20.11.2012

Alakulon torjuntaa

Märin kesä 20 vuoteen. Siltä tosiaan tuntuu. Heti aamulla sytytän kynttilän keittiössä puurohetken ajaksi. Tarkoitus on sammuttaa se kun tulee valoisaa, mutta kun ei tule. Aamuhämärä lyö kättä iltahämärälle ja joskus on vaikea hahmottaa mikä aika päivästä on menossa.

Vaikka ei ole kovin kylmä on sytyteltävä tulia uuneihin kosteutta ja ikävää torjumaan. Kuvassa on viikonloppuna nautittua kotitekoista mustaherukkalikööriä, sehän on terveellistä. Varsinkin omenapiirakan ja hyvän ystävän seurassa.

Kun sataa vähemmän voin kuljeskella tälläisiä peuranpolkuja metsään. Siellä näyttää satumaiselta, silmäkulmastaan voi nähdä pienten punaisten piippalakkien pilkahtelevan kivien takana.

Oikein mukavaa viikkoa kaikille teille ystäväni.
Pidetään alakulo loitolla!

46 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat. Samat menetelmät on täällä käytössä, paitsi uunit puuttuu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki mikä piristää ja lohduttaa mieltä kannattaa ottaa käyttöön.

      Poista
  2. Kiva peuranpolku. Hyvällä säällä olisi mukava kävellä tuota pitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsässä on valtava voima, ehtymätön hyvän olon varasto.

      Poista
  3. Huokaus. Hämärää riittää ihan liiaksi. Auringonpilkahdukset ovat arvokkaita, niitä tosin on aivan liian vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auringon pilkahdus alkaa tuntua lottovoitolta :)

      Poista
  4. Totta haastelet Cheri ;) Tämä pimeys joskus tympii, mulla vain on onnneksi niin tiivistä ohjelmaa, ettei alakulo ehdi saada kiinni ;) Tosi ihanat kuvat. Nuo uunin savupellit ovat niin kotoisat. Löytyyköhän täältä enemmän kotokuvia, käynpä selailemassa. Äsken näkyi taivaalla pilvenrako, aurinkoa kuitenkaan ei vielä ;) Mukavaa päivää, revipä jotain kivaa tästäkin päivästä, vaikkapa kuvaa kotisi nättejä paikkoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minullakin on ollut niin kovat työkiireet, ettei alakulo ole ehtinyt saavuttaa. Mutta kun taas pysähdyn, von yllättyä. Toivottavasti löytyy kelejä leikkiä vielä ulkona.

      Poista
  5. Samat alakuloon taipuvat fiilikset täälläkin. Tuntuu, että koko vuosi on ollut yhtä samaa vuodenaikaa, pimeää ja märkää! Ah, tulisin ikionnelliseksi pienestä kuurasta ja auringon pilkistyksestä..

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne kuuratkin vielä tulevat, lumi valaisisi maisemaa ja kuiva pakkassää olisi vaihteeksi virkistävää. Sateisen kesän jälkeen tämä välitila vain tuntuu niin kovin pitkältä.

      Poista
  6. Voi kun lämmin tunnelma noista kuvistasi..
    Ystävät ja satumetsä ovat hyvät poistamaan matalaa mieltä..minulta ainakin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos lämmin tunnelma välittyy. Kaikki alakulon torjuntakeinot kannattaa kokeilla.

      Poista
  7. Hiippalakit metsässä... Minkä kokoisiksi sinä miellät metsän tontut? Tätä mielenkiintoista kysymystä on pohdittu monen kanssa, olisi mukava kuulla ajatuksesi :)

    Hyvä seura, hyvä ruoka ja kaunis, oikean tulen leimu. Ei sen parempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ne ovat sellaisia kyynärän kokoisia ja vilkkaita. Vähän ilkikurisia, mutta ystävällisellä tavalla :)
      Pohjoisessa, Jäämeren rantojen tuntureilla olen nähnyt ihan erilaisia olentoja. Varmaankin se valo :)

      Poista
  8. Mikä alakulo??
    Tämä hämäryys ja pimeys tulee joka vuosi kuin tauti - ja joka kerta se häviää yhtä takuuvarmasti :D
    Nautitaan hämäränhyssystä ja kynttilöistä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjoisen geenit omaavana en pode kaamosmasennusta, vaan olen kai jotenkin immuuni kuten hyttysen pistoillekin. Mutta märkyys ei ole minun mieleeni. Olen aistinut syksyistä alakuloa monessakin blogissa, mutta onhan onneksi kynttilät ja miltä ne näyttäisivät kirkkaassa säässä :)

