27.6.2016

Nero 10 v.

Nero täytti juhannuksena 10 vuotta! Tarkka syntymäpäivä ei ole tiedossa, mutta juhannuspäivänä kymmenen vuotta sitten huomasin Neron emon luikahtavan yläaitan kissanluukusta sisään ja siitä kaikki alkoi. Varsinaiset juhlat vietämme myöhemmin.

Annoin prinssille lahjaksi pieluksen, jossa kuningatar tarjoilee pulskaa hiirtä.
Mukavaa viikkoa kaikille!

24.6.2016

Suven juhla

Ruusut kukkivat ja kesä on muutenkin kukkeimmillaan.

Sarah Bernhardt kukkii kera jalokurjenpolven, kevätpikkusydämien ja tuoksukurjenpolvien. Vanhat merkit eivät nytkään pettäneet; kun kiinanpioni kukkii, silloin sataa. Onneksi vain kevyesti, sade ei haitannut edes päivänvarjon alla torkkuvaa kissaa.

Ystävä toi näin kauniisti pakatun rosén.

Riemukasta Jussia kaikille!

23.6.2016

Aaltoseikkailulla

Meidän kylällä, Viedalin kartanolla on saatu nauttia tänä kesänä koko perheen musiikkinäytelmästä, Aaltoseikkaulu.

Näytelmässä Meri-tyttö tutustuu aaltojen saloihin isänsä verstaan aaltokokoelmassa. Pari radioaaltoa pääsee karkaamaan ja niitä etsiessä tutustutaan moneen muuhunkin aaltoilmiöön.

Hurmaavan pörriäisen perän pörinä sai tärähdyksessä väärän taajuuden.

Mika Haaranen on ollut käsikirjoittamassa näytelmää ja hänen käsialaansa on myös ympäri miljöötä levitetyt lavasteet. Hän esitti näytelmässä Merin isää.

Yleisö sai istua aaltojakkaralla.

Opin, että aaltoja on monenlaisia.

Näytelmän jälkeen Viedalin nykyinen emäntä, Annukka Lyra, kertoi kartanon historiasta ja esitteli paikkaa yleisölle.

Pähkinäpuut ovat sulkeneet kartanon vanhan pihatien.

1800-luvun puoliksi sortunutta taloa alettiin kunnostaa talkoovoimin ja nyt vanha rakennus on ryhdistäytynyt uuteen loistoon ja saanut elämää ympärilleen.









Hieno nukkekoti, jossa on irroitettava etupaneli.

Yläkerran portaat ovat pelottavan jyrkät.



Mallikappaleita lukemattomista tapettikerrostumista on kehystetty seinälle.



Puutarhaan on istutettu viiniköynnöksiä.

Lukematon määrä työtunteja ja raivaamista on takana, että on päästy tähän vaiheeseen.

Mukana on pientä ja suurta ahkeraa talkoolaista.
Olipa elämyksellinen ilta kotikylällä.


Lisää Viedalista voit lukea täältä.

17.6.2016

Ennen sateita

Sataa kuin saavista kaataen, viimeinkin. Maa on kaivannut kastelua jo pitkään, tämä vesi tulee tarpeeseen. Ennen sadetta ehdin hetken kierrellä puutarhassa kameran kanssa. Valtava suviruusukasvusto on täynnä kukkia, se tuntuu vain rehevöityneen kurjasta viime kesästä ja ankarasta talvesta huolimatta.



Myös juhannusruusut kukoistavat tällä seudulla ennennäkemättöminä valkoisina pilvinä. Toisella puolen pihaa ne ovat jo kukkineet, toisaalla vasta aloittelevat.

Muutama vuosi sitten löysin metsiköstä kuusien keskeltä ränstyneen koiranheisipensaan. Siirsin siitä taimen pihan reunalle ja nyt sekin kukkii komeana. Olisipa kiva jos tähän tulisi vielä punaiset marjat.

