Märin kesä 20 vuoteen. Siltä tosiaan tuntuu. Heti aamulla sytytän kynttilän keittiössä puurohetken ajaksi. Tarkoitus on sammuttaa se kun tulee valoisaa, mutta kun ei tule. Aamuhämärä lyö kättä iltahämärälle ja joskus on vaikea hahmottaa mikä aika päivästä on menossa.
Vaikka ei ole kovin kylmä on sytyteltävä tulia uuneihin kosteutta ja ikävää torjumaan. Kuvassa on viikonloppuna nautittua kotitekoista mustaherukkalikööriä, sehän on terveellistä. Varsinkin omenapiirakan ja hyvän ystävän seurassa.
Kun sataa vähemmän voin kuljeskella tälläisiä peuranpolkuja metsään. Siellä näyttää satumaiselta, silmäkulmastaan voi nähdä pienten punaisten piippalakkien pilkahtelevan kivien takana.
Oikein mukavaa viikkoa kaikille teille ystäväni.
Pidetään alakulo loitolla!
2 tuntia sitten
Kauniit kuvat. Samat menetelmät on täällä käytössä, paitsi uunit puuttuu..
VastaaPoistaKaikki mikä piristää ja lohduttaa mieltä kannattaa ottaa käyttöön.
PoistaKiva peuranpolku. Hyvällä säällä olisi mukava kävellä tuota pitkin.
VastaaPoistaMetsässä on valtava voima, ehtymätön hyvän olon varasto.
PoistaHuokaus. Hämärää riittää ihan liiaksi. Auringonpilkahdukset ovat arvokkaita, niitä tosin on aivan liian vähän.
VastaaPoistaAuringon pilkahdus alkaa tuntua lottovoitolta :)
PoistaTotta haastelet Cheri ;) Tämä pimeys joskus tympii, mulla vain on onnneksi niin tiivistä ohjelmaa, ettei alakulo ehdi saada kiinni ;) Tosi ihanat kuvat. Nuo uunin savupellit ovat niin kotoisat. Löytyyköhän täältä enemmän kotokuvia, käynpä selailemassa. Äsken näkyi taivaalla pilvenrako, aurinkoa kuitenkaan ei vielä ;) Mukavaa päivää, revipä jotain kivaa tästäkin päivästä, vaikkapa kuvaa kotisi nättejä paikkoja ;)
VastaaPoistaKiitos. Minullakin on ollut niin kovat työkiireet, ettei alakulo ole ehtinyt saavuttaa. Mutta kun taas pysähdyn, von yllättyä. Toivottavasti löytyy kelejä leikkiä vielä ulkona.
PoistaSamat alakuloon taipuvat fiilikset täälläkin. Tuntuu, että koko vuosi on ollut yhtä samaa vuodenaikaa, pimeää ja märkää! Ah, tulisin ikionnelliseksi pienestä kuurasta ja auringon pilkistyksestä..
VastaaPoistaAnu
Kyllä ne kuuratkin vielä tulevat, lumi valaisisi maisemaa ja kuiva pakkassää olisi vaihteeksi virkistävää. Sateisen kesän jälkeen tämä välitila vain tuntuu niin kovin pitkältä.
PoistaVoi kun lämmin tunnelma noista kuvistasi..
VastaaPoistaYstävät ja satumetsä ovat hyvät poistamaan matalaa mieltä..minulta ainakin
Kiva jos lämmin tunnelma välittyy. Kaikki alakulon torjuntakeinot kannattaa kokeilla.
PoistaHiippalakit metsässä... Minkä kokoisiksi sinä miellät metsän tontut? Tätä mielenkiintoista kysymystä on pohdittu monen kanssa, olisi mukava kuulla ajatuksesi :)
VastaaPoistaHyvä seura, hyvä ruoka ja kaunis, oikean tulen leimu. Ei sen parempaa.
Täällä ne ovat sellaisia kyynärän kokoisia ja vilkkaita. Vähän ilkikurisia, mutta ystävällisellä tavalla :)
PoistaPohjoisessa, Jäämeren rantojen tuntureilla olen nähnyt ihan erilaisia olentoja. Varmaankin se valo :)
Mikä alakulo??
VastaaPoistaTämä hämäryys ja pimeys tulee joka vuosi kuin tauti - ja joka kerta se häviää yhtä takuuvarmasti :D
Nautitaan hämäränhyssystä ja kynttilöistä!!