      Poista
  9. On tämä marraskuu tosiaan aikamoisen alakulon aiheuttaja, kun ei ihan vielä voi joulustakaan kunnolla innostua. Meillä otettiin tänään käyttöön kirkasvalolamppu aamulla, jospa sen valo vähän auttaisi. Kynttilätkin on toki ihania :)

    Voi tuota peurapolkua, pääsispä sinne tonttuja tapaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut monien saavan lievitystä pimeysahdistukseen kirkasvalolampusta. Sammaloituneet metsät ovat kutsuvia ja voimaannuttavia. Kunhan työkiireet ovat ohi painun sinne, oli keli mikä tahansa.

      Poista
  10. Satumainen peurapolku! Kyllä siellä varmaan niitä tonttujakin liikkuu :) Kynttilät ja takkatuli auttavat täälläkin marraskuisen alakulon torjunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän on tontuilla sesonki menossa :) Kynttilät ja takkatuli saavat nauttimaan hämärästä.

      Poista
  11. Rauhallista tunnelmaa ja hyvät ovat eväät alakulon torjuntaan.
    Tuolla metsäpolulla todellakin mielikuvitus lähtee kevyesti lentoon. Ihana kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko alakulontorjunta arsenaali on käytössä. Metsässä on aina tunne, ettei vaeltele siellä yksin vaikkei ketään näkyisi.

      Poista
  12. Mulla on ihan sama fiilinkin uusimmassa postauksessa tuon hämärän torjunnan suhteen :) Ihana metsä <3 Siellä asustaa varmasti piippalakkeja, niin satumaiselta se näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä käydä kurkkaamassa hämärätunnelmiasi. Olen muuten ihmetellyt miten on mahdollista, että blogisi on kadonnut suosikkilistaltani. Mielestäni kerran lisäsin sen sinne uudelleenkin, eikä sitä nytkään näy. Mitähän olen sössinyt.

      Poista
  13. Cheri, samat on keinot täällä ja monet vitamiinit vielä päälle.

    Kiitos paljon liköörikuvasta, sillä nyt muistin vasta mun kirsikkaliköörin valmistuksen;-) Tilaan heti paljon viinaa, että saan kirsikat muhimaan. Joka joulu meillä on kiriskkalikööriä. Mutta ensi vuonna otan sinusta mallia ja teen likööriä myös mustaherukoista! Paljonko laitat sokeria marjakiloa kohden?

    Lähden nyt raijaamaan puita sisälle, kun se sujuu lumettomassa maassa hyvin ja ennemmin tai myöhemmin saamme oikean talven ja lumen ihmemaan.

    Mukavaa viikon jatkoa ja ajatellaan, että marraskuu on vain asennekysymys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi aurinkoa voi ottaa myös sisäisesti :)
      Postasin joskus liköörin ohjeen, se löytyy täältä http://autuasolo.blogspot.fi/2011/04/kotilikooria.html Kokemus on opettanut, että mustaherukkalikööri tarvitsee paljon sokeria, muuten se on karvasta ja vähän tympeän makuista. Mutta sopivasti valmistettuna se on kuin juoksevaa marmeladia, nam. Marraskuu on asennekysymys ja sitäpaitsi kohta ohi.

      Poista
    2. Kiitos, menenkin nyt tuonne sun liköörijuttuusi. Myös hapan kirsikka omasta puutarhasta kaipaa sokeria...Viina saapuu juuri kohta;-)

      Jos tekisi joskus vadelmista, niin siinä ehkä vähempi sokeri riittäisi.

      Poista
    3. Aah, vadelmalikööriä. Valikoma saattaa laajentua ensi kesänä.

      Poista
  14. Valohoito auttaa! Metsä, kynttilät ja oma sato myös. Ihanan tunnelmallisia kuvia - taas. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pieni kynttilä syrjäyttää suuren määrän pimeyttä :)

      Poista
  15. Ihana polku kutsuu kulkijaa peremmälle:)
    mutta mistä kesästä sie höpiset ;) nythän on talavi :) ihana kun on neljä vuodenaikaa, tai täällä meillä niitä on varmaan sen 7 , kun on kevät, kevätkesä, kesä , syksy , syystalvi, talvi, kevättalvi, olikohan siinä jo kaikki ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhuin viime kesästä :) Meillä on talvi vain kalenterissa, juuri kuulin uutisissa, että Etelä- ja Pohjois-Suomen lämpötilaero on tänään ollut 20 astetta. Meillä sataa jatkuvasti vettä ja on joko harmaata tai erittäin harmaata.

