennen tähän osuneet. Muistan, että joskus olen nähnyt kasvin, jossa on outoja simenkotia, se on varmaankin ollut tämä. Kiitän itseäni pusikoiden ja sananjalan raivaamisesta, orkideoille on tullut tilaa. Monta valkolehdokkia ilahdutti taas alkukesästä.

Nyt häntä pitää käydä ihailemassa joka ilta.

Ilokseni Nero on alkanut voida paremmin ja tuntuu kuin olisin saanut kissani takaisin. Myyräsaalis piristää pehtoorin mieltä huomattavasti ja jyrsijöillä on selvästi myös ruokahalua lisäävä vaikutus.
Emme enää ole käyneet joka ilta saunamökillä, sillä harmaasieppo teki pesän saunan terassin kurkihirren päälle, emmekä halua häiritä perheonnea. Saunominenkin on ollut katkolla. Muutenkin kuljemme enemmän taas omia polkujamme, en ota Neroa mukaan mustikkametsään näin parhaaseen poikasaikaan.

Tässä yhden retken saalis, kaksi litraa mustikoita ja iskemätön tatti, josta sain sipulin ja pottujen ryydittämänä maukkaan aterian. Muutama herkkutatti ja kanttarellikin on jo löytynyt ja mustikoita on kertynyt parikymmentä litraa. Kilpailu marjoista on kova, melkein kaikki eläimet osaavat arvostaa tätä ravintorikasta herkkua. Sorsat hoitavat rantatöyrään ja minä jaan muun alueen rastaiden, varisten, peuran, supien ja muiden metsän asukkaiden kanssa.

Valkohäntäpeura on käynyt ahkerasti parturoimassa puutarhaani, hostat ja syysleimut ovat menneet parempiin suihin ja hortensioita olen yrittänyt suojata verkolla. Laitoin muutaman Wunderbaumin roikkumaan kukkien keskelle, en tiedä onko niistä hyötyä, vähään aikaan ei ole tuhoja näkynyt, mutta piha lemuaa melkoisesti. Myös kasvimaalle tuo rouva on löytänyt tiensä liian monta kertaa, erityisesti se on mieltynyt perunanvarsiin, mutta tallomalla kasvilavoissa se saa enemmänkin tuhoa aikaiseksi. Sen vauva on vielä niin pieni, ettei se liiku emon kanssa, vaan makoilee piilossa.

Yleensä peuraemo ei ole kesäisin vieraillut puutarhassani, mutta tämä täti on päässyt herkkujen makuun.
Naapurini kertoi brutaalista tapahtumasta: Häijäässä tapettiin huvin vuoksi yli 500 eläintä. Linkki vie Eläintenystävä-verkkolehden sivulle. Helmikuisessa metsästyskilpailussa tapettiin viihdetarkoituksessa yli 500 eläintä, 400 supikoiraa, 93 mäyrää, 28 kettua, 23 varislintua, 12 naakkaa ja 4 minkkiä. Ihminen osaa olla järkyttävän julma. Olen sitä mieltä, että tuollainen "viihde" tulisi kieltää lainsäädännöllä. Jos olet samaa mieltä käy allekirjoittamassa kansalaisaloite täällä.

Pehtoorin mielestä välillä olisi hyvä esitellä myös puutarhaa.
Kaunista viikonloppua kaikille!

Mullasta maan

Miten selvisitte helteistä? Minä tein puutarhassa yövuoroa, eläköön valoisat yöt. Päivisin uiskentelin ahkerasti järvessä ja vietin aikaa siimeksessä. Pesin myös toistakymmentä mattoa kun viime kesänä jäi matonpesu kokonaan tekemättä. Juuri sain viimeisenkin kuivaksi ennen sateita.
Lämpö ja aurinko sai kasvimaan riehaantumaan. Kaikki etenee vauhdilla ja omalla torilla voi jo käydä hakemassa ateriatarpeita.
Joka kesä jaksan hämmästyä, miten ankeasta erämaasta yht'äkkiä purskahtaa upea paratiisi.
Itsestään se ei kuitenkaan synny, on tässä saanut vähän uurastaa ja helteellä juottaa taimia ahkerasti.

