Visiittivinkkejä

Aika on kulunut niin tiiviisti kotimaisemissa, että metsittyminen uhkaa. Niinpä lähdin pienelle, parin päivän Pirkanmaa-tripille.
Neron sisarusten kesäpaikka tarjosi tukikohdan ja kisujen henkilökunta toimi oppaana pariin mielenkiintoiseen puutarhakohteeseen.

Isäntäni, Neron veli, Svantte on vanttera komistus, joka ei turhaan hötkyile.

Emäntäni, Neron sisko, Mörkö-neiti on kuin kopio veljestään, mutta paljon sirompi. Hän nauttii ikkunasta avautuvasta luonto-ohjelmasta.

Aloitimme retkemme lounaalla Kangasalalla, ravintola Paakarissa. Ruoka ja tarjoilu olivat erinomaisia, suosittelen. Kiva terassi ruokailuun.
Kuva vie meidät seuraavaan kohteestamme, Arboretum Frickiin.

Arboretum Frick on tänä keväänä avattu yksityinen arboretum ja puutarha. Minun kuvani eivät tee oikeutta upealle paikalle, kannattaa vilkaista heidän kotisivujaan tuosta linkistä.
Puistossa kasvaa yli 800 alppiruusu- ja atsaleapensasta, ne eivät tietenkään nyt olleet kukassa, on siis syytä vierailla ensi kesänä uudelleen. 3,2 hehtaarin alueella on satoja erilaisia puita ja pensaita eripuolilta maailmaa.

Tilalla on myös kahvila, missä nautimme jälkiruoan kierroksen jälkeen.

Seuraavana päivänä vierailin Pälkäneellä sijaitsevalla Pajuparvi Helena Tiililä -viinitilalla. Tila sijaitsee lähellä Pälkäneen rauniokirkkoa.
Siellä kasvatetaan viinirypäleitä sekä kasvihuoneissa, että avomaalla. Lisäksi tuotetaan pajuja, yrttejä ja marjoja. Vanha navetta on muuttunut viihtyisäksi kahvila-tilapuodiksi, josta voi ostaa tilan tuotteita ja nauttia herkkuleivonnaisia.

Elävä pajumaja

Lisäksi löytyy monia viehättäviä museokokonaisuuksia. Tässä vanhaan riiheen tehty keittiömuseo. Siellä voi tarkastella keittiötavaroita eri aikakausilta.

Pullomuseo

Yhden museoaitan esineistöä

Paikassa on miellyttävä tunnelma ja paljon katsottavaa. Minä viihdyin tuolla pari tuntia ja tuntui, etten ehtinyt vielä nähdä kaikkea. Tilan emäntä, Helena, kertoi auliisti kasveista ja viinilajikkeista sekä paikan historiasta.
Taidan poiketa uudestaan syyskuussa kun rypäleet kypsyvät, niitä on silloin myynnissä tilapuodissa.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Ongelmanaapuri

Viime vuonna istutettu vuorijumaltenkukka selvisi talvesta.

Helteet ovat pakottaneet hellittämään puutarhaprojekteja. Iltaisin ja öisin olen kyennyt hetkeksi kasvimaan kimppuun ja siellä alkaa olla valmista ja ruoka jo hyvässä kasvussa. Seurana on tosin tuhannet verenhimoiset itikat, mutta nehän kuuluvat Suomen suveen.

Helteellä on etsittävä siimes tai lepäiltävä sisällä. Yhtenä päivänä köllöttelin sohvalla lukemassa kun kissanluukulta kuului outoa räpellystä. Ajattelin, että Nerolla on jokin iso saalis (esimerkiksi vesimyyrä) mukanaan, eikä sisäänkuljetus tahdo onnistua. Kun räpellys vain jatkui, menin kurkkaamaan ja samassa luukusta ponkaisi sisään väärä kissa. Se valkoinen "pääsiäiskissa".

Libanoninlaukka ja kevätpikkusydän

Vähän liian tottuneesti vieras asteli Neron ruokakupille.
Kun kehotin tunkeutujaa poistumaan sain vastaukseksi sähinää. Avasin oven ja jahtasin vierailijan ulos.

