Kun olin tuloksetta heristänyt nyrkkiä lehtopöllöteineille huomasin, että Nero tutki jotakin nurmikolla, siinä oli kuollut vesisiippa. Oliko kissa löytänyt kuolleen lepakon vai olisiko se onnistunut pyydystämään sen? Ei kai sentään tervettä yksilöä? Pidän kovasti lepakoista, minusta ne ovat kauniita ja ihmeellisiä olentoja. Ne voivat kuitenkin levittää rabiesta ja korjasin kalmon heti parempaan talteen.
Aamulla tutkin otusta tarkemmin enkä löytänyt siitä pienintäkään haavaa tai puraisua. Soitin eläinlääkärille ja hän lohdutti, että rabies on harvinainen Suomessa. Hän kehoitti kuitenkin ottamaan yhteyttä Eviraan, he saattaisivat olla kiinnostuneita. Eviran tutkija oli samaa mieltä kuin eläinlääkäri, mutta sanoi, ettei tauti ole täysin poissuljettu. He halusivat mielellään nähdä otuksen ja Lepakko lähti Matkahuollon mukana kohti Oulua tutkittavaksi.
Nero oli melkein vuorokauden poissa ja aloin huolestua kun ruokakupilla ei käyty koko päivänä. Pelkäsin, että se on sairastunut ja mennyt jonnekin piiloon potemaan. Aamuyöllä kissa viimein ilmestyi ja ruoka maittoi hyvin. Nero tuoksui kalalle, ehkä se aidon kalamiehen tapaan oli kykkinyt rannalla ja unohtanut ajan kulun. Tarkkailen tilannetta, mutta kissa näyttää hyväkuntoiselta.
Lepakkoon ei kannata koskea paljain käsin eikä elävään yksilöön pidä tarttua. Toinen lepakkotarina löytyy täältä
klik
Mä seuduilla näillä oon tunnettu kalamies...
Tervetuloa Autuaaseen oloon, Zelda!
Kaikille mukavaa viikonloppua!
Onpahan taas upea kuva Nerosta!
VastaaPoistaMinä olisin varmasti kyllä saanut sätkyn, jos olisin törmännyt lepakkoon! Hyvä, että lähti tutkittavaksi.
Kiitos. Minusta oli hienoa, päästä tutkimaan lepakkoa läheltä. Se on niin uskomattoman hyvin suunniteltu olento.
PoistaMikähän lepakolle tuli? Toivottavasti se ei ole rabies. Ei ihme että huolestuit kun Neroa ei kuulunut. Mutta ymmärtäähän tuon että kalastaessa ajan kulku unohtuu...
VastaaPoistaKissat kuulemma joskus pyydystävät lepakoita. Taudin itämisaika on kaksi viikkoa, joten tilannetta on tarkkailtava, mutta luulen, että jotakin merkkejä jo näkyisi. Lepakon on onnistuttava puremaan kissaa, jotta tauti leviäisi ja lepakolla on niin pieni suu, että pureminen onnistuisi vain kissan korvasta, muita osia suojaa paksu karva.
PoistaLepakko on tosiaan hieno otus. Mielenkiintoista kuulla, mihin päätelmään tutkija tulee. Nero on hieno, taitaa kalastuksenkin!
VastaaPoistaLepakot ovat ihastuttavia. Nero varmaan häkeltyi tunnistamisessa kun ei tuonut sitä näytille vaan tutki nurmikolla. Meillä on sellainen sääntö, että kaksijalkaisia lentäviä ei noteerata lainkaan, eikä niitä näin ollen kannata tuoda kotiin. Karvaisista nelijalkaisista saa kiitosta ja päänsilitystä. Mutta mitä tehdä karvaiselle lentävälle olennolle... Raportoin jos Evirasta kuuluu jotakin. Nero on oiva kalamies.
PoistaLepakot ovat hienoja, pieniä olentoja. Päästiin lasten kanssa tutkimaan elävää yksilöä kerran vuokramökin kuistilla. Se pieni kuono, uurteiset korvat ja oudot siivet ihastuttivat. Otus ei kyllä missään nimessä houkutellut koskemaan...
