Peuran raivolla

Tuntuuko teistä, että perennat ovat kasvaneet tänä keväänä ennätysmäisesti? Iltakierroksella aloin ihmetellä minne kaikki kasvit ovat kadonneet, kukkapenkin oli vallannut puna-ailakki niin, että mitään muuta ei näkynyt. Pionitkin olivat jääneet sen jalkoihin. Vuosikaudet se on kasvanut nätisti siellä täällä, mutta tänä keväänä se päätti yrittää vallankumousta. Ja kuten usein käy, vallankumous jäi yritykseksi. Kottikärryissä on vain osa kaatuneista kumoussotureista. Muutenkin kaikki perennat tuntuvat rehevöityneen, olisiko paksu lumikerros ja kostea kevät auttaneet asiaa.
Kääpiömanteli kukkii. Yhtään en tiedä mistä punaiset tulppaanit ovat tulleet.

Sinikämmen on miettinyt pari vuotta  ja nyt se puhkesi kukkaan metsäpuutarhan reunalla. 

Olen kasvattanut hernepensaasta pientä puuta. Se olikin jo oikein soma, noin 70 senttinen pyöreä puu.
Kuunliljat alkoivat nousta ja ruiskuttelin ne TricoGardenilla, koska ne ovat peurojen herkkua. Liekö se suututtanut sorkkajalan niin, että se kävi raivoisasti kuunliljojen vieressä kasvavan pikku puun kimppuun, se on nyt kuin panssarivaunun alle jäänyt. En ole tapauksen silminnäkijä, mutta mikä muu eläin saisi tuollaista aikaiseksi? Kuunliljat kukoistavat.

Juhlien jälkeen. Pöydällä on vain kuohuviinipulla ja tarkkasilmäinen näkee pehtoorin istumassa varjon alla aurinkotuolissa.

Sain vuosia sitten pikkuisen vaahteran siementaimen. Istutin sen kukkapenkkiin. Myöhemmin aloin katua, en halunnut suurta puuta tuohon kohtaan pihaa. Olen leikannut vaahteraa, jotta se pysyisi pienenä ja se on oikeastaan kuin suuri bonsai. Taimen antaja sanoi, että puu on koreanvaahtera, mutta en ole aivan varma lajista. Se alkaa aivan pian kukkia.

Puutarhasta löytyi toinenkin pantteri. Nostin lautaa maasta ja sen alapuolelle oli kiinnittynyt leopardietana. Anteeksi luokaton kuva, mutta oli kiire siirtää harvinainen vieras turvaan kun lauta tarvittiin muuhun käyttöön.

Mikä kasvi tuo valkoinen mahtaa olla? Se on tullut jonkin taimen mukana ja ollut kukkapenkissä pari vuotta vihreänä tuppaana. Nyt sekin on levinnyt ja kukkii reippaana. Hento ja kaunis.

Rotkolemmikillä on ihana tuoksu.

Japaninruusukvitteni

Neerooo!!!

Ei pöllömpää

Olen öisin kuunnellut lehtopöllön huhuilua, se ei volyymiä säästele.
Olin menossa rantasaunalle kun näin oudon harmaan olennon taapertavan heinikossa. Oli mentävä katsomaan kuka siellä vaeltaa. Lehtopöllön poikanen jähmettyi paikoilleen ja silmäkulmastani näin ison linnun lähtevän lentoon lähistöllä. Kuulin myös emon varoituskirkaisun. Poistuin nopeasti takavasemmalle, sillä lehtopöllöemo voi olla kiukkuinen poikasiaan puolustaessa. Taannoin naapurissa vieraileva turisti meni kuvaamaan pöllön pönttöä ja sai niin pahan vekin otsaansa, että piti käyttää terveyskeskuksessa tikattavana.
Kovin avuttomalta pöllölapsi vaikutti, lieneekö pudonnut pesästä.

Kun palasin saunalta, näin pienokaisen taapertavan kohti pellon ojaa, jossa on aika paljon vettä. Vaaraa uhmaten lähdin katsomaan, ettei lintu vain joudu veden varaan. Ei hätää, fiksusti se oli pompannut ojan yli kurottuvan pajun oksalle. Poikanen ei ole vielä lentokykyinen, mutta emo varmaan hoitaa sitä pesän ulkopuolellakin.

Pihan reunalla pehtoori tarkkaili, mitä mielenkiintoista piika tiirailee ojalla.

Seuraavana iltana lähdettiin Neron kanssa lenkille rantamaisemiin.
 

Pehtoori tarkasti tapansa mukaan savusaunan kunnon. Saunon tavallisessa saunassa, joten tätä pitkään lämmitettävää ei juuri tule käytettyä.

Kyllä täällä vielä löylyt saa.

Paluumatkalla Nero tutki kiinnostuneena telkän pöntön edustaa. Satuin katsahtamaan ylös ja sieltä meitä tarkkaili toinen lehtopöllön poikanen.
Ripustin uuden pöntön telkälle viime vuonna, mutta ei se kelvannut asunnoksi ennen kuin nyt.