Tulikellukka ja puna-ailakki ovat räikeä pari.

Toissa yönä heräsin kello kolme. Makuuhuoneessani hiippaili valkoinen haamu. Kun nousin ylös se kai panikoitui ja pani ranttaliksi. Lattialle lensivät taimipotit, yksi keraaminen kynttilänjalka ja madonnafiguuri. Katselin hävitystä, sen aiheuttaja näytti kadonneen, ajattelin sen löytäneen tiensä ulos ja menin takaisin nukkumaan.

Pian pehtoori tuli sisälle ja sängynviereen kyselemään ateriansa perään.
Kissa pörhistyi ja siitä lähti selkäpiitä karmiva ääni kun se kurkki sängyn alle. Haamu oli siellä piilossa.
Näki kyllä, että pehtoori hyvin tunsi vierailijan, eikä sen kummemmin panikoitunut. Tarjoilin pehtoorille ruokaa.
Taimikasvatuksen vuoksi käsillä oli paineruisku ja päätin vähän opettaa haamua. Se sai niskaansa melkoisen suihkun ja raukka vetäytyi nurkkaan kovasti sähisten. Kävin avaamassa oven ja suihkutin kissan ulos.
Se ei ehkä osaa mennä luukusta ulos vaikka onnistuu räpeltämään tiensä sisään.
Pehtoori istui rauhallisena ja katseli öistä näytelmää.

Haamu lähti. Saatoin sitä vielä pihalla ja metsässä aimo matkan, heitellen käpyjä sen jälkeen. Nero seuraili rauhallisena perässä, sitä ehkä huvitti moinen näytelmä.
Yöpaidassa, kasteen kastelemana ja miljoonien hyttysten ympyröimänä palasin lopulta kotiin jatkamaan uniani. Siivoillessani jälkiä, huomasin, että vieras oli jättänyt kakat keittiön pöydän alle, ehkä hätäkakka.
Olen kysellyt lähinaapureilta, mutta kukaan ei tunnusta valkoista kissaa omakseen. Se ei kuitenkaan ole kulkuri, sillä valkoisessa, pitkässä karvassaan se on aina kuin juuri kampaajalta tullut, eikä näytä nälkiintyneeltä. Päinvastoin, ihmettelen, että se edes mahtui luukusta sisään. Ehkä kesävieras  joltakin mökiltä, mutta ei ihan lähimökeiltä.
Mikä neuvoksi jos häirikkö jatkaa vierailujaan? Onko vinkkejä?

Lämpimästi tervetuloa uudet seuraajat ja kivoja kesäpäiviä kaikille!

Pääsiäiskissa

Pääsiäisenä on totuttu näkemään pupuja ja tipuja, mutta meille ilmestyi pääsiäiskissa. Valkoinen jättiläinen, joka ei kärsinyt ainakaan itsetunnon puutteesta. Se tepasteli arvokkaasti pihalla ja kun ystävällisesti kehotin sitä poistumaan Neron reviiriltä se sähähteli tuimasti.

Tutkittuaan joka paikan talon alustaa myöten se viimein poistui korvat luimussa. Mistä lie tullut, ehkä jonkun kesäasukkaan lemmikki. Kissa on ainakin kaksi kertaa Neron kokoinen jätti ja pitkä turkki on hyvin hoidettu, joten kulkurista ei ole kysymys. Nero on tietysti hermostunut ja partioi ahkerasti reviirillään.

Bambiperhe on lähtenyt kesälaitumille. Tässä vielä perhekuva: Vasemmalla äiti, keskellä pikkupojat ja oikealla  isäpukki.
Äidin ja isän lähdettyä, pikkupojat jäivät tänne vähäksi aikaa orpona haahuilemaan, mutta nyt nekin ovat lähteneet. Isäpukin näin pari päivää sitten ohittavan pihapiirin. Tilalle on tullut valkohäntäpeuraemo, sillä on vielä viimevuotiset kaksoset mukanaan.