Akileijat kuljeskelevat ja kukoistavat siellä täällä. Niitäkään ei ankara talvi näy koetelleen.

Tälläinen uusi väriversio on ilmestynyt kukkijoiden joukkoon.

Matala neidonkurjenpolvi aloittelee kukintaa.

Vanha tarhapioni on tehnyt poikasia ja tämäkin uusi puska on ilmestynyt yhteen kukkapenkkiin vaivihkaa.

Viime kesän bloggaajatapaamisesta, Lauran pihalta tuomani tarhatyräkki selvisi talvesta hienosti.

Kasvimaata värittävät suuret ruoholaukkapuskat. Vaikuttaa siltä, että sateinen viime kesä antoi niille tuuheutta ja kukintaintoa.

Viime kesän muotikasvi, morsiusleinikki kasvaa suurena puskana. Halusin tämän omaan puutarhaani vain koska muutkin halusivat, mutta olen heräteostokseen erittäin tyytyväinen. Hento kukinto sopii erinomaisesti samaan aikaan kukkivien topakoiden laukkojen ja tulppaanien keskelle.

Muutaman kypsän ahomansikankin olen jo saanut maistaa.

Näin kauniin toukan ja sen kodin löysin puskassa rytyssä olleesta mansikkakankaasta. En raatsinut ottaa muovia käyttöön, vaan varovasti taittelin sen niin, että toukka jää turvaan ja sateensuojaan. Tunnistaako joku tämän, toivottavasti ei ole paha tuholainen, vaan kaunis perhonen. Koko komeus on noin 4 sentin pituinen.
Mukavaa viikonloppua kaikille!



15.6.2016

Zefa Finon pitkä uni

Alkukesän hento vehreys on jo muuttunut kypsäksi vihreydeksi. Meillä paalattiin jo ensimmäinen heinä tänä kesänä, kasvu on kaksi viikkoa etuajassa. Valkoisten harsovankkureiden lisäksi kasvimaalla näkyy usein jotakin mustaa. Pehtoori siellä tutkaillee tiluksiaan.

Toinen musta möykky herättää kummastusta. Pimeässä nukkuu salaattifenkoli Zefa Fino. Valoisa kesäyö häiritsee sen unta, joten kokeilin järjestää sille keinoyön. Salaattifenkoli on lyhyen päivän kasvi ja pitkä valoisa kesäpäivä saa sen helposti kukkimaan. Silloin lehtikanta ei ala paisua mukulaksi. Se on myös tarkka lämpötilasta mukula ei muodostu jos lämpötila on liian matala tai liian korkea. Huputus on suojannut fenkolia myös liialta kylmältä alkukesän öinä. Siksipä käyn joka ilta laulamassa Zefa Finolle tuutulaulun ja peittelen sen nukkumaan. Aamulla käyn toivottamassa sille hyvää huomenta ja poistan yön.

Tämä on ihan oma kokeiluni eikä taattua puutarhatiedettä, mutta juurihangan turpoaminen näyttää tällä hetkellä hyvältä. Ne eivät tosin kuvassa näy hyvin katteen vuoksi, myös kate ja tasainen kosteus lihottavat tyviä. Lisäksi fenkoli kasvaa verkon alla, sillä tästä näyttää muodostuvan varsinainen tuholaiskesä. Fenkolin kasvatus meillä on vähän kinkkistä, Zefa fino on ainoa lajike, jolla olen onnistunut saamaan fenkolisatoa, se kestää paremmin pitkää päivää. Juhannuksen jälkeen uskon, että fenkoli on päässyt hyvään unirytmiin ja voin lopettaa sen nukuttamisen. Toinen mahdollisuus on kylvää fenkoli myöhemmin, mutta silloin on vaarana, ettei sato ehdi kypsyä.

