Mysteeri, tunnistusapua tarvitaan

Lokakuu loppuu. Kaksi isoa kurpitsaa on vielä jäljellä, niistä voisi tehdä lyhtyjä.
Ensimmäinen kissalyhty on jo romahtanut ja homehtunut. Taisin kovertaa kuoren liian ohueksi kun ahnedin mahdollisimman paljon kurpitsalihaa.

Ystäväni lähetti kuvan sisäkukastaan ja kyseli tietäisinkö mikä kasvi mahtaa olla kyseessä. Kukaan ei kuulemma ole osannut nimetä tätä rönsyilevää tyyppiä. En osannut auttaa, joten kyselen teiltä tunnistaisiko joku tämän mysteerikukan.

Neron kanssa ollaan opeteltu uusia käytäntöjä, niistä enemmän myöhemmin.
Rauhaisaa pyhäinpäivää ja onnellista marraskuuta kaikille!

Lokakuun puutarha

Karoliinalta saadun puutarhakuvahaasteen toinen, lokakuun kuva. Syyskuun kuva löytyy täältä. Pakkaskausi muutti kasvimaan lohduttoman näköiseksi. Vain mangoldit, lehtikaalit ja jotkut yrtit selviytyivät. Tai olisivat selvinneet jos peurat eivät olisi käyneet maistelemassa kaalia ja mangoldi meni myös parempiin suihin. Olin sulkenut portin, mutta kun herkun makuun oli kerran päästy niin sen luo on päästävä vaikka aita kaatamalla. Poimin loput lehtikaalit kuivuriin. Auringonkukat ovat lautasen kokoisia, mutta väsähtäneet kylmyydessä. Auringon pilkahdus sai ne kuitenkin näyttämään karun kauniilta.

Koiruoho (Artemisia absinthium)  ei ollut moksiskaan pakkasista ja kukkii edelleen suurena pensaana. Sitä käytetään mausteena mm. absintissa ja vermutissa, mutta sen annostelun kanssa on hyvä olla varovainen sillä kasvi on myrkyllinen. Nimensä mukaan se karkottaa koita ja muita tuhohyönteisiä. Itse käytän koiruohoa vain koristetarkoituksiin, siitä saa mm. kauniita kransseja. Koiruoho on marunakasvi ja olen huomannut, että aivastelen kiivaasti sitä käsitellessäni.

Oli kova tuuli kun kuljin kameran kanssa ulkona, joten huojuvan pensaan kuvaaminen oli vaikeaa, mutta suuri se on. Ajattelin siirtää sen ja luultavasti syksy olisi paras aika.

Syysistutuksina minulla on vain kaksi ruukkua callunoita. Nyt kun lämpeni voisi tehdä lisää asetelmia, mutta valoisa aika tuntuu kovin lyhyeltä, vain pari tuntia työpäivän jälkeen näkee liikkua ulkona.

Nyt maistetaan

Pullotin raparperiliköörin, jonka valmistuksesta kerroin täällä. Reseptin antaja vinkkasi, että vaniljatanko kannattaa ottaa pois jo aiemmin ja niin tein. Liköörin maku on raikas, lempeää raparperia ja häivähdys vaniljaa. Minusta parempaa kylämänä. Kehtaa tarjota arvokkaammillekin vieraille. Voisin kuvitella nauttivani tätä yhtä hyvin takkatulen loimussa kuin kuumana kesäpäivänä puutarhassa vaikka kuohuviiniin sekoitettuna.

Lisäsin laseihin muutamia jäisiä mustaherukoita kun sattuivat olemaan käsillä. Mansikka sopisi tähän juomaan myös hyvin.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Katja ja Ride!
Mukavaa viikkoa kaikille!

Peura puri Neroa

Viileä sää ajoi Neronkin viihtymään sisätiloissa. Ulkoilua ei silti kokonaan laistettu, vaan prinssi lähti aamuvarhain töihin kuten yleensäkin. Partiointiretket ovat tarpeen, sillä kaikenlaista skismaa on taas ilmennyt.