Myös viimevuotinen kandanhanhipariskunta on palannut. Ne nautiskelevat heinää pihan reunalla, kun minun piti ohittaa  ne saunapolulla, otin varmuuden vuoksi kättä pitempää mukaan, sillä en oikein luota hanhiin. Nämä jättivät minut täysin huomiotta, tuskin väistivät.

Nero ei hanhia pelkää vaikka ne ovat paljon suurempia, on saalistajan ja saaliseläimen roolit selvillä.

Hanhet vaivalloisesti väistävät vaanivaa kissaa, mutta onneksi Nero ymmärtää pitää sopivan turvavälin isoihin lintuihin.
Pehtoorin kevätkiireisiin kuuluu reviirin rajojen suojelu. Hyvä niin, sillä talven massiivinen lumimäärä kaatoi kasvimaan aitaa ja se pitää korjata ennen kuin viljelykausi pääsee alkamaan.

Perjantain saunailtana sain ihailla täysikuuta.

Kaunista viikkoa kaikille!

Kissat tekevät ihmiset onnellisemmiksi

Paluumuuttajatar vinkkasi hienosta kissadokumentista entisestä kotikaupungistaan, Istanbulista.
Upea dokumentti, Istanbulin kissat on nähtävissä Areenalla.
Ajatus siitä, että satojatuhansia kissoja liikkuu villinä ja vapaana suurkaupungissa on kauhistuttava. Mutta Ceyda Torunin dokumentti näyttää asioista toisen puolen. Kaupunkilaiset huolehtivat kissoista, jotka eivät kuulu kenellekään ja vastapalvelukseksi he saavat mielihyvää ja onnellisuutta kissojen auttamisesta.

Dokumentista välittyy hienosti miten kissamyönteisiä kaupunkilaiset ovat. Eräs mies kuvailee, että kissojen kanssa oleilu toimii hänellä samoin kuin rukousnauhan käsittely. Joku on avannut kissoille piikin jokaiselle eläinlääkäriasemalle ja laskut maksetaan yhteisöstä kerätyillä varoilla. Kissoja selvästi arvostetaan ja niitä kohdellaan yksilöinä, erästä kattia kuvaillaan kulmakunnan psykopaatiksi, tosin lempeästi.
Hermoromahduksen kokenut herra on päässyt takaisin jaloilleen ryhtymällä ruokkimaan kissoja, elämälle on tullut tarkoitus.

Suosittelen toistakin hienoa dokumenttia; Laurie Andersonin runollinen elokuva Koiran sydän. Siinä rottakoira Lolabelle esittää suurta osaa, mutta dokumentti kertoo myös yleisesti kuolemasta ja surusta.
Minulle tosin särähti hieman lemmikin eutanasian kieltäminen, sillä koen sen olevan suuri laupeuden teko.

Viikonloppuna aion laittaa valkosipulit maahan kuten myös kukkasipulikokoelman.

Kauniita syyspäiviä, nythän on melkein kesäistä.

Berliinin kissoja ja kukkasipulivillitys

Berliinissä ei ymmärrettävästi näkynyt paljon eläviä kissoja katukuvassa, mutta upeissa graffiteissa ja muussa taiteessa niitä tuli vastaan.

Kuin itsestään ostoskoriin hyppäsi vielä reilut sata kukkasipulia, kun niitä jaettiin kaupassa miltei ilmaiseksi. Ostin erilaisia laukkoja, mm. viinilaukkaa, johon ihastuin viime kesänä. Se kukki aika myöhään ja pitkään. Lisäksi multaan pääsi eilen vähän hyasintteja ja krookuksia. Nostin maasta viimeisetkin palsternakat, ne jäivät hieman pieniksi tänä vuonna, mutta maku on mainio. Puutarhassa olisi vaikka kuinka paljon puuhasteltavaa, mutta työpäivän jälkeen valoisa aika on hyvin lyhyt ja märkyys on ylitsevuotavaa, huokaus.

Добро пожаловать в Autuas olo Оксана Форис!
Mukavia päiviä kaikille!

