Alastomat immet pääsivät yllättämään. Viime kesänä siirtelin kasveja ja löysin outoja sipuleita, jotka siirsin toisaalle ja unohdin. Nyt alastomat immet putkahtivat maasta ja kokoonnuimme pehtoorin kanssa ihailemaan niiden siroa kauneutta.
Immet ovat lisääntyneet, eivätkä olleet moksiskaan erittäin kuivasta kasvupaikastaan.
Olen saanut melkein kaikki kesällä hamstratut taimet istutettua. Tässä Lepaalta tuotu punaluppio.
Arvilan kätevän emännän,
Katjan, innoittamana uskaltauduin kokeilemaan ikkunapokien kunnostusta.
Saunamökin kaksi eteläikkunaa veteli viimeisiään ja koska tiedän, että ikkunoiden korjauttaminen on kallista, päätin yrittää itse. Katsoin netistä ohjeita ja osasin. Tarvikkeet, kittipuukko, kitti ja lasityövasara ja lasituslanka maksoivat vajaan 50 euroa. Lisäksi tulee vielä pellavaöljymaali, jota oli jo varastossa.
Korjasin kaksi pokaa ja niistä tuli, jos ei täydellisiä, niin ainakin ihan hyvät.
Iltaisin pimeässä olen bongaillut lepakoita rannalla. Ne näkyvät hyvin vettä vasten ja pihassa niitä voi seurailla taivasta vasten. Aitan nurkalla ne lentävät hurjaa vauhtia kohti ja väistävät viime tingassa.
Kesällä pohdin, miten lepakot pärjäävät kun ei ole hyttysiä. Tälläinen pikku muumio löytyi heinäkuun lopulla kompostorin päältä. Lepakonpoikanen on vain neljä senttiä pitkä. Kompostori on tallin päädyssä ja ilmeisesti korkealla tallin harjassa on lepakon koti ja jostain syystä poikanen oli pudonnut. Surullista siksikin, että lepakoilla on usein vain yksi poikanen.
Kaunista syysviikkoa kaikille!
Olet taas napsinut niin tunnelmallisia kuvia, vaikka lepakonpoikasen kohtalo olikin harmillinen. Terkut Pehtoorille!
VastaaPoistaAurinkoisina päivinä ovat syksyiset tunnelmat kohdallaan. Lepakkomuumio on päätynyt lasiarkkuun luonnonhistoriakokoelmaani. Pehtoori kiittää, hän on kovin kiireinen sadonkorjuupuuhissa.
PoistaIhanat immet! Pehtoorilla o silimää kauneurelle. Hyvä, että uskaltaaruut kokeelemahan itte klasinpokien kunnostusta. Useemmiten kuiten onnistuu, ku vaa rohkenoo aloottaa.
VastaaPoistaMonet pikkueläämet on tänä kesänä kokenu kovia.
Pehtoori osaa arvostaa kauneutta :)
PoistaKlasinpokien kunnostus oli oikeastaan aika helppoa, eihän sitä tiedä osaako, ennen kuin kokeilee. Eniten pelkäsin, että rikon lasin, mutta ehjänä nuo säilyivät.
Koko kesän olen pitänyt vesikuppeja pikkueläimille ympäri pihaa ja jäljistä päätellen niiden luona on vierailtu ahkerasti.
Ihanat immet niitä ei minulla olekkaan mutta olen ihaillut niitä myös livenä . Meillä on myös lepakkoja mökillä ja täytyy ihmetellä niiden lentotaitoa ja väistämistä .
VastaaPoistaImmet ovat syksyn ilo. Lepakot ovat huipputaitavia lentäjiä, nopeita ja tarkkoja. Täällä in sekä vesisiippoja, että pohjanlepakoita.
PoistaVoi pientä lepakkoa ♥ Jotkin lepakkolajit ovat myös hämmästyttävän pieniä!
