Huumaavat unikot

Unikot ovat kiitollisia kukkijoita, kylvät kerran ja ne hoitavat seuraavan vuoden kukoistuksen itse. Nämä eivät huumaa muuten kuin ulkonäöllään.

Pioniunikot yllättävät nousemalla milloin mistäkin, välillä pienempinä ja joskus metrisinä monihaaraisina jätteinä kuten tämä. Kukat voivat olla minkä värisiä tahansa, kerrottuja tai yksinkertaisia.

Ne tuovat väriä kukkapenkkeihin silloin kun perennat pitävät kukintataukoa.

Silkkiunikot vasta villejä ovatkin ja kasvavat missä tahansa. Osta pussillinen siemeniä, kylvä jonnekin keväällä, kerää siemenet talteen ja visko seuraavana keväänä minne tahdot ja sinulla on ikuinen unikkokasvusto. Silkkiunikko kukkii pitkään, se tekee kukkia jaksoissa, eli siinä on kesän mittaan sekä nuppuja, kukkia, että siemenkotia.

Punaisten huivien liputusta ympäri puutarhan. Silkkiunikot kukkivat pitkään, sillä uusia kukkia aukeaa kaiken aikaa.

Vaaleanpunaiset pioniunikon siemenet olen saanut kirjeessä Saaripalstan Sailalta, Saila oli saanut niitä  Marian puutarhasta. Minäkin olen lähetellyt niitä unikkosekoituksien mukana monelle. Unikkokierre.
Ainoa hankaluus unikoissa on se, että annan niiden kaunistaa kasvimaatakin. Keväällä en raatsikaan kitkeä taimia kasvulavoista, jotka kuitenkin pitäisi muokata. Tästä syystä tänä vuonna jäi kaksi kasvilavaa kokonaan unikkojen haltuun. Nyt kukinta alkaa olla niissä ohi, mitä tilalle? Ehkä jotain hyötyä? Ehdotuksia?

Tuoksun perässä

Kun rantametsikköä aikoinaan karsittiin, katosi lehdokki maisemasta. Se jäi hakkuujätteiden ja alueelle ilmestyneiden valtaajakasvien alle, enkä pitkään aikaan löytänyt yhtään kukkaa.
Parin vuoden aikana olen siivonnut metsän pohjaa ja kitkenyt kaikkialle levinnyttä sananjalkaa.
Öisin tuoksu paljastaa vaatimattoman pohjolan orkidean ja tuoksun avulla löysin saunamökin ympäriltä 25 kukkivaa kaunotarta. Ei ole mennyt metsänsiivouspuuhat hukkaan.

Mikähän sipulikukka tässä kukkii? Kasvi on matala, vain noin 15 cm korkea. jokin laukka tiettävästi, mutta minulle ei ole jäänyt mitään merkintää mikä lajike. Kukinta on kestänyt yllättävän kauan, tässä se on jo hiipumassa.

Vanhan pionin kukinta oli tänä kesänä upeaa katsottavaa. Lämpimän sään vuoksi kaikki kukinta lakastuu aika pian, joten on nautittava hetkistä.

Ylpeydenaiheeni, jättiläisrhodo, ei jätä ketään pihalla vieraillutta kylmäksi. Se vetää huomion puoleensa koollaan ja upealla kukinnallaan. Tässä kuvassa kukinta ei ole vielä aivan täydessä vauhdissa. Lämpö saa tämänkin kaunottaren lakastumaan tavallista nopeammin.

Bambeilla on jälkikasvua. Toukokuussa olimme Neron kanssa tulossa iltalenkiltä rannasta, kun kissa osoitti minulle heinän kätköissä makaavan pikkubambin.
Emo laidunsi kauempana. Kuvassa isäbambi taitaa olla lastenvahtivuorossa. En tiedä onko vasoja enemmän kuin yksi, sillä jälkikasvua pidetään vielä visusti piilossa.
Yleensä metsäkauriita ei näy kesäisin näillä mailla, mutta nyt taisivat jäädä niemelle koska viime talvena ruokin niitä ahkerasti, eikä hyvää ravintolaa kannata jättää vartioimatta.

Nerossa oli punkki. Punkin tartuttua kissa tulee yleensä näyttämään sitä ja odottaa, että kiusaaja irroitetaan.
Irroitin punkin ja katsoin luupilla, että se lähti varmasti kokonaisena. Yllätyksekseni huomasin, että olin napannut tuplapunkin, isompaan punkkiin oli kiinnittynyt nymfi. Yök!
Nyt on Neron punkkisuoja uusittu ja verenimijät pysyvät loitolla.