Kaupungissa piikomassa

Torstaina lähdin piikomaan Porvooseen. Neron sisarukset tarvitsivat sijaishenkilökuntaa kun oma matkusti muihin maisemiin.

Niinpä järjestin Nerolle varapiian ja lähdin itse varapiiaksi Mörölle ja Svanttelle. Vaikka luulisi, että muutto uuteen kotiin olisi kova paikka kissalle, niin tämä kaksikko on osoittanut, että se voi olla myös tervehdyttävä kokemus. Ennen äärimmäisen arat kisut ovat uudessa kodissa muuttuneet rohkeiksi ja seurallisiksi. Kaikki mitä tein oli kisuista mielenkiintoista, varsinkin kutomista seurattiin silmä kovana.

Mörkö lempipaikallaan tornissa, mistä on hyvät näkymät ympäristöön.

Mörkö on innokas leikkimään ja Svantte toimi lähinnä yleisönä.

Kunnes hänkin löysi sisäisen saalistajansa. Kyllä meillä oli mukavaa. Sanomalehden lukeminen ja kissat on klassikko.

Välillä lepäiltiin sohvalla, minä alimmaisena. Mörkö antoin minulle niin tehokasta akupunktiohierontaa, että piti vetää viltti väliin. Kuvat on otettu kännykällä, sillä kisut eivät pitäneet kamerasta.

Ehdin kierrellä kaupungillakin parina päivänä. Porvoossa on paljon kivoja putiikkeja, erityisesti ihastutti Lisa Wikströmin vaateliike Välikadulla. Porvoon Wanhasta Rautakaupasta löysin kauan kaipaamani hellanrenkaan rikkinäisen tilalle. Muitakin aarteita lähti sieltä mukaan, esimerkiksi vanha sinkkisaavi saunalle ja ikkunaheloja.
Mielenkiintoinen paikka, josta voi löytää melkein mitä vain. Kiva kaupunkiloma syksyn piristeeksi.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Kirsi! Kaunista syysviikkoa kaikille!

Porvoo, Loviisa, koteja ja kissoja

Lauantaina suuntasin Porvooseen ystävien luokse.

Edelfeltin maisema ja nykyinen Porvoo.

Martti ja Katariina käyskentelivät kirkonmäellä.

Vierailun huippuhetki oli tavata Helsingistä Porvooseen muuttaneet Neron sisarukset. Siitä on melkein kymmennen vuotta kun olen nähnyt Svantten, sillä hän on yleensä ujona poikana piiloutunut vierailuni ajaksi. Muuton myötä Svanttesta on kuoriutunut melkoinen seuramies ja pääsin kunnolla rapsuttelemaankin komean kokoista komistusta. Svantte oli aikoinaan pennuista pienin.

Tässä poseeraa Neron sisko Mörkö, hehän ovat kuin kaksi marjaa. Mörkö on vain pienempi ja sirompi. Mörön hurmasin onkileikeillä. Ja aamulla molemmat kissat hyppäsivät vuoteeseeni kehräämään. Ihana jälleennäkeminen, sniff.

Seuraavana päivänä suuntasimme Loviisan Wanhat talot -tapahtumaan. Matkalla poikkesimme Pernajaan, Stengårdiin.

Saimme nauttia Agricolan tyttärien hienosta musiikkiesityksestä kauniissa salissa.

Poikkesimme kauniissa Pernajan kirkossa, joka on rakennettu oletettavasti 1410-1440 luvuilla. Koristeellinen saarnastuoli, josta osa kuvassa on 1650-luvulta.

Höganåsin seurantalolla saimme seurata vanhojen ikkunoiden kunnostusta ja keittomaalin tekoa. Sisällä oli kirppis ja kahvio.

Sitten Loviisaan. Tässä muutamia makupaloja kohteista.

Villa Engelin omenapuun alla nautimme ihania Cafe de l'Amourin herkkuja.

Välipalaksi Anni Kuusimäen harpunsoittoa.

Antoisa viikonloppu. Kiitos ystävät!