Iltapäivälehtimäinen otsikko saattoi antaa vääriä odotuksia, sillä peuran uhriksi joutunut Nero on kukkapenkissä komeileva Nero di Toscana. Peuraperhe oli ohimennessään maistellut sitä, mutta kaikki muut kasvit oli jätetty rauhaan. Kukkivan jouluruusun riipimisestä olisi seurannut sakot ja kostoksi olisin jättänyt viemättä puutarhan ylijäämät pellonreunaan. Peurat olivat myös livahtaneet kasvimaalle raolleen jääneestä portista, kaalin tuoksu on vastustamaton. Onneksi satoa jäi vielä minullekin ja suuret ruusukaalit sietävätkin mennä parempiin suihin, sillä "kaalit" lehtihangoissa ovat pikkurillin pään kokoisia. Ei ehtinyt ruusukaali tänä kesänä valmistaa satoa. Punaiset kasvit ovat kuitenkin syksyisen kasvimaan kaunistus.

Tähänkö on tultu? Sensaationkäryisillä lööpeillä houkutellaan lukijoita Autuaaseen oloon.

Tässä toisessakin Nerossa on puremajälkiä. Olen huomannut, että prinssi hengailee taas ladolla, siellä on ilmeisesti käyty kissataisteluita. Vasemmassa lavassa ja toisessa takareidessä on suurempi puremajälki, mutta haavat eivät ole tulehtuneet. Pienempiä naarmuja oli paljon kaulassa ja päässä, eli rajalinjoilla ollaan oltu lähikontaktissa. Toivottavasti tunkeilija otti opikseen.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Erja!
Hyvää sunnuntaita kaikille!

Inspiraation lähteillä

Olen saanut inspiraatiohaasteen kolmelta  blogiystävältä, Ireneltä, Betweeniltä ja Sailalta. Lämmin kiitos kaikille kauniista sanoistanne.
Tarkoituksena on kertoa blogien tuomasta inspiraatiosta, mikä lieneekin se polttoaine, jolla Blogistaniassa liikutaan.

En tiedä mistä muualta voisikaan löytää niin monenlaisia ja monipuolisia inspiraation lähteitä kuin blogeista. Niitä seuraamalla olen löytänyt itseltäni jauhopeukalon, olen elvyttänyt vanhan kudontaharrastukseni, monipuolistanut keittiön tarjoiluja, tutustunut monenlaisiin kasveihin, eläimiin ja ihmisiin, oppinut paljon korjausrakentamisesta ja sisustamisesta, saanut mielenkiintoisia kirjavinkkejä, innostunut kokeilemaan vähän kaikenlaista, imenyt itseeni positiivista elämänasennetta, rohkeutta kohdata vaikeuksia ja monin tavoin laajentanut näkökenttääni.

Kiitos kaikille, että olette jakaneet niin paljon ihania asioita. Yhtä ilahduttavaa on saada kuulla, että on itse voinut olla inspiraation lähteenä jollekin. Vuoropuhelut kommenttiosiossa ovat olleet suuri ilon aihe. On suurenmoista saada vastauksia kysymyksiin, rohkaisua epäilyksen hetkinä ja lohdutusta kun epätoivo nostaa päätään.

Lähetän inspiraatiohaasteen edelleen melko uudelle blogituttavuudelle, Aliinalle Haapalehtoon. Siellä hoidetaan puutarhaa, kokkaillaan, sisustetaan ja remontoidaan vanhaa kansakoulua. Mukana seikkailee koiruus ja pari kissaa.
Joka ainoasta blogista, jossa vierailen olen saanut paljon hyvää mieltä ja sitähän ei ole koskaan liikaa.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Molley!
Iloista viikonloppua kaikille!

Purnauskis

Lauantaina pääsimme ennakkoon testaamaan kissakahvila Purnauskista Tampereella. Oikein riemukas ja lämminhenkinen tapaaminen. Tässä kahvilan edustaja Viiru.

Pikku Piki nautti vieraiden ehtymättömästä huomiosta.

Kahvilan kalustus on kissamaisen tyylikäs.

Nurri vähän ujosteli aluksi, mutta uteliaisuus voitti ja vieraat todettiin vaarattomiksi.