Pohjoisen geenit omaavana en pode kaamosmasennusta, vaan olen kai jotenkin immuuni kuten hyttysen pistoillekin. Mutta märkyys ei ole minun mieleeni. Olen aistinut syksyistä alakuloa monessakin blogissa, mutta onhan onneksi kynttilät ja miltä ne näyttäisivät kirkkaassa säässä :)
PoistaOn tämä marraskuu tosiaan aikamoisen alakulon aiheuttaja, kun ei ihan vielä voi joulustakaan kunnolla innostua. Meillä otettiin tänään käyttöön kirkasvalolamppu aamulla, jospa sen valo vähän auttaisi. Kynttilätkin on toki ihania :)
VastaaPoistaVoi tuota peurapolkua, pääsispä sinne tonttuja tapaamaan!
Olen kuullut monien saavan lievitystä pimeysahdistukseen kirkasvalolampusta. Sammaloituneet metsät ovat kutsuvia ja voimaannuttavia. Kunhan työkiireet ovat ohi painun sinne, oli keli mikä tahansa.
PoistaSatumainen peurapolku! Kyllä siellä varmaan niitä tonttujakin liikkuu :) Kynttilät ja takkatuli auttavat täälläkin marraskuisen alakulon torjunnassa.
VastaaPoistaNythän on tontuilla sesonki menossa :) Kynttilät ja takkatuli saavat nauttimaan hämärästä.
PoistaRauhallista tunnelmaa ja hyvät ovat eväät alakulon torjuntaan.
VastaaPoistaTuolla metsäpolulla todellakin mielikuvitus lähtee kevyesti lentoon. Ihana kuva!
Koko alakulontorjunta arsenaali on käytössä. Metsässä on aina tunne, ettei vaeltele siellä yksin vaikkei ketään näkyisi.
PoistaMulla on ihan sama fiilinkin uusimmassa postauksessa tuon hämärän torjunnan suhteen :) Ihana metsä <3 Siellä asustaa varmasti piippalakkeja, niin satumaiselta se näyttää.
VastaaPoistaTäytyypä käydä kurkkaamassa hämärätunnelmiasi. Olen muuten ihmetellyt miten on mahdollista, että blogisi on kadonnut suosikkilistaltani. Mielestäni kerran lisäsin sen sinne uudelleenkin, eikä sitä nytkään näy. Mitähän olen sössinyt.
PoistaCheri, samat on keinot täällä ja monet vitamiinit vielä päälle.
VastaaPoistaKiitos paljon liköörikuvasta, sillä nyt muistin vasta mun kirsikkaliköörin valmistuksen;-) Tilaan heti paljon viinaa, että saan kirsikat muhimaan. Joka joulu meillä on kiriskkalikööriä. Mutta ensi vuonna otan sinusta mallia ja teen likööriä myös mustaherukoista! Paljonko laitat sokeria marjakiloa kohden?
Lähden nyt raijaamaan puita sisälle, kun se sujuu lumettomassa maassa hyvin ja ennemmin tai myöhemmin saamme oikean talven ja lumen ihmemaan.
Mukavaa viikon jatkoa ja ajatellaan, että marraskuu on vain asennekysymys!
Onneksi aurinkoa voi ottaa myös sisäisesti :)
PoistaPostasin joskus liköörin ohjeen, se löytyy täältä http://autuasolo.blogspot.fi/2011/04/kotilikooria.html Kokemus on opettanut, että mustaherukkalikööri tarvitsee paljon sokeria, muuten se on karvasta ja vähän tympeän makuista. Mutta sopivasti valmistettuna se on kuin juoksevaa marmeladia, nam. Marraskuu on asennekysymys ja sitäpaitsi kohta ohi.
Kiitos, menenkin nyt tuonne sun liköörijuttuusi. Myös hapan kirsikka omasta puutarhasta kaipaa sokeria...Viina saapuu juuri kohta;-)
PoistaJos tekisi joskus vadelmista, niin siinä ehkä vähempi sokeri riittäisi.
Aah, vadelmalikööriä. Valikoma saattaa laajentua ensi kesänä.
PoistaValohoito auttaa! Metsä, kynttilät ja oma sato myös. Ihanan tunnelmallisia kuvia - taas. :)
VastaaPoistaKiitos, pieni kynttilä syrjäyttää suuren määrän pimeyttä :)
PoistaIhana polku kutsuu kulkijaa peremmälle:)
VastaaPoistamutta mistä kesästä sie höpiset ;) nythän on talavi :) ihana kun on neljä vuodenaikaa, tai täällä meillä niitä on varmaan sen 7 , kun on kevät, kevätkesä, kesä , syksy , syystalvi, talvi, kevättalvi, olikohan siinä jo kaikki ?
