Työrupeama otti hieman koville ja unirytmi meni pahasti sekaisin. Tiedän nämä piinaviikot etukäteen ja osaan varautua. Yleensä teen ruoat valmiiksi pakastimeen, sillä usein en ehdi kokkaamaan ja uurastaessa on tärkeää syödä hyvin. Olin myös kantanut isot kasat lämmityspuita valmiiksi, sillä viimeinen viikko projektin valmistumisessa on kilpajuoksua ajan kanssa. Vaikka työskentelenkin yksin kotona, olen silti tiimin jäsen ja muiden mahdollinen myöhästely kostautuu minulle koska olen ketjun loppupäässä.
Kun intensiivinen työrupeama on ohi, iskee jonkinlainen epätoivo. Vauhtia ei olekaan helppo hiljentää nopeasti ja normaaliin elämään palaaminen on kuin törmäys seinään. Silloin on vain muistettava ottaa rauhallisesti ja pitää mielessä vauhtisokeuden vaarat, eikä pidä tehdä liikaa aikatauluja tai suunnitelmia. Olen jo vanha kettu ja osaan nämä kuviot, mutta nuorena ja ahneena suistin itseni burnoutiin. Se on muuten pahimmillaan kuolemanvakava tauti, josta paraneminen saattaa kestää hyvinkin kauan. Jotkut menevät niin pahasti rikki, etteivät selviä koskaan.
Nyt tuntuu taas hyvältä kun olen huilannut pari päivää, tavannut ystäviä ja harrastanut leipomisterapiaa.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Kivipellon Saila!
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!
Aika tuttu tilanne, vaikka oma työni on kodin ulkopuolella niin elämääni rytmittää mm. myös vanhan äidin hoito, tosin kimpassa siskojen kanssa. Mutta usein olen äidin linkki ja puhelin soi joskus tiiviisti kun kaikkea sattuu. Kun tiivis rytmi rauhoittuu on tosiaan niin paljon kierroksia että rauhoittuminenkin on täyttä työtä, hetken. Onneksi kaikkeen kivaan on itsensä likoon laittanut, joka vie aatokset pois tästä maailmasta, kuten puutarhanhoito (jota ortopedini sanoi työksi, olin eri mieltä!!!) ja ikonimaalaus (siinä unohtuu paikka ja aika ihan täysin). Taikinaterapiakin on oikein mukavaa ja ystävät!
VastaaPoistaBambisi on niin kaunis ja levollinen kaikissa eri valaistuksissa! Kaunis on maljakin jossa asetelma on.
Äitini kuoli seitsemän vuotta sitten, sitä ennen hoidin monta vuotta äidin asiat ja huoli hänen hyvinvoinnistaan silloin kun ei ollut paikalla oli kalvava. Onneksi asuin melko lähellä pystyin vierailemaan usein. Puutarhanhoito on lääkettä parhaasta päästä, joku kyllä näkee sen työnä, jopa raatamisena, mutta monille se on parasta mielen ja kehon hoitoa.
PoistaEmäntä: Ihana asetelma! Se on kyllä jännä tunne, kun on ollut kovasti kiirettä ja kun kiire on ohi; mitäs nyt?
VastaaPoistaNyt vähän huokaistaan, kerätään voimia ja aloitetaan vähän rauhallisempi projekti. Onneksi aina ei ole noin hurjan intensiivistä.
Poistaonpa upea asetelma :)
VastaaPoistaKiitos, bambi piristää kivasti kukkien puutteessa.
PoistaOmat jaksamisen rajat on hyvä tunnistaa. Projektiluonteisesti tuollaiset vauhtinykäisyt ovatkin mukavia :-)
VastaaPoistaBambisi on kaunis, kivasti olet nuo valot sinne saanut.
Sellaisille, jotka pitävät työstään on erittäin tärkeää tunnistaa jaksamisensa rajat, sillä helposti voi alkaa ylisuorittaa. Onneksi vauhtinykäisyjä on vain rajoitettu määrä, silloin ne ovat ihan mukavia.
PoistaTodella kaunis ja herkkä asetelma. Bambit on aina vaan niin ihania;)
VastaaPoistaTuo työnkuva kuvaa sopivasti aikaisempaa työtäni, kova rutistus ja ideointi ketjun loppupäässä, johon muiden viivästykset vaikuttivat suuresti. Kun aineisto siirtyi käsittelyni jälkeen 'loppupaketointiin', oli tunnelmat euforisen ja jonkin kummallisen olotilan välimaastossa;)
Nyt olen valinnut tasaisen kiireen. En tiedä, onko se parempi? Vaikka työ on kivaa, ei kiire ole hyväksi kenellekkään. Ja kuten sanoit, jaksamisen rajat pitää tunnistaa. Ja nimenomaan itse ne pitää tunnistaa.
