Porvoo, Loviisa, koteja ja kissoja

Lauantaina suuntasin Porvooseen ystävien luokse.

Edelfeltin maisema ja nykyinen Porvoo.

Martti ja Katariina käyskentelivät kirkonmäellä.

Vierailun huippuhetki oli tavata Helsingistä Porvooseen muuttaneet Neron sisarukset. Siitä on melkein kymmennen vuotta kun olen nähnyt Svantten, sillä hän on yleensä ujona poikana piiloutunut vierailuni ajaksi. Muuton myötä Svanttesta on kuoriutunut melkoinen seuramies ja pääsin kunnolla rapsuttelemaankin komean kokoista komistusta. Svantte oli aikoinaan pennuista pienin.

Tässä poseeraa Neron sisko Mörkö, hehän ovat kuin kaksi marjaa. Mörkö on vain pienempi ja sirompi. Mörön hurmasin onkileikeillä. Ja aamulla molemmat kissat hyppäsivät vuoteeseeni kehräämään. Ihana jälleennäkeminen, sniff.

Seuraavana päivänä suuntasimme Loviisan Wanhat talot -tapahtumaan. Matkalla poikkesimme Pernajaan, Stengårdiin.

Saimme nauttia Agricolan tyttärien hienosta musiikkiesityksestä kauniissa salissa.

Poikkesimme kauniissa Pernajan kirkossa, joka on rakennettu oletettavasti 1410-1440 luvuilla. Koristeellinen saarnastuoli, josta osa kuvassa on 1650-luvulta.

Höganåsin seurantalolla saimme seurata vanhojen ikkunoiden kunnostusta ja keittomaalin tekoa. Sisällä oli kirppis ja kahvio.

Sitten Loviisaan. Tässä muutamia makupaloja kohteista.

Villa Engelin omenapuun alla nautimme ihania Cafe de l'Amourin herkkuja.

Välipalaksi Anni Kuusimäen harpunsoittoa.

Antoisa viikonloppu. Kiitos ystävät!

Laarit täyttyvät

Tämä kesä on ollut epätavallisen vilkas ja kasvimaa on jäänyt vähälle hoidolle. Onneksi on ollut runsaasti taivaallista kastelua, katteet pitävät rikkaruohot kurissa eikä ötököistä ole ollut haittaa. Sato on runsasta ja jokaisessa välissä olen korjannut sitä laariin tai pataan. Latva-artisokat ovat kasvaneet ennätyssuuriksi. Ostin valmiit taimet eikä lajikkeesta ole tietoa.

En ole raatsinut poimia näitä syötäväksi vaan toivon kukintaa. Ehkä ydellä nupulla voisi herkutella, harvoin täällä saa tuoretta latva-artisokkaa.

Pensaspapuja ja härkäpapuja menossa hamsterin talvisäilöön.

Vihreä punarevonhäntä Viridis on kasvanut, mutta vain noin 40 senttiseksi. Se voisi olla puolitoistametrinen. Lehdet ovat herkullisia pinaatin tapaan käytettynä, esimerkiksi oliiviöljyn, valkosipulin ja sitruunan kanssa. Yritän ottaa siemenet talteen ensi vuoden satoa varten.

Parsakaalit ovat ehtineet kukkaan ja niitä on jo syötykin. Poikkeuksellisesti tänä kesänä nämä pystyi vapauttamaan verkon alta.

Osa kyssäkaaleista kasvoi salaa vauvan pään kokoisiksi, mutta ovat silti rapeita ja maukkaita. Kesäkurpitsaa tulee koko ajan hurjaa vauhtia. Pakastin sitä kuutioina, raasteena ja soseena.

Talvikurpitsa Tom Foxin suurin lapsi on jo alkanut kellastua kuvan ottamisen jälkeen. Sillä on muutamia pikkusisariakin kasvamassa ja katkoin varret, jotta kasvu keskittyisi hedelmiin eikä uusiin kukintoihin.

Sipulit kasvoivat komeiksi, eivätkä alkaneet kukkia varhaisesta istutuksesta huolimatta. Osan keräsin jo vintille kuivumaan. Myös valkosipulit nostin eilen, kasvoivat nekin ihan komeiksi. Laitan kuvan ja juttua niistä myöhemmin.

Rimpula muovihuone on osoittanut ennakkoluuloni turhiksi ja se on kasvattanut viidestä tomaatinvarresta mahtavan sadon.

Tomaatteja olivat keittiössä kaikki kulhot täynnä kunnes keitin niistä soosia pakkaseen. Kokeilin myös pakastaa muutamia pienempiä tomaatteja kokonaisina. Korissa on lisäksi avomaankurkkuja, sokeriherneitä, jotka ryöppäsin pakkaseen ja rukolaa.

Ehdin viimein vähän karsia kukkakasvustoja kasvimaalla. Käytävillä ei meinannut enää päästä kulkemaan kun joka puolelta ryöppysi kukkaa.

