Äänetön kevät

Yleensä tähän aikaan vuodesta aamulla ulos astuesta saa kuunnella moniäänistä lintujen konserttia, mutta nyt on ollut aivan hiljaista. Vain joku tintti jaksaa laulella ja joskus järveltä kuuluu joutsenten huutoja. Kanadanhanhipariskunta hengailee päivittäin rantaniityllä.
Ennen takatalvea täällä konsertoitiin jo reippaasti, minne linnut katosivat? Tulevatko ne takaisin?
Löysin kukkapenkistä kevättähtien keskeltä kuolleen punarinnan, se ei selvinnyt takatalvesta. Punarinta on puutarhalintu ja mukava kaveri pihatöissä, tulee ikävä.
Vietin Vappua Porvoossa Neron siskon luona, siellä vanhoilla pihoilla levittäytyivät upeat kevätkukkamatot. Kuvassa näkyy scilloja ja taenpana vaalea liila matto on pystykiurunkannuksia.

Neron sisko, Mörkö, on veljensä kaksoisolento, ainoa vielä eläväinen tästä pentueesta.
Oli erittäin hauska Vappu. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, pihalla vietetty kuohuviinihetki oli liiankin kuuma.

Vapunpäivänä kävin kotimatkalla Sipoossa tapaamassa toista ystävääni, Remiä ja hänen emäntäänsä.

Nyt ainoa paikka missä on kuuma on kompostori. Toivottavasti tuo ei syty palamaan. Tämä on lepäävä kompostori, se on koko talven käynyt kuumana, luulisi mullan olevan jo valmista.

Kun taas käytössä oleva kompostori jäätyi talvella ja näyttää syttyvän hitaasti.
Viljelypuuhat ei tässä kylmyydessä  jaksa paljon innostaa, eikä taimia uskalla vielä istuttaa ulos. Lumellakin uhkaillaan, sitä en kyllä enää halua nähdä ennen loppuvuotta, jos silloinkaan.

Huonoa tuuria

Syystyöt keskeytyivät lumimyräkkään. Jouduin nimittäin jatkamaan puutarhan syyspuuhia nyt keväällä, sillä syksyn toimissa rampauduin. Innokkaana korjasin talvisäilöön pihan tavaroita ja yksi lasitettu, pieni ruukku oli jäätynyt pohjastaan kiinni maahan. Vähän potkaisin sitä, ruukku meni rikki ja sen reuna oli niin terävä, että se leikkasi saappaan ja villasukan läpi pitkän ja syvän haavan jalkapohjaani.
Verta tuli niin, että kylpyhuone oli kuin rituaaliteurastuksen jäljiltä kun yritin siellä puhdistaa haavaa ja tyrehdyttää verenvuotoa. Kymmenen sidetaitosta teipattuna jalkapohjaan lähdin päivystykseen. Piiitkän odottelun jälkeen pääsin ommeltavaksi. Kuusi tikkiä.
Puudutuspiikit jalkakapohjaan olivat yksi elämäni tuskallisimpia kokemuksia, se nimittäin sattuu. Ronski sairaanhoitaja piti koko painollaan jalkaani paikallaan ja käski kiroilla tai huutaa. En tehnyt kumpaakaan.
Toipuessani satoikin jo ensilumi, joka sitten jäi pysyväksi peitti syystyöt pihalta ja mielestä.

Keväällä ne olivat edessä, mutta yllättäen satoi lunta kymmeniä senttejä ja työt keskeytyivät taas.

Huonoa tuuria oli myös kimalaiskuningattarella, joka varhain aloitti yhdyskunnan perustamisen ja etsi ravintoa, yritin auttaa parhaani mukaan hankkimalla lisää kukkia pihalle. Jossakin se selvisi lumimyräkän ohi, koska eilen näin muutaman kimalaisen hyörivän kevätkukissa.

Erittäin huonoa tuuria oli muuttolinnuilla, jotka epätoivoisesti etsivät ravintoa lumikaaoksessa. Ajelin ympäri pitäjiä etsimässä linnunsiemeniä, jotka olivat loppuneet myymälöistä. Löysin kuitenkin sen verran, että pärjättiin lumen katoamiseen asti. Tyhjensin myös ruokakomerostani kaikki vehnät, kaurat, tattarit ja hirssit linnuille. Ruokintapaikalla oli ajoittain useita kymmeniä lintuja. Surullinen näky kun peipponen kahlaa paksussa hangessa.
Peuratkin etsivät innokkaasti ruokaa pihapiiristä ja jokainen tulppaani, jota en ollut ehtinyt ruiskuttaa katosi parempiin suihin, ne olivat maistelleet myös laukkoja ja valkosipuleita.

