Rauhaa!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille meidän kavereille!
Olemme viettäneet mukavia hetkiä kanssanne, kommenttinne ovat ilahduttaneet ja lämmittäneet mieltä.
Uusia ystäviäkin on löytynyt runsaasti.
Toivottavasti tapaamme usein myös ensi vuonna.

En halua olla ilonpilaaja, mutta toivon, mahdollisimman vähän paukuttelua mahdollisimman lyhyenä aikana eläinystäviemme takia. Meilläkin, missä harvoin kuuluu mitään ympäristön ääniä uudenvuodenyö tuo nykyisin mieleen sotatilan. Metsän eläimet varmaan ajattelevat, että metsästyskausi on alkanut. Nero ei välitä satunnaisesta paukuttelusta, meillähän kuuluu aika usein metsästyksen ääniä, mutta räiskintä yöaikaan hermostuttaa. 
Ilotulitukset ovat kaunista katseltavaa kun ne hoidetaan huolellisesti ja keskitetysti.
Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Ritva!
Kaikille iloista Uuden Vuoden alkua!

Herkkuja mielelle

Joulun herkuin kirja oli syntymäpäivälahjaksi saamani
Patti Smith: Ihan kakaroita (WSOY 2012).
Kirja kertoo Patti Smithin ja Robert Mapplethornin suhteesta ja heidän taiteestaan 1960-luvun lopusta 1990-luvulle.
New Yorkin kuhisevaa kulttuurielämää valotetaan monelta suunnalta. Olen itsekin asunut kuuluisassa Chelsea Hotellissa, missä majailee enemmän ja vähemmän vakituisesti paljon taiteilijoita. Kuuntelin silloin Walkmanin c-kasetilta Patti Smithiä. Kirja kertoo enimmäkseen Robertista, jolle Patti ennen tämän kuolemaa lupasi kirjoittaa heistä.
Kirja on myös hieno kuvaus monilahjakkaiden ihmisten peräänantamattomuudesta kun he kulkevat unelmaansa kohti, ystävyydestä, suvaitsevaisuudesta, laajakatseisuudesta ja rohkeudesta. New York esiintyy juuri sellaisena kuin itsekin sen koin; kaikki on mahdollista. Patti kuvailee kohtaamansa henkilöt sellaisina kuin hän itse koki heidät, ilman (myöhemmän) kuuluisuuden tuomaa kuorrutusta. Ihastuttavaa kerrontaa mielenkiintoisesta aikakaudesta.

Toinen joulunajan kirjaelämys oli juuri ennen joulua kirpparilta löytämäni saksankieliset Meyers Konversations-Lexikon -niteet. Osat 1, 2, 12 ja 16 vuodelta 1897. Kirjat ovat surkeassa kunnossa, mutta hintansa väärti, ne maksoivat 50 senttiä kappale. Olisin ostanut vaikka kaikki 16 osaa jos ne olisivat olleet saatavilla.

Omenalajikkeita

Kirjoissa on upeita kiiltovärilitografioita, aukeaman kuvat on sidottu kirjaan kokonaisina, erillisinä arkkeina ja aion irroittaa ne, niistä saa hienoja tauluja.
Kirjoissa on myös paljon mielenkiintoisia värilitografiakarttoja.

Arktisia eläimiä

Afrikkalaista esineistöä

Myös kirjan mustavalkoiset piirroskuvat ovat upeita ja hienosti painettuja gravyyreitä.

Kolmas kirjaelämys on samasta kasasta löytynyt Histoire de L'ordre dv Saint-Sépvlcre de Jérvsalem eli jotakin sellaista kuin Jerusalemin pyhän haudan ritarikunnan historia.
Ordre du Saint-Sépulcre on yksi viidestä roomalaiskatolisesta pääritarikunnasta, joihin kuului myös Dan Brownin kirjan tunnetuksi tekemä Temppeliritarit tai Temppeliherrain ritarikunta. Tämäkin kirja on nähnyt parhaat päivänsä aikoja sitten.

Kirjassa on loistavia kullalla ja hopealla painettuja litografioita ritarikunnan vaakunoista.

Teos on jo osaksi irtolehtipainos, nämäkin kuvat voin irroittaa ja perustaa oman ritarihuoneen.

