Toista viikkoa sitten löysin tälläisen rääpäleen keskeltä nurmikkoa. Aurinko paahtoi kuumasti (aivan, aurinko paistoi), joten nostin pienokaisen reunemmalle varjoon ja piiloon. Yritin katsella missä päin olisi mahdollinen pesä, josta lapsi on kotoisin. En löytänyt puusta enkä maasta. Poikanen oli vielä aivan avuton. Tälläisten edessä tuntee olevansa ihan kädetön, haluaisi auttaa, mutta ei ole keinoja.
Illalla kävin katsomassa tilannetta, poikanen kyhjötti paikallaan ja ajattelin, että kohta se nääntyy tuohon. Sydäntä puristi.
Seuraavana päivänä kun kävin kurkkaamassa, poikanen vaikutti yllättävän pirteältä. Häivyin nopeasti ja tarkkailin kauempaa tilannetta. Mikä riemu, emo kävi ruokkimassa poikasta maassa.
Seuraavana päivänä en enää nähnyt pienokaista, mutta emon varoitusäänistä tiesin, että se on jossakin lähellä. Hyvä, että se oli piilossa, täällä kun liikkuu kaikenlaisia kulkijoita, muun muassa kissa.
En saanut selville kenen lapsi tämä oli, enkä enää häirinnyt perheen rauhaa, toivotin vain kaikkea hyvää elämän alkuun.
Ihanaa että emo löysi kadonneen lapsensa!
VastaaPoistaEhkä joku oli hajottanut pesän, en tiedä. Mutta emo huolehti pikkuisestaan.
PoistaOi miten kaunis juttu! Olet toiminut enkelinä ♥
VastaaPoistaJos en ihan enkelinä, niin kummina kuitenkin :)
Poistakiva juttu...
VastaaPoistaHelpottavaa kun kävi hyvin. Toivottavasti elämä jatkuu.
PoistaVoi pientä hentoista. Toivottavasti elämänlanka ei nyt katkea.
VastaaPoistaToivotaan pienelle parasta! Ehkä se on onnekas, sillähän kävi jo tuuri kun osuin paikalle ennen muita.
PoistaOi mikä siilitukka! ♥
VastaaPoistaOn se vähän koomisenkin näköinen untuvineen :)
PoistaVoi miten suloinen lintulapsi. Hyvä, että tarinan loppu oli onnellinen. Emo löysi lapsensa.
VastaaPoistaEmo löysi lapsensa ja toivotaan että kaikki päättyi onnellisesti. Pienet linnunpojat kehittyvät hurjaa vauhtia kun saavat hoitoa.
PoistaSuloinen lapsukainen, onneksi äitinsä löysi sen :)
VastaaPoistaVain äitinsä osaa oikein hoitaa pienokaistaan.
PoistaVoi, miten liikuttavia kuvia ja liikuttava kertomus. <3 Onneksi pörröpää sai emonsa takaisin.
VastaaPoistaOlisi ollut surullista katsoa poikasen menehtyvän. Mutta onneksi kävi näin hyvin.
PoistaMä kanssa ottaannun tällaisiin hommiin ja huolin miten tipun käy. Toivottavasti kaikki meni hyvin. Onneksi äiti löysi paikalle.
VastaaPoistaEihän sitä voi olla välittämättä jos jonkun lapsella on hätä. Kun asuin Helsingissä löysin Itä-Pasilasta asfaltilta pökertyneen hippiäisen. Siis tosi pieni. Kannoin sen varovasti kotiin, juoksin illan pitkin Vallilan laaksoa keräämässä hyönteisiä ja syötin niitä linnulle. Aamulla vein sen pieneläinklinikalle, mistä se tarkkailun jälkeen päästettiin vapaaksi luontoon. Kyllä on kiitollinen mieli jos saa pelastettua jonkun elämälle.
PoistaVoi pientä, onneksi emo löysi poikasensa!
VastaaPoistaToivokaamme, että elämä jatkui valoisissa merkeissä ja pieni lintu ehkä ensi keväänä tulee taas tänne pesimään.
Poistavoi toista, onneksi loppu-hyvin kaikki-hyvin, toivottavasti!
VastaaPoistaLoppu hyvin - kaikki hyvin! Tervetuloa seuraamaan blogiani Peppi.
PoistaVoi reppanaa. Toivottavasti kissa ei osu paikalle ennenkuin lentokyky löytyy.
VastaaPoistaToivotaan niin, ainakin pienokainen osaa olla liikkumatta, päivisin kissa vetelee sikeitä.
PoistaSuloinen pieni pörröpää =D
VastaaPoistaIhana olet, kun noin autoit poloista.
Voisiko poikanen olla Peippo?
Naarashan on tuollainen harmaankirjava aikuisenakin ja niillä on nuo kaksi valkoista siipijuovaa.
Kyllä se varmaan on peipon poikanen. En nähnyt emoa tarkasti, jokin harmaa lintu :)
PoistaSydäntä purisi, kun luin juttua. Onneksi oli onnellinen loppu. <3 :)
VastaaPoistaKyllä minuakin satutti aluksi pienokaisen kohtalo. Arvaat varmaan, että olin iloinen ja helpottunut kun näin sen hengissä ja emon hoitamassa.
PoistaVoi sentään, lintupienokainen. Hyvä että on emonsa hoivissa.
VastaaPoistaMinulla on ollut sellainen luulo, etteivät emot huolehdi pesästä pudonneista. Ehkä koko pesä oli hajonnut ja kaikki poikaset pudonneet, mene tiedä. Iloitsin kovasti kun näin emon ruokkivan pienokaistaan.
Poista