VastaaPoistaAivan ihana luppio, ja nuo immet, mutta kylläpä pehtoori tekee kasveista vielä entistäkin kauniimmat tuomalla kuviin muhkeaa mustaa tyyliä. Ihana pehmoisen ja lämpimän näköinen turkki!
Upea juttu nuo ikkunat! Hyvin tehty. Nyt ne kestävät taas ties kuinka kauan.
En ole koskaan ennen nähnyt lepakkolasta, tämä on tosi pikkuinen, meinasin ensin huitaista roskana menemään.
PoistaNerolla on todella paksu turkki ja se näyttää ihan pulskalta. Kuvat olisivat tylsiä ilman muhkeaa mustaa tyylikkyyttä :)
Ikkunaprojektin bonus oli suuri tyytyväisyys siitä, että osasin itse ja nyt ne tosiaan ovat turvassa seuraavat vuosikymmenet. Muistan, että sinäkin olet kunnostanut vanhoja ikkunoita.
Timpurin tyttärenä sanon, sinulle onnittelut, moni asia hoituu myös naisimmeiseltä kun vain rohkeasti käy toimeen.
VastaaPoistaLepakkolapsen kohtalo surettaa ja varmasti moni meidän luonnossa elävä eläin on tänä kesänä ollut oudon sääilmiön armoilla. Vesikippoja minäkin olen täällä kesäkodissa ja kotona rivarin pihassa laitellut ja useamman kerran myöskin joutunut kertomaan vesiastioiden tarkoituksen.!
Pehtoori olehan varovainen, ” impi” on haukatessa myrkyllinen, katsoa saa mutta ei käpälöidä!
Toki Pehtoori varmasti tällaiset asiat tietää, viisas kissa kun on! ❤️
Paljon voi tehdä itse, kunhan aika ja kärsivällisyys riittävät. Olen remontoinut saunamökkiä vähitellen ja kyllä työ opettaa jos vain uskaltaa kokeilla.
PoistaPehtoori ei ole koskaan halunnut suutuntumaa sisä- eikä ulkokukista. Vain tarkoin valikoitu heinä kelpaa, siten en pelkää kasvien myrkyllisyyttä.
Vesikipoille on ollut tarvetta ja tunnen tyytyväisyyttä, että edes sen verran olen voinut avittaa pikkuisia.
Niin herkät immet.
VastaaPoistaOnneksi olkoon ikkunoista!
Kiitos! Immet ovat aika rentovartisia :)
PoistaLepakkoressukan elämä on päättynyt liian varhain. Toivottavasti muut lepakkoäidit eivät ole menettäneet lapsiaan.
VastaaPoistaMyrkkyliljojen väri upea väri korostuu Neron tummaa turkkia vasten.
Arvilan emäntä onkin oivallinen esimerkki vanhan kunnostamisessa.
Toivottavasti monta lepakkolasta varttui aikuiseksi. Nero on mainio kuvausassistentti ja tarvittaessa tausta.
PoistaKatjahan tekee mitä vain ja olen kiitollinen saamastani inspiraatiosta. Aivan hurjasti tulee hienoja hyödyllisiä juttuja blogeista, myös Rikkaruohoelämästä.
Kauniita kukkia ja nätit kuvat niistä ja Nerosta. Viehättävä oli myös tuo sydänlehti ja peurakin poseerasi rannalla.Vanhat ikkunapokat saa monesti korjattua, mutta viitseliäisyyttä ja taitoa se vaatii, ja kuten aina - tulee pienen ihmisen onni osaamisesta. Harmi oli lepakkolasta, ne ovat sympaattisia olioita.
VastaaPoistaLepakot ovat sympaattisia yöeläjiä, niiden soisin viihtyvän täällä.
PoistaOn hyvin tyydyttävää kun omin käsin saa korjattua jonkin kohdan, aika paljon on tullut opeteltua erilaisia taitoja vuosien mittaan.
