Kesä alkaa luovuttaa. Syksyiset metsät ovat ihastuttavia, sammal ja pudonneet lehdet tuoksuvat. Syksy on minun vuodenaikani.
Virheetön, pieni herkkutatti saa sydämeni tykyttämään.
 |
| Älä pelkää kultaseni, ei se meitä halua poimia. |
Näitä ihailen, mutten koske.
Aurinko saa värit hehkumaan.
Tämä perhe asustaa niemellä. Olen seuraillut niitä koko kesän. Emon käytöksestä olen arvannut, että sillä on pienokainen metsän siimeksessä, olin nähnyt myös makuupaikkoja.
Mutta hänelläpä onkin kaksoset, vasat kirmailivat pellolla
lasten tapaan.
Toivon, etteivät nämä osu metsästäjän tähtäimeen.
Ovat melkein
kotieläimiä.
Kun Nero näkee peurat se murisee kumeasti. Muutkin asiattomat kulkijat, mukaan lukien ihmiset, saavat prinssin murisemaan.
Mukavaa syksyistä viikkoa kaikille!
Vahvaa syksyn tuntua noissa lehtikuvissasi, uskomattoman kauniita kuvia! Onko tuon peuran(kauriin?) nimi vielä valkohäntäpeura - nimienvaihtelu on ärsyttävää. Soma perhe joka tapauksessa!
VastaaPoistaKiitos, peuran nimi on kai muutettu valkohäntäkauriiksi. Minuakin nimien vaihtaminen ärsyttää, mutta tässä oli kai perusteena se, ettei eläin ole peura olleenkaan vaan kauris.
PoistaSyksyisessä metsässä on sitä jotain! Nerossa taitaa olla hieman vahtikoiran (vaiko metsästäjän) vikaa kun tuolla tavoin murisee?
VastaaPoistaNerossa on tietty metsästäjän vikaa ja mahtaa harmittaa liian suuret saaliit. Josku tuntuu kolkolta kun kissa kesken unien nousee sylistä ja alkaa murista pimeyteen, kuka siellä hiippailee. Toimii vahtikoiran korvikkeenakin.
PoistaUpeaa syksyn hehkua kuvissasi ♥
VastaaPoistaMukavaa kun pääsit näkemään kaksosetkin :)
Kiitos. Kyllä syksy on mukavaa aikaa varsinkin jos on aurinkoisia päiviä. Kaurisperhettä on mukava seurailla, vasat kasvavat kovaa vauhtia.
PoistaSyksyssä on jotain leppoisaa ja rauhoittavaa kesän touhujen jälkeen. Luonto asettuu pikkuhiljaa lepäämään. Syksyssä on myös omanlaistaan huikeutta.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, syksyllä hiljenee ja rauhoittuu. Kuulaita syyspäiviä ei voita mikään kesähelle.
PoistaHyvä vahti-kissa. Pitää vaaralliset metsänpedot, kuten peuran, pois pihapiiristä :)
VastaaPoistaSyksy on tosiaan parasta aikaa. Syksyisen metsän tuoksukin on aivan hurmaavaa.
En tiedä onko se Nero vai mikä, mutta enää peurat eivät käy kasvimaalla popsimassa satoa. Kasvimaan ympärillä on aita, mutta niin matala, että peura halutessaan voisi loikata siitä yli. Toivotaan runsaita suppilovahverosaaliita!
PoistaKauniita kuvia! Ihania punaisia lehtiä minulla oli jo ikävä.
VastaaPoistaKiitos. Lehtien väritys on vasta alkamassa, toivottavasti saamme hohtavan ruskan.
PoistaHauskaa, Musti on siinäkin Neroa muistuttava, että sekin murisee. Minun puolestani saisi myös metsästää peuroja, olen niin kyllästynyt siihen että puolet kukkanupuista ja -versoista menee niiden suihin. Valkohäntäpeura tulee ainakin täälläpäin liian kesyksi, se ei lähde pois vaikka menen pihalle huitomaan, katsoo vain ja jatkaa kukkasteni mussuttamista.
VastaaPoistaHerkkutatti löytyi täälläkin ihan postinhakureissun varrelta, mukava ja herkullinen yllätys!
Tuosta kauris-peura -keskustelusta sen verran, että valkohäntäpeurasta annettiin muutama vuosi sitten suositus alkaa kutsua sitä kauriiksi, mutta loppujen lopuksi nimeä ei sitten virallistetukaan, sillä valkohäntäpeura oli jo vakiintunut nimi. Kielitoimisto ei siis ole valkohäntäkauris -nimeä hyväksynyt ja voi olla ettei hyväksykään, eikä se ole pelkästään kielitoimiston mielipide. Näin ainakin luin jokin aika sitten Suomen luonto -lehdestä, ehkä tämä(kin) tieto on jo vanhentunutta...