Joskus kun harmittelen muiden eri syistä johtuvaa myöhästelyä aikatauluissa muistutan itseäni, että tämä on ammatinvalintakysymys :) Valmiiksi saattaminen on ihana tunne, mutta loppuenergia on hyvä purkaa hillitysti ja laskeutua rauhallisesti arkeen. En enää haluaisi tasaista kiirettä, enkä myöskään liian usein toistuvia kiireperiodeja. Olen kuitenkin tyytyväinen, että minulla on työtä ja vielä sellaista, josta pidän.
PoistaIhana bambi<3 Nauti nyt rauhallisuudesta!
VastaaPoistaVapaus ja rauha maistuvat nyt erityisen makealta.
PoistaRiittävästä unesta ja jaksamisesta huolehtiminen on todella tärkeää. Myös minä ajoin aikoinaan itseni työllä ja liialla vastuunotolla burnoutiin, joka tiivistyi vuosien vakavaan masennukseen. Olen siitä toipunut, mutta kaikkia jälkiä ei pysty koskaan korjaamaan.
VastaaPoistaBambi valvoo puolestasi ja katselee rauhallisena, että sinäkin osaat tarvittaessa pysähtyä.
Juuri vastuuntuntoiset ja työstään innostuneet ovat suuressa vaarassa sairastua uupumukseen. Kun pääsee tiettyyn pisteeseen ei uupumustaan enää tunnista siksi on erityisen tärkeää huolehtia itse työhyvinvoinnistaan. Monesti myös ulkoiset asiat työpaikolla lisäävät taakkaa ja vauhdittavat oireita. Tässä kohtaa ihmisen sitkeys alkaa toimia itseä vastaan. Burnoutin jälkeen itsensä joutuu kokoamaan pienistä palasista ja se on vaikeaa kun kaikki voimavarat ovat menneet. Nyt osaan arvioida kestokykyni paremmin ja pystyn iloisesti venymään lyhyen jakson, mutta jatkuvaa stressiä en enää halua.
PoistaIhana asetelma. Monet ajatukset olivat kuin minun arjesta.
VastaaPoistaHektisyys voi olla energisoiva olotila, mutta vain jos se ei kestä liian pitkään. Onneksi on välillä aikaa leikkiä vaikka bambilla :)
PoistaViisautta! Ihminen jaksaa kyllä kiirettä ja painetta, jos tietää, että se kestää aikansa, jonka jälkeen se myös loppuu. Niin totta sekin, että palautumisen aloittaminen ei olekaan itsestäänselvyys, vaan siihen pitää vähän pakottaa itseään ja opetella ottamaan taas itselleen aikaa sekä tekemään asioita hieman hitaammin. Opettelen tätä jälkimmäistä varmaan loppuikäni!
VastaaPoistaNykyisin osaan jo suhtautua intensiivisen jakson päättymiseen rauhallisesti. Tyhjyyden tunne kuuluu asiaan ja menee nopeasti ohi. Sitä ei kannata yrittää täyttää kaikenlaisella väsynyttä olemusta rasittavalla eikä myös pidä tuntea syyllisyyttä siitä, että on vain.
PoistaFlow on hieno tila. Tekemisen tilasta tulee olemisen tila.
VastaaPoistaLoppuunpalaminen taas on pelottava juttu - olen senkin kokenut. Elin muutaman uuvuttavan vuoden ennen tänne muuttoa. Viimeinen puoli vuotta on kadonnut mielestäni ilmeisesti lopullisesti - mulla ei ole mitään muistikuvaa siitä syksystä. Joitain hämäriä hetkiä. Muistan sen, kun stressasin töissä viittä kirjoittamatonta lausuntoa. Pelkäsin puhelimen soittoa, kun ajattelin, että joku kyselee niiden perään. Lopulta kun sain itseni koneen ääreen ja päätin ne kirjoittaa, huomasin jo kirjoittaneeni ne. Viis ihan hyvää lausuntoa, joiden kirjoittamisesta mulla ei ollut mitään mielikuvaa, vain totaalinen black out.Todella pelottavaa! Palautuminen vei hyvinkin sen pari vuotta. Jos olen palautunut oikein vieläkään - sitä on itse vaikea huomata.
Mulla on noi ihan samat pienet metalliset jouluvalot - ovat vielä paketissa :). Taidanpa itsekin jo siirtyä vähitellen miettimään joulua, vaikka ulkona ei kovin jouluista olekaan.
