Sataa kuin saavista kaataen, viimeinkin. Maa on kaivannut kastelua jo pitkään, tämä vesi tulee tarpeeseen. Ennen sadetta ehdin hetken kierrellä puutarhassa kameran kanssa. Valtava suviruusukasvusto on täynnä kukkia, se tuntuu vain rehevöityneen kurjasta viime kesästä ja ankarasta talvesta huolimatta.
Myös juhannusruusut kukoistavat tällä seudulla ennennäkemättöminä valkoisina pilvinä. Toisella puolen pihaa ne ovat jo kukkineet, toisaalla vasta aloittelevat.
Muutama vuosi sitten löysin metsiköstä kuusien keskeltä ränstyneen koiranheisipensaan. Siirsin siitä taimen pihan reunalle ja nyt sekin kukkii komeana. Olisipa kiva jos tähän tulisi vielä punaiset marjat.
Akileijat kuljeskelevat ja kukoistavat siellä täällä. Niitäkään ei ankara talvi näy koetelleen.
Tälläinen uusi väriversio on ilmestynyt kukkijoiden joukkoon.
Matala neidonkurjenpolvi aloittelee kukintaa.
Vanha tarhapioni on tehnyt poikasia ja tämäkin uusi puska on ilmestynyt yhteen kukkapenkkiin vaivihkaa.
Viime kesän bloggaajatapaamisesta, Lauran pihalta tuomani tarhatyräkki selvisi talvesta hienosti.
Kasvimaata värittävät suuret ruoholaukkapuskat. Vaikuttaa siltä, että sateinen viime kesä antoi niille tuuheutta ja kukintaintoa.
Viime kesän muotikasvi, morsiusleinikki kasvaa suurena puskana. Halusin tämän omaan puutarhaani vain koska muutkin halusivat, mutta olen heräteostokseen erittäin tyytyväinen. Hento kukinto sopii erinomaisesti samaan aikaan kukkivien topakoiden laukkojen ja tulppaanien keskelle.
Muutaman kypsän ahomansikankin olen jo saanut maistaa.
Näin kauniin toukan ja sen kodin löysin puskassa rytyssä olleesta mansikkakankaasta. En raatsinut ottaa muovia käyttöön, vaan varovasti taittelin sen niin, että toukka jää turvaan ja sateensuojaan. Tunnistaako joku tämän, toivottavasti ei ole paha tuholainen, vaan kaunis perhonen. Koko komeus on noin 4 sentin pituinen.
Mukavaa viikonloppua kaikille!