Lintu lumessa

Erittäin huonoa tuuria oli se, että tammikuun pakkasissa onnistuin saamaan punkinpuremasta Borrelia-bakteerin. Koska en nähnyt punkkia, en pitkään aikaan ymmärtänyt mikä iholle ilmestynyt punainen läikkä on. Vasta kun se levisi kämmenen kokoiseksi selvärajaiseksi alueeksi ja oli kuin kouluesimerkki borreliarinkulasta, hakeuduin lääkäriin. Punkki oli ilmeisesti päässyt minuun polttopuista, muuta selitystä en keksi. Täytyy muistaa tehdä punkkisyyni talvellakin.

Sää näyttää jo paremmalta ja voin jatkaa syys-kevätpuuhia. Käväisin Lahden Pihapiirimessuilla hakemassa inspiraatiota. Kivat messut, paljon mielenkiintoisia pienempiäkin yrittäjiä ja monipuolista taimiantia.
Jos nyt kevät jää kokonaan välistä, niin valmistaudutaan kesään.

PS. Neroa on kauhean ikävä ja vieläkin päivittäin tirautan kyyneleitä jossakin kohden. Nero oli täällä kaiken kaunistus ja keskipiste.

Vauhti päällä

Lämpöaalto sai kasvun roihahtamaan kosteasta maasta.
Koivut vihertyivät yhdessä yössä ja joka aamu saa ihmetellä perennoiden kasvuvauhtia. Puutarhasta otetut kuvat vanhenevat päivässä, mutta laitetaan kuitenkin muutama muistiinpano.

Matto on sävy sävyyn kaluston kanssa.

Toisaalla levittäytyvät keltavuokot.

Skopolia kasvaa kymmenen senttiä päivässä. Pehtoori antaa mustaa taustaa.

Pensasangervo Double Play Big Bang aloittaa kevätvärillään. Kuvausassistentti tarjoaa taas leveän selkänsä tummaksi taustaksi.

Kaikensorttiset esikot juhlivat.

Orvokkiruukku

Aamulla huomasin, että joku on yrittänyt murtautua lintukotoon. Tai ehkä tässä on ollut mielessä remontoida ja suurentaa oviaukkoa.

Tulppaanit ovat saaneet olla rauhassa vaikka ruiskutin ne TricoGardenilla vain kerran lehtien juuri noustua maasta.
Syrjäisessä penkissä yksinäinen tulppaani on unohtunut käsittelemättä ja se on tullut syödyksi.
Kasvimaallakin on alkanut tapahtua. Potut on maassa ja ensimmäiset kylvöt tehty, valkosipulit lannoitettu ja muokattu maata. Pari uutta lootaa pitäisi rakentaa ja pystyttää lumen kaatama aita. Helteellä ei jaksa huhkia, välillä pitää lojua aurinkotuolissa, varjon alla lukemassa ja vain nauttia siitä, että on kesä. Jos vain malttaa.

Kevätkimara

Aiemmin keväällä kun siivoilin kuistia, tulin kurkanneeksi käytöstä poistettuun linnunpönttöön, joka on saanut jatkoelämän koristeena. Pöntössä nukkui kolme perhosta, luultavasti nokkosperhosia tai neitoperhosia. Ei siis ollutkaan käytöstä poistettu asunto. Myöhemmin pelastin kuistin ikkunasta yhden nokkosperhosen vapauteen ja lämpimillä säillä pidin ovea auki.

Olen siirtänyt sisäkasvit kuistille taimikasvatuksen tieltä. Toivottavasti pärjäävät vaikka ilmat nyt viilenevätkin. Oliivipuu on viettänyt kevättä ulkoportailla.

Ensimmäinen yrttivati on menestynyt viileällä kuistilla.

Muutamia orvokkeja tuomassa väriä luukokoelmaan ulosistutusta odotellessaan.

Ruukullinen pikkuorvokkeja.

Puutarhan puolella skopoliat kurkkivat jo lehtiruusukkeista.

Lehtoimikät ovat aloittaneet varjoisammassa osassa puutarhaa kun aikaiset iirikset ja krookukset jo lopettavat kukintaansa.

Vaaleanpunaiset kevättähdet ovat täydessä kukassa.

Sama sinisenä

Kiurunkannukset ovat päättäneet valloittaa maan. Näitä kevätkukkijoita olisi kiva saada lisää eri väreissä.

Tämä esikko taitaa olla luonnonvaraista kantaa, sillä olen siirtänyt niitä pihan reunalta koivuangervon kurituksen jäljiltä jääneeseen tilaan. Pikkukäenrieskat valloittivat nopeasti vapautunutta maa-alaa.

Viimeinkin! Yksi keisarinpikarililja on päättänyt vääntää kukinnon ja heti siellä liljakukot lemmenpuuhissa.
Heidän elämänsä päättyi nautinnollisena hetkenä.

Tarhajouluruusu on päässyt hyvään vauhtiin.