Kehäkukan siemeniä olen kerännyt niin paljon, että niistä voi kylvää oman kukkapellon. Jos siemeniä ei kerää, lakkaa kasvi vähitellen kukkimasta.

Sitten on vielä metsäsaaliit. Kanttarellit nousivat aika myöhään ja niitä on nyt metsissä hurjat määrät.

Minäkin kuljen sadonkorjuussa täällä heinäpellon pientareella.
Mukavaa kesän viimeistä viikonloppua kaikille!

Unohtumaton elämys

AwaHoshi Kavan

Naapurissa, retriittikeskuksessa, järjestettiin sunnuntaina yhden maailman suurimman soivan kristallimaljan vihkiminen käyttöön uudessa kotimaassaan Suomessa. Juhla on osa Balilla asuvan AwaHoshin Euroopan kiertueen päättävää kurssia.
Kurssin järjestänyt ystäväni kysyi haluaisinko tulla mukaan juhlaan ja kuuntelemaan AwaHoshin soittoa.

Solahdin iloiseen ja ystävälliseen tunnelmaan.

Sain herkullisen raakaravintolounaan.

Saimme kuulla kristallimalja eri soittajien esittämänä ja juhlan lopuksi kävimme makuulle huopiin kääriytyneenä ja AwaHoshi soitti 45 minuuttia ihmeellisintä ja rentouttavinta musiikkia, jota olen konsaan kuullut. Enkelten soittoa. Ihmeellinen rauha ja harmonia valtasi minut. Yksi elämäni kauneimpia kokemuksia.

Ilokseni pääsin vielä maanantai-iltanakin kuuntelemaan taivaallisia sointeja ja nauttimaan ilon ilmapiiristä.
Kiitos kaikille ja varsinkin ihanalle Johannalle.

Sateinen visiitti Lepaalla

Lauantaina vierailin Lepaan puutarhapäivillä. Oli taas paljon nähtävää ja koettavaa. Sää ei oikein suosinut, sillä sadetta vihmoi niskaan vähän väliä kuten viime vuonnakin. Sataako Lepaalla aina?
Sateesta johtuen kuvasaalis on vaisu, sillä enimmäkseen yritin suojata kameraa kastumiselta.
Minua kiinnosti tietysti hyötykasvimaa, kuvassa tomaatti Heartbraker, tätä voisi kokeilla joskus. Halkaistu tomaatti on aivan sydämenmuotoinen.

Elina Rekola esitteli asiantuntevasti kasvimaata ja sain paljon uutta tietoa monesta tutusta ja tuntemattomasta hyötykasvista.

Tehokas kate ei ole muovia, kuten luulin vaan aine on täysin biohajoava orgaaninen tuote. Rikat pysyvät kurissa, kosteus tasaisena ja musta kate lämmittää maata.

Kokeilimme kokedaman tekoa, se oli helppoa ja kiva minulle uusi tapa istuttaa kasveja.

Kuivaa istumapaikkaa oli vaikea löytää ulkotiloissa.

Aurinko pilkahti Kivipellon Sailan muodossa. Tapasimme sattumalta Riinan suunnitteleman puutarhurin vapaapäivä -asetelman luona ja piti tietysti kokeilla osaako puutarhuri myös levähtää.
Sateesta huolimatta oli oikein antoisa päivä.

Suomen kaunein

Kun ensimmäisen kerran näin sen heinäkuussa, meinasin ajaa ojaan.
Voiko mitään näin kaunista olla olemassa.

Tämä on Suomen kaunein ja kuuluisin kukkaniitty. Se sijaitsee meidän kulmilla, Karkkilassa (Hongistossa), Läyliäistentie 562. Lisähoukuttimena kerron, että aivan vieressä sijaitsee erinomainen M. Perälän taimisto, mistä löytää puita, pensaita ja kattavan valikoiman perennoja.

Viljelijä Mikko Kotamäki päätti muistaa 100-vuotiasta Suomea kylvämällä suuren pellon täyteen kukkia. Minusta tämä on mitä kaunein tapa juhlistaa maamme merkkipäivää.

Olen ihaillut niittyä eri aikoina erilaisissa valaistuksissa ja nyt valitsin ilta-auringon hetken kuvausajankohdaksi.

Niityllä kasvaa erilaisia unikoita, hunajakukkaa, päivänkakkaroita, ruiskaunokkia ja vaikka mitä silmäniloa.

Niityllä oli kuulemma ollut jokin juhla edellisenä iltana ja sinne oli tallautunut polkuja, joita pitkin pääsi kokemuksen keskipisteeseen.

Tuli mieleeni, että miten upea ja ainutkertainen ympäristö tämä olisi esimerkiksi hääkuvalle.

Upea elämys, kiitos Mikko Kotamäki! Erityisen iloinen olen siitä, ettei pelto ole sinivalkoinen, vaan upean värikäs.
Peltoa on käynyt ihailemassa mm. Paluumuuttajatar, Kotona Kotkassa -blogissa.