Sinulle oli varmasti parasta lääkettä totaalinen elämänmuutos ja uudet maisemat. Minulla oli samoin, muisti alkoi pätkiä huolestuttavasti. En muistanut mitä olin tehnyt ja myös monet tärkeät henkilökohtaiset asiat unohtuivat. Hyvätkin asiat alkoivat tuntua painolastilta ja elämä muuttui painajaiseksi. Kun jälkeenpäin olen katsonut silloin tekemiäni töitä, ihmettelen, että olenko minä tosiaan tehnyt tuon. Yhtään ei ehtinyt nauttia työnsä tuloksista kun jo piti olla taistelemassa uusilla deadlineilla.
PoistaNyt on hyvä aika kerätä ulkoa koristeaineita kun lumi ei vielä peitä maata.
Kaunis bambiasetelma. Niinhän sitä sanotaan, että parasta jäljeä syntyy pikkupaniikissa. Mutta sen on todellakin syytä olla lyhytkestoinen. Pitkäkestoinen stressi syö naista, sekä psyykettä että fysiikkaa. Nautinnollista aikaa leikkien kanssa :)
VastaaPoistaNyt on aika leikkiä ja ottaa vastaan kehuja hyvin tehdystä työstä. Palaute on tärkeä osa työssäviihtymistä, se luo pisteen uurastukselle ja antaa paljon voimia uusia koettelemuksia varten.
PoistaKaunis asetelma!
VastaaPoistaTervetuloa arkeen :-)
Kiitos, kylläpä arki nyt maistuukin hyvälle :)
PoistaRankan työrupeaman jälkeen leikkiminen onkin varmasti mitä mainiointa terapiaa. Kaunis asetelma ♥
VastaaPoistaLeikki rentouttaa :) Toivottavasti ilmat suosivat myös pihaleikkejä.
PoistaSuloinen bambi virvatuliensa keskellä! Hienoa, että nautit kiireestäkin, mutta osaat sitten sopivasti höllätä ja jättää kiireet taakse , kun on sen aika.
VastaaPoistaItse saan pikku kiireessä eniten aikaa , mutta jos on liika kiire eikä aikaa putsata välillä pöytää , iskee kireys ja stressannun . Kun työvuosia on pitkästä urasta huolimatta vielä rutkasti jäljellä , on pakko opetella välillä himmaamaan . Kivaa viikonalkua :)
Kiitos! On hyvä opetella tunnistamaan oma jaksamisensa, niin osaa olla etukäteen varuillaan kun alkaa mennä liian lujaa. Pienessa paniikissa joutuu yksinkertaistamaan ja tekemään nopeita päätöksiä, silloin moni juttu tulee valmiiksi tiukassakin aikataulussa.
PoistaVälillä sitä on töissä niin ylikierroksilla, ettei ruoka meinaa maistua kaikelta tohinalta. Vuosi vuodelta sitä (luullakseni) oppii tuntemaan omat jaksamisen rajat ja pitämään niistä kiinni -vielä on paljon opittavaa sillä(kin) saralla.
VastaaPoistaHirmuisen kaunis bambiasetelma ♥.
Innostuminen työstään on ihana asia, mutta rajansa on hyvä tietää. Ja jos kaikki muut asiat ovat kunnossa ja työyhteisö mukava niin jaksaa paljon paremmin, innostus vain lisää energiaa eikä syö sitä. Bambi vaikuttaa tyytyväiseltä oloonsa.
PoistaIhana bambiasetelma!
VastaaPoistaRauhallinen bambilapsi on tyynnyttävä elementti.
PoistaRutistukset ei minuakaan haittaa, jos osaa sitten löysätä, kun siihen on mahdollisuus.
VastaaPoistaVaihtelu on tärkeää, jatkuva paine ei ole kenenkää sietokyvyn rajoissa.
PoistaUpea asetelma!
VastaaPoistaTsemppiä rauhoittumiseen, toivottavasti kiviseinä on jo kaukana ja törmäysvaara ohi ♥
Kiitos, nyt tuntuu jo oikein mukavalta ja elämä on palautunut mukavan arkiseksi :)
PoistaHyvänen aika miten sykähdyttävän nätti asetelma!
VastaaPoistaPimeän ajan sisäleikkejä :)
PoistaHieno juttu että osaat pitää itsesi ja aikataulutukset kurissa. Bambi oli tosi kaunis ja valot piste iin päälle:)
VastaaPoistaKiire ei haittaa jos on tarpeeksi elpymisaikaa. Kyllä oli taas kiva syödä aamupuuroa bambin kanssa :)
PoistaRauhoittava asetelma; noi valot on tosi kauniit, kuin korut.
VastaaPoistaViisas kirjoitus sulta jaksamisesta, rajoista, levosta ja palautumisesta!
Bambibalot ovat palaneet yötä päivää kun on ollut niin hämärää. Kirjoitin vähän itsellenikin muistiin tuntemuksia intensiivisen työjakson jälkeen, monella tuntuu olevan samankaltaisia kokemuksia.
Poista