KIVAA kissan kokoisin kirjaimin

Lauantai oli omistettu kissoille. Kissabloggaajat olivat tutustumassa Hannele Luukkaisen kissaesinekokoelmaan vasta avatussa kissamuseossa Porvoossa. Valkoinen keramiikkakisu on yksi Hannelen ensimmäisiä kissaesineitä.

Hanu on kerännyt kissoja pienestä tytöstä ja kokoelma on valtava, kaikki esineet eivät edes mahdu kaksikerroksiseen aittaan.

Kissalaukkuja ja kukkaroita

Saapasjalkakissa. Hanu kertoi, että vanhat mekaaniset lelut ovat edelleen toimivia.

Muovinen kissapilli oli minulle nostalgian huippu. Lapsuudessani tälläisiä sai ostaa markkinoilta.

Puutarhurikissa

Karvisille on oma osasto.

Missä on kissoja on myös hiiriä.

Yleisö seuraa jahtia jännittyneenä.

Kissapuhelin

Kirjanurkkauksesta. Paikalta löytyi myös pieni kirpputori ja paljon kissamaisia juttuja lähti sieltä joukkomme matkaan.

Isäntäväen mukaan on lottovoitto jos onnistuu näkemään introvertin museokissa Foxin.

Museon lisäksi saimme nauttia suussasulavia blinejä lisukkeineen. Kiitos herkuista ja lämpimästä vastaanotosta Hannele ja Hannu.

Museon jälkeen lähdimme katsomaan oikeita kissoja Tolkkisten Kissataloon. Kissatalosta on laitosmaisuus kaukana, siellä on kodikas tunnelma ja kaikille kissoille paljon omia viihtyisiä tiloja. Hellyydenkipeä Karri nautti täysin rinnoin saamastaan huomiosta ja runsaista rapsutuksista.

Ihmettelen ettei tälle hurmurille ole vielä löytynyt kotia.

Kokonainen kissaperhe on saanut turvapaikan.

Toiset pienokaiset uuvahtivat, mutta hetken kuluttua leikki taas jatkui ja pallo sai kyytiä.

Viiru lohdutti Naukulan Mammaa.

Tyhjä katse kertoo, että elämä on kolhinut. Tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisammalta. Villiintyneen kissan kesyttäminen on vaativa, mutta erittäin palkitseva projekti.

Sasu on hukkaan joutunut kotikissa. Ehkä sen omistaja kaipaa sitä huolesta sairaana, osaisipa hän kysellä kaveriaan Kissatalosta. Omiin koteihinsa palautettujen löytökissojen määrä on kuitenkin hyvin pieni. On sydäntä raastavan surullista, että kissoja hylätään ja jätetään heitteelle, mutta onneksi on tälläisiä paikkoja ja ihmisiä, jotka välittävät ja haluavat auttaa. Täällä tarvittaisiin apukäsiä, joten porvoolaiset kissanystävät, ojentakaa tassunne. Monesti kissatalokäyntien jälkeen minulla on ollut hurjan surullinen olo, mutta Tolkkisten talon väen olot jättivät hyvän mielen.
Kissatalossa on myös kirppis, Viirun Vintti.

Kissatalolla on hulppeat tilat vanhassa kansakoulussa, jota ympäröi puutarha. 

Kiitos Tassulinnan Tuijalle ja Naukulan Merjalle reissun organisoimisesta. Suurkiitos Kissakkaan Minnalle kuljetuksesta ja erinomaisesta matkaseurasta.
Mukana olivat:

http://tassulinna.blogspot.fi/

http://elamaajaelamyksia.blogspot.fi/

http://kiskatit.blogspot.fi/

https://miumau.wordpress.com/

http://casimirrinkissala.blogspot.fi/

http://miukumaa.blogspot.fi/

http://triomiumau.blogspot.fi/

https://autuasolo.blogspot.fi/

http://hupsuja.blogspot.fi/

http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/

http://www.kissakas.fi/

Pauliina - Naava-kissan lukija

http://kissapesonen.blogspot.fi/

Missä perhoset ovat?

Keväällä kitkin kasvimaalta ja sen ympäristöstä tuhansia päivänkakkaran taimia. Ajattelin kuitenkin jättää vähän kasvamaan kaunistukseksi ja perhosten iloksi.

"Vähästä" on muodostunut valtava päivänkakkaraniitty kasvimaan taakse. Nämä ovat luonnonvaraisia alkujaan, mutta hyvässä maassa ne kasvavat reilun metrin korkuisiksi. Perhosia vain ei ole paljon näkynyt. Takaa kurottaa päätään kaunis limenkeltainen palsternakka, joita siirsin keväällä muutaman kasvimaan taakse. Niistä saan siementä uuteen satoon ja ne ovat  minusta todella kauniita kukkivina.

