Vähän viiveellä

Syksy hurahti mennä ja maa on jo kuurassa aamuisin.
TricoGardenin vaikutus on lakannut ja peurat käyvät hoitamassa perennoiden syysleikkauksia, varsinkin syysleimut maistuvat. Kukinta on ohi, joten saavat mennäkin.

Lupasin laittaa talvivalkosipuleiden istutusohjeen tänne, mutta se tulee vasta nyt. Syystä, että itse odottelin istutuksen kanssa lämpimien ja sateisten säiden vuoksi, ettei käy niin, että sipulit alkavat kasvaa jo syksyllä, kuten kävi liian varhain istuttamilleni koristelaukoille. Tarkoitus on, että sipulit vain juurtuvat ja ovat keväällä varhain valmiina kasvuun. Meillä kynnet pääsivät maahan vasta muutama päivä sitten. Kuvassa istukaskynteni, vasemmalla omaa kantaa oleva Aleksandra ja oikealla uusi kokeilu Ljubasha. Molemmat ovat suurikyntisiä lajikkeita. Lautasilla on yhtä monta kynttä ja vaikka ostamani Ljubashatkin olivat komeita sipuleita on kokoeroa itse "jalostamiini" kynsiin. Valitsen istutuskynsiksi aina kaikkein suurimmat. Poistin päällimmäiset kuoret noin viikkoa ennen istutusta mahdollisten tautien leviämisen estämiseksi.

Maan olin muokannut valmiiksi ja ravinnut palaneella hevosenlannalla. Tarvittaessa maa kannattaa myös kalkita. Lehtipuun tuhka on myös hyvää, mutta liiallista tuhkan käyttöä tulee välttää syötävien kasvien kasvatuksessa. Valkosipulit tarvitsevat paljon ravinteita, jotta niistä kasvaa muhkeita, joten jotain evästä on hyvä laittaa jo kynsien istutusvaiheessa.
Istutan kynnet noin 10 cm välein, 5 cm:n syvyyteen. Liian syvälle ei kannata kynsiä tökätä, se myöhästyttää kasvuun lähtöä ja sipuleista tulee näin pienempiä. 80 x 120 lavakaulukseen laitoin kolme riviä, eli 30 kynttä per loota.
Jos nyt tulee päiväpakkasia, laitan noille viellä olkikatetta päälle.
Keväällä lannoitan sipulit uudelleen ja sen jälkeen vielä kerran kesän aikana. Jos kesällä on kovin kuivaa, kastelen myös valkosipuleita.

Jouluruusut hämmentyivät ilmojen vaihtelusta niin, että päättivät aloittaa kukinnan. No, jouluhan on niiden sesonkiaikaa.

Myös syysvuokot katsoivat velvollisuudekseen aloittaa uuden kukinnan kun sää jatkui lämpimänä. Arovuokotkin kukkivat ja edelleen puutarhassa kukkivat kehäkukat, villiintyneet orvokit ja tietysti isomaksaruohot. 

Ilmojen viilennettyä pehtoori viihtyy enimmäkseen sisätiloissa. Viihdykkeeksi latasin juutuubista tabletille cat entertainmentia. 

Hiirien puuhia kuvan kera, ettei tarvitse vain kuunnella rakenteissa rapistelevaa hiiriradiota.

Iloista talven alkua kaikille!

Terveisiä meiltä

Ollaan jo syksyssä. Kesä tuntuu nyt vain pitkältä helteiseltä unelta, jossa uitiin ja yritettiin etsiä viileitä paikkoja.
Nero yllätti minut yhtenä aamuna kun kurkkasin ikkunasta; seniori juoksi pihalla hirveää vauhtia. Luulin, että pihaan oli tullut vieras punainen kissa, mutta tarkemmin katsoen pehtoori ajoikin takaa nuorta kettua.

Lämmin kesä tuotti satoa kuivuudesta huolimatta. Valkosipulit kasvoivat taas jäteiksi, mutta jouduin niitäkin kastelemaan. 

Komea sato. Lupasin laittaa viljelyohjeet taas kerran tänne blogiin ja teen sen kunhan istutusaika koittaa.

Joku teki oudosti pari kynttä varteenkin, tälläistä en ole ennen nähnyt.

Muutakin satoa on tullut runsaasti ja omalta "torilta" on löytynyt syötävää joka päivälle. Palsternakat ja ja purjot jatkavat vielä kasvuaan maassa, samon lehtikaalit ja varsiparsakaalit. Muut on kerätty talteen kellariin.

Tomaattit nauttivat lämpimästä kesästä ja niitä kypsyi enemmän kuin koskaan.

Muutakin kivaa mahtui kesään, kuten ystävien tapaamiset ja heidän luonaan vierailut.

Kulttuurinälkääkin tuli tyydytettyä. Tiina Torkkelin eläinveistoksia keskiaikaisessa linnakellarissa Laukon kartanon kesänäyttelyssä.

Tapani Kokon räväköitä puuveistoksia Laukon kartanolla.

Laukon kartanon upeat rakennukset ovat hieno ympäristö suurelle kesänäyttelylle.

Lisättyä todellisuutta Helsinki Biennaalessa, Vallisaaressa. Pääsin mukaan Pawel Althamerin teokseen, pakenemaan vankilasta muiden vankien mukana. Jännittävä kokemus.

Vallisaaren näyttelyssä oli niin paljon katsottavaa, että vastaanottokyky alkoi olla rajoillaan. Yksi vaikuttavimmista teoksista on Maaria Wirkkalan installaatio 'Ei aivan viaton'. Kuvassa vain osa Aleksanterinpatterin ruutikellariin ja tykkihuoneisiin luodusta teoksesta. 

Vallisaari itsessään oli mielenkiintoinen paikka vanhoine rakennuksineen ja omalaatuisine kasvustoineen. 

 

Tattisato on ollut tänä syksynä mahtava. Herkkua putkahtelee maasta tarpeeksi ihan omalla tontillakin.

Lämmin kesä on ollut perhosten juhlaa. Amiraalit rakastavat päivänhattuja.

Toukokuussa kukkivana hankkimani syyssyräkki on kukkinut perhosten iloksi koko kesän ja kukkii edelleen.
Onko vinkkejä ja kokemuksia miten tämän saisi hyvin selviytymään talvesta?

Olen saanut perennaherätyksen ja näiden viime vuosina tehtyjen uusien kukkapenkkien lisäksi olen alkanut uudistaa vanhoja umpeenkasvaneita ja villiintyneitä kukkamaitani. Niissä onkin ollut urakkaa, mutta vähitellen edeten olen yrittänyt järjestellä kasveja.
Kukinta on ollut upeaa kuivuudesta huolimatta ja kiitos TricoGardenin kasvit ovat säästyneet myös peurojen hampailta. Uskalsin ostaa jopa muutamia tulppaaneja ensi kevättä ilahduttamaan.

Vielä tarkenee rentoutua rannalla. 

Hyvin mahtui koko kesä yhteen postaukseen.
Mukavaa viikkoa kaikille!

Vauhti päällä

Lämpöaalto sai kasvun roihahtamaan kosteasta maasta.
Koivut vihertyivät yhdessä yössä ja joka aamu saa ihmetellä perennoiden kasvuvauhtia. Puutarhasta otetut kuvat vanhenevat päivässä, mutta laitetaan kuitenkin muutama muistiinpano.

Matto on sävy sävyyn kaluston kanssa.

Toisaalla levittäytyvät keltavuokot.

Skopolia kasvaa kymmenen senttiä päivässä. Pehtoori antaa mustaa taustaa.

Pensasangervo Double Play Big Bang aloittaa kevätvärillään. Kuvausassistentti tarjoaa taas leveän selkänsä tummaksi taustaksi.

Kaikensorttiset esikot juhlivat.

Orvokkiruukku

Aamulla huomasin, että joku on yrittänyt murtautua lintukotoon. Tai ehkä tässä on ollut mielessä remontoida ja suurentaa oviaukkoa.

Tulppaanit ovat saaneet olla rauhassa vaikka ruiskutin ne TricoGardenilla vain kerran lehtien juuri noustua maasta.
Syrjäisessä penkissä yksinäinen tulppaani on unohtunut käsittelemättä ja se on tullut syödyksi.
Kasvimaallakin on alkanut tapahtua. Potut on maassa ja ensimmäiset kylvöt tehty, valkosipulit lannoitettu ja muokattu maata. Pari uutta lootaa pitäisi rakentaa ja pystyttää lumen kaatama aita. Helteellä ei jaksa huhkia, välillä pitää lojua aurinkotuolissa, varjon alla lukemassa ja vain nauttia siitä, että on kesä. Jos vain malttaa.

Julkista tunnustusta

Kasvimaamme pääsi taas printtiin, kun juuri ilmestyneessä Kotilieden puutarhanumerossa (8/21) julkaistiin yhdeksän sivun juttu potagerista.
Kuvassa pehtoori tarkastaa pdf:stä, että kaikki tiedot ovat oikein ennen painoon menoa.
– Piika tuolla näkyy, mutta missä on pehtoori?

Kun kerroin tuttavalle isännälle, että lehdessä on juttu hänen ihailemastaan kasvimaasta, vastasi hän: "On jo aikakin sen saada julkista tunnustusta."
Se oli minusta niin hieno ja mahtipontinen lause, että lainasin otsikkoon.

Jutun tekijät, kuvaaja Teija Tuisku ja kirjoittaja Heidi Haapalahti. He ovat tehneet yhdessä myös puutarhakirjoja, joista yksi suosikkini on Makutarhuri, jossa on paljon vihannesten makuun vaikuttavia viljelyvinkkejä. Tarpeellinen teos hyötyviljelijälle.
Juttu tehtiin heinäkuun lopussa. Koko viikon oli satanut ja edellisenä päivänä satoi ihan kaatamalla. Huolestuneena katselin sateen kaatamia kasveja, mutta kuvauspäivänä paistoi aurinko ja kasvit olivat illalla jo jonkinlaisessa ryhdissä.

Tekee niin hyvää nähdä tämä vehreys ja värikkyys nyt kun potager on juuri päässyt lumen alta ja rehevyydestä ei ole tietoakaan.

Tänä aamuna näky oli tälläinen.

Vain valkosipulit nostavat päätään. Ne ovat ahkeroineet jo lumen alla.

Minua ei edes mainittu jutussa.

Kypsää kamaa

Puutarhuri on elänyt pitkään uurastuksensa hedelmillä. Loppukin sato on kypsynyt ja suurin osa korjattu jo talteen.
Istutin talvikurpitsat vanhaan viinipullokoriin ja koristeeksi kasvatin krassia.

Maalasin kesällä valkoisen metalliportin vihreäksi, se sulautuu paremmin maisemaan.

Korissa kasvaa yksi Tom Fox ja yksi turbaanikurpitsa. Kummastakin on satoa odotettavissa, vielä saisivat kasvaa tovin, nyt ovat potkupallon kokoisia.

Kesäkurpitsa sato on ollut mittaamaton ja täytyy tunnustaa, että osa on joutunut kompostin ruoaksi. Pakastimeen ei mahdu ja vaikka olen lisännyt sitä lähes kaikkeen ruoanlaitossa ja leivonnassa, liika on liikaa.
Yleisesti olen kuitenkin sitä mieltä, ettei kompostiin kannata viljellä.
Purjot kasvoivat tänä vuonna komeiksi, niitä on valmistettu monin tavoin ja loput pääsevät maakellariin, mutta vielä ei ole kiirettä.

Avomaankurkkujen sato on myös ollut suuri. Olen tehnyt kaikenlaisia erilaisia marinoituja kurkkuja lisukkeeksi. Tomaatteja on tullut kohtuullisesti. Viime kesänä miellyin Sungold kirsikkatomaatteihin ja nyt kasvatin suurimman osan niitä. Sitä sanotaan maailman makeimmaksi tomaatiksi ja se tosiaan on hedelmämäisen makea ja herkullinen. Niitä napsii suuhunsa sitä mukaa kun kypsyvät. Lisäksi kasvaa muutamia Gardeners Delight ja Money Maker -tomaatteja.
Silpoydin- ja sokeriherneitä on tullut mukavasti. Sokeriherneitä myös pakastan.

Herneitten kanssa kukoistaa punakosmos. Etualan iisopit ovat jo kukkineet, ne ovat pörriäisten suursuosikkeja.

Kirjorevonhäntä "Callaloo Tricolor Red" venähti kolmimetriseksi ja sen lehdet ovat punaisia, eivät kolmivärisisiä. Serkkunsa "Callaloo Red" taas jäi parikymmentä senttiseksi.
Näistä olen poiminut lehtiä salaatteihin.
Takana kasvaa taivaita hipovia maa-artisokan varsia.
Keltasipuleista osa kasvoi hyvin ja osa jäi melko pieniksi, niitä kasvoi kahdessa paikassa ja ne oli istutettu eri aikaan. Perunat, porkkanat ja palsternakat ovat vielä maassa, siis ne, joita ei ole vielä syöty. Osan perunoista ehdin viedä kellariin ja loput nostan ensi viikolla.

Kaikenlaista muutakin syötävää löytyy kukkien seasta. Ensi viikolla yritän ehtiä sienimetsäänkin.

Nero ei luovuta vaan jatkaa kesää aurinkotuolissa varjon alla, satoi tai paistoi.