Puhuin viime kesästä :) Meillä on talvi vain kalenterissa, juuri kuulin uutisissa, että Etelä- ja Pohjois-Suomen lämpötilaero on tänään ollut 20 astetta. Meillä sataa jatkuvasti vettä ja on joko harmaata tai erittäin harmaata.
PoistaTänään oli oikein kaamospäivä. Sai aamulla laittaa valot, että näki kahvinkeittää ja siitä lähtien on ollut valot päällä.
VastaaPoistaJoulun jälkeen päivät alkavat jo pidetä, sanotaan. Mutta kyllä lumi (ei tarvitsisi olla niin kauheasti) valaisisi paljon.
PoistaSammaleen vihreä metsäkuva on ihana! Marraskuun hämäränkin vielä kestäisi, mutta tämä jatkuva sade ja kosteus...
VastaaPoistaKiitos. Nimenomaan tuo märkyys alkaa nyppiä. Hämärä ja pimeä on ihan ok, mutta kaipaan nähdä taivasta.
PoistaTaas niin suloisia kuvia! Onko sinun naapurustossa noin kaunista metsää? Siellä kävelee ihan mieluusti ja usein.
VastaaPoistaTuota mustaherukkalikööriä on meilläkin tekeytymässä jouluksi. Tänä vuonna kokeiltiin myös vadelmasta, kun niitä tuli juuri sateisen kesän vuoksi niin paljon. Ei vadelmasta irtoa makua niinkuin mustaherukasta.
Kitos, Irene. Kyllä täällä on tuollaisia sammalmetsiä, ne ovat kuin puistoja. Paitsi, että siellä kasvaa myös marjoja ja sieniä, joita voi matkalla poimia. Ehkä likööriin tarvitaan voimakkaanmakuinen ja aromikas marja kuten mustaherukka. Vadelman hento aromi saattaa hukkua viinaan. Mustaherukkaliköörin värikin on niin kaunis ja jouluinen.
PoistaHyvät eväät alakulon torjuntaan! Synkkää, kun märkää kesää seuraa märkä syksy eikä lumesta näy jälkeäkään, muttei anneta sen masentaa! Mustaherukkalikööri kuulostaa ihanalta.:)
VastaaPoistaAlakuloon ei pidä antautua. Kynttilöiden ja mustaherukkaliköörin voimalla eteenpäin :)
PoistaIhania kuvia! Pimeä aika vaikuttaa todellakin mielialaan, mutta pienillä asioilla voi vaikuttaa, ettei vajoa synkkyyteen. Kynttilät, ystävät ja ihanat asiat ympärillä. Itse poltan kynttilöitä jatkuvasti, jolloin pimeäkään ei tunnu niin pahalta. Mukavaa viikkoa ja pieniä ja suuria iloja!
VastaaPoistaKiitos, Anne. Pienillä asioilla ja oikealla asenteella voi varustautua pahinta aikaa vastaan.
PoistaKynttilät tuo tunnelmaa hämärän harmaan keskelle! Juuri hyvänmielen herkut talvisella nostaa kanssa "feel good" välittäjäaineen tuotantoa ("syön suklaata jotta seratoniini nousee":), ja ulkoilu piristää. Unelmaisen vihreä lenkkipolku on metsässäsi! Toivottavasti aurinko puhkaisi pilvipeiton läpi siellä - yksikin aurinkoinen päivä tuopi ihan uudenlaisen energian harmaiden päivien keskellä.
VastaaPoistaNautin juuri kupin kaakaota kynttilänvalossa, uunin loisteessa ja seratoniini nousi huimasti :) Ulkoilu on tosi hyvä lääke kaikkia ruumiin ja mielen vaivoja vastaan, metsässä on ihmeellistä voimaa ja siellä kulkiessa ajatuksetkin puhdistuvat. Kun aurinko pilkahtaa, kohoaa mieliala välittömästi.
PoistaJuuri tämän postauksesi päivänä minulla oli onni päästä pakoon kaamostas 10 päiväksi. Kun palasin, täällä oli lunta ja talvinen tunnelma. Silti ihmettelen pimeyttä. Melkein en edes muista, kuinka pimeää Suomessa voi olla, vaikka on jo luntakin valaisemassa.
VastaaPoistaSinä onnellinen pääsit aurinkoon juuri synkimpänä hetkenä. Matka kaamoksen alussa piristää ja antaa voimia talveen. Onneksi saatiin lunta!
Poista