Kahvit tarjottiin kauniista serviisistä, voileivät olivat herkullisia ja suklaakakku vei kielen mennessään.

Viiru ja kahvilan ihastuttava emäntä Tiina.

Ensimmäistä kertaa olin kahvilassa missä aikuiset asiakkaat enimmäkseen konttivat lattialla.

Evo vetäytyi omaan rauhaansa sohvan alle.

Viiru väsähti riippumattoon.

Purnauskiksen avajaisia vietetään 31.10. Emil Aaltosen puistossa. Kahvila avaa ovensa 1.11. osoitteessa
Aaltosenkatu 31-33.
Toivotan onnea ja menestystä Purnauskikselle ja sen henkilökunnalle.

Kiitos Pirkolle tapaamisen organisoimisesta ja kaikille blogikavereille hauskasta seurasta!

Bonuksena hienolle päivälle pääsin tapaamaan Pirkon aatelisia poikia. Gebsu osoittautui varsinaiseksi seuramieheksi.

Silkkiturkkiset Béla ja Nipsu käyttäytyivät kuin arvokkaat aatelisherrat ainakin.

Ei mikään nöpönenä.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Sini!
Rattoisaa sunnuntaita kaikille!

Vetelät immet ja kuolleista herännyt Jukka

Alastomat immet kukkivat ansiokkaasti ja uusia nuppuja kehittyy kaiken aikaa.

Vaikka immet ovat nuorena ahkeria alkavat ne pian veltostua ja makoilevat päivät pitkät. Ovatkohan ne aina tälläisiä vai enkö laittanut sipuleita tarpeeksi syvälle?

Kompostista löytyi tälläinen ihme. Kaksi vuotta sitten kyselin, että mitä tehdä Pitkälle Jukalle, jolle tila alkoi käydä ahtaaksi. Silloin pätkäisin kasvin kolmeen osaan kevättalvella. Vankkarunkoinen alin osa muutti Kuusamoon ja kukoistaa siellä hyvässä hoidossa. Keskeltä leikkasin pätkän pois ja yläosan laitoin veteen juurtumaan. Keskiosa oli toista vuotta eteisen nurkassa ja tänä kesänä vein sen kompostiin. Se on herännyt kuolleista ja alkanut kasvaa. Pakko varmaan kunnioittaa moista elämisen halua ja tuoda jukka sisään, pakkasista se ei selviäisi. En olisi uskonut, että rutikuiva keppi voi alkaa versoa.

Meillä pidetään vielä kiinni kesästä. Mansikat yrittävät kypsyä kasvimaalla.

Harakankello väittää että syksykin on ihan mukavaa aikaa kukkia.

Jouluruusun mielestä paras kukinta-aika on milloin tahansa.

Valkoinen Rosa Rugosa päätti ehtiä vielä kerran.

Itsestään kylväytyneitä orvokkeja kukkii siellä täällä.

Joku lymyilee kurkkuyrtin kukassa.

Asteritkin sinnittelevät vielä.

Kehäkukat ovat viimeisiä syksyn väripilkkuja.
Jos ette ole vielä nähneet Virpi Suutarin dokumenttielokuvaa, Eedenistä pohjoiseen niin kannattaa käydä Areenalla katsomassa. Vertaistukea puutarhahulluille, emme ole yksin.

Talvimuotia

Nero on pulskistunut ja ruoka maittaa, kupilla tulee vierailtua joskus monta kertaa pävässä. Prinssi on viettänyt öitä ulkona ja on selvästi stessaantunut, joten ehkä alueella liikkuu taas tunkeilija. Lapsuuden traumana Neron turva on ruokakupissa. Vieläkin jossain pienessä kissanmielessä elää epäilys, että nälkävuodet saattavat olla edessä jos perusturvallisuus järkkyy. Nero on kesytetty ruoalla, se tottui saamaan ruokaa aina kun vain pyysi, kesti kauan ennen kuin se alkoi luottaa siihen, että ruokaa tulee jatkuvasti, eikä kissa joudu enää mierolle.
Edelleenkin ruokakupin toimivuutta pitää testata. En uskalla lopettaa ruokinta-automaattina toimimista, mutta prinssi on tytyyväinen vaikka kupissa on pienempi ruoka-annos kunhan jakelu toimii. Nero syö paljon myös ulkona, joten loishäätökin taitaa olla taas paikallaan, sillä suolistoloiset lisäävät ruokahalua. Kylkiluut kyllä tuntuvat vielä, joten dieetille tarvitse ryhtyä.
Kyllä minullekin ruoka maittaa, sillä olemme tehneet ahkerasti pihatöitä.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Anne!
Mukavaa viikkoa kaikille!