Liikuttava tuoksu

Sain lahjaksi joulukieloja. Mikä ihana kesän tuoksu, aivan liikutuin. Sääkin muuttui pakkasesta vesisateeksi ja illalla pihalla tuntui aivan keväältä.
Kielojen juurakot istutan keväällä puutarhaan ja yritän syksyllä muistaa kaivaa ne ylös ja hyötää kellarissa. Ehkä nämä suloisuudet kukkivat ensi joulunakin.

Paperikukka-askartelusta jäljelle jääneet kirjanlehdet taittelin kuuseksi ja latvaan löysin joskus jostakin romukasasta poimimani ruosteisen tähden.

Tähdessäkin on pala vanhaa paperia. Esineen alkuperästä en tiedä, jonkinlainen hela kuitenkin.

Vielä on joitakin päiviä tätä vuotta jäljellä.
Oikein hyvää loppuvuotta kaikille!

Punaisesta tuli valkoinen

Punainen, kerrottu jouluruusu, jonka jätin talveksi sisälle (josta kerroin täällä) voi edelleen hyvin. Se on rehevä ja availee uusia kukkia. Mutta ehkä valon vähyydestä johtuen uudet kukat ovat valkoisia.


Tavallinen valkoinen jouluruusu voi myös hyvin.

Ikäväkseni Lucy Black taisi menehtyä, se oli huonovointinen jo tänne tullessaan. Otin kuitenkin kukissa olevat siemenet talteen, jospa se sitä kautta jatkaisi elämäänsä. Toivossa on hyvä elää.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Pia!

Vielä joulutunnelmissa

Pitkinä pyhinä on mukavaa hissutella kotona. Enimmäkseen rentoudun lukemalla, minkä lumitöiltä ehtii.
Eilen kävi ystävä puurolla ja glögillä, tuli paloi uunissa, lyhdyt valisivat pihaa. Oli mukavaa tarinoida hämärässä.

Kukkiva joulukuusi on viime vuoden pitkän sähkökatkon aikana tehty puhdetyö, paperikukkia vanhasta kellastuneesta kirjasta.
Onneksi olemme nyt välttyneet talvimyrskyiltä eikä Tapanin ja Hannun kaltaisia tuholaisia ole näkynyt.

Kylpyhuoneen ikkunassa lepattaa kynttilä.

 Sytykeruusu kukkii.

Ovikello.
Pihan kuntosali kutsuu.
Mukavaa Tapania kaikille!

Hauskaa Joulua!

Joulu on hyvän tahdon juhla.
On hankittu mieleiset lahjat ja herkut katetaan pöytään.
Toivotamme teille kaikille oikein rauhallista ja tunnelmallista joulua!

PS. Joulukorttikuvat on otettu, mutta nyt kannattaa jo suunnittella ensi vuoden joulukorttia jos haluaa esimerkiksi jouluisen perhekuvan. Eikö ole ideaa? Täältä voi käydä hakemassa inspiraatiota.

Seimellä

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa ...
Rakensin kuistille seimiasetelman muistuttamaan joulun sanomasta.

Melkein samanlainen kuin viime vuonna. Uusina tulokkaina kolme tietäjää, jotka kohtasin pari päivää sitten kirppiksen joulutavaroiden alennusmyynnissä ja kutsuin tänne.
Muutaman aarteenkin löysin kirppisreissulla, niistä kerron myöhemmin.

Ja tietysti myös kissa on tullut joulun ihmettä katsomaan.

Pari vuotta sitten törmäsin netissä tähän hellyttävään kuvaelmaan. Santa Catarinassa Brasiliassa oli kirkon pihaan pystytetty perinteinen seimiasetelma. Illalla koditon koira oli löytänyt mukavan ja turvallisen nukkumapaikan, se turvasi Jeesuslapseen.

Kuulemma koira sai rauhassa nukkua yönsä, kenelläkään ei ollut sydäntä häätää sitä. Ja onhan tuo selvästi PAIMENkoira, sopii asetelmaan erinomaisesti.

Kuvasarja Internetistä

Tervetuloa Autuaaseen oloon Lahna Kissa.
Hyvää neljättä adventtia kaikille!

Joulukuvaelma

Nyt on koti kuurattu niiltä osin kuin Nero salli.
Tein samanlaisen sammalkuusen kuin viime vuonna. Ympärille on kiedottu paristolla toimiva ledköynnös.

Joulun tuoksuja

Jännittävää joulunodotusta kaikille! Enää kaksi yötä.

