Pääsiäiskissa

Pääsiäisenä on totuttu näkemään pupuja ja tipuja, mutta meille ilmestyi pääsiäiskissa. Valkoinen jättiläinen, joka ei kärsinyt ainakaan itsetunnon puutteesta. Se tepasteli arvokkaasti pihalla ja kun ystävällisesti kehotin sitä poistumaan Neron reviiriltä se sähähteli tuimasti.

Tutkittuaan joka paikan talon alustaa myöten se viimein poistui korvat luimussa. Mistä lie tullut, ehkä jonkun kesäasukkaan lemmikki. Kissa on ainakin kaksi kertaa Neron kokoinen jätti ja pitkä turkki on hyvin hoidettu, joten kulkurista ei ole kysymys. Nero on tietysti hermostunut ja partioi ahkerasti reviirillään.

Bambiperhe on lähtenyt kesälaitumille. Tässä vielä perhekuva: Vasemmalla äiti, keskellä pikkupojat ja oikealla  isäpukki.
Äidin ja isän lähdettyä, pikkupojat jäivät tänne vähäksi aikaa orpona haahuilemaan, mutta nyt nekin ovat lähteneet. Isäpukin näin pari päivää sitten ohittavan pihapiirin. Tilalle on tullut valkohäntäpeuraemo, sillä on vielä viimevuotiset kaksoset mukanaan.

Myös viimevuotinen kandanhanhipariskunta on palannut. Ne nautiskelevat heinää pihan reunalla, kun minun piti ohittaa  ne saunapolulla, otin varmuuden vuoksi kättä pitempää mukaan, sillä en oikein luota hanhiin. Nämä jättivät minut täysin huomiotta, tuskin väistivät.

Nero ei hanhia pelkää vaikka ne ovat paljon suurempia, on saalistajan ja saaliseläimen roolit selvillä.

Hanhet vaivalloisesti väistävät vaanivaa kissaa, mutta onneksi Nero ymmärtää pitää sopivan turvavälin isoihin lintuihin.
Pehtoorin kevätkiireisiin kuuluu reviirin rajojen suojelu. Hyvä niin, sillä talven massiivinen lumimäärä kaatoi kasvimaan aitaa ja se pitää korjata ennen kuin viljelykausi pääsee alkamaan.

Perjantain saunailtana sain ihailla täysikuuta.

Kaunista viikkoa kaikille!