11.9.2020

Kypsää kamaa

Puutarhuri on elänyt pitkään uurastuksensa hedelmillä. Loppukin sato on kypsynyt ja suurin osa korjattu jo talteen.
Istutin talvikurpitsat vanhaan viinipullokoriin ja koristeeksi kasvatin krassia.

Maalasin kesällä valkoisen metalliportin vihreäksi, se sulautuu paremmin maisemaan.

Korissa kasvaa yksi Tom Fox ja yksi turbaanikurpitsa. Kummastakin on satoa odotettavissa, vielä saisivat kasvaa tovin, nyt ovat potkupallon kokoisia.

Kesäkurpitsa sato on ollut mittaamaton ja täytyy tunnustaa, että osa on joutunut kompostin ruoaksi. Pakastimeen ei mahdu ja vaikka olen lisännyt sitä lähes kaikkeen ruoanlaitossa ja leivonnassa, liika on liikaa.
Yleisesti olen kuitenkin sitä mieltä, ettei kompostiin kannata viljellä.
Purjot kasvoivat tänä vuonna komeiksi, niitä on valmistettu monin tavoin ja loput pääsevät maakellariin, mutta vielä ei ole kiirettä.

Avomaankurkkujen sato on myös ollut suuri. Olen tehnyt kaikenlaisia erilaisia marinoituja kurkkuja lisukkeeksi. Tomaatteja on tullut kohtuullisesti. Viime kesänä miellyin Sungold kirsikkatomaatteihin ja nyt kasvatin suurimman osan niitä. Sitä sanotaan maailman makeimmaksi tomaatiksi ja se tosiaan on hedelmämäisen makea ja herkullinen. Niitä napsii suuhunsa sitä mukaa kun kypsyvät. Lisäksi kasvaa muutamia Gardeners Delight ja Money Maker -tomaatteja.
Silpoydin- ja sokeriherneitä on tullut mukavasti. Sokeriherneitä myös pakastan.


Herneitten kanssa kukoistaa punakosmos. Etualan iisopit ovat jo kukkineet, ne ovat pörriäisten suursuosikkeja.


Kirjorevonhäntä "Callaloo Tricolor Red" venähti kolmimetriseksi ja sen lehdet ovat punaisia, eivät kolmivärisisiä. Serkkunsa "Callaloo Red" taas jäi parikymmentä senttiseksi.
Näistä olen poiminut lehtiä salaatteihin.
Takana kasvaa taivaita hipovia maa-artisokan varsia.
Keltasipuleista osa kasvoi hyvin ja osa jäi melko pieniksi, niitä kasvoi kahdessa paikassa ja ne oli istutettu eri aikaan. Perunat, porkkanat ja palsternakat ovat vielä maassa, siis ne, joita ei ole vielä syöty. Osan perunoista ehdin viedä kellariin ja loput nostan ensi viikolla.

Kaikenlaista muutakin syötävää löytyy kukkien seasta. Ensi viikolla yritän ehtiä sienimetsäänkin.


Nero ei luovuta vaan jatkaa kesää aurinkotuolissa varjon alla, satoi tai paistoi.

20 kommenttia:

  1. Sungold tosiaan on ihan kuin karkki, niitä napsii suoraan kasvarista aina siellä käydessään. Toinen tämän kesän herkku oli Tigerella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sungold on maukkaampi kuin moniviljelty marja. Joskus olen kokeillut Tigerellaa, mutta muistaakseni en saanut siitä hyvää satoa. Oli ehkä huono vuosi.

      Poista
  2. Isännän aurinkotuoli :-D Ihana Nero.
    Kasvimaasi on kuin rusanudensarvi! Ihastelen satoasi ja kukkiasi. Itse kun olen laiska kastelija ja peurat hoitelevat loput, niin ei tässä pääse juuri rehentelemään sadolla eikä komeudella. Paitsi onneksi täältäkin löytyy tuollainen komea isäntäpantteri. Muuten olisin kateudesta kesäkurpitsanvihreä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla se isäntä nytkin torkkuu aurinkotuolissa :)
      Ilman aitaa ei taida kannattaa panostaa kasvimaahan peura-alueella. Aitaakin saa olla aina paikkaamassa :)
      Meidän isäntäpantterit voisivat olla kaksosia, komeita ja hyviä myyrän pyydystäjiä.

      Poista
  3. Sungold on meilläkin ollut tämän kesän tomaattisuosikki.
    Sinun kasvimaasi kuvia katselee aina mielellään. Sen lisäksi, että sanalliset kuvauksesi saavat veden kielelle, silmin voi sitten herkutella sielunruokaa.
    Nerolla on siis sidoksia myös Ranskanmaalle, aurinkokuninkaan elkeitä.
    Mukavaa viikonloppua teille kummallekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen Sungold on oikea karkki.
      Tähän aikaan sitä on tyytyväinen, että jaksoi taas uurastaa kasvimaalla ja vaivat ovat unohtuneet kun suu napsaa.
      Nero on varsinainen aurinkokuningas, kaskyttää alamaistaan ja nauttii auringosta valtaistuimellaan.

      Poista
  4. On varmasti kiva syödä oman maan satoa. Minulla hyötyviljely aika vaatimatonta. Jotain kuitenkin. Nero taitaa toivoa, että kesä olisi ikuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauppareissut ovat jääneet aika vähälle näin satoaikaan. Jos Nerolta kysytään, niin kesä saisi olla ikuinen, tai ainakin pidempi.

      Poista
  5. Komeaa satoa! Kolmimetriset kirjorevonhännät ovat upea näky. Enpä tiennytkään, että niiden lehdet ovat syötäviä. Minä kasvatin purppurarevonhäntää ('Oeschberg'), olisikohan sekin kelvannut salaattitarpeiksi? Jouduin nimittäin napsimaan osan lehdistä ja versoista kompostiin, kun levähtivät neljä kertaa kookkaammiksi kuin viime kesänä. Taisi sattua parempi kasvupaikka tällä kertaa :D Nerolla on hyvä asenne. Ilmekin on juuri sellainen, että "nyt on kesä, vaikka mitä sanoisit!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Revonhäntä on syötäväkasvi ja purppurarevonhännän siemenetkin kannattaa kerätä talteen, niitä voi syödä kvinoan tavoin, ovat hyvin valkuaisainepitoisia. Revonhännän nuoret lehdet maistuvat salaatissa, vanhemmiten vähän kitkeröityy, mutta olen käyttänyt salaatissa koristeena. Suotuisina kesinä revonhännät kasvavat jäteiksi.
      Nero on vahvatahtoinen katti :)

      Poista
  6. Sungoldille pisteet täältäkin, se on ehdottomasti minunkin suosikkini. Sinulla on hieno kattaus kaikkea ihanaa. Kesäkurpitsa on käsittämätön satoisuudessaan, vaikka sitä käyttää moneen ruokaan, niin aina vaan riittää. Jos jotain lajia on pakko laittaa kompostiin niin lohdutan itseäni sillä, että tuote palaa uudeksi ravinnoksi.
    Nero näyttää niin samalta kuin minun Milli (levätköön rauhassa), ihan ikävä iskee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä istutan kaksi kesäkurpitsan taimea, sekin on joskus vähän liikaa. Nyt oli tilaa, enkä raatsinut heittää ylimääräisiä taimia pois. Neljä satoisaa kesäkurpitsaa tuottaa enemmän kuin kukaan pystyy syömään. Ja totta puhut,hyötykäyttöön ne menevät kompostissakin.
      Kissat pysyvät muistoissa ikuisesti.

      Poista
  7. Minä en tänä vuonna onnistunut kesäkurpitsan kanssa, saimme yhteensä kolme pientä. Onneksi anopilta saatiin muutamia. Perunat on meilläkin vielä lavakauluksissa, pitää nostaa meidänkin pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä kesäkurpitsat tuottavat runsaan sadon, mutta on ollut kesiä, jolloin niitä on vain muutamia. Aina eivät nekään jaksa.
      Ensi viikolla pitäisi olla kaunista perunannostosäätä.

      Poista
  8. Nautinnollista katsella kesän kasvattamia hyötykasvien kuvia. Kesäkauden sato ei ole itsestään selviö, vaan niiden eteen olet ahertanut ja nähnyt monenmoista työtä ja huolenpitoa. 😊
    Nero osaa ottaa rennosti vielä kun voi nauttia kesästä ja varjo suojaa liialta auringolta ja sateelta. 😊 Minun kesäkurpitsani tuotti vain kauniita keltaisia kukkia ja jonkun pienen kurpitsan alun ja sitten kyllästyi koko puuhaan, mutta kukkia se jaksaa tehdä edelleen. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähänvaivaa täytyy nähdä itsestään ei satoa tule. Nyt on kasvimaan tilinpäätös ja plussalla ollaan.
      Kesäkurpitsoiltasi taitaa puuttua pölyttäjiä tai sitten se tekee vain poikakukkia. Joskus käy niin.
      Nero ei taida luovuttaa ennen kuin pakkaset tulevat.

      Poista
  9. Kesäkurpitsaa on riittänyt, ensi vuonna pitää muistaa laittaa vähemmän. Perunaa on meilläkin maassa vielä, samoin porkkanaa, nostetaan sitä mukaa kun syödään. Kosmoskukat ovat kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porkkanoita minäkin nostan tarpeen mukaan, viljelenkin vain kesäporkkanaa. Nyt on pari lämmintä päivää, toiveita loppujen tomaattien kypsymiseen.

      Poista

Kiitos kommentista