Ymmärrän kyllä, että peuroja pitää metsästää, mutta noihinkin kiintyy kun seurailee niiden touhuja läheltä. Täällä eivät peurat kylläkään ole kesyyntyneet, kovin arkoja ovat eikä tarvitse paljon hätistellä kun jo pakenevat. Kasvimaanikin on saanut olla rauhassa. Neron tulon jälkeen (ehkä se on se murina) myös kukat, ihme etteivät tulppaanit menneet keväällä. Aikoinaan kevätinnoissaan peurat laittovat pihakalusteita säpäleiksi, enkä käsitä miten ne olivat onnistuneet työntämään kottikärryni kasvimaanlaidalta kymmenen metrin päähän pellolle. Minulle sopii, että ovat peuroja vaikka näyttävätkin kauriilta :)
PoistaKunpa tunnistaisin tatit...tämä saari on kuulemma herkkutattien supermesta. Hieno kuva tatista ja nuo metsäkauriit...
VastaaPoistaTatit ovat mielestäni helppoja tunnistaa, niillä on lakin alla pillistö. Sappitattia kannattaa varoa, jos olen epävärma tatista, kosketan sitä varovasti kielen kärjellä. Nuo pulskajalkaiset herkkutatit ovat NIIN herkullisia. Jos vielä asut aarteiden keskellä niin tutustu ihmeessä näihin superherkkuihin.
PoistaKiireisen työpäivän jälkeen kuvasi rauhoittavat mieleni. Hiljennyn hetkeksi ja nautin kauniista yksityiskohdista. Kiitos!
VastaaPoistaOle hyvä, iloitsen jos kuvani tuovat rauhallista mieltä. Minullakin on ollut kovin kiireiset viikot ja oli ihanaa päästä viikonloppuna hetkeksi metsän hoitoon.
PoistaAivan mahtavia kuvia, kumpa syksy olisikin aina niiden kaltainen!
VastaaPoistaApua, olin juuri blogissasi kirjoittamassa: Aivan mahtava kuvasarja! Telepatiaa? Niinpä, lämpimiä ja aurinkoisia päiviä kiitos, ei myrskyjä ja sateita.
PoistaIhania kuvia Cheri :) Syksykin on pimenivissä illoissaan ja kuihtuvissaa lehdissään voimaannuttava !
VastaaPoistaKiitos Riikka. Jotenkin herään henkiin syksyllä. Usein ajatellaan, että syksy merkitsee loppua, mutta se voi merkitä myös alkua. Voimaannuttava on hyvä sana.
PoistaSyksyssä on puolensa, mutta tällä hetkellä tämä kova tuuli ei ihastuta. Oli varmaan hieno hetki saada bambit kuvattua. Onnittelut.
VastaaPoistaIkävä myrsky on nousemassa, sataa kaatamalla. Ei miellytä, mutta kuppi kuumaa kaakaota ja tuli takkaan niin eiköhän tästäkin selvitä. Bambit ovat hyvin arkoja ja tarkkaavaisia, kameran laukaisukin saattaa säikyttää ne. Tällä kertaa onnistuin pääsemään aika lähelle pitkän putken kanssa.
PoistaNämä bambit ovat naapureitani, harmittaisi varmaan jos ne popsivat keväällä tulppaanit. Viime keväänä kukat kyllä säästyivät sekä bambeilta, että myyriltä. Olen asennoitunut niin, että luonnolle kuuluu kymmenykset, muttei koko sato. Olen istuttanut pihan reunalle pellon laitaan tarhasuolaheinää. Se nousee aikaisin keväällä, jo lumen alta ja on peuroista herkkua. Ehkä sekin piitää ne pois pihalta.
VastaaPoistaMinäkin pidän syksystä, tai oikeastaan kaikista vuodenajoista ja niiden vaihtelusta. Niiden kestoista voisi sitten neuvotella! Kauniita kuvia!
VastaaPoistaKiitos. Kaikilla vuodenajoilla on puolensa, mutta samaa mieltä, kestoista voisi neuvotella, varsinkin tuon talven.
PoistaSilmä ja mieli lepää kuviasi katsellessa! Tuo tatti on aivan muhevan herttainen, myös se kärpässieniperhe :-)
VastaaPoistaSyksyllä on rauhoittava vaikutus. Vaikka kärpässienet ovat kauniita ja kuin suoraan satukirjasta ne saavat kasvaa rauhassa. Herkkutatit sen sijaan sujahtavat koriin nopeasti. Mukavaa viikkoa sinulle!
Poista