Ihana Nero :-)
VastaaPoistaSääli lepakkolasta, mutta luonto on...
Upeaa viikon jatkoa!
Kiitos Susanna! Mietin sellaistakin, että jos olisin löytänyt lepakkolapsen elävänä, mitä olisin osannut tehdä. Olisi pitänyt löytää hoitopaikka kuten aikoinaan oravalapselle.
PoistaTeilläpä on siellä mukavia puuhia! Värikästä syksyä sinullekin:)
VastaaPoistaKiitos! Puutarhan syyspuuhien lisäksi meillä on hieman remppaa
PoistaAikaisen keväällä tai myöhään syksyllä kukkivat ovat kyllä todella arvostettuja kaunottaria. Minä kaivoin omat impeni maahan vasta tänään, tiedä häntä ehtivätkö enää tälle syksylle kukkia...
VastaaPoistaEnsimmäiset ja viimeiset saavat eniten huomiota. Jos impesi eivät ehdi nyt, niin ainakin ensi syksynä ne ilahduttavat.
PoistaTaitava olet, jos ikkunan pokat olet onnistunut kunnostamaan. Meilläkin mökillä noita lepakoita. Ovat ihan sympaattisia mielestäni.
VastaaPoistaKaikenlaista osaa kun vain tulee ryhtyneeksi. Lepakot ovat sympaattisia yöllisissä puuhissaan.
PoistaOi nuo luppiot! Mulla ois siemenpusseja odottamassa. On ollut jo ööö... jonkin aikaa. Luin että vaativat kylmäkäsittelyn niin olin ajatellut viime syksynä heittää maahan, että saavat sen käsittelyn sitten itsestään. No arvaa vaan muistinko... No jos tänä syksynä:)On niin ihanaa kun teillä siellä riittää noita tarkkailtavia otuksia:)
VastaaPoistaNyt ain siemenet maahan, niin ensi keväänä on kylmäkäsitelty. Syyskylvöt tuppaavat unohtumaan hamillisen usein. Täällä riittää vahdittavaa niin Nerolle kuin minullekin :)
PoistaOnnekas pehtoori kun noin kauniit immet seurana.
VastaaPoistaSääli pikkulepakkoa. Meilläpäin niitä näkee todella harvoin
Pehtoorilla on vaihteeksi luonnonmukaista silmänruokaa. Meillä on runsas lepakkokanta, ilmesesti ulkorakennuksissa on hyviä asuinpaikkoja.
PoistaOikein hauska otsikko :)
VastaaPoistaVoi pientä lepakkoa. Mökillä on tullut havaittua lepakoita useinkin, mutta täällä kotosalla en vielä koskaan.
:)
PoistaLepakot taitavat pitää avarista ja rauhallisista maisemista.
Ollut kyllä hieno syksykin ihanan kesän päätteeksi. Pitäisi laittaa piha talvikuntoon, mutta nyt pukkaa nuha päälle. Tämän päivän ohjelmassa onkin siis inkiväärisnapsin keitto ja taistelu tautia vastaan.
VastaaPoistaMeitä on hemmoteltu sään suhteen ja olemme sen ansainneet surkean edellisvuoden jälkeen.
PoistaToivottavasti saat taudin taltutettua. Minun salainen aseeni flunssan uhatessa on sinkkisuihke.
Aika rakennusmestari olet, mutta ei ihme, kun sinulla on tuo ihana apulainen. Ihania kuvia syksyn väreistä, rakasatn syksyä ja sen värikylläisyyttä. Mukava syksyn jatkoa.
VastaaPoistaKiitos Tarja Rakel, apulainen on tarpeen kaikissa töissä. Kirpeät syysaamut ovat niin kauniita.
PoistaPunaluppio on niin nätti ❤️
VastaaPoistaNero 🖤
Punaluppiota ei löytynyt Vakka-Taimesta, mutta löytyipä Lepaalta.
PoistaNero ♥♥♥♥♥♥