Kasvimaan taakse peitettynä olleelle joutomaalle kylvin viime vuonna muutaman neliön kukkaniityn. Varsinainen siemen oli Maatiaisen perennaniittypussi ja lisäksi kylvin mukaan puutarhasta keräämiäni siemeniä. Ihan vain mesikärsien ja omien silmieni iloksi.

Paljon kaikenlaista olisi tarjolla. Lämpö on onneksi houkutellut pörriäiset liikkeelle. Itsestään kylväytyneitä pioniunikkoja kasvaa siellä täällä kasvimaallakin.

Perhoset eivät ole vielä valmiita. Kunhan nämä nokkosperhosen toukat pääsevät koteloitumaan, syntyy pian uusi sukupolvi kauniita lentäjiä puutarhaan.
Olin niittämässä nokkos-horsma kasvustoja, mutta työ piti keskeyttää kun huomasin nämä. Useissa nokkosissa oli eri kokoisia toukkia.

Yleensä isohirvenjuuren kukissa käy melkoinen kuhina kun perhoset häärivat niiden kimpussa. Onneksi kukinta kestää pitkään ja uusi perhospolvi ehtii vielä nauttimaan siitä.

Tämä portti kasvimaalle on suljettu kukkien toimesta. Mutta pörriäisiä se ei pidättele, melkoinen pärinä käy kasvimaan kurkkuyrteissä ja kurpitsat ja muut tulevat pölytetyksi siinä sivussa.

Rohtovirmajuurikin houkuttelee yleensä perhosia, mutta nyt taitavat vain yöperhoset nauttia sen makeasta medestä.

Meille eivät helteet ole vielä ehtineet ja yöt ovat olleet edelleen melkö kylmiä, mutta näyttää kesältä.

Tuhkimo löytynyt

Lomalainen ehti suorittaa arvonnan ja kissakenkien uudeksi omistajaksi valikoitui Mamma A.
Onnea voittajalle!

Neroa avusti arvonnassa lahjomaton Randomizer.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Nero lomailee

Olen ollut niin paljon liesussa, että lähdettiin Neron kanssa viettämään yhteistä laatuaikaa "mökille". Tänne kissakin matkustaa mielellään, omin jaloin ja jos alkaa mökkiympäristö kyllästyttää voi heti kipaista kotipihaan.

Nero kummastelee piian halua mennä kylmään veteen. Saunasta se käy viileämmässäkin säässä. Prinssi ei tykkää saunoa, se katsoo ovelta silmät pyöreinä kohisevaa kiuasta ja poistuu odottelemaan muihin puuhiin. Kalastuskaan ei tuntunut tällä kertaa kiinnostavan.

Järvellä tapahtuu aina jotain mielenkiintoista.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Eeva!
Mukavaa sunnuntaita kaikille, taisi viimein tulla kesä!

Pellolta pataan

Kasvimaa rehottaa viileistä säistä huolimatta. Yöt ovat olleet suorastaan kylmiä, mutta meillä ei kuitenkaan ole käynyt halla vierailulla. Kun muiden kiireitten vuoksi olin pari päivää pois kasvimaalta, siellä näytti tapahtuneen uskomaton kasvupyrähdys. Näyttää ehkä kukkaniityltä, mutta kyllä tuolla enimmäkseen on hyötykasveja.

Salaattifenkolit pullistuvat lupaavasti. Lajike on Zefa Fino, se on ainoa lajike, jolla olen onnistunut saamaan kunnon sadon. Fenkoli haluaa pitkän yön, meidän valoisissa öissämme se alkaa helposti kukkia ja silloin se ei paisuta tyvelleen herkullista vihannesta.Istutin esikasvatetut taimet hyvin harvaan, se ja tasainen kosteus takaa onnistuneen sadon.

Kesäkurpitsoitakin voi jo poimia, tässä Latino. Yritän kerätä kesäkurpitsat pieninä, silloin en jää pulaan liian rujnsaan sadon kanssa. Tänä kesänä ryytimaa tuottaa kolmea lajia, Latinoa, tavallista vihreää ja keltaista kesäkurpitsaa.

Tässä pata-aineksia. Lehtikaalia, kyssäkaalia (sen nautin kyllä raakana raasteena, mutta lehdet menevät pataan), uudenseeleanninpinaattia ja kesäkurpitsaa.

Kurkkukin alkaa tuottaa satoa. Lajike on partenokarppinen Hokus, lisäksi ostin kylmää saaneiden tilalle pari tainta, niiden lajikkeesta ei ole tietoa.

Köynnöspinaatti rehottaa ja päivänkakkara on tukkinut portin. Vasemmalla kasvaa Tom Fox-kurpitsa ja oikealla turbaanikurpitsaa. Molemmat kukkivat jo ja Tomppa on tehnyt melkoiset lonkerot. Annan sen mennä aidan ulkopuolelle kypsyttämään hedelmiään. Kun varressa on muutama kurpitsan alku, katkaisen sen, jotta kasvi käyttää energiansa kurpitsan kypsyttämiseen.

