Joulukukat omassa puutarhassa

Jouluruusu alkoi valmistua jouluun jo syyskuussa. Olkoon tämä puutarhahaasteen marraskuun kuva.
Uusimmassa Kotipuutarhalehdessä on kymmenen sivun juttu jouluruusuista, siellä kerrottiin, että jouluruusuja voi myös jakaa. Kasvit eivät pidä siirrosta, joten vain hyvin tuuheista emokasveista kannattaa ottaa varovasti jakotaimi kukinnan jälkeen. Toivottavasti jouluruusujen suosio yhä kasvaa ja niitä on helpommin saatavissa monina lajikkeina.

Tämä innokas kukkija on tarhajoulusuusu (Helleborus Orientalis). Olen istuttanut puutarhaan muutaman vaaleajouluruusunkin (Helleborus Niger), mutta ne eivät ole menestyneet niin hyvin, en tiedä onko niistä enää yksikään hengissä. Tarkistin eilen kaikki jouluruusuni, niitä on kai kymmenkunta, hyvin näyttivät voivan.

Kukkivassa yksilössä on uusia nuppujakin, jos on lauhaa se saattaa hyvinkin kukkia vielä joulunakin.
En ole mitenkään suojannut jouluruusujani, mutta lumettomana ja märkänä talvena niitä kannattaa peitellä havuilla tai lehdillä. Keväällä huomasin paljon siementaimia jouluruusun juurella, jätin ne paikoilleen kasvamaan, mutta eilen en kyllä löytänyt yhtään pienokaisia. Ehkä en vain tunnistanut niitä, kovasti en viitsinyt penkoa, etteivät kasvit häiriinny.

Tyhjentelin viimeisiä ruukkuja, mutta orvokkiruukku saa jäädä vielä hetkeksi kukkimaan. Sain orvokit huhtikuussa ja ne ovat kukkineet taukoamatta yli puoli vuotta. Siitä pitäsi saada ahkeruuspalkinto.

Kukat ovat pienentyneet ja vaihtaneet väriä, mutta iloisia väripilkkuja ne ovat.

Kasvimaalla viiniruutassa on nuppuja.

Kuinka pitkä kasvukausi oikein on ruusukaalilla. Esikasvatin taimet, mutta vasta nyt on alkanut näkyä pieniä kaaleja lehtihangoissa. Kesä oli suosiollinen, mutta nämä eivät ehtineet. Eipä haittaa, kaaleja on runsaasti ja korkeat punaiset kaalit ovat olleet komeita katsella. Peurat pistelivät suurimman osan lehdistä suihinsa, mutta ehkä joulupöytään voi poimia muutamia ruusukaaleja.
Rattoisaa viikkoa kaikille!