Nappasin nopeasti pari kuvaa ja Neron kainaloon, sillä en halua joutua riitoihin lehtopöllöemon kanssa. Pehtoori kehräsi tyytyväisenä kun sai ilmaisen kyydin kotiin.
Aika kaukana pöntöstä pudokas taapersi ja vielä väärään suuntaan.
Useana vuonna olen nähnyt ja kuullut lehtopöllöjä. Varsinkin poikasten öinen kerjuuhuuto on joskus valvottanut minua jos ne sattuvat istuskelemaan pihapuussa. Koskaan emo ei ole käyttäytynyt aggressiivisesti, mutta en silti halua enemmin häiritä pöllöjen perhe-elämää. Toivottavasti myyriä riittää koko pesueelle.

Vauhti päällä

Lämpöaalto sai kasvun roihahtamaan kosteasta maasta.
Koivut vihertyivät yhdessä yössä ja joka aamu saa ihmetellä perennoiden kasvuvauhtia. Puutarhasta otetut kuvat vanhenevat päivässä, mutta laitetaan kuitenkin muutama muistiinpano.

Matto on sävy sävyyn kaluston kanssa.

Toisaalla levittäytyvät keltavuokot.

Skopolia kasvaa kymmenen senttiä päivässä. Pehtoori antaa mustaa taustaa.

Pensasangervo Double Play Big Bang aloittaa kevätvärillään. Kuvausassistentti tarjoaa taas leveän selkänsä tummaksi taustaksi.

Kaikensorttiset esikot juhlivat.

Orvokkiruukku

Aamulla huomasin, että joku on yrittänyt murtautua lintukotoon. Tai ehkä tässä on ollut mielessä remontoida ja suurentaa oviaukkoa.

Tulppaanit ovat saaneet olla rauhassa vaikka ruiskutin ne TricoGardenilla vain kerran lehtien juuri noustua maasta.
Syrjäisessä penkissä yksinäinen tulppaani on unohtunut käsittelemättä ja se on tullut syödyksi.
Kasvimaallakin on alkanut tapahtua. Potut on maassa ja ensimmäiset kylvöt tehty, valkosipulit lannoitettu ja muokattu maata. Pari uutta lootaa pitäisi rakentaa ja pystyttää lumen kaatama aita. Helteellä ei jaksa huhkia, välillä pitää lojua aurinkotuolissa, varjon alla lukemassa ja vain nauttia siitä, että on kesä. Jos vain malttaa.

Irtiottoja jäykin rantein

Ensimmäiset tulppaanit ovat kukassa. Kiitos TricoGarden, pariin vuoteen ei täällä ole saanut ihailla tulppaanien kukintaa, mutta nyt näyttää lupaavalta.
Kauriit ovat kiskoneet keväisin tulppaaneja maasta sipuleineen, joten enää en tiedä mitä missäkin kasvaa. Kuvassa on jokin raitatulppaani.
Niin varovaisiksi ovat tulppaanitkin näköjään tulleet, että kukkivat matalina, yrittävät ehtiä ennen kauriiden hampaita.

Olen jatkanut viime keväänä aloittamaani lupiinien hävitysprojektia. Ajattelin, että hyvä saldo on sata irtiotettua lupiinia päivässä. Pelto alkaa jo olla lupiinivapaata aluetta. Yksikään lupiini ei viime kesänä kukkinut tai tehnyt siementä näillä mailla, trimmeri viuhui tiuhaan niiden yllä. Maassa on kuitenkin vielä siemenpankkia, mutta uskoisin sinnikkäällä vainoamisella pääseväni näistä jonain päivänä eroon. Tälläisiä juurakkokekoja on nyt siellä täällä.

Päätin kaivaa maasta myös osan kasvimaan reunalla rehottavasta saksankirvelistä. Jestas mitkä juurakot sillä on. Ranteeni paksuisia, joka suuntaan luikertelivia lonkeroita sai repiä oikein urakalla. 

Nyt on kuitenkin pidettävä vähän taukoa irtiotoista ja keskityttävä esikasvatukseen, sillä ranne kipeytyi urakoissa niin, että siinä on nyt lasta.
Kävin sitä jo korjauttamassa, päivisin olen laittanut suolakääreitä ja öisin kaalikääreen. Vanha konsti on parempia kuin pussillinen uusia. Puutarhurointi on vaikeaa yhdellä kädellä, joten pian on saatava tassu kuntoon.

Kasvimaalla valkosipulit jatkavat sinnikkäästi pakkasöistä huolimatta.

Aiemmassa postauksessa ihastelin kiurunkannuksia ja toivoin Beth Evansin rinnalle muitakin värejä. Löysinkin tälläisen variantin ihan läheltä, nimittäin omasta kukkapenkistäni, siirsin sen Bethin seuraan, toivottavasti viihtyy ja leviää.

Muscari Grape Ice kukkii toista vuottaan, se on vähän huonossa paikassa, jää jo kukkineiden iristen ja krookusten jalkoihin.

Metsätyräkki on todella kaunis väripilkku aloittaessaan kasvua. Tämä on kotoisin Saaripalstan Sailalta.

Pikkuinen käenrieska on uskomaton, minne vain raivataan hieman tilaa, pikkulilja valloittaa sen hetkessä. Ihmettelen millä mekanismilla sipulit liikkuvat uusille alueille niin nopeasti.