Hyvittelylahja

Eilen vietettiin loppupäivä arestissa. Muutaman kerran käytiin valjaissa ulkona, se ei ole Nerosta kovin kiinnostavaa puuhaa, mutta saahan siinä tarpeet toimitettua.
Nero tarvitsi illalla paljon syliä silitystä rauhoittuakseen, kissa kävi jotenkin ylikierroksilla. Lelutkin saivat kuulla sähinää.
Tänään kunnon yöunien jälkeen kissa pääsi vapaasti ulos, ei kulunut kauaakaan kun oveen koputettiin ja kun avasin niin Nero ryntäsi tohkeissaan suoraan saliin. "Toin tälläisen, enkö olekin hyvä kissa", se sanoi. Myöntelin auliisti ja kehuin pyydystystaitoja. Asettelin metsämyyrän paperille ja kun olimme kyllin ihailleet saalista Nero pisti paistin poskeensa.
Nyt me ollaan taas kavereita.

Löytyi!!!! Peijakas

Kiitos kaikille myötätunnosta, neuvoista ja rukouksista.
Näin siinä kävi:
Keitin Neron lempiruokaa seitiä ja lähdin höyryävän kattilan kanssa ladolle. Istuin eineen kanssa ladossa ja huutelin kalaa, sana, jonka Nero hyvin tuntee. Ei vaikutusta. Palasin takaisin olin jo ihan sairas huolesta. 
Aiemmalla käynnilläni olin nostanut ladossa olevat tikapuut pystyyn, kurkkinut huterille ylisille ja huudellut kurkkuni käheäksi, tuloksetta.
Ajattelin, että kohta taas pimenee ja huoli kasvaa. Jonkin ajan kuluttua palasin taas ladolle, sinnehän jäljet johtivat. Uusia jälkiä ei ollut ilmaantunut ladon ulkopuolelle eikä sisälle. Pohdin pääni puhki minne kissa on voinut mennä kun sisällä oleva jälkijono päättyy seinään, Nero ei ole voinut haihtua ilmaan. Ladossa näkyi myös yksi perivihollisen, oravan jäki. Kapusin taas kurkkimaan ylisille (ladossa on kymmeniä eläinten pyydyksiä pinossa, mutta ne eivät ole toiminnassa). Tarkistin taskulampun valossa jokaisen. Ylisillä on pohjana vain ohuita lautoja ja tukihirsiä harvassa, joten sinne ei kannattanut mennä. Äkkiä näin kissan korvien nousevan ylisillä olevasta eristysvillapinosta. Siinä oli Nero nukkumassa vain metrin päässä minusta, mukavasti (ja erittäin epäterveellisesti) villoihin kaivautuneena. Henkeni kaupalla nousin ylisille ja lähestyin kissaa tukihirttä pitkin. Nero haukotteli. Nostin kissan pois kasasta ja se pakeni saavuttamattomiin. Haukotteli ja venytteli. Kapusin alas ja aloin houkutella kissaa. Yliset ovat hyvin korkealla 5-6 metriä. Hetken emmittyään Nero kapusi tukihirttä pitkin alas kuin orava (ei selvästikään ollut ensimmäistä kertaa asialla) ja häipyi ladon lattian alle. Helpottuneena palasin kotiin, ainakin tiesin, että kissa on hengissä ja vahingoittumaton. Puolen tunnin kulutta Nero koputti ovelle ja tarjoilin sille kala-aterian. Ruoka ei oikein maistunut, ei siis ollut nälkä. Kissa pyysi ulos, mutta katson oikeudekseni pitää sitä arestissa jonkun aikaa.
Voiko kissa suuttua noin verisesti siivoamisesta?
Meillä taidetaan siivota seuraavan kerran vasta keväällä :)

Joulun punainen lanka

Täällä on kuurattu paikkoja joulukuntoon. Matot on tampattu hangessa ja petivaatteet samoin. Rullatessani mattoja huomasin oudon punaisen langan, seurasin sitä, lanka johti salista makuuhuoneeseen ja parin mutkan kautta nurkkaan ompelukoneen koteloon. Avasin kotelon, lanka johti suljettuun tarvikelaatikkoon, josta löytyi punainen puola. Kerin langan kokoon, miten se olikin seikkaillut ympäri taloa. Joulunpunainen lanka.