Ulkonäöllä on väliä

Maa-artisokan kukkia maljakossa. Aurinko lohdutti ainoaa vielä kuihtumatonta.
Leivoin ensimmäistä kertaa amerikkalaista kurpitsapiirakkaa, mutta siitä ei ole kuvaa, se katosi parempiin suihin humauksessa, yksin en kuitenkaan koko piirakkaa syönyt. Maku oli ihan ok, mutta ulkonäöltään piirakka näytti lanttulaatikolta taikinapedillä. Nyt ymmärrän miksi se tavataan kuorruttaa kuohukermalla. Yritin parantaa ulkonäköä pölysokerilla ja puolukoilla, tosi kaunis, mutta vain hetken. Tarjolla oli lanttulaatikon näköistä piirakka, jonka keskellä uiskenteli muutama puolukka sulaaneen sokerin muodostamassa lammikossa. Seuraavan kerran varaan kermavaahtoa ihan esteettisistäkin syistä.

Tuoksuherneet jaksavat kukkia aina vaan. Luulin jo poimineeni viimeisen sadon, mutta nämä eivät luovuta.

Toissailtana innostuin lähtemään metsään kurkkaamaan sienitilannetta. Se on parempi kuin hyvä, mitä suppilovahveroihin tulee. Kannattaa lähteä näiden perään päiväsaikaan, sillä hämärässä ne piiloutuvat entistä paremmin. Hieno saalis tuli kuitenkin. Lampaankääpiä oli myös runsaasti, mutta niitä en poiminut, ovat niin raskaita kantaa kotiin.

Kahvikissa

Bloggareilla on tilaisuus testata Tampereelle avattavaa kissakahvila Purnauskista jo etukäteen lauantaina 18.10. klo 14.00.
Kaikki ovat tervetulleita mukaan, ilmoittautukaa Pirkolle, tuolta löytyvät tarkemmat ohjeet ja sähköpostiosoite. Osallistujamäärä on rajoitettu, mutta vielä mahtuu hyvin mukaan.

Minulle mustana, kiitos!

Welome to follow Autuas olo, Vitornani, Chel,
Balance life and Sidnéa Barbosa Flores!
Mukavia syyspäiviä kaikille!

Kurpitsakeitto

Viikonlopun kunniaksi avasin ensimmäisen kurpitsan.
Joku kyseli kurpitsakeiton ohjetta.
Tein vähän tulisemman version keitosta.
Tarvitaan
kurpitsaa
sipuli
pari valkosipulin kynttä
kookoskermaa
kurkumaa, korianteria, chiliä. mustapippuria ja suolaa.
Kuullotin sipulit kookosöjyssä, lisäsin mausteet ja kurpitsarouheen (olin kovertanut kurpitsan kuoren) sekä vettä niin paljon, että ainekset pääsivät hyvin hautumaan. Kun kurpitsa oli kypsynyt soseutin keiton sauvasekoittimella ja lisäsin kookoskerman. Tarkistin mausteet ja lisäsin pinnalle paahdettuja kurpitsansiemeniä. Nautin keiton nauravan kissan seurassa.

Keiton hautuessa veistelin kurpitsan kuoresta lyhdyn ja kuinka ollakaan siitä tuli kissa.

En ole ennen tehnyt kuorista lyhtyjä, mutta tämä oli kyllä hauska ja nopea projekti, hedelmälihan kovertamiseen meni eniten aikaa.

Welcome to join Autuas olo, Monika MW!
Mukavaa viikkoa kaikille!