Tässä seimessä kasvaa myskikurpitsaa ja yksi Sugar baby -melooni. Myskikurpitsan siemenet otin talvella kaupan kurpitsasta, joten lajikkeesta ei ole tietoa. Harso suojaa pikku taimia yökylmältä ja päivällä avattuna liialta paahteelta. Joukkoon on eksynyt myös kurkkuyrtti, se on hyvä pörriäisten houkuttelija.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Marika ja Ulla. Herzlich willkommen Autuas olo zu folgen, Erwin Schriefer.
Iloisia puutarhapäiviä kaikille!

13.6.2016

Mies, joka teki vaikutuksen

Kesän kohokohta on puutarhabloggaajien perinteinen kesätapaaminen. Tällä kertaa Suvikummun Marja ja Kivipellon Saila olivat organisoineet vierailun lauantaina Raumalle. Tunsin itseni Liisaksi ihmemaassa Vakka-Taimen Vesa Muurisen opastaessa joukkoamme taimistollaan ja omassa kasvitieteellisessä puutarhassaan. Mies tiesi mistä puhui, olimme pelkkänä korvana koko retkikunta. Kokeneimmatkin puutarhurit äimistelivät lajikirjoa ja kysymyksiä sateli enemmän kuin yksi mies ehtii vastata. Paljon kasveja levisi taimina joukkomme mukana kotipuutarhoihin.

Suloinen tummapikarililja sulatti monien sydämen ja siitä tuli suosittu heräteostos.

Puutarhan kissateini seuraili joukkoamme uteliaana.

Valtavassa puutarhassa on mielenkiintoinen hiekkapetialue. Siellä kasvit viihtyvät kohopenkeissä, joissa on hiekan seassa kymmenen prosenttia multaa.

Mittaamattomat pionirivistöt olivat juuri puhkeamassa kukkaan.



 Ruusutarha löytyi tietysti.

Kuusama oli innoissaan.

Alueella on myös 400 puun pähkinäpuutarha, josta kerätään runsas sato. Jos halutte kokea upean puutarhaelämyksen suunnatkaa Vakka-Taimeen.

Vastaanottokykyni oli jo äärirajoilla kun suuntasimme seuraavaan kohteeseemme, Vuorelan puutarhaan. Helpotuksekseni siellä taimet olivat tarjolla selkeillä kuvilla ja hinnoilla varustettuina. Heräteostoksia oli helppo tehdä noutopöydästä ja mukaan lähti tietysti kassillinen taimia. Pirkon uuden auton kuljetuskapasiteetti tuli testattua; hyvin mahtuivat neljän henkilön taimiostokset ja viidet vaihtojalkineet.

Vuorelasta siirryimme nauttimaan Marjan vieraanvaraisuudesta ja aivan uskomattomista herkuista. Suvikummun puutarhassa lepäili kasveille täysin vaaraton kauris.

Saaripalstan Saila halusi ilahduttaa emäntää kitkennällä. Helppoa hommaa asiantuntijalle; hän tunnistaa rikan.



Valkonenuinen kisuli mietiskeli vuorella. Yksi Marjan viidestä kissasta, ikävä kyllä unohdin jo nimen.
Illalla meillä oli myös taimivaihtoa ja sain Hernepensas-kujanteelta viiniruutan poikasen talvella menehtyneen tilalle. Sen lisäksi puutarhaani muutti punahattu, lehtoängelmä, skopolia, esikon siementaimi ja pari erikoista Marjan kasvattamaa pelakuuta. Olin vannonut, että pelakuukiintiöni on täynnä, mutta ahneus vei voiton.
Meitä oli aivan mahtava joukko koolla, puutarhapuhetta piisasi ja naurua riitti myöhään iltaan.
Suuri kiitos Marjalle vieraanvaraisuudesta, organisoinnista ja unohtumattomista herkuista, Kivipellon Sailalle järjestelyistä, Pirkolle paikalliskyydityksestä ja kaikille mahtavasta seurasta, naurusta ja puutarhavinkeistä! Oli suurenmoinen päivä.