Olen tyytyväinen muoviseen kasvihuoneeseeni, jonka suojissa tomaatit kypsyvät. Tälläisenä kesänä sato olisi ihan toisessa vaiheessa avomaalla.

Pensaspavut kukkivat.

 Samoin sokeriherneet.

Sipuleitakin voi jo poimia.

– Eikö tämä kielokin ole erityisen suloinen?
Peuraemo on tuonut metsän siimeksestä kaksi pientä vasaa näytille. Eilen illalla emo kierteli yksikseen kasvimaan laitamilla tutkimassa satotilannetta. Olen rakentanut toista aitaa muutaman metrin päähän varsinaisesta aidasta, joten kohta minulla on tuplavarmistus sadolle. Metsäkauriita ei ole näkynyt koko kesänä.

Vielä ehtii osallistua arvontaan, linkki tuossa oikealla ylhäällä.

Kesäyön unelmia

Viikonloppu oli hyvin kultturipainotteinen. Perjantaina olin Helsingissä Mustikkamaan kesäteatterissa katsomassa Ylioppilasteatterin esitystä, Kesäyön uni, jossa nuori ystäväni esiintyi.
Produktio on saanut erinomaiset arvostelut, kannattaa käydä katsomassa tämä imersiivinen (moniaistinen, osallistava teatteri- tanssi- tai esitystapahtuma, jossa osallistuja "upotetaan" esityksen maailmaan) näytelmä, joka kuulemma muuttaa muotoaan esityksestä toiseen.

Esitys oli aika vaativa katsojalle, sillä näytelmä levittäytyi laajalle ympäristöön ja välillä oli vaikea pysytellä vauhdikkaiden roolihahmojen perässä. Päänäyttämöllä esitettiin kuitenkin koko ajan toista aiheeseen limittyvää näytelmää, joten pakko ei ollut liikkua.

Taas Shakespearea, edellinen teatterikäynti oli Macbeth Tallinnassa.
Kesäyön unella on hienot puitteet ja perjantaina sää oli suosiollinen. Juoksenneltuani pitkin Mustikkamaan kallioita ja rantoja olin aika väsynyt, mutta mieli oli kylläinen illan annista.

Lauantaiaamuna ystävät kävivät nappaamassa minut mukaansa Porin Jazziin ja vietimme siellä mukavan päivän ja yön nauttien upeista esityksistä. Festivaali on erittäin hienosti organisoitu, hyvää ruokaa oli tarjolla runsaasti ilman jonotusta, vesipisteistä saattoi täyttää juomapullonsa ja wc-jonot etenivät nopeasti. Tunnelma oli leppoisa ja Kirjurinluodolla oli helppo viihtyä aurinkoisena päivänä, illalla oli toppatakki kuitenkin tarpeen, mutta tunnelma pilvissä.

Minulla ei ollut kamera mukana, mutta otin muutaman kännykkäräpsyn.
Nautiskelimme kolmella lavalla tarjotuista esityksistä; Kuubalainen laulajatar, Daymé Arocena, ugandalaistaustainen soul-laulaja Michael Kiwanuka, legendaarinen Jethro Tull, julistava Shabaka & The Ancestors, Pekka Pohjolaa Verneri Pohjolan esittämänä, Queen of Funk  Chaka Khan ja illan ehdoton helmi, minulle ennestään tuntematon Sun Ra Arkestra.

Sun Ra Arkestra on jotain aivan uniikkia. Säveltäjä, pianisti, filosofi Sun Ra kuoli vuonna 1993, mutta Arkestra jatkaa 93-vuotiaan saksofonistin, Marshall Allenin (kuvassa keskellä) johdolla. Ikämieheltä ei virtaa puuttunut ja hän todella tunsi instrumenttinsa ja käsitteli saksofoniaan sellaisella taituruudella, että yleisöltä leuka loksahti monta kertaa. Esitys alkoi puoli kymmenen illalla ja yleisö alkoi olla jo hieman väsynyttä, mutta Arkestra toimi kuin laturi. Itsekin tunsin saavani sellaisen energiapiikin, että oli muiden lailla oltava liikkeessä koko esityksen ajan. Minut valtasi hmeellinen hyvänolontunne ja ystäväni kuiskasi minulle uskovansa, että olemme saamassa initaation. Ja siltä se tosiaan tuntui.

Välillä puhaltimet jalkautuivat yleisön joukkoon.

Paitsi musiikillisesti, esitys oli myös visuaalisesti upea, futuristis-muinaisegyptiläisvaikutteisine asuineen. Arkestran lopetettua olimme sellaisen tyytyväisyyden ja energian valtaamia, ettemme halunneet enää rikkoa tunnelmaa päälavalla aloittavan Grace Jonesin esityksellä. Vain osa porukastamme kävi kurkkaamassa häntä ja ystäväni kanssa nautimme chai lattea kauniissa illassa.
Sunnuntai kului lepäillessä kevyen puutarhatyön merkeissä.
Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Minna!
Kivaa viikkoa kaikille!