Muisto kesästä

Sain Betweeniltä Rikkaruohoelämää-blogista jo kuukausi sitten Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Kiitos tästä kivasta haasteesta, näin vuodenvaihteessa on hyvä vilkaista taaksepäin.
Tähän kuvaan kiteytyy kesän olemus; satoi, satoi, satoi...

Kosteudessa viihtyvä alppiruusu kukoisti valtavana kesäkuussa.

Viileydestä ja sateesta huolimatta kasvimaa tuotti satoa, joskin kaikki oli hieman myöhässä. Kylmästä keväästä oli se hyöty, että tuhohyönteisiä oli huomattavasti vähemmän kuin normaalikesänä.

Päivänkakkaroita kasvoi kokonainen pelto.

Vietimme loppukesästä paljon aikaa rannassa, minä remontoin saunamökkiä ja Nero kalasteli. Ilmeisesti ihan joka päivä ei satanut.

Mökin ympäristöä raivatessani tein ruusulöydön, joka blogiystävien avulla tunnistettiin koiranruusuksi. Syksyllä siihen tuli pitkulaiset kiulukat. En siirtänyt ruusua pois kasvupaikaltaan vaan muokkasin sille paremman kasvualustan. Olkoon se mökkipihan kukkamaan pioneeri.

Iloista vuodenvaihdetta kaikille ja onnea alkavalle vuodelle!

Talvivieraita

Joulun tienoolla meillä on ravannut paljon porukkaa. Ihmislajina olen jäänyt vähemmistöön.

Vain yhden ihmisen jäljet, mutta kaikenkarvaisten muiden kulkijoiden jälkiä näkyy runsaasti.
Jouluaattona pihalla alkoi kuulua kovaa meteliä ja kun kohotin katseeni kohti taivasta näin kymmenen joutsenen auran lentävän yli äänekkäästi hyvästejä huudellen. Joulupäivänä näin vielä viisi jälkijunassa tulevaa kansallislintuamme. Taisi venyä Suomen 100-vuotisjuhlat pitkiksi kun noin myöhään olivat liikkeellä.

Olin keskiyön tienoilla syventynyt sohvaan ja elokuvaan, kun Nero touhotti luukustaan sisälle. Se yritti kertoa jotain tärkeää ja sai minut kampeamaan itseni ylös. Kurkkasin keittiön ikkunasta pihalle ja paviljongin heikossa led-valaistuksessa näytti aivan kuin pieni karhu liikkuisi lintujen ruokintapaikan alla. Otin taskulampun, hiivin kuistille ja oven raosta suuntasin valokeilan vierasta kohti. Ehdin hetken katsoa supikoiraa silmästä silmään, ennen kuin se lyllersi tiehensä. On ollut niin lauhaa, että supit eivät ole vielä saaneet talviunen päästä kiinni.

Kauriit ovat jääneet kortteeriin pihakuusen ja pihtan juurelle. Nekin käyvät lintujenruokintapaikalla poimimassa maahan pudonneita auringonkukansiemeniä.

Perennapenkeistäkin löytyy vielä jotakin purtavaa. Olen noille kuin ilmaa. Vasta jos menen liian lähelle, ne karauttavat pakosalle.
Ennen joulua vieraillut nuohoojakin meinasi vetää kahvit väärään kurkkuun kun kauriit tulivat kurkkimaan ikkunan taakse.

Alan kohta tuntea lauman jäsenet ulkonäöltä.
Muita vieraita ovat olleet punatulkut, närhet, varikset, harakat, mustarastaat, sini-, töyhtö-, kuusi-, hömö- ja talitiaiset. Ainakin.
Ehkä oudoin jouluvieras oli ilmeisesti klapien mukana sisään kulkeutunut pulska hyttynen. Se halusi hengailla seurassamme ja vaikka se ei vaikuttanut verenhimoiselta, sen ininä tuntui häiritsevän Neroa.

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

Ystävillemme!

Jokainen ihminen on tarina

Yle julkaisi taas kasainvälisen ihmisoikeuspäivän kunniaksi ranskalaisen Yann Arthus-Bertrandin upean dokumentin Human (2015) alkuperäisessä pituudessaan 3 tuntia 11 minuuttia. Dokumentti on katsottavissa Areenassa Kirjoitin dokumentista alkuvuonna täällä.
Vaikka rapiat kolme tuntia saattaa tuntua pitkältä niin se hurahtaa nopeasti sillä elokuva on todella kaunis, kiinnostava ja ajatuksia herättävä.
Jokaisen olisi hyvä nähdä tämä katsaus ihmisyyteen. Meillä kaikilla on sama toive; olla onnellinen.
Suosittelen lämpimästi.

Tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa Suvi S. ja iloista jouluviikkoa kaikille!

