Isännätön emännätön

Lähistöllä sijaitsee huvila, jossa kukaan ei ole käynyt vuosikausiin. Talo on sympaattinen, mutta surullisen oloinen ilman huoltajaa.

Sisällä vallitsee pysähtynyt kesätunnelma vaikka ulkona vuodenajat tulevat ja menevät.

Talo tietää, että jos pian ei tapahdu jotakin sen päivät ovat pian luetut.

Piha on jo kasvanut umpeen, portaille ei pääse ilman raivausvälineitä.

Mutta vielä on toivoa, talo herättää paljon ihastusta ja kiinnostusta. Se halutaan herättää henkiin pitkän hiljaisuuden jälkeen.

Autiotalo

Keskellä metsää on hylätty talo, tai oikeastaan kokonainen maatila. Vuosien aikana sen rakennukset ovat rapistuneet, katot romahtaneet, piha ja pellot kasvaneet umpeen. Jotkin perennat jaksavat vielä kukkia viidakossa.

Aitat ja vajat ovat täynnä aarteita, jotka hiljalleen maatuvat. Talonpoikaisia huonekaluja, vanhoja astioita ja työkaluja joiden elämä päättyy tänne. Talolla on tarina, eikä se ole kovin onnellinen.

Joskus tämä kaikki on ollut uutta. Elämä on ollut toiveikasta ja touhukasta. Sitten hiljaisuus, unohdus - pitkä uni.