Nero ei tykkää siivoamisesta. Jossain vaiheessa kissan hermo pettää ja sen on päästävä ulos. Siksi meillä siivotaan vähän kerrallaan, eihän kissaa voi pitää ulkona kylmässä. Eilen oli jo toinen siivouspäivä. Illansuussa Nero lähti ulos. Tunteihin ei kuulunut mitään ja lähdin etsimään. Taskulampun valossa näin määrätietoiset kissanjäljet, jotka johtivat tietä pitkin pois kotoa. Äkkiä kissa oli hypännyt umpihankeen ja loikkinut ladon alle. Latoon oli tuiskuttanut lunta ja lattialla näkyi kissan jäljet, mutta kissaa ei missään eikä kutsuihini vastattu. Tiirailin joka paikasta, myös ladon alta, kissa näytti haihtuneen ilmaan. Latoa ympäröi paksu koskematon hanki, sieltä ei ole voitu poistua jälkiä jättämättä. Ilta on kulunut huolestuneissa merkeissä; pakkanen kiristyy ja kissa viipyy poissa aina vain.

Ei se ole kuollut, se nukkuu

Puutarhassa on hiljaista. Edes polkuja ei ole luotu joka paikkaan. Tuntuu hyvältä ajatella, että koko ihanuus nukkuu turvassa paksun lumipeiton alla ja uneksii keväästä.

Syksyisestä kukka-asetelmasta näkyy vain sarvi.

Syyshortensian kukka on edelleen kaunis.

Värimintuilla on pipot päässä.

Kolmen kuukauden kuluttua alkavat taas siemenpussit rapista ja kiihkeät kasvusuunnitelmat valtaavat mielen.
Nyt pitää puutarhurinkin nauttia talvilevosta ja tauosta puutarhanhoidossa. Onhan meillä onneksi lumityöt, ettei ulkopuuhailu vallan lopu.

Loppuvuoden mietteitä

Sain Pirjolta A blog with Substance -tunnustuksen. Kiitos paljon tästä arvokkaasta maininnasta. Pitäisi taas kertoa kahdeksan asiaa itsestäni.

Kauan sitten ohittelin vip-kortilla jonoja pintapaikkoihin. Kalenteri oli aina täynnä ja elämä tyhjää. Nyt kalenterissa on enemmän tilaa ja elämä täyteläistä.
Toiset ihmiset pitää ottaa huomioon, mutta on tärkeää elää omanlaisensa elämä eikä yrittää vain miellyttää ja täyttää muiden toiveita/vaateita. Minusta on tärkeätä tietää mitä haluaa ja mennä rohkeasti sitä kohti. Oletteko nähneet Woody Allenin Zeligin?

Tuskastun jos asiat tehdään aina samalla tavalla. Kannatan kokeilua ja riskinottoa virheiden kustannuksellakin, siitä voi syntyä jotakin aivan uutta. Kärsin tästä ominaisuudesta koulussa, kunnes keksin alkaa kutsua sitä luovuudeksi.
Jos on tehnyt virheen, pitäisi olla kanttia tunnustaa se itselleen ja muille, eikä turhaan yrittää peittää asiaa selityksillä, syyttelemällä muita tai olosuhteita.

Minulle raha ei ole ainoa motiivi tehdä työtä. Työni on parhaimmillaan suuri nautinnon ja onnellisuuden lähde.
Se että siitä saa palkkaa on kyllä oiva lisäarvo.
Yritän kuitenkin olla liittämättä koko identiteettiäni työhöni, ajoittain se on vaikeaa.

Joskus väsyn itseeni ja kadehdin niitä, joiden ei tarvitse aina olla minun seurassani.

Tunnustus pitäisi jakaa edelleen, mutta luulen, että kaikilla on paljon muuta ajateltavaa näin joulun alla. Jos joku haluaisi ottaa tämän itselleen niin kernaasti. Kaikissa lukemissani blogeissa on substanssia.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Epäluotettavia kukkia

Istutin kulhoon kolme valkoista hyasinttia. Kaksi niistä on kuitenkin muuttunut hennon vaaleanpunaiseksi. Minusta tuntuu, että viime vuonnakin valkoiset alkoivat jossain vaiheessa punertaa.

Ovathan ne kauniita tuollaisinakin.

En tiedä missä mättää, mutta blogger tökkii pahasti. Joudun joskus avaamaan sivut monta kertaa, kuvat eivät näy ja kommentit eivät aina mene perille. Onko teillä muilla ollut vaikeuksia?
Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille! Tonttuja liikkeellä olkaa kilttejä!