Ensimmäinen puutarhani

Sain Pionilta herkistävän haasteen: Lapsuuden puutarhamuistot. Kiitos tästä muisteluhetkestä, oli jännittävää palata lapsuuteni puutarhaan.
Tässä on varhaisempia kuvia minusta, ilmeisesti ensimmäinen syksyni. Äidin sylissä ihmettelen omenaa.
Lapsuudenkotiani ympäröi suuri puutarha. Talo oli korkealla mäellä ja rinne oli kivillä porrastettu puutarhaksi. Siinä oli omena ja marjatarhan lisäksi suuri kasvimaa.

Isän avulla yritän itse poimia omenaa. Isäni oli luontoihminen, hän metsästi, kalasti, poimi sieniä ja marjoja ja opetti minullekin jo varhain kasvien ja eläinten nimet.
Puutarha oli tärkeä osa perheemme elämää ja siitä saatiin vuoden juurekset, mehut ja hillot. Nälän yllättäessä kesken leikin käytiin kasvimaalla poimimassa herneitä ja mansikoita tai pensaasta marjoja. Omenapuita oli paljon ja niiden hedelmiä jaettiin auliisti halukkaille. Koulussa ilmoitin kaikille, että meiltä saa tulla hakemaan omenoita ja niin sato tuli korjatuksi talteen.
Minua ei ole koskaan pakotettu tekemään puutarhatöitä, mutta muistelen tehneeni niitä ihan mielikseni äidin ja mummun apuna. Nyt olen siitä kiitollinen, sillä monta asiaa tuli opittua puutarhanhoidosta.

Mummun kanssa. Näitä kuvia on kokonainen sarja, ilmeisesti kotiin on pyydetty tai sattumalta tullut joku kuvaamaan minua.
Muistan, että mummu kasvatti ainakin ruskoliljoja, harmaamalvikkia ja valtavasti syysleimuja, joita hän kutsui floxeiksi (Phlox paniculata). Niiden tuoksu on syöpynyt hajumuistiini.
Myös ruusupensaita ja kivikkokasveja mummu oli istuttanut pihaamme.
Nuo mäelle johtavan pihatien reunalla kasvavat koivut olivat aikuistuessani jo hurjan suuria.

Tämän kuvan olen esitellyt täällä ennenkin. Vähän vanhempana serkkuni kanssa kotipuutarhassa. Kivipenkereellä kasvaa köynnöskrassia. Penkereen päällä oli syreeniaita ja sen takana talo.
Äitini oli viherpeukalo ja kasvatti paljon kukkia. Ihmiset suuntasivat usein iltakävelynsä niin, että voivat matkalla ihailla puutarhamme kukkaloistoa. Jos vieraat pääsivät juttusille puutarhurin kanssa, jatkoivat he usein matkaansa kukkakimppu mukanaan.

Tämä kuva on naapurin pihalta, siinä keväällä kuollut ystäväni Ippa haravoi. Kuva on otettu ensimmäisellä omalla kamerallani, joka oli maailman yksinkertaisin pieni muovilootakamera ilman mitään säätöjä.
Kerran sadonkorjuuaikaan ryhdyimme Ipan kanssa leikkimään ravintolaa. Muistan pimeän syysillan, olimme tehneet tulet naapurin puutarhaan ja kattaneet pöydän kauniisti. Minä olin asiakas ja Ippa kokkasi minulle tunkiolta keräämistämme hylkiöporkkanoista ja muusta romppeesta gourmet-ateriaa ruosteisessa peltipurkissa. Taisin olla nälkäinen tai sitten vain eläydyin liikaa rooliini ja söin oikeasti kärähtänyttä herkkua. Oksensin koko yön, mutten uskaltanut kotona kertoa, mistä tautini johtuu.
Lapsuudessa puutarha oli itsestäänselvyys, sitä ei osannut erityisesti arvostaa. Välillä en ymmärtänyt miksi vierailijat niin kovasti kohkasivat puutarhan kauneudesta ja ihanuudesta. Nyt kyllä ymmärrän.
Vastaan näihin haasteisiin niin viiveellä, etten ojenna tätä erityisesti kenellekään, mutta jos joku haluaa kertoa lapsuutensa puutarhamuistoista niin ottakaa koppi.
Iloista joulunodotusta kaikille!

Huomenta Suomi!

Eilen kun juhlittiin Suomen syntymäpäiviä, tuli aurinkokin tervehtimään satavuotiasta.

Juhlin rantasaunalla takkatulen loimussa ja perisuomalaiseen tapaan lauteilla.

Kuumien löylyjen jälkeen maistui pikku pakkasen viilentämä kuohuva.

Olen viettänyt paljon mukavia saunailtoja kesällä remontoimallani rantamökillä. Saunan lämmetessä olen neulonut sähköttömässä tuvassa toisenkin sukkaparin, kuunnellen puhelimella äänikirjoja tai kuunnelmia. Luksuselämää.

Tänään vietän omia syntymäpäiviäni.
Kauniita talvihetkiä kaikille!