Viime postauksessa esittelin mittavaa ämpäriperunakasvustoa ja toden totta kyllä siellä kasvaa komeita pottujakin, tässä juhannusperunoita.
Lajike on Mozart.

Avomaallakin perunat jo kukkivat, tässä kuvassa vasta aloittelevat. Tuoltakin saattaisi jo löytää pottuja, mutta syödään ensin ämpäri tyhjäksi.

Kesäkurpitsoita tulee kuin liukuhihnalta. Niitä on jo varastoitu kellariin pataruokaa varten. Lähes päivittäin pitää korjata satoa, muuten ne kasvavat salaa jäteiksi.
Tässä erittäin satoisa ja mukavan rapea Latino, kaverina sillä kasvaa vihreä Diamant.

Kirjorevonhäntä Callaloo Tricolor Red ja lehtisalaatti ovat sievä pari. Callaloo Redin lehtien pitäisi olla vihreän ja punaisenkirjavat, mutta nämä ovat erittäin tumman punaisia, parissa lehdessä näkyy vähän vihreää keskustassa. Revonhännät kylvän suoraan avomaalle, niitä ei tarvitse esikasvattaa vaikka usein niin neuvotaan. Olen käyttänyt nuoria lehtiä salaatissa. Myöhemmin kesällä lehtiä voi käyttää kypsennettynä.

Muutamaa mansikantaita kasvatan häkissä, muuten en ehdi itse päästä maistelemaan satoa. Yksi nuori orava käy kasvimaalla tutkimassa vaikka minä puuhailen siellä. Yhtenä vuonna kun minulla oli mansikkamaa katselin ikkunasta miten orava kantoi mansikoitani omaan varastoonsa isoon koivuun.

Valkosipulimetsä. Olen jalostanut omaa valkosipulia valitsemalla sadosta aina suurimmat kynnet istukkaiksi syksyllä. Lajike on Aleksandra, se on kaunis suurikyntinen ja hyvin säilyvä valkosipuli. Minulla on nyt viimeiset kynnet menossa viime sadosta ja pian poimin tuorevalkosipulia keväällä löydetyistä, syksyllä maahan unohtuneista kasvustoista. Valkosipulille suositellaan neljän vuoden viljelykiertoa, eli samaan paikkaan sipulia pitäisi istuttaa vain joka neljäs vuosi. Helteellä olen kastellut näitäkin, niillä on kyllä olkikate kosteutta tasaamassa.

Mutta ah ja voi, poistaessani eilen kukkavarsia (ne ovat muuten herkullista syötävää) huomasin, että valkosipuleihin on iskenyt jokin tuholainen. Kukkavarsia oli nakerreltu ja niissä oli outoa valkoista töhnää. Lehtiäkin oli rouskuteltu. Olen aina luullut, että valkosipuli on turvassa tuholaisilta, olisiko sipulikärpänen iskenyt. Onko kellään kokemusta näistä?

Vihannesportulakka on nopeakasvuinen, vitamiinirikas ja herkullinen lehtivihannes.

Liuskaratamo on vitamiinipitoinen salaattikasvi, josta saa satoa myöhään syksyyn. Nämä esikasvatin.

Viime syksyn hankinta pensasmustikat tuottavat jo vähän satoa. Ne ovat viettänet talven verkon suojassa ja säilyneet teräviltä hampailta.

Pehtoorin keväällä ahkerasti hoitama mirrinminttu on minttupenkin komein.

Kaikenlaista muutakin hyötyä on kasvamassa, mutta siitä lisää toiste.
 Ihanaa kun saa pitää lomaa kastelusta.

Helteellä ei hötkyillä.
Tervetuloa uudet lukijat,
mukavaa heinäkuun alkua kaikille!