      Poista
  16. Tänään oli oikein kaamospäivä. Sai aamulla laittaa valot, että näki kahvinkeittää ja siitä lähtien on ollut valot päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulun jälkeen päivät alkavat jo pidetä, sanotaan. Mutta kyllä lumi (ei tarvitsisi olla niin kauheasti) valaisisi paljon.

      Poista
  17. Sammaleen vihreä metsäkuva on ihana! Marraskuun hämäränkin vielä kestäisi, mutta tämä jatkuva sade ja kosteus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nimenomaan tuo märkyys alkaa nyppiä. Hämärä ja pimeä on ihan ok, mutta kaipaan nähdä taivasta.

      Poista
  18. Taas niin suloisia kuvia! Onko sinun naapurustossa noin kaunista metsää? Siellä kävelee ihan mieluusti ja usein.
    Tuota mustaherukkalikööriä on meilläkin tekeytymässä jouluksi. Tänä vuonna kokeiltiin myös vadelmasta, kun niitä tuli juuri sateisen kesän vuoksi niin paljon. Ei vadelmasta irtoa makua niinkuin mustaherukasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos, Irene. Kyllä täällä on tuollaisia sammalmetsiä, ne ovat kuin puistoja. Paitsi, että siellä kasvaa myös marjoja ja sieniä, joita voi matkalla poimia. Ehkä likööriin tarvitaan voimakkaanmakuinen ja aromikas marja kuten mustaherukka. Vadelman hento aromi saattaa hukkua viinaan. Mustaherukkaliköörin värikin on niin kaunis ja jouluinen.

      Poista
  19. Hyvät eväät alakulon torjuntaan! Synkkää, kun märkää kesää seuraa märkä syksy eikä lumesta näy jälkeäkään, muttei anneta sen masentaa! Mustaherukkalikööri kuulostaa ihanalta.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alakuloon ei pidä antautua. Kynttilöiden ja mustaherukkaliköörin voimalla eteenpäin :)

      Poista
  20. Ihania kuvia! Pimeä aika vaikuttaa todellakin mielialaan, mutta pienillä asioilla voi vaikuttaa, ettei vajoa synkkyyteen. Kynttilät, ystävät ja ihanat asiat ympärillä. Itse poltan kynttilöitä jatkuvasti, jolloin pimeäkään ei tunnu niin pahalta. Mukavaa viikkoa ja pieniä ja suuria iloja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne. Pienillä asioilla ja oikealla asenteella voi varustautua pahinta aikaa vastaan.

      Poista
  21. Kynttilät tuo tunnelmaa hämärän harmaan keskelle! Juuri hyvänmielen herkut talvisella nostaa kanssa "feel good" välittäjäaineen tuotantoa ("syön suklaata jotta seratoniini nousee":), ja ulkoilu piristää. Unelmaisen vihreä lenkkipolku on metsässäsi! Toivottavasti aurinko puhkaisi pilvipeiton läpi siellä - yksikin aurinkoinen päivä tuopi ihan uudenlaisen energian harmaiden päivien keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautin juuri kupin kaakaota kynttilänvalossa, uunin loisteessa ja seratoniini nousi huimasti :) Ulkoilu on tosi hyvä lääke kaikkia ruumiin ja mielen vaivoja vastaan, metsässä on ihmeellistä voimaa ja siellä kulkiessa ajatuksetkin puhdistuvat. Kun aurinko pilkahtaa, kohoaa mieliala välittömästi.

      Poista
  22. Juuri tämän postauksesi päivänä minulla oli onni päästä pakoon kaamostas 10 päiväksi. Kun palasin, täällä oli lunta ja talvinen tunnelma. Silti ihmettelen pimeyttä. Melkein en edes muista, kuinka pimeää Suomessa voi olla, vaikka on jo luntakin valaisemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä onnellinen pääsit aurinkoon juuri synkimpänä hetkenä. Matka kaamoksen alussa piristää ja antaa voimia talveen. Onneksi saatiin lunta!

      Poista

Kiitos kommentista