VastaaPoistaLepakot ovat kiehtovia, tuo siipirakenne on aivan mahtavan upea. Harvoin niitä pääsee tutkimaan läheltä, se on vähän kuin arpajaisvoitto. Osa lepakoista talvehtii Virossa, joka on rabies-aluetta ja näin ollen taudin uhka on aina olemassa, ei kannata tosiaan kosketella.
PoistaMahtava tuo Neron kalastuskuva!
VastaaPoistaVoihan lepakko, ompas jännä tarina.
Siinä on oiva ja kärsivällinen kalamies, hän jaksaa kykkiä rannalla vaikka kuinka kauan odotellen saalista. Kun sellainen osuu kohdalle niin salamannopeasti se pyydystetään koukkukynnellä ja kannetaan kauas maalle, ettei pääse polskahtamaan takaisin veteen.
PoistaTeillä tapahtuu jänniä asioita! Enpä ole varmaan koskaan tavannut lepakkoa livenä. Toisaalta olis ihan kiva asua joskus jossain muualla kun melkein Helsingin keskustassa niin saattais törmätä luonnossa erilaisiin eläimiin. :)
VastaaPoistaTäällä luonnon keskellä tosiaan törmää moniin olioihin. Pari kesää sitten pikkumökin alla asui mäyräperhe. Oli mukavaa seurata poikasten toimia, joskus ne kiertelivät minua kun istuin lepotuolissa ulkona, Nerokin tottui niihin niin ettei enää kiinnittänyt juuri huomiota.
PoistaOi mikä otus tuo lepakko! En ole tainnut koskaan moiseen törmätä, en elävään enkä kuolleeseen. Toivotaan todella, ettei Nerolle tule mitään oireita!
VastaaPoistaMelkoinen kalastaja hän kyllä on :)
Eläviä täällä näkee usein lentelevän öisin, mutta kuollutta en ole onneksi ennen tavannut. Nero-kalastaja vaikuttaa hyväkuntoiselta ja ruoka tuntuu maistuvan, joten ei liene mitään hätää. Nero on päättänyt hankkia itse herkkunsa kun kotona saa seitiä vain yleensä sunnuntaisin ja jos henkilökunta on joutunut olemaan koko päivän pois kotoa.
VastaaPoistaVautsi, onpas mielenkiintoinen postaus ; )
VastaaPoistaEn ole koskaan nähnyt lepakkoa Suomessa, ukomailla kylläkin. Tuo näyttää ihan uskomattomalta otukselta isoine korvineen, karvaturkkineen ja nahkasiipineen... ; )
Oli kyllä kiva päästä tutkimaan lepakkoa läheltä. Komea se on kuin mikä. Täällä kyllä näkyy paljon lepakoita lentelemässä, ehkä ne asustelevat ulkorakennuksissa.
PoistaIhanaa kalamies saatiin takaisin kotiin :)
VastaaPoistaLepakko on kuin suoraan satukirjasta.
Kalamies on kotosalla ja vaikuttaa terveeltä. Lepakko on vähän tarumainen olento.
PoistaAivan ihana Kalamies. Upea kuva.
VastaaPoistaKiitos, kärsivällinen ja ahkera kalastaja.
PoistaVoi kun joskus säisin minäkin tutkia lepakkoa.
VastaaPoistaSe on niin tarunomainen.
Mukavaa että kalamies palasi kotiin =D
On se kumma otus nahkasiipineen, kyllä Nerokin varmaan mietti, että onko se hiiri vai lintu :)
PoistaMinä olen aivan hurmaantuntu lepakoihin. Vietämme Lumimiehen kanssa lepakkoiltoja terassillamme ja sitten ne tulevat, pyyhkivät ihan vierestä, suih, suih, suih...Onneksi meillä on näkynyt vain eläviä lepakoita. Kerran myös se yksi vampyyrilajike roikkui green housen katon reunalla unessa.
VastaaPoistaEnimmäkseen meilläkin onneksi näkyy eläviä lepakoita. Minäkin pidän niistä kovasti. Yksihän oli luonani yövieraanakin ♥ http://autuasolo.blogspot.fi/2013/08/yovieraita.html
Poista