Valkoinen kissa ei ole enää vieraillut sisätiloissa, se sai varmasti ikävän trauman viime kerrasta. En tiedä liikkuuko se muuten pihapiirissä, en ole nähnyt. Nero kuitenkin viettää sissielämää ja vartioi reviiriään yötä päivää, vain pikaisesti se ehtii vierailla ruokakupilla ja joskus malttaa makoilla aamuyön hetken piian kupeessa.

Toivotamme kaikille hauskaa juhannusta ja upeita kesäyön hetkiä ja lehdokin tuoksua, nautitaan niistä.

Puutarha digitalisoituu

Sormustinkukat (Digitalis purpurea) juhlivat joka puolella puutarhaa, on puutarhan digiaika.
Peitin kasvimaan ympäriltä maata mansikkakankaalla, jotta saan vuohenputki-nokkos-juolavehnä-lupiini-kasvuston pois. Parin vuoden päästä poistin osan muovista ja kylvin maahan kukkaniityn pörriäisten ja perhosten iloksi. Nyt kukkaniitty on aivan villiintynyt, mutta aika ihana.

Myös kasvimaa on digitalisoitunut, sormustin kukat eivät saa kasvaa hyötykasvien lavoissa, mutta ne ovat kylväytyneet käytävälaattojen ja laatikoiden väliin. Siinä ne saavat houkutella pörriäisiä pölyttämään hyötykasvejakin ja tuomaan silmäniloa.

Outo kulkija voisi kasvimaan ohi kulkiessaan ajatella, että siinäpä kasvaa kaoottinen kukkamaa, mutta kyllä hyöty rehottaa tuolla seassa komeasti.

Suurin osa kukista on itsestään kylväytyneitä, kuten tässä pioniunikot, kehäkukat, kurkkuyrtit, sormustinkukat. Taustalla, kasvimaan reunalla kukkii harmaamalvikki. Sen edessä näkyy yksi maissi, joita minulla on tänä kesänä vain kolme kasvamassa.

Keväällä aloittaessaan kasvimaa on täysin autio erämaa. On aina yhtä suuri ihme, että siitä nopeasti kehkeytyy hyödyllinen kukkiva paratiisi.

Tässä kuva todisteeksi, että hyötykin kukoistaa. Persiljaa tilliä ja punarevonhäntää.

Tomaattihuoneen edustallakin digitalikset toimivat sisäänheittäjinä ja houkuttelevat pörriäisiä käymään peremmälle pölyttämään tomaatinkukkia.
Tomaattien kypsymistä saa vielä tovin odotella, kuvassa satoisan pensastomaatin terttu. Forssan kukkamarkkinoilta hankkimastani amppelitomaatista sen sijaan on saanut kerätä maukkaita tomaatteja jo pitkään.

Perunankukkakin on kaunis. Tämä lajike on punakuorinen Mozart.

Härkäpapu Crimson Flowered ei häviä kauneudessa kukkakasveille.

Kesäkurpitsan vieressä kasvaa "isestään kylväytynyt" peruna, eli maahan on jäänyt pottu viime vuoden sadosta.
Olen touhunnut paljon muissa projekteissa ja kasvimaa on saanut tulla toimeen lähes itsekseen. Vain satoa olen käynyt korjaamassa pöytään ja vähän säilöönkin.
Katettu ja tiheäkasvuinen kasvimaa pärjää melko hyvin itsekseen, välillä nyppäisen riehaantuneita kurkkuyrttejä tai jonkun rikkakasvin pois tai tuen tukea tarvitsevia.

Iloista loppuviikkoa kaikille!

Keskikesän aikaan

Odotettua sinivaleunikon kukintaa saatiin juhlia tässäkin puutarhassa.

Kesän kukkimispalkinto menee tänä vuonna morsiusleinikille. Blogitrendikasvi muutaman vuoden takaa. Kannatti olla trendikäs, sillä leinikki on kasvanut mahtavaksi puskaksi ja  kukkii pitkään. Ensin laukkojen kanssa ja nyt illakoiden seurassa. Pionikin on jäämässä sen jalkoihin.

Tummakurjenpolvi Samobor on levinnyt holtittomasti, pitää kitkeä sitä kukinnan jälkeen.

Riipputuoli piti lomaa koko viime kesän, tänä kesänä se on ollut mukavan varjoisa lepopaikka puutarhurille.
Meillä ei kuivuuden vuoksi ole ollut paljon kiusaa hyttysistä, mutta sadevesilammikot saavat ne varmasti innokkaasti lisääntymään.

Ahomansikat ehtivät kypsyä ennen juhannusta. Nekin kärsivät kuivuudesta, vaan eivätköhän syväkastelun jälkeen ala rehottaa.
Aikakirjoihin merkittäköön, että juhannukseksi löysin myös ensimmäiset kypsät mustikat.

Harjaneilikat ovat tässä puutarhassa muodostuneet jo rikkaruohoiksi, joudun välillä kaksin käsin riipimään niitä, jotta muillekin jää tilaa. Värivariantteja on useita. Muistan ensimmäiset harjaneilikkani, sain ne ystävän puutarhasta ja matkalla kukat katkesivat. Teippasin ne ja hoidin paria yksilöä hellästi. Nyt en enää ikinä pääse siitä eroon, enkä haluakaan.

Iloista Jussia kaikille!

Pionijuhla

Pionit ovat nyt parhaimmillaan. Lauantaina juhlistin asiaa Bambi ja Kuun pionijuhlissa Riihimäellä.

Tarjolla oli pioni-ilotulitusta, marjakakkua ja hauskaa seuraa.

Omia pioneitani piiskaa parhaillaan kauan kaivattu sade. Taitaa tulla koko kuukauden vedet alas kerralla.

Aiemmalla käynnilläni Bambissa lunastin omakseni tälläisen, jo paremmat päivänsä nähneen betonisen joutsenruukun.

Oma kotibambini ei onneksi pioneista välitä. Kauriit eivät tule näin kesällä ollenkaan pihalle. Metsän siimeksessä saattaa olla pieni vasa tai kaksi huollettavana.
Nautitaan sateesta, toivottavasti sitä riittää kaikille.

Hairahduksia Forssassa

Lauantaina lähdin ystävän ja kylänmiehen kanssa Forssan kukkamarkkinoille. Tori oli täyttynyt mitä upeimmista kesäkukista, taimista ja markkinameiningistä.
Kesäkukkarintamalla oli hurjasti houkutuksia, näin esimerkiksi jättiläismäisiä hortensia-amppeleita, reheviä revonhäntiä ja monia, joita en edes tunnistanut.
Oli vaikea valita.
Lopulta hairahdin perennaan ja puutarhassani kasvaa nyt vuorijumaltenkukka. Olen aina ihastellut tätä pientä syklaamia blogistien puutarhakuvissa.

Hankin myös kookkaan eukalyptuspuun. Oli hieman vaikea kuvata tätä näin aamupäivän auringossa. Tämä tulee talveksi sisälle oliivipuun seuraksi, saa nähdä miten se viihtyy.
Onko hoitovinkkejä? Ohjeessa sanotaan, että latvo 20 senttisenä, mutta tämähän on jo puolimetrinen.

Lisäksi ostin vain pari yrttiä, ja suuren, kukkivan tomaattiamppelin. Koskaan ei kannata ostaa enempää kuin jaksaa kantaa. Kesäkukkahankinnat jäävät tuonnemmaksi.
Olin ensimmäistä kertaa tuolla ja suosittelen, ehdottomasti vierailun väärti tapahtuma. Kärryt mukaan.
Ehdimme kurkata myös kirpputoriantia ja teimme kaikki hienoja löytöjä. Sillä löydöksi voi kutsua esimerkiksi suurta, kaunista mattoa 2 € ja Boschin uudennäköistä kahvinkeitintä 2 €. Itse löysin painavan ja kauniin kukkaruukun, puisen esineen, josta myös tulee kukkaruukku sekä 20 sentin leipäkorin taimien kuljetusta varten.
Sitten syötiin vatsa täyteen pitsaa ja salaattia.
Onnistunut päivä Forssassa.
Aurinkoista viikkoa kaikille!

Mullat vaihtoon oikein opein

Olen siirtänyt sisäkasvien mullanvaihtoa, jotta voisin suorittaa sen ulkona tai vähintään kuistilla, selvitäkseni vähemmällä siivouksella. Nyt on sen aika.

Huonekasvit elävät uutta renessanssia ja jokaisen aloittelijan avuksi julkaisi Gummerus Huonekasvien henkiinjäämisoppaan, vinkkejä hortonomisesti heikkotaitoisille.Veronica Peerlessin kirjoittama opas on käännöskirja englannista (How not to kill your hoiuseplant). Sisäkasvien hoito on samanlaista kaikkialla, joten englantilaiset ohjeet sopivat meillekin.
Tänä vuonna päätin ratkaista lannoitusongelman mullanvaihdon yhteydessä ja laitoin ruukkuihin mukaan lannoitekäpyjä. Niiden pitäisi vapauttaa ravinteita hallitusti kasvin käyttöön jopa 5-6 kuukauden ajan. Niin minun ei tarvitse miettiä lannoituspäiviä.

Kirjan rakenne on hyvin selkeä ja siitä löytyy helposti kaikki tarvittava tieto kiteytettynä. Kasvin hankinta, ruukku ja paikka, kastelu, hoito ja lannoitus, mullanvaihto, tuholaiset ja kasvitaudit. Jos oman kasvin nimi on jäänyt unholaan niin sisältösivujen selkeät piirroskuvat auttavat tunnistuksessa. Kirjassa on paljon juuri nyt suosittuja sisäkasveja.

Yhden kasvin tiedot ja hoito-ohjeet on sijoitettu kätevästi yhdelle aukeamalle. Laatikoista löytyy diagnoosi erilaisille oireille, kuten; lehdet kellastuvat heikko kukinta, koko kasvi lakastuu, kukinta loppuu tms. ja laatikosta löytyy myös ensiapuohjeet kuhunkin vaivaan. Tämä on minusta aivan oivallista, sillä usein jää vain pohtimaan miksi kasvi ei viihdy, miksi kasvaa hitaasti, miksi ei kuki uudelleen jne., nyt voi yrittää oikeanlaista ensiapua. Myös kunkin kasvin tuholaisista varoitetaan.

Tuholaisille on kirjassa oma osionsa, niiden tunnistaminen ja torjuntakeinot.

Myös yleisimmät huonekasvien taudit on esitelty ja tietysti ensiapuohjeet, onhan tämä henkiinjäämisopas.
Pieneen kirjaan on saatu mahtumaan paljon oleellista tietoa kasvien hoidosta ja tieto on helposti löydettävissä akuuteissa tilanteissa.

Veronica Peerless: Huonekasvien henkiinjäämisopas.
Vinkkejä hortonomisesti heikkotaitoisille 
Gummerus 2018

Piippoja näkyvissä!

Löysin kuistilta viime keväänä sinne unohtuneen krookusruukun. Aioin heittää kuihtuneen sisällön pois, mutta sipulit näyttivät niin reippailta, että laitoin ne multaan. Siitä on kai kolme viikkoa ja nyt salin nurkassa saa jo ihailla piippoja.
Saa nähdä jaksavatko vuoden levänneet sipulit tehdä kukkia.

Keittiön pöydällä kukkivat leikkojouluruusut ja näkyy mukana olevan tuoksupelargonian pistokaskin. Jouluruusukin on vielä hengissä salin nurkassa, toivottavasti se selviää kevääseen asti.

Ystävän viikko sitten tuoma ruusukimppu kukkii yhä.

Kolme viikkoa vanhat tulppaanit ovat kauniita kuollessaankin.

Illan sininen hetki.
Mukavaa viikkoa kaikille!

Suomen kaunein

Kun ensimmäisen kerran näin sen heinäkuussa, meinasin ajaa ojaan.
Voiko mitään näin kaunista olla olemassa.

Tämä on Suomen kaunein ja kuuluisin kukkaniitty. Se sijaitsee meidän kulmilla, Karkkilassa (Hongistossa), Läyliäistentie 562. Lisähoukuttimena kerron, että aivan vieressä sijaitsee erinomainen M. Perälän taimisto, mistä löytää puita, pensaita ja kattavan valikoiman perennoja.

Viljelijä Mikko Kotamäki päätti muistaa 100-vuotiasta Suomea kylvämällä suuren pellon täyteen kukkia. Minusta tämä on mitä kaunein tapa juhlistaa maamme merkkipäivää.

Olen ihaillut niittyä eri aikoina erilaisissa valaistuksissa ja nyt valitsin ilta-auringon hetken kuvausajankohdaksi.

Niityllä kasvaa erilaisia unikoita, hunajakukkaa, päivänkakkaroita, ruiskaunokkia ja vaikka mitä silmäniloa.

Niityllä oli kuulemma ollut jokin juhla edellisenä iltana ja sinne oli tallautunut polkuja, joita pitkin pääsi kokemuksen keskipisteeseen.

Tuli mieleeni, että miten upea ja ainutkertainen ympäristö tämä olisi esimerkiksi hääkuvalle.

Upea elämys, kiitos Mikko Kotamäki! Erityisen iloinen olen siitä, ettei pelto ole sinivalkoinen, vaan upean värikäs.
Peltoa on käynyt ihailemassa mm. Paluumuuttajatar, Kotona Kotkassa -blogissa.