Julkista tunnustusta

Kasvimaamme pääsi taas printtiin, kun juuri ilmestyneessä Kotilieden puutarhanumerossa (8/21) julkaistiin yhdeksän sivun juttu potagerista.
Kuvassa pehtoori tarkastaa pdf:stä, että kaikki tiedot ovat oikein ennen painoon menoa.
– Piika tuolla näkyy, mutta missä on pehtoori?

Kun kerroin tuttavalle isännälle, että lehdessä on juttu hänen ihailemastaan kasvimaasta, vastasi hän: "On jo aikakin sen saada julkista tunnustusta."
Se oli minusta niin hieno ja mahtipontinen lause, että lainasin otsikkoon.

Jutun tekijät, kuvaaja Teija Tuisku ja kirjoittaja Heidi Haapalahti. He ovat tehneet yhdessä myös puutarhakirjoja, joista yksi suosikkini on Makutarhuri, jossa on paljon vihannesten makuun vaikuttavia viljelyvinkkejä. Tarpeellinen teos hyötyviljelijälle.
Juttu tehtiin heinäkuun lopussa. Koko viikon oli satanut ja edellisenä päivänä satoi ihan kaatamalla. Huolestuneena katselin sateen kaatamia kasveja, mutta kuvauspäivänä paistoi aurinko ja kasvit olivat illalla jo jonkinlaisessa ryhdissä.

Tekee niin hyvää nähdä tämä vehreys ja värikkyys nyt kun potager on juuri päässyt lumen alta ja rehevyydestä ei ole tietoakaan.

Tänä aamuna näky oli tälläinen.

Vain valkosipulit nostavat päätään. Ne ovat ahkeroineet jo lumen alla.

Minua ei edes mainittu jutussa.

Viihdekeskus

Näinkin sievästi voi tulppaani alkaa. En yhtään muista lajiketta, sillä viime keväänä täällä eivät tulppaanit kukkineet, vaan ne joutuivat kauriiden kitaan. Siksi ilahduinkin kovasti sorkkien jäljistä kukkapenkissä, Trico Gardenilla käsitellyt tulput eivät olleet kelvanneet hirvieläimille.

Maanantaina oltiin pehtoorin kanssa lääkärissä, oli aika kontrolloida kilpirauhasarvot.
Muutaman tunnin aamu-ulkoilu tehtiin valjaissa, jotta kissa varmasti on paikalla kun on aika lähteä tohtoriin.
Ulkoilu sujui mukavasti viihteen merkeissä. Nero istui kuuntelemassa myyräradiota.
Olen karsinut pihan tiheää kuusikkoa ja kasannut oksat keoksi, ajattelin hakettaa ne rhodoille. Myyrät ovat löytäneet keosta oivan pesäpaikan ja pehtooria niiden touhut jaksavat kiinnostaa.
Tämä on kuin istuttaisi lapsen Muumi-videoiden ääreen, aika kului rattoisasti. Flexi pysyy paikallaan kitkentäraudalla, mikä vapautti piian touhuamaan kukkapenkissä.

Välillä ohjelman käänteet olivat niin mukaansatempaavia, että Nero yritti kaivautua tapahtumien keskipisteeseen.

Seuraavana iltana taas vapaasti liikkuva kisu istuskeli jälleen viihdekeskuksessa, aloittaen vähän etäämmältä. Jospa vaikka joku kuulokuvan tähdistä tulisi tauolle ja siihen pääsisi tutustumaan lähemmin.

Kurjet tepastelivat pellolla.

Orava askarteli rasvamakkaran kimpussa. Sen harmiksi se on ripustettu niin, että kurren on siihen vaikea päästä käsiksi. Nokkelana eläimenä se osaa katkaista kiinnitysnarun ja pudottaa makkaran maahan paremmin saataville. Nyt se harhautui nakertamaan pötkylän sisällä kulkevaa paksumpaa narua. Talvella laitoin aina ripustusnarun suojaksi mehupillin pätkän.

– Tuonne ei kannata mennä, siellä on kamalan hajuisia tulppaaneja.

Pörriäiset ovat ihan pöllyssä kevään ihanuudesta.

Viime vuonna kaikki seinustan sipulikukat, paitsi irikset tulivat syödyksi. Ehkä siitä suivaantuneena ne ovat lisääntyneet hurjasti ja kukkivat nyt runsaana petinä.

Puutarhakonsulentin mielestä kukat tulevat paremmin esille mustaa taustaa vasten.
Ja lääkärikäynnistä puheenollen, Neron verikokeiden arvot olivat erinomaiset, olemme viimein saavuttaneet hoitotasapainon kilpirauhasen suhteen. Myös hieman koholla ollut munuaisarvo oli normaali, Nero on siirtynyt munuaisruokavalioon. Hammaskivikin poistettiin taas samalla keikalla. Hyviä uutisia siis tällä kertaa, pehtoori pääsee viettämään kesää hyvässä iskussa.